Tiedätkö miltä masennus tuntuu?

vieraana nyt
Itse en syö lääkkeitä, joitain on kokeiltu, ne eivät sopineet minulle. Alkoholia en käytä, sekään ei kiinnosta.

Mikään ei kiinnosta.

Mun lähelläni on ihmisiä, joista kukaan ei tiedä, kuinka rikki ja tyhjä olen.

Ja sille, joka sanoi, että masennus on itsekeskeistä, sitä se onkin. Maailma supistuu pala kerrallaan, millään ei ole enää mitään merkitystä, mikään ei kiinnosta, yksi pala kerrallaan, ja mitä sitä jää, vain itse. Masennus on itseen kääntymistä, ei ulospäin pyrkimistä.
 
  • Tykkää
Reactions: azuca
no vaikka
[QUOTE="huoh";29750418]Masennus on omaan napaan tujoittamista. Mina minä, minusta tuntuu, mulla on paha olla, minä plaa..[/QUOTE]

Just joo, ja sun mielestä varmaan sen "masentuneen" pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä vaikka puita halailemaan! Idiootti olet!
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Just joo, ja sun mielestä varmaan sen "masentuneen" pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä vaikka puita halailemaan! Idiootti olet!
Tuota en ookaan vielä kokeillut, kiitos vinkistä :D

Joo tosi paljon saa kuulla näitä "Syö enemmän marjoja ja hedelmiä.", "Koita ajatella mukavia asioita." Ja mun suosikkini "Koita saada enemmän unta." Juups, mielelläni saisin enemmän ja parempaa unta. Mut ku.
 
no vaikka
Tuota en ookaan vielä kokeillut, kiitos vinkistä :D

Joo tosi paljon saa kuulla näitä "Syö enemmän marjoja ja hedelmiä.", "Koita ajatella mukavia asioita." Ja mun suosikkini "Koita saada enemmän unta." Juups, mielelläni saisin enemmän ja parempaa unta. Mut ku.
Just tommosia neuvoja olen saanut ihmisiltä, jotka eivät tiedä mitään siitä tilasta, jossa masentunut on.. Mutta hei, koklaa tota ja kerro sit josko auttoi..
 
  • Tykkää
Reactions: Mythago
Huoh tosiaan
[QUOTE="huoh";29750418]Masennus on omaan napaan tujoittamista. Mina minä, minusta tuntuu, mulla on paha olla, minä plaa..[/QUOTE]

Tämän tyyppiset kommentit on niin...hölmöjä. Tuon paremmin en osaa näitä kuvailla.
Miten jollain on näin rajoittunut katsanto asioihin?

Sama kun kysyisi ihmiseltä jostain fyysisestä sairaudesta että miltä se tuntuu ja kun ihminen kuvailee että mua sattuu tähän ja tuohon ja mulla on tuo kohta kipeä, alkaisi kysyjä sitten sättimään että sinä, ja sinä, susta tuntuu, plaa, plaa...
 
mulla
mulla masennus ei tuntunu miltään. mikään ei tuntunu miltään. vasta vuosia myöhemmin tajusin että olin masentunu, ja jos oisin jossain vaiheessa ajatellu minä minä, minusta tuntuu, mulla on paha olla, niin oisin ehkä tajunnu jo silloin.

mutta tää on vaan mun henkilökohtanen kokemus. tuo huoh on varmaan kokenu asiat toisin.
 
"Minä vaan"
... Luoja minkä itkukohtauksen tuo teksti sai aikaan :( on niin paha olla, en ole jaksanut syödä ainakaan pariin viikkoon, näytän räjähtäneeltä, kuljen verkkareissa joko täysin lamautuneena, itkuisena tai pahantuulisena. Tämä en ole minä :( aivan kamala ajatus on, että mitä jos tää jatkuu näin.
 
