En vaan tajua tota omat rahat -juttua.

MIES; maksaa vuokrat/lainat ja sähkön/veden puoliksi vaimon kanssa, lopun saa käyttää itse mihin huvittaa??
NAINEN; maksaa vuokrasta/lainasta puolet, sähkön/veden puoliksi, ruuan, lasten vaatteet ja harrastukset, sekä perheen muut juoksevat kulut!

 

Oon ihan samaa mieltä. En ymmärrä miksi perheellisillä ihmisillä on omat rahat. Jos on lapsia ja omistusasunto (asuntolainaa), autot ja tarkoitus elää tätä elämää yhdessä, niin MIKSI pitää olla omat rahat?

Siis joo, jos toisella on jotain ongelmia rahankäytössä, niin sit ymmärrän. Mutta muuten ns. normaalitilanteessa. Meillä kaikilla kaveriperheillä (joiden kanssa asia on tullut ilmi) on omat rahat. Meillä yhteiset. Yksi yhteinen tili eikä kenenkään tarvii miettiä onko sun vai mun rahat ja kuka maksaa mitäkin. Saman tilin kortit on molemmilla.

Mä taas en ymmärrä miksi meillä pitäis se raha olla yhteisellä tilillä, ei meidän tarvii mitään miettiä kuka maksaa mitäkin. Molemmilla omat tilit, lainanhoitotili yhteinen. Se maksaa joka sattuu maksamaan. Ei me kytätä kumpi maksaa enemmän tms, koska luotetaan toisiimme. Meillä on kaikki ihan yhteistä, vaikka on omat tilit.

 

Miten niin kiinnostaa? En mä ole sulta mitään kysynyt.

Mutta teit yleistäviä oletuksia mitä tarkoittaa avoiehdottomuus tai se että on yhteinen talous. Miksi esim. oletusten tekeminen toisten taloudesta kiinostaa jos toisten ihmisten talous ei kiinosta, en voi ymmärtää... toki ei ihan kaikka minun tarvitsekaan ymmärtää, silti se vähän kiinostaa miksi... ja myös sen takia kiinostaa että minulta säästyy vaiva oletusten tekemiseltä.

 

Mutta teit yleistäviä oletuksia mitä tarkoittaa avoiehdottomuus tai se että on yhteinen talous. Miksi esim. oletusten tekeminen toisten taloudesta kiinostaa jos toisten ihmisten talous ei kiinosta, en voi ymmärtää... toki ei ihan kaikka minun tarvitsekaan ymmärtää, silti se vähän kiinostaa miksi... ja myös sen takia kiinostaa että minulta säästyy vaiva oletusten tekemiseltä.

Eli mitä olettamuuksia olen tehnyt?

 

MIES; maksaa vuokrat/lainat ja sähkön/veden puoliksi vaimon kanssa, lopun saa käyttää itse mihin huvittaa??
NAINEN; maksaa vuokrasta/lainasta puolet, sähkön/veden puoliksi, ruuan, lasten vaatteet ja harrastukset, sekä perheen muut juoksevat kulut!

Eikun mies maksaa puolet kaikista perheen kuluista ja silti nainen haluaa käyttää vähintään puolet miehen ylijäävästä perheelle/kotiin koska perhe kerran ollaan!!

 

Jonkinlainen kompromissi/välimuoto on minusta paras. Eli että on omat tilit ja omat rahat, mutta yhteisiä menoja maksettaessa kummankin tulotaso huomioidaan, eikä automaattisesti vaan sentilleen laiteta kaikkia kuluja puoliksi. Suurista hankinnoista keskustellaan, mutta kumpikin voi vapaasti ostaa vaatteita, maksaa harrastusmenoja yms. tekemättä toiselle niistä tiliä.

Mutta en kyllä tykkäisi yhtään, jos pienetkin omat menot olisi toisen arvosteltavina. Vaikka oikeasti olen itse varsin säästeliäinen ja todennäköisempi riski yhteisessä tilissä olisi se, että alkaisin itse naputtaa toisen green fee -maksuista sun muista. Joten parempi, etten niitä niin tarkkaan edes tiedä, ettei ala ärsyttää ja tule turhaan rahasta riitaa. Kyllä me kuitenkin ihan hyvin taloudellisesti pärjätään, ei mun tarvitse holhota miestä eikä miehen minua raha-asioissa.

