En vaan tajua tota omat rahat -juttua.

Poistin viimeisen viestini, kun en halua kirjoittaa tänne mitään niinkään tarkkoja kuvauksia meistä tai meidän elämästä.

 

Ollaan kumpikin n. keskituloisia ja elellään ihan o.k. Mutta nyt meillä "pyörii" hoitovapaat jne, eli tulee tässä eteen taloudellisesti huonompiakin aikoja. Tähän hoitovapaaseen säästettiin joten ei joduta vielä kiristelemään.

Eikä me joka kuukausi heitetä tonnia omiin juttuihin.

Niin, mutta tarkoitinkin sitä, että jos sattumalta molemmat päättävätkin tehdä sellaisen ison ostoksen toisistaan tietämättä, niin kyllä tuollainen tonni meillä ainakin tarkoittaisi, että aika moni asia pitäisi miettiä uudelleen.

 

Poistin viimeisen viestini, kun en halua kirjoittaa tänne mitään niinkään tarkkoja kuvauksia meistä tai meidän elämästä.

No voi, ehdin jo lainata sitä

 

Niin, mutta tarkoitinkin sitä, että jos sattumalta molemmat päättävätkin tehdä sellaisen ison ostoksen toisistaan tietämättä, niin kyllä tuollainen tonni meillä ainakin tarkoittaisi, että aika moni asia pitäisi miettiä uudelleen.

Äh, ehdit lainaamaan tuota viestiä .

Varmasti meilläkin tuossa tulevina vuosina tulee aikoja jolloin joudutaan miettimään tarkemmin. Mutta uskon että sittenkin mennään sulassa sovussa sen ajan läpi. Ainakin toivon.

 

No voi, ehdin jo lainata sitä

Ei se mitään.

 

Me ollaan vähän eri planeetoilta näemmä. Jos mun mies voittaisi rahaa ja paljon eikä antaisi siitä mulle puolia niin ottaisin sen niin vakavana rakkaudettomuuden osoituksena, että pakkaisin laukut saman tien. Ollaan toki etukäteen sovittu, että voitot jaetaan. Ja mun mielestäni ei oo mitään ihmeellistä ostaa 500€ golfsettiä yhteiseltä tililtä. Mitä väliä, miltä tililtä sen ottaa, joka tapauksessa se vaikuttaa talouteen jotenkin. Ostettiin muun muassa yhessä 3000€ telkkari, mikä ongelma tässä on? Mies tykkää hifijutuista ja mä tykkään muista jutuista, ja sit aina sumplitaan, mikä on järkevää ostaa ja mikä ei. En pidä joka kahvikupista tai ostetusta paidasta kirjaa eikä mua vaaditakaan pitämään. Mun itsellisyyttä ja vapautta ei ollenkaan vähennä se, että meillä on yhteiset rahat, ehkä jopa päinvastoin.

 

[QUOTE="Vieraana";29748151]Minusta olisin aika kylmä jos automaattisesti olettaisin että toisen tienaamat rahat kuuluisivat minulle.[/QUOTE]

No näinpä. Etenkin, kun tietää kuinka paljon se toinen tekee töitä, stressaa ja on kouluttautunut niiden rahojen eteen.

Itse en myöskään koe olevani ihan hillittömän itsekäs, kun saatan ostaa joskus miehelle niistä omista rahoistani jotain kalliimpaa harrastusvälinettä, mitä mies ei pihimpänä raskisi itselleen ostaa.

 

Jos kaikki rahat on yhteisiä niin se vie vapauden. Joudut miettimään ostoksia koko ajan ettei kuluttaisia enempää kuin toinen. Ja aina pitäis keskustella toisen kanssa jos haluaa ostaa vähän kalliimman jutun. Aika ahdistava juttu. Kyllä aikuisella pitää olla omaa rahaa jota voi käyttää miten haluaa.

Kuin niin ahdistaa? Jos osaa rehaa käyttää JA KUNNIOITTAA toista ei ongelmia ole. En mä ainakaan kyttää paljonko miehelläni menee "omiin juttuihin" ja vertaa omaan kulutukseen. Miksi vitussa olisin rakkain ihmistä kohtaan niin pikkusieluinen?..

