En vaan tajua tota omat rahat -juttua.

  • Viestiketjun aloittaja --*
  • Ensimmäinen viesti
viaras
Mitä pointtia on olla yhdessä jos ei halua tukea puolison harrastuksia yms esimerkiksi rahallisesti? Lapsiakin opetetaan jakamaan ja sitä taitoa parisuhteessa monen pitää aidosti opetella, niin kun keskusteluakin. Jos elää täysin itselleen ja välittää vain omasta selustasta niin miksi olla yhdessä?
Lapsia opetetaan myös olemaan ottamatta toisen lelua ilman lupaa. Ja sitä taitoa täytyy tai täytyisi opettaa monelle aikuisellekin. Että kaikkea kivaa mitä haluaa ei noin vaan voi saada, varsinkaan muiden kustannuksella.

Mikä tahansa malli toimii, jos aikuiset ovat järkeviä: yhteiset tilit, yhteiset rahat, yhteisten kustannusten ositus tulojen mukaan ja loput omia rahoja. Jos toinen ei ole niin järkevä tai rahankäyttötavat kovin poikkeavat toisistaan, kannattaa pitää rahat erillään.
 
Mun mielestä avioliitto tai yhteinen talous ei missään tapauksessa oikeuta minua hallinnoimaan miehen ansaitsemia rahoja tai päinvastoin. Yhteinen talous ei myöskään tarkoita, että joka lasku tai kauppakuitti jaetaan tasan puoliksi. Meidän taloudessa laskut hoitaa se joka sattuu hoitamaan, kaupassa maksetaan kuka milloinkin. Talou pyörii yhteisesti kyllä. Siitä huolimatta mulla on omat säästöt, sijoitukset ja varat enkä tunne tarvetta eritellä miehelle paljonko on ja missä, en minäkään kysele hänen säästöistään. Meillä on avioehto

Täällä on silloin tällöin niitä ketjuja, joissa jonkun puoliso on saanut perinnön ja toinen on närkästynyt kun perinnön saanut ei haluakaan käyttää rahoja perheen hyväksi, ts. kuten puoliso haluaa. Kaikki rahat kun on perheen yhteisiä. Ei muuten ole. Meidän kummankin testamentissa on lasten puolison avio-oikeuden pois sulkeva lause. Minä en ole tehnyt töitä ja kerännyt omaisuutta siksi että joku periaatteessa vieras ihminen saisi erossa edes osan niistä. Sorry, OT.
 
"vieras."
Meillä on omat tilit ja omat rahat, laskut ja ostokset maksaa se joka silloin ennättää maksamaan, vaikka mies tienaa enemmän, en voisi kuvitellakaan yhteistä tiliä.
 
"vieras."
[QUOTE="vieras.";29746504]Meillä on omat tilit ja omat rahat, laskut ja ostokset maksaa se joka silloin ennättää maksamaan, vaikka mies tienaa enemmän, en voisi kuvitellakaan yhteistä tiliä.[/QUOTE]

Pitää vielä lisätä, ettei olla koskaan 14 vuoden aikata tapeltu siittä onko toinen maksanut enemmän kuin toinen.
 
Wieruus
Molemmilla on omat tilinsä, molemmilla on kortit toisten tileihin ja molempia tilejä käytetään sitä mukaan kummassa on rahaa. Molemmat.
Teinitä käyttävät myöskin omilla korteillaan samoja tilejä.
 
"nyt harmaana"
Meillä on miehen kanssa omat tilit mutta yhteiset rahat.

Kun kävin töissä, maksettiin lainanlyhennys ja kaikki yhteiset laskut puoliksi. Kaupassa mies maksoi jos oli mukana, muuten maksoin minä. Molemmat maksoi omat menonsa ja mies maksoi kaiken ylimääräisen (matkat, ravintolassa käymiset, leffakäynnit jne). Mies tienaa n tuplasti saman verran kuin minä.