 

[QUOTE="siru";29747132]Ihan sama mulle miten muilla on. Mutta paria juttua en tajua: miksi niin moni, joilla on omat tilit, sirtää rahaa ensin yhteiselle tilille ja maksaa sieltä yhteiset kulut? Mä maksan suoraan omalta tililtä, miksi mä siirtelisin niitä ensin minnekään?
Toiseksi se, jos on omat tilit ja eletään kahta elintasoa on jotain, mitä en tajua, varsinkin jos ollaan naimisissa ja lapsia.
Meillä kaikki on yhteistä, siis kaikki, vaikka molemmilla on omat tilit ja rahat.[/QUOTE]

Kato ei sun tarttekaan niitä rahoja minnekään siirtää. Ne on ne muut joilla on yhteinen tili, ne joiden suhteen sulle on kuulemma ihan sama miten heillä on.

Mutta jotkut kokevat selkeämmäksi erillisen yhteisten menojen tilin. On helpompi seurata nimenomaan yhteisten menojen maksamista.

Musta on kummallista jos kaikki, siis kaikki (ks. yllä), on yhteistä niin että sitä pitää oikein korostaa. Yhteisomistukseen kuuluu asunto, auto, elikot. Mutta mä en usko että mun kaikki omaisuus kiinnostaa miestä, saati että mä haluaisin pitkällä tikullakaan koskea osaan sen omaisuudesta. Lisäksi mä olen aikuinen omillani toimeen tuleva ihminen. Miksi mun pitäisi edes miettiä jotain omistusoikeutta toisen aikuisen omaisuuteen?

 

[QUOTE="siru";29747132]Ihan sama mulle miten muilla on. Mutta paria juttua en tajua: miksi niin moni, joilla on omat tilit, sirtää rahaa ensin yhteiselle tilille ja maksaa sieltä yhteiset kulut? Mä maksan suoraan omalta tililtä, miksi mä siirtelisin niitä ensin minnekään?
Toiseksi se, jos on omat tilit ja eletään kahta elintasoa on jotain, mitä en tajua, varsinkin jos ollaan naimisissa ja lapsia.
Meillä kaikki on yhteistä, siis kaikki, vaikka molemmilla on omat tilit ja rahat.[/QUOTE]

No meillä on yhteinen tili siksi, että maksetaan yhteiset maksut puoliksi. Mulla ja miehellä on automaattinen tilisiirto, sama summa menee joka kk yhteiselle tilille, ja kaikki yhteiset laskut on automaattiveloituksella tolta tililtä. Mitään ei tarvi erikseen siirrellä, ja näkee helposti paljonko "ylimääräistä" rahaa on.

 

Kato ei sun tarttekaan niitä rahoja minnekään siirtää. Ne on ne muut joilla on yhteinen tili, ne joiden suhteen sulle on kuulemma ihan sama miten heillä on.

Mutta jotkut kokevat selkeämmäksi erillisen yhteisten menojen tilin. On helpompi seurata nimenomaan yhteisten menojen maksamista.

Musta on kummallista jos kaikki, siis kaikki (ks. yllä), on yhteistä niin että sitä pitää oikein korostaa. Yhteisomistukseen kuuluu asunto, auto, elikot. Mutta mä en usko että mun kaikki omaisuus kiinnostaa miestä, saati että mä haluaisin pitkällä tikullakaan koskea osaan sen omaisuudesta. Lisäksi mä olen aikuinen omillani toimeen tuleva ihminen. Miksi mun pitäisi edes miettiä jotain omistusoikeutta toisen aikuisen omaisuuteen?

Miksi noin kauhean aggressiivinen kommentti?
En vaan ymmärtänyt miksi yhteinen tili olisi tarpeellinen jos on omat tilit, mutta ok, jos se on noin helpompaa niin siitä vain.