Ne jotka valittaa että yhteiset rahat vie vapauden...mä tulkitsen että heillä todella on ongelma raha käytössä. Ei parisuhteessa kaiken tarvitsekaan olla mulle_kaikki_heti_nyt. Perhe kompleksia tarttee kuitenkin katsoa kokonaisuutena, eikä vaan pitää kiinni omista oikeuksistaa tuhlata rahansa mihin haluaa. Jotenkin tää ääretön omista penneistä kiinni pitäminen kuuluu enemmän keskenkasvuisille. Anteeksi vaan, mut en ihmettele jos riitoja tulee.

 

Me ollaan vähän eri planeetoilta näemmä. Jos mun mies voittaisi rahaa ja paljon eikä antaisi siitä mulle puolia niin ottaisin sen niin vakavana rakkaudettomuuden osoituksena, että pakkaisin laukut saman tien. Ollaan toki etukäteen sovittu, että voitot jaetaan. Ja mun mielestäni ei oo mitään ihmeellistä ostaa 500€ golfsettiä yhteiseltä tililtä. Mitä väliä, miltä tililtä sen ottaa, joka tapauksessa se vaikuttaa talouteen jotenkin. Ostettiin muun muassa yhessä 3000€ telkkari, mikä ongelma tässä on? Mies tykkää hifijutuista ja mä tykkään muista jutuista, ja sit aina sumplitaan, mikä on järkevää ostaa ja mikä ei. En pidä joka kahvikupista tai ostetusta paidasta kirjaa eikä mua vaaditakaan pitämään. Mun itsellisyyttä ja vapautta ei ollenkaan vähennä se, että meillä on yhteiset rahat, ehkä jopa päinvastoin.

Suurelta osin meilläkin näin.

 

[QUOTE="hhh";29748209]Kuin niin ahdistaa? Jos osaa rehaa käyttää JA KUNNIOITTAA toista ei ongelmia ole. En mä ainakaan kyttää paljonko miehelläni menee "omiin juttuihin" ja vertaa omaan kulutukseen. Miksi vitussa olisin rakkain ihmistä kohtaan niin pikkusieluinen?..

Ne jotka valittaa että yhteiset rahat vie vapauden...mä tulkitsen että heillä todella on ongelma raha käytössä. Ei parisuhteessa kaiken tarvitsekaan olla mulle_kaikki_heti_nyt. Perhe kompleksia tarttee kuitenkin katsoa kokonaisuutena, eikä vaan pitää kiinni omista oikeuksistaa tuhlata rahansa mihin haluaa. Jotenkin tää ääretön omista penneistä kiinni pitäminen kuuluu enemmän keskenkasvuisille. Anteeksi vaan, mut en ihmettele jos riitoja tulee.[/QUOTE]

Mitä sitten vaikka onkin? Joo, minulle olisi kyllä ongelma se, jos olisin säästänyt rahaa vaikka uusiin kenkiin, mies voisikin tuosta noin vain käyttää sen rahan omiin menoihinsa, koska ei ole yhtä säästäväinen kuin minä.

 

Eri tilit, yhteiset rahat.

Menikö nyt jollain pasmat sekaisin?

Kai sitä maailmassa on parempiakin ihmettelyn aiheita kuin se, miten joku sinulle tuntematon hoitaa rahaliikenteensä perheen sisällä.

 

Onko se siis jotenkin huonon suhteen merkki, että ihmiset ovat rahankäytössään erilaisia ja rahaa tykätään käyttää erilaisiin asioihin. Esim jos toinen mieluummin säästää kenkiin, kun toinen taas mieluummin käy usein syömässä ulkona, tällaisten ihmisten ei kannata olla parisuhteessa, koska he ovat liian erilaisia? Onko se kunnioituksen puutetta, että tekee asiat itselleen helpommalla tavalla, ettei joka hankintaa tarvitse edelleen yhdessä pähkäillä?

 

Onko se siis jotenkin huonon suhteen merkki, että ihmiset ovat rahankäytössään erilaisia ja rahaa tykätään käyttää erilaisiin asioihin. Esim jos toinen mieluummin säästää kenkiin, kun toinen taas mieluummin käy usein syömässä ulkona, tällaisten ihmisten ei kannata olla parisuhteessa, koska he ovat liian erilaisia? Onko se kunnioituksen puutetta, että tekee asiat itselleen helpommalla tavalla, ettei joka hankintaa tarvitse edelleen yhdessä pähkäillä?

Juu-u, kylmää ja rakkaudetonta. Näin se on.