Nyt olen hoitovapaalla, ja maksan omia menojani (puhelinlasku, netti, sali, nettishoppailut) ja jos rahaa jää niin sitten yhteisiäkin laskuja. Mies makselee mun kampaajan, huvittelujutut (kahvilat, ravintolat, laivareissut, shoppailut jne). Ja tietty laskut, bensan (minä käytän melko paljon autoa) ja kauppassakäymiset.
 
Koska siinä menee maku jos herran jestas kumppanuus on sellaista, ettei voi antaa omastaan puolisolleen! Ja ystävilleen. Ei raha ole kuin välinearvo, asia josta ei pidä stressata, tässä on muutenkin elämässä tarpeeksi päänsärkyä että jostain rahasta pitää tehdä numero. Voi että vihaan kontrollifriikkejä.
Eihän omat rahat estä antamasta niitä toiselle. Kuten eivät omat sukatkaan estä antamasta niitä toisen käyttöön. Päinvastoin - silloinhan vasta voi antaa omastaan, jos jotain omaa on, eikö vaan? Siinä olet oikeassa, että rahalla on lähinnä välinearvo. Mikä tässä kohtaa on kontrollifriikkiyttä??
 
Mitä pointtia on olla yhdessä jos ei halua tukea puolison harrastuksia yms esimerkiksi rahallisesti? Lapsiakin opetetaan jakamaan ja sitä taitoa parisuhteessa monen pitää aidosti opetella, niin kun keskusteluakin. Jos elää täysin itselleen ja välittää vain omasta selustasta niin miksi olla yhdessä?
Se, että on omat rahat, ei estäkäyttämästä niitä yhdessä. Esim. omalla kohdallani en edes osaisi sanoa, kenen rahoilla mitäkin on ostettu, ja muutenkin rahoja käytetään ihan limittäin.

Mutta kyllä seurustelussa voi olla paljonkin mieltä, vaikka ei haluaisikaan tukea rahallisesti vaikka puolison merkkilaukkujen keräämistä tai lastenvaatefriikkiyttä - ja luuletko tosiaan, että jos on yhteiset rahat, niin toiselle on ihan ok, että puoliso ilmoittaa "hups! mulla meni taas yli tuhat euroa iiihaniin me&i-vaatteisiin / iiiihanaan laukkuun"? Jollekinhan tuollainen shoppailukin on ihan harrastus... Tai vaikka rahapelit.
 
Joopa joo, elämänarvot (ja ehkä elämäntyyli) on silloin liian erilaiset, että suhde voi olla hyvä. Ei normaalissa parisuhteessa väännetä kättä rahasta ja eletä itsekkäästi "tää on nyt mun" "pidä sä huoli omista asioistas ja rahoista" -tyylisesti.
No missä suhteessa sitten niin väännetään? Mutta väitätkö siis, että jos rahankäytötä tulee riitaa tai keskustelua, niin se tarkoittaa sitä, ettei suhde voi sitten toimia ollenkaan...?
 
"vieras."
Meillä on omat rahat. Ostelen paljon vaatteita ja koruja itselleni ja lapsille kaikenmoista. Mies on pihi ja pitää ihan turhana jos vaikka lapselle mennään uutta kännykkää ostaa. Jos meillä olisi yhteiset rahat niin joutuisin jatkuvasti kinuamaan ja riitelemään miehen kanssa siitä mitä ostetaan. Mies sitten ostaa taas omalta osaltaa omia harrastusvälineita.

Olisi hirveää, jos olisi yhteiset rahat ja pitäisi ostaa jotain isompaa ja toinen ei siihen suostuisi. Kun on omat rahat niin voi törsätä koska itse haluaa ja sitten välillä säästää ja elää pihimmin, jotta niitä säästöjäkin kertyy välillä eikä toinen vaadi rahoja omiin ostoksiin.
 