En nyt kokenut erityisesti tarvetta korostaa että kaikki on yhteistä mutta kyllä meillä silti kaikki on yhteistä, asunto, auto, vene, lemmikit, muu omaisuus. Mulla on omaakin omaisuutta mutta oletan sen olevan myös miehen vaikka se on mun nimissä. Olemme molemmat omillamme toimeentulevia aikuisia, mistä ihmeestä nyt keksit että mun pitäis jotain omistusoikeuksia miettiä? Kunhan totesin että jos kaikki on yhteistä, se on tosiaan yhteistä, ilman että kumpikaan tilittää toiselle mitään tai merkkaa maksaneensa mitään. Vaikka on erilliset tilit.

Kiitos Jenis asian selventämisestä ilman kettuilua.

 

Aapee tässä taas terve. Mulla on teille kysymys, joka virisi tuossa yön aikana. Jos voittaisitte omilla rahoilla aivan itse ostetulla lottokupongilla pari miljoonaa niin antaisitteko toisen miltsin puolisollenne? Itse antaisin, koska tilanne voisi olla toisinkinpäin - puolisoni olisi sen lottokupongin ostanut.

Joku piti ällöttävän kamalana sitä, että sanoin miehen rahojen olevan minun ja minun rahojeni mieheni. Näkökulmakysymys - mä ajattelen, että me tehdään töitä, että voidaan tienata perheen yhteiseen pussiin rahaa, siis yhteishyötykäyttöön. Kyllähän ne miehen rahat ovat nimellisesti miehen, mutta ihan hyvin voin siinä kasvohoidossa käydä miehen palkkapäivänä ja hän voi lähteä poikain kanssa risteilylle minun palkkapäivänäni.

Joka tapauksessa ollaan köyhiä kumpikin, ja Suomessa taitaa muutenkin olla aika marginaalinen porukka sitä varakasta kansanosaa (toki Kaksplussalle sattumalta aina kulkeutuu merkittävä määrä erityisen hyvin tienaavia). Eikä avioehtoakaan ole, sillä eipä eron tullessa hirveästi ole jaettavaa - ei ole metsää, ei suurperintöjä, ei mitään. Asunto on, pankin, ja siitäkin ollaan puoliksi velkaannuttu. Jos vaikka minusta tulisi seuraava Nobel-kirjailija niin jakaisin kyllä palkkiorahani mieheni kanssa jne.

 

Niin ja hänelle, joka veti aamukahvit nenään siitä, että ollaan liian mustavalkoisia niin tää on hei keskustelupalsta. Ei täällä kuulukaan ymmärtää toisten näkemyksiä.

 

Aapee tässä taas terve. Mulla on teille kysymys, joka virisi tuossa yön aikana. Jos voittaisitte omilla rahoilla aivan itse ostetulla lottokupongilla pari miljoonaa niin antaisitteko toisen miltsin puolisollenne? Itse antaisin, koska tilanne voisi olla toisinkinpäin - puolisoni olisi sen lottokupongin ostanut.

Joku piti ällöttävän kamalana sitä, että sanoin miehen rahojen olevan minun ja minun rahojeni mieheni. Näkökulmakysymys - mä ajattelen, että me tehdään töitä, että voidaan tienata perheen yhteiseen pussiin rahaa, siis yhteishyötykäyttöön. Kyllähän ne miehen rahat ovat nimellisesti miehen, mutta ihan hyvin voin siinä kasvohoidossa käydä miehen palkkapäivänä ja hän voi lähteä poikain kanssa risteilylle minun palkkapäivänäni.

Joka tapauksessa ollaan köyhiä kumpikin, ja Suomessa taitaa muutenkin olla aika marginaalinen porukka sitä varakasta kansanosaa (toki Kaksplussalle sattumalta aina kulkeutuu merkittävä määrä erityisen hyvin tienaavia). Eikä avioehtoakaan ole, sillä eipä eron tullessa hirveästi ole jaettavaa - ei ole metsää, ei suurperintöjä, ei mitään. Asunto on, pankin, ja siitäkin ollaan puoliksi velkaannuttu. Jos vaikka minusta tulisi seuraava Nobel-kirjailija niin jakaisin kyllä palkkiorahani mieheni kanssa jne.