[QUOTE="Minä vaan";29751900]... Luoja minkä itkukohtauksen tuo teksti sai aikaan :( on niin paha olla, en ole jaksanut syödä ainakaan pariin viikkoon, näytän räjähtäneeltä, kuljen verkkareissa joko täysin lamautuneena, itkuisena tai pahantuulisena. Tämä en ole minä :( aivan kamala ajatus on, että mitä jos tää jatkuu näin.[/QUOTE]

Oletko etsinyt apua? Ammatillista ja läheisiltä? :hug:
 
"Minä vaan"
Oletko etsinyt apua? Ammatillista ja läheisiltä? :hug:
Kotiuduin eilen osastolta. Tähän asti, 3.5v, mua on hoidettu vaikean masennuksen takia, nyt todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö, tyyppi 2, eli ei psykoottista maniaa, enemmän masennusta. Aamupäivät pärjään hyvin ja jos on muita aikuisia seurassa (mikä on hankalaa, koska en jaksa tavata ketään). Ensi viikolla lääkäriin, ei tämä näin voi jatkua. Pohjattoman kamala olo. Alla on tuore ero kaiken muun hyvän lisäksi.
 
[QUOTE="Minä vaan";29751947]Kotiuduin eilen osastolta. Tähän asti, 3.5v, mua on hoidettu vaikean masennuksen takia, nyt todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö, tyyppi 2, eli ei psykoottista maniaa, enemmän masennusta. Aamupäivät pärjään hyvin ja jos on muita aikuisia seurassa (mikä on hankalaa, koska en jaksa tavata ketään). Ensi viikolla lääkäriin, ei tämä näin voi jatkua. Pohjattoman kamala olo. Alla on tuore ero kaiken muun hyvän lisäksi.[/QUOTE]

Hyvä, että olet hoidon piirissä. Ja hyvä, että olet saanut oikean diagnoosin. 2. tyypin bipon hoito masennuksena voi käsittääkseni pahentaa oireita, lääkehoito siis.

Voisiko olla apua, jos yrittäisit mennä ulos jonnekin yleiseen tilaan, missä olisi muita ihmisiä? Itse tykkään oleilla kirjastossa; ja siellä en ole yksin, mutta ei kuitenkaan tarvi seurustella kenenkään kanssa. Ymmärrän toisaalta hyvin sen, että ulos lähtö voi olla todella vaikeaa...
 
Voisiko olla apua, jos yrittäisit mennä ulos jonnekin yleiseen tilaan, missä olisi muita ihmisiä? Itse tykkään oleilla kirjastossa; ja siellä en ole yksin, mutta ei kuitenkaan tarvi seurustella kenenkään kanssa. Ymmärrän toisaalta hyvin sen, että ulos lähtö voi olla todella vaikeaa...
Julkiset paikat on hankalia. Mitä jos tulee joku puhumaan sinulle? Entä jos siellä on joku tuttu joka haluaa tulla keskustelemaan? Entä jos lamaannun tai sanon jotain typerää, tai sanoistani ei saa selvää? Pelkäsin joskus mennä jopa kauppaan, kun kassahenkilölle pitäisi voida sanoa "hei" ja hymyillä. Se ei ole kovin helppoa.
 
"Minä vaan"
Tulin juuri koiran kanssa lenkiltä, 1.5h pelkkää zombina kävelemistä ympäriinsä. Erosin juuri ja huomenna on ensimmäinen näyttö :( hirveä homma laittaa kaikki yksin kuntoon. Nytkin "pitäis" olla pihalla haravoimassa, mutta en vaan kykene, en jaksa. Ilman lapsia mua ei enää olisi.
 
Julkiset paikat on hankalia. Mitä jos tulee joku puhumaan sinulle? Entä jos siellä on joku tuttu joka haluaa tulla keskustelemaan? Entä jos lamaannun tai sanon jotain typerää, tai sanoistani ei saa selvää? Pelkäsin joskus mennä jopa kauppaan, kun kassahenkilölle pitäisi voida sanoa "hei" ja hymyillä. Se ei ole kovin helppoa.
Joo tuo on totta. Itse olen viihtynyt nimenomaan kirjastossa, koska
a) olen aina pitänyt lukemisesta
b) lehden tai kirjan saa hyllystä itse
c) lehden/kirjan taakse voi piiloutua.