"viola"
Molemmilla on omat tilinsä, molemmilla on kortit toisten tileihin ja molempia tilejä käytetään sitä mukaan kummassa on rahaa. Molemmat.
Teinitä käyttävät myöskin omilla korteillaan samoja tilejä.
Tässä se piilee se riski kuolemantapauksessa, ei yhteisissä tai-tileissä. Jos toinen kuolee, käyttöoikeus sen tiliin lakkaa heti. Yhteistä tai-tiliä sen sijaan saa käyttää.
 
"vieras."
Yhteiset rahat taitaa olla suositummat niissä perheissä, joissa vain isä käy töissä ja äiti on kotona. Jos molemmat on palkkatyössä ja saa hyvää palkkaa niin en näe mitenkään tarpeellisena sitä että kaikki rahat olisi yhteisiä. Meillä yhteiset menot hoidetaan niin että on sovittu mitä kumpikin maksaa, ja jäljelle jäävillä rahoilla voi tehdä mitä haluaa. Minusta on kiva, että isompiin omiiin menoihin kuten vaikka moottoripyörä voi säästää tai halutessaan tuhlata rahat matkustamiseen tai kenkiin ja kahvilla käymiseen. Ilman että puolison kanssa tarvitsee neuvotella rahankäytöstä enää erikseen. Mehän on jo sovittu, mitkä laskut kumpikin hoitaa.

Koen tärkeänä että mulla on sitä omaa rahaa ja myös omia säästöjä. Vaikka olen parisuhteessa mulla voi olla myös omia kiinnostuksen kohteita ja omia ajatuksia, sekä omaa rahaa.
 
Tässäpä tulee
Kyllä, sillä ne ovat myös mun rahojani. En nyt viimeistä euroa veisi tililtä, mutta jos käyn kasvohoidossa niin on se varmasti miehestänikin ihan kivaa, että käytän rahoja ulkonäkööni. ;) Ja mä just käytin 60€ baarireissulla ja kauhea morkkis siitä, että näin paljon meni rahaa ja samanlainen se morkkis on oli sitten yhteinen tili tai ihan omat rahat. Yhteisissä rahoissa on myös se etu, että ei osta ihan isoja älyttömyyksiä, koska toiselle se pitäs kuitenkin selittää ja se on myös toiselta pois. Onnistuinkohan selittämään? :D
Joo ymmärrän selityksesi kyllä ja ollaan, huomasitko, asiasta ihan samaa mieltä. :D Juuri sen takia meillä on myös ne omat tilit ja omat säästöt (jos on), että ei tarvisi selittää, ei tulisi morkkista - ainakaan sen takia, että on yhteisistä pois (jotka olisi voinut käyttää viisaammin yhteiseen kivaan). Tällä hetkellä kummatkin vastataan rahamorkkiksista (no harvoin tulee) tasan itsellemme.

Toisaalta jos kävisi niin, että toinen jäisi työttömäksi tms niin tietysti sitten toinen kompensoisi sitä "rahavajetta" laittamalla enemmän rahaa yhteisiin menoihin. Esimerkiksi kun olin äitiyslomalla niin mies laittoi yhteiselle tilille suuremman summan rahaa kuin minä.
 
"vieraana"
Olkoon, onneksi en eksy koskaan nipojen seuraan, jotka ei voi nauttia elämästä ja ansaitsemistaan rahoista. Ihan sama kuinka rikkaita ne saidat on niin tuskin pystyvät rauhassa olemaan niiden rahojensa kanssa, aina heillä on se stressi perseessä.
Tässä olet kyllä pahasti väärässä. Stressi on niillä, jotka joutuvat miettimää riittävätkö rahat seuraavaan palkkapäivään, mistä rahat laskuihin, riittääkö ruoka. Sellaisella joka on saita ja pihi ei ole stressiä rahoistaan vaan pikemminkin levolliset yöunet koska ei tarvitse murehtia siitä riittääkö rahat. Tietää että ne riittävät.