Entäs sitten sellainen kuvio, että molemmat käyttelee "irtorahaa" kuten tykkäävät. Nainen shoppailee laukkuja ja kahvittelee hienosti ystävien kanssa sekä ostelee lapsille kaikkee "aivan välttämätöntä". Mies harrastaa vaikka osakkeiden sijoittelua.

Jos mies voittaa osakekaupoissa reippaasti, sanotaan 10k€ niin onko moraalista velvollisuutta antaa toiselle tai naisen vaatia osaansa jos perheessä on kumminkin yhteiset rahat pl. pakollisista ylijäävät osat?

 

On meilläkin periaatteessa omat rahat. Mutta laskut maksaa se joka jaksaa.. Yleensä minä olen noissa enemmän perillä, millon pitää maksaa ja mitä, joten maksan. Sitten jos tulee isompia laskuja, niin niitä mies saattaa maksaa. Kaupassa se maksaa, kuka nyt sattuu kaivamaan lompakon ensin esille.
Olen nyt äitiyslomalla, mutta kyllä mä taidan silti maksaa enempi meidän pakollisia kuluja kuin mies. Mies sitten ostelee jotain muuta, välillä myös mulle vaatetta jne. Ei meillä ole mitään ongelmaa näiden suhteen.
Itse olen vielä rikkaasta perheestä ja mies todella köyhästä. Periaatteessa tämä talokin on puoliksi minun, puoliksi minun ja miehen (lainalla), koska minulla oli se alkupääoma mitä tarvittiin. Autokin on minun, vaikka mies sillä kulkeekin.
Jos meillä katsottaisiin omien rahojen perään, mies olisi jo nyt niin paljon minulle "velkaa", että saisi maksella sitä aika kauan takaisin. Onneksi me koemme, että kaikki on yhteistä meidän perheellä.

 

Entäs sitten sellainen kuvio, että molemmat käyttelee "irtorahaa" kuten tykkäävät. Nainen shoppailee laukkuja ja kahvittelee hienosti ystävien kanssa sekä ostelee lapsille kaikkee "aivan välttämätöntä". Mies harrastaa vaikka osakkeiden sijoittelua.

Jos mies voittaa osakekaupoissa reippaasti, sanotaan 10k€ niin onko moraalista velvollisuutta antaa toiselle tai naisen vaatia osaansa jos perheessä on kumminkin yhteiset rahat pl. pakollisista ylijäävät osat?

Meillä olisi kaikki voittorahatkin yhteisiä. Tuli niitä sitten 10 000 tai 10 000 000. Mutta meillä ei kumpikaan mitään vaatisi, tai haluaisi kieltää toiselta. Edelleen menisi niin että kumpikin ostaisi mitä haluaisi. Mutta mulle esim. olisi ok että mies ostaisi 10 000 € moottoripyörän jos yht äkkiä tulisi tuon verran ylimääräisiä rahoja ja hän niin haluaisi. Todennäköisesti ei haluaisi laittaa kaikkia rahoja vain omiin juttuihinsa, vaan ostaisi sen verran halvemman pyörän että siitä jäisi minullekin jotain.

 

Meillä on omat tilit. Kulut maksetaan puoliks, about suurinpiirtein tasan reikäreikä.

 

Jaa-a, olen aiemminkin tainnut kirjoitaa vastaavaa aihetta koskevaan ketjuun. Meillä molemmat käymme töissä, ja pyöritämme kotia tasaveroisesti. Meillä on molemmilla omat tilit, joille tulevat palkat. Sitten meillä on lainanhoitotili, jonne laitamme palkoistamme x summan rahaa molemmat joka kuukausi. Se maksaa kauppakäynnit ym. kumpi sinne kauppaan sattuu menemään. Laskut jne. on onnistuneesti jaettu kohta 25 vuotta Ja minä tajuan "omat rahatkin"; mies saa ottaa tililtään itse ansaitsemaansa rahaa esim. harrasteostokseen täysin minulta kysymättä/ asiaa esittämättä, ja sama toimii toki toisinkinpäin.