 

Onko se siis jotenkin huonon suhteen merkki, että ihmiset ovat rahankäytössään erilaisia ja rahaa tykätään käyttää erilaisiin asioihin. Esim jos toinen mieluummin säästää kenkiin, kun toinen taas mieluummin käy usein syömässä ulkona, tällaisten ihmisten ei kannata olla parisuhteessa, koska he ovat liian erilaisia? Onko se kunnioituksen puutetta, että tekee asiat itselleen helpommalla tavalla, ettei joka hankintaa tarvitse edelleen yhdessä pähkäillä?

Kai se on jollekkin joku luottamuksen puute jos ei saa käyttää toisen rahoja.

 

Me ollaan vähän eri planeetoilta näemmä. Jos mun mies voittaisi rahaa ja paljon eikä antaisi siitä mulle puolia niin ottaisin sen niin vakavana rakkaudettomuuden osoituksena, että pakkaisin laukut saman tien.

Ai siinäkin tapauksessa, että itse et tarvitsisi ylimääräistä rahaa, mutta mies voisi nyt vaikka ostaa jonkun asian, mitä on aina halunnut? Ja se asiahan voi olla sellainenkin, mitä sinäkin voit käyttää tai hyödyntää. Jotenkin tuntuu hassulta, että moni suhde pelastetaan uskottomuuden tai jopa välien kylmenemisen jälkeen, mutta että se sitten olisi kynnyskysymys, että toinen käyttää itse lottovoittonsa, siis oman ylimääräisen rahansa.

 

Onko se siis jotenkin huonon suhteen merkki, että ihmiset ovat rahankäytössään erilaisia ja rahaa tykätään käyttää erilaisiin asioihin. Esim jos toinen mieluummin säästää kenkiin, kun toinen taas mieluummin käy usein syömässä ulkona, tällaisten ihmisten ei kannata olla parisuhteessa, koska he ovat liian erilaisia? Onko se kunnioituksen puutetta, että tekee asiat itselleen helpommalla tavalla, ettei joka hankintaa tarvitse edelleen yhdessä pähkäillä?

Ei ole huonon suhteen merkki. Yhteiset rahat eivät sovi, jos rahankäyttötavat ovat liian erilaiset. Silloin yhteinen tili ja yhteiset rahat aiheuttaisivat vain ongelmia. Muitakin hyviä syitä erilliseen rahatalouteen on olemassa. syyksi riittää se, että haluaa, että on omat rahat.Jokaisen pitää valita itselleen parhaiten sopiva tapa. Valintoja ei pidä tehdä sen mukaan, miten muut toimivat.

Meillä yhteiset rahat ovat toimineet jo parikymmentä vuotta. Välillä on ollut tiukkoja aikoja, jolloin rahaa ei ollut juuri lainkaan. On ollut aikoja, jolloin toisella ei ole ollut tuloja ja päinvastoin. Meillä yhteiset rahat ovat toimineet hyvin kaikissa tilanteissa.

 

Ja onhan sitä erilaisia perhemuotojakin nykyään mitkä tuovat lisä tvistiä rahojen käyttöön. Mutta jokainen dallaa tyylillään, niin kauan kuin ei tarvitse rahasta tapella niin hyvin menee.

 

Me ollaan vähän eri planeetoilta näemmä. Jos mun mies voittaisi rahaa ja paljon eikä antaisi siitä mulle puolia niin ottaisin sen niin vakavana rakkaudettomuuden osoituksena, että pakkaisin laukut saman tien. Ollaan toki etukäteen sovittu, että voitot jaetaan. Ja mun mielestäni ei oo mitään ihmeellistä ostaa 500€ golfsettiä yhteiseltä tililtä. Mitä väliä, miltä tililtä sen ottaa, joka tapauksessa se vaikuttaa talouteen jotenkin. Ostettiin muun muassa yhessä 3000€ telkkari, mikä ongelma tässä on? Mies tykkää hifijutuista ja mä tykkään muista jutuista, ja sit aina sumplitaan, mikä on järkevää ostaa ja mikä ei. En pidä joka kahvikupista tai ostetusta paidasta kirjaa eikä mua vaaditakaan pitämään. Mun itsellisyyttä ja vapautta ei ollenkaan vähennä se, että meillä on yhteiset rahat, ehkä jopa päinvastoin.

En minä aio edes alkaa sumplimaan miehen kanssa, onko tonnin käsilaukku tai kolmen tonnin kitarakamat järkevää ostaa vai ei. No ei ole kummankaan mielestä järkevä se toisen ostos, miksi turhaan alettaisiin perustella toisillemme hävittyä juttua. Ne on ihan omaksi nautinnoksi hankittuja asioita.