Mielestäni olen aika saita mutta mieheni on vielä noin 10x pihimpi kuin minä. Siksi eri rahat on kiva juttu niin toinen voi säästää yli 50% rahoistaan jos niin haluaa tehdä ja minä voin halutessani vaikka tuhlata kaikki omani.
 
  • Tykkää
Reactions: Puuhippa
Mitä pointtia on olla yhdessä jos ei halua tukea puolison harrastuksia yms esimerkiksi rahallisesti? Lapsiakin opetetaan jakamaan ja sitä taitoa parisuhteessa monen pitää aidosti opetella, niin kun keskusteluakin. Jos elää täysin itselleen ja välittää vain omasta selustasta niin miksi olla yhdessä?
Mä en laittais penniäkään miehen harrastukseen, mutta lapsen harrastukseen kylläkin, mä en penniäkään laittais miehen veromätkyihin, mutta lapsen ajokortin kyllä maksan. Miksi minä säästöjäni laittaisin mieheeni? Monella meillä on lapsia joita varten säästää.
Ja jos olisin sun puoliso niin sulle en antais pennin hyrrää.
 
"Marianna"
Meillä molemmilla palkka tulee omalle tilille.
Silloin kun olin kotona hoitovapaalla niin mies siirsi tietyn summan mun tilille joka kuukausi.
Nyt kun molemmat on töissä niin isoja laskuja maksetaan suurin piirtein vuorotellen muuten vähän miten sattuu.
Mies maksaa yleensä sähkölaskut sun muut.
Minä puolestani maksan enemmän lasten vaatteita ja ruokaa.
Koskaan ei olla laskettu kummalla menee enemmän. Ei koeta sellaiseen mitään tarvetta.
Mies maksoi viimeksi koko perheen etelän matkan. Minun visalla taas maksettiin ruoat ja ostokset matkalla.
Molemmilla sen verran hyvä palkka että pennien laskemiseen ei ole mitään tarvetta.
Ja yhteinen ymmärrys siitä, että vaikka molemmilla on omat rahat, niin meidän perheellä on rahaa niin kauan kun jommankumman tilillä on rahaa
 
Vaikka on yhteiset rahat niin on myös luottamus siihen, että molemmilla on järki päässä. Vuokranmaksupäivänä tili ei ole tyhjä, mutta toisaalta jokaisesta pienestä ostoksesta ei tartte pitää perheneuvotteluakaan.
 
"pera"
Omat rahat ovat mahdolliset kun tulot ovat poikkeuksellisen suuret tai välttämättömät silloin kun toisen rahankäytössä on ongelmia.
Tavallisesti tässä maassa ei omia rahoja jää murehdittavaksi asti.
 
nnnn
Mä voin ymmärtää, että on täysin yhteinen talous jos kummatkin on lähteny suhteeseen tyhjätaskuina, mutta näin ei aina ole.
Alussa kun omaisuutta eikä varallisuutta oikein ollut tilit ja sitä myöden talouskin ainakin jonkin verran oli erilistä. Omaisuuden ja yhteisen yrityksen (maatila) varat ja talous on muuttunut yhteiseksi. Maatilan varallisuus on yhteistä riippumatta siitä kumman "ansioilla" se on hankittu. Lisäksi minulla on omia palkkatuloja jotka taloudessa myös ovat yhteisiä.
 
Raskaana
Olkoon, onneksi en eksy koskaan nipojen seuraan, jotka ei voi nauttia elämästä ja ansaitsemistaan rahoista. Ihan sama kuinka rikkaita ne saidat on niin tuskin pystyvät rauhassa olemaan niiden rahojensa kanssa, aina heillä on se stressi perseessä.
Eipä tarvi enää miettiä, miksi sä vähän aikaa sitten itkit täällä, kun ei ole rahaa taksiin etkä pääse töihin. Jonkinlainen suunnitelmallisuus ja jörjestelmällisyys raha-asioissa ja säästäminen olisi tarpeen sullekin, ettet vaan jakelisi rahaa joka suuntaan...
 

Yhteistyössä