 

Aapee tässä taas terve. Mulla on teille kysymys, joka virisi tuossa yön aikana. Jos voittaisitte omilla rahoilla aivan itse ostetulla lottokupongilla pari miljoonaa niin antaisitteko toisen miltsin puolisollenne? Itse antaisin, koska tilanne voisi olla toisinkinpäin - puolisoni olisi sen lottokupongin ostanut.

Olemme sopineet, että arpajaisvoitot puolitetaan riippumatta siitä, kuka ne kupongiy on ostanut. Ilman tätä sopimusta ei kummallakaan olisi oikeutta toisen rahoihin. Luulen kyllä, että olisin ilman sopimustakin antanut osan voitoista vaimolleni, koska hän on nasta tyyppi.

 

Moni näkee täällä rahan lähinnä välittömästi kulutettavana asiana ja ilmeisesti siksi on aivan sama kuka maksaa mitäkin. Meidän perheessä raha on jotain mitä kerrytetään niin paljon kuin suinkin kykenemme. Tämä tarkoittaa yhtä yhteistä taloustiliä, omia käyttötilejä ja omia varallisuuksia. Yhteistä omaisuutta on vain talo.

Taloustililtä maksetaan aivan kaikki pakolliset talouden pyörittämiseen vaadittavat menot. Yhteiseltä tililtä menee lainat, kaikki yhteiset laskut, jälkikasvun menot, autojen kulut, vakuutukset, elintarvikkeet jne.

Kun sovittu summa on palkkapäivänä siirretty taloustilille, niin siitä eteenpäin molemmat ovat taloudellisesti vapaita. Itselleni jätän n. satkun käyttörahaa kuukaudeksi ja sijoitan loput. Vaimo tekee jossain suhteessa samaa. Jos minä tarvitsen uuden harrastusvälineen, joka maksaa vaikka 2000e, niin asiasta ei tarvitse neuvotella. Jos vaimo varaa kavereidensa kanssa viikonloppureissun eurooppaan, niin anti mennä vaan. Asiasta keskustellessa puhutaan vain kalenterista, rahasta ei sanaakaan.

Tämä systeemi pitää molemmat vapaina ja tasa-arvoisina, eikä parisuhde kiristä kummankaan taloutta, saati päätä.

Minulla oli myös yksin asuessa kolme tiliä: taloustili, käyttötili ja jemmatili, jota käytin lähinnä sijoitusten vastatilinä ja johon kerrytin rahaa sijoittaakseni aina otolliseen kohteeseen otolliseen aikaan vähän isomman köntän. Parisuhde teki vain taloustilistä yhteisen. Muuten toimin edelleen samalla tavalla.

Se on tosin aivan sama miten raha-asiat teknisesti järjestää, jos suhde rahaan on jo lähtökohtaisesti sairas. Meidän perheessä homma toimisi, vaikka molemmat toisi palkkansa kotiin kolikkoina, jotka kerättäisiin arkkuun, josta maksettaisiin menot ja samaan arkkuun kerrytettäisiin säästöä.

 

Meillä olisi kaikki voittorahatkin yhteisiä. Tuli niitä sitten 10 000 tai 10 000 000. Mutta meillä ei kumpikaan mitään vaatisi, tai haluaisi kieltää toiselta. Edelleen menisi niin että kumpikin ostaisi mitä haluaisi. Mutta mulle esim. olisi ok että mies ostaisi 10 000 € moottoripyörän jos yht äkkiä tulisi tuon verran ylimääräisiä rahoja ja hän niin haluaisi. Todennäköisesti ei haluaisi laittaa kaikkia rahoja vain omiin juttuihinsa, vaan ostaisi sen verran halvemman pyörän että siitä jäisi minullekin jotain.

Ota huomioon, että mies otti tuossa tietoisen riskin hävitä oman irtorahansa.

 

Ota huomioon, että mies otti tuossa tietoisen riskin hävitä oman irtorahansa.