Se vaara on tietysti aina olemassa, että törmää johonkin keskustelunhaluiseen, ja toisinaan riski todella tuntuu liian suurelta, että voisi lähteä ulos. Nuokin ajat ovat tuttuja.
 
"Minä vaan"
Kirjasto on periaatteessa hyvä idea, se vaan on kiinni tällä hetkellä. Istun sohvalla, tuijotan tv:tä tajuamatta mitään mitä sieltä katson. On niin toivoton olo. Tätäkö se nyt on koko loppuelämän :(
 
[QUOTE="Minä vaan";29752125]Kirjasto on periaatteessa hyvä idea, se vaan on kiinni tällä hetkellä. Istun sohvalla, tuijotan tv:tä tajuamatta mitään mitä sieltä katson. On niin toivoton olo. Tätäkö se nyt on koko loppuelämän :([/QUOTE]

Kun mulla tulee toivottomuuden hetkiä, niin yritän pärjätä vähän kerrallaan, tehdä vähimmän mahdollisen. Tiedän, että siellä syöverissä ollessa kaikki tuntuu epätoivoiselta ja tulee juuri tuo tunne, että tämä jatkuu ikuisesti.
Mutta ei se välttämättä jatku. Yritän sitten vain kestää, ja odottaa sitä parempaa aikaa. Tähän saakka paha hetki on aina ennemmin tai myöhemmin väistynyt.
 
Mää luulen, että se kuulostaa eri ihmisillä aina hieman erilaiselta, vaikka oli tuossa kyllä tuttujakin elementtejä.

Yletön, suhteettoman suuri häpeäntunne on se, joka mulla eniten syövyttää sielua, ja josta tuntuu olevan vaikeinta päästä eroon.
Kuulostaa tutulle. Jatkuva häpeäntunne ja syyllisyydentunteet ovat sellaisia mitä on minulla silloinkin, kun ei ole varsinaisesti masentunut. Sellaisia läpielämän riesana olevia seuralaisia.
 
[QUOTE="Minä vaan";29752125]Kirjasto on periaatteessa hyvä idea, se vaan on kiinni tällä hetkellä. Istun sohvalla, tuijotan tv:tä tajuamatta mitään mitä sieltä katson. On niin toivoton olo. Tätäkö se nyt on koko loppuelämän :([/QUOTE]

Mythago aika hyvin kiteyttikin tuossa jo asioita, joita itsekin ajattelin. Voimia paljon, täksi päiväksi, huomiseksi, tulevaan.
 
Hei kaikki.

Tiedän, ettei kirjoitukseni kosketa kaikkia, joilla on masennus.
Nämä ovat vasta alkua, tiedän että jos nyt en saa apua, niin se menee pahemmaksi.
Olen kyllä käynyt lääkärillä, ja odotan psykologin yhteydenottoa.
Olen herkästi tarkkaillut itseäni, jotta osaan hakea apua ajoissa. Siksi olo on vasta tällainen.

Tiedän myös sen tunteen, kun mikään ei tunnu miltään.

Kun kaikki on vain harmaata massaa, millään ei ole väliä, ei itketä eikä naurata.
Kun mikään ei kiinnosta, kun kukaan ei kiinnosta.

Sitä ennen tulee ensin ärtymys, sitten viha, ja lopulta loputon suru ja ahdistus, joka tasoittuu lääkkeillä harmaaksi massaksi. Et tunne enää pahaa oloa, muttet hyvääkään. Siitä sitten aletaan pikkuhiljaa kiipeämään, selviämään hengissä.

Ja joku päivä huomaat olevasi iloinen.

Mutta, nyt uusi kierros on lähtemässä käyntiin, ja aion varautua ajoissa. Tiedän jo mitä on tulossa.
Minusta on hienoa, että itse ajoissa huomaa muutokset ja hakee apua. Että on herkistynyt sille tunnistamiselle ja tilanteelle, osaa varautua ajoissa. Sitä saa vähän otetta tilanteesta. Tsempit homman selättämiseen ennen sen pahentumista entisestään ja voimia tulevalle. :hug:
 

Yhteistyössä