Ei meillä ole korvamerkittyjä irtorahoja.

 

[QUOTE="Marianna";29746730]Meillä molemmilla palkka tulee omalle tilille.
Silloin kun olin kotona hoitovapaalla niin mies siirsi tietyn summan mun tilille joka kuukausi.
Nyt kun molemmat on töissä niin isoja laskuja maksetaan suurin piirtein vuorotellen muuten vähän miten sattuu.
Mies maksaa yleensä sähkölaskut sun muut.
Minä puolestani maksan enemmän lasten vaatteita ja ruokaa.
Koskaan ei olla laskettu kummalla menee enemmän. Ei koeta sellaiseen mitään tarvetta.
Mies maksoi viimeksi koko perheen etelän matkan. Minun visalla taas maksettiin ruoat ja ostokset matkalla.
Molemmilla sen verran hyvä palkka että pennien laskemiseen ei ole mitään tarvetta.
Ja yhteinen ymmärrys siitä, että vaikka molemmilla on omat rahat, niin meidän perheellä on rahaa niin kauan kun jommankumman tilillä on rahaa[/QUOTE]

Tää kuulostaa aika hyvältä. Yhteinen ymmärrys erilaisista asioista on kuitenkin yksi parisuhteen perusta.

Muuten en osaa ottaa jyrkkää kantaa, kun ei ole koskaan ollut yhteistaloutta. Näin nelikymppisenä tosin kuvittelisin, että haluaisin pitää omat tilit, vaikka jonkun kanssa vielä yhdessä asuisinkin.

 

Moni näkee täällä rahan lähinnä välittömästi kulutettavana asiana ja ilmeisesti siksi on aivan sama kuka maksaa mitäkin. Meidän perheessä raha on jotain mitä kerrytetään niin paljon kuin suinkin kykenemme. Tämä tarkoittaa yhtä yhteistä taloustiliä, omia käyttötilejä ja omia varallisuuksia. Yhteistä omaisuutta on vain talo.

Taloustililtä maksetaan aivan kaikki pakolliset talouden pyörittämiseen vaadittavat menot. Yhteiseltä tililtä menee lainat, kaikki yhteiset laskut, jälkikasvun menot, autojen kulut, vakuutukset, elintarvikkeet jne.

Kun sovittu summa on palkkapäivänä siirretty taloustilille, niin siitä eteenpäin molemmat ovat taloudellisesti vapaita. Itselleni jätän n. satkun käyttörahaa kuukaudeksi ja sijoitan loput. Vaimo tekee jossain suhteessa samaa. Jos minä tarvitsen uuden harrastusvälineen, joka maksaa vaikka 2000e, niin asiasta ei tarvitse neuvotella. Jos vaimo varaa kavereidensa kanssa viikonloppureissun eurooppaan, niin anti mennä vaan. Asiasta keskustellessa puhutaan vain kalenterista, rahasta ei sanaakaan.

Tämä systeemi pitää molemmat vapaina ja tasa-arvoisina, eikä parisuhde kiristä kummankaan taloutta, saati päätä.

Minulla oli myös yksin asuessa kolme tiliä: taloustili, käyttötili ja jemmatili, jota käytin lähinnä sijoitusten vastatilinä ja johon kerrytin rahaa sijoittaakseni aina otolliseen kohteeseen otolliseen aikaan vähän isomman köntän. Parisuhde teki vain taloustilistä yhteisen. Muuten toimin edelleen samalla tavalla.

Se on tosin aivan sama miten raha-asiat teknisesti järjestää, jos suhde rahaan on jo lähtökohtaisesti sairas. Meidän perheessä homma toimisi, vaikka molemmat toisi palkkansa kotiin kolikkoina, jotka kerättäisiin arkkuun, josta maksettaisiin menot ja samaan arkkuun kerrytettäisiin säästöä.

Tää taloustili oli ehkä se juttu jota en sisäistänyt, nimenomaan noin kun sanoit että olette sitten vapaita taloudellisesti summan siirron jälkeen. Me maksetaan milloin mitäkin, esim meillä mies yleensä hoitaa kaikki autoon liittyvät kulut, mä maksan lainaerät ja kaikkin laskut. Mies maksaa yleensä elintarvikkeet, kaikki muu menee milloin mitenkin. Ihan vapaita ollaan taloudellisesti, varallisuutta kerrytetään jatkuvasti rahastoilla ja säätötileillä. Eli ts. se, että meillä olisi yksi yhteinen tili, johon siirretään rahoja ja maksetaan sieltä ei meille ole tarpeellinen. Silti ollaan tasa-arvoisia. Rahasta ei tapella koskaan, eipä juuri muistakaan jutuista. Tosin raha on meillä myös mahdollistaja ja käyttöön tarkoitettu, ei vain keräyskohde.

Mutta ymmärrän nyt vähän paremmin mitä muut tekee ja miksi, kiitos siis kommentista.

 

Mun mielestä yhteinen taloustili on hyvä. Kumpikin laittaa sinne rahaa tulojensa mukaan. Ihan reilu peli. Ei tarvi miettiä kuka maksaa minkäkin laskun, kun ne maksetaan sieltä, kuten myös ruoka.
Mielestäni omat tilit on mukavat. Mun ei tarvi selitellä mihin olen rahani käyttänyt ja mitä ostanut. Toisaaltaan, mun ei myöskään tarvi puhista itsekseni, että mihin kaikkeen älyttömyyteen mieheni rahansa laittaa. Kummallekkin jää omaan käyttöön yhtäpaljon rahaa kuukaudessa ja mun mielestä se on oikein hyvä. En osaisi elää yhteisen tilin kanssa.

 

Säätötili = säästötili

 

Aapee tässä taas terve. Mulla on teille kysymys, joka virisi tuossa yön aikana. Jos voittaisitte omilla rahoilla aivan itse ostetulla lottokupongilla pari miljoonaa niin antaisitteko toisen miltsin puolisollenne? Itse antaisin, koska tilanne voisi olla toisinkinpäin - puolisoni olisi sen lottokupongin ostanut.

Joku piti ällöttävän kamalana sitä, että sanoin miehen rahojen olevan minun ja minun rahojeni mieheni. Näkökulmakysymys - mä ajattelen, että me tehdään töitä, että voidaan tienata perheen yhteiseen pussiin rahaa, siis yhteishyötykäyttöön. Kyllähän ne miehen rahat ovat nimellisesti miehen, mutta ihan hyvin voin siinä kasvohoidossa käydä miehen palkkapäivänä ja hän voi lähteä poikain kanssa risteilylle minun palkkapäivänäni.

Joka tapauksessa ollaan köyhiä kumpikin, ja Suomessa taitaa muutenkin olla aika marginaalinen porukka sitä varakasta kansanosaa (toki Kaksplussalle sattumalta aina kulkeutuu merkittävä määrä erityisen hyvin tienaavia). Eikä avioehtoakaan ole, sillä eipä eron tullessa hirveästi ole jaettavaa - ei ole metsää, ei suurperintöjä, ei mitään. Asunto on, pankin, ja siitäkin ollaan puoliksi velkaannuttu. Jos vaikka minusta tulisi seuraava Nobel-kirjailija niin jakaisin kyllä palkkiorahani mieheni kanssa jne.

Jos voittaisin lotosta pari milliä, ne pari milliä olisi edelleen minun eikä miehen. Rahaa voitaisiin käyttää kyllä yhteiseksi hyväksi kuten nyt vaikka auton vaihtoon miehelle tai yhteisiin lomamatkoihin.

Ihan normaalille pariskunnallekin kertyy ajan kanssa varallisuutta, jos molemmat on töissä ja rahaa osaa käyttää. Ei tarvitse olla mitenkään erityisen varakas. Jos joka kuukausi jää jotain säästöön se on 10 vuoden aikana iso summa mikä niistä kertyy. Jos me säästetään miehen kanssa yli 1000e joka kuukausi voit laskea että kymmenessä vuodessa se on ihan kiitettävä summa.