Isommat huonekalut ja telkkari ollaan maksettu puoliksi, elinkustannuksetkin suunnilleen, vähän tulojen mukaan suhteutettuna. Meillä ne omat ostokset _ei vaikuta toiseen ja yhteiseen talouteen_ kun pakolliset menot maksetaan ensin. Se jäljellejäävä on ns. ylimääräistä rahaa, mikä ei ole mistään muusta (yhteisestä) pois.

 

meillä on kummallakin omat rahat vaikka ollaan mielestämme sokeriväleissä

ollaan sovittu mitkä laskut kuuluu kummanki hoitaa ja loppurahat saa tupeltaa mihin haluaa

 

Aapee tässä taas terve. Mulla on teille kysymys, joka virisi tuossa yön aikana. Jos voittaisitte omilla rahoilla aivan itse ostetulla lottokupongilla pari miljoonaa niin antaisitteko toisen miltsin puolisollenne? Itse antaisin, koska tilanne voisi olla toisinkinpäin - puolisoni olisi sen lottokupongin ostanut.

Voisin antaa, mutta se pitäisi tehdä ennen voiton lunastamista, kuten joku sanoikin.

 

Tosin eipä täällä monella ole edes avioehtoa. Sinisilmäistä porukkaa tai sitten ollaan se "köyhempi" osapuoli.

Toisaalta eihän sitä avioehtoa ole sen köyhemmän osapuolen varakkaammalla puolisollakaan Ei kyse ole välttämättä sinisilmäisyydestä, vaan se voi olla myös tietoinen valinta.

 

Aapee tässä taas terve. Mulla on teille kysymys, joka virisi tuossa yön aikana. Jos voittaisitte omilla rahoilla aivan itse ostetulla lottokupongilla pari miljoonaa niin antaisitteko toisen miltsin puolisollenne? Itse antaisin, koska tilanne voisi olla toisinkinpäin - puolisoni olisi sen lottokupongin ostanut.
.

Rahat mitä voittaisin olisi minun tilillä.

Vaimo saisi varmasti käyttöönsä rahaa, mutta en minä puolia laittaisi automaattisesti hänelle.

Ei meillä muutenkaan siirrellä toisillemme rahaa normaalistikaan vaan annetaan ihan suoraan kun toisella on joku tarve, puolin ja toisin.

Ensimmäiseksi hoitaisin kumminkin molempien velat pois ja alkaisin etsimään tonttia haluamaltani alueelta sekä aloittaisin rakennusprojektin. Siirtäisin myös lapsen tilille rahaa odottamaan hänen opiskeluja.

 

me ei aikonaan tehty avioehtoa koska naimisiin mennessämme kummallakaan ei ollut muuta kuin tuulen huuhtoma perse (mulla rumempi)

perintöjäkään ei ole luppeissa

 

On tässä sekin, että mies ei arvosta samoja asioita kuin minä. Miehelle on ihan sama, vaikka eteisen hattuhyllyn korit olis banaanilaatikoita. Minä taas tykkään, että ne on toimivat ja nätit. Mies haluaa rakentaa ihmeellisiä elektroniikkaviritelmiä, joita minä en tarvitse ollenkaan. Kaipa se on sitten yks ja sama, vaikka meillä omat rahat onkin, minä ostan korit ja mies johdot, mutta yhdessä niitä käytetään.

Jos rahat taas olisi yhteiset, lokisin jotenkin tarpeelliseksi kysyä mieheltä, onko ok jos ostan nää vähän kalliinpuoleiset punotut korit eteiseen. Mies sanoo tietenkin ei, koska entisetkin toimii ihan hyvin. Mies kysyy minulta, voiko ostaa taas yhden palikan johtohelvettiinsä. Minä sanon ei, kun en koe pikkuisen paremman äänenlaadun tuovan mitään oisäarvoa elämääni, haittaa vaon johtojen muodossa.
Lisäksi ärsyttäisi, jos mies jatkuvasti käyttäisi meidän yhteisiä rahoja minusta ihan turhiin juttuihin.

On niin paljon parempi, että on ne omat rahat.

 

Mä olen kelkankääntäjä tässä aiheessa..

Vielä joku vuosi sitten kirjoitin tännekin samaa aihetta käsittelevään ketjuun, että meillä on omat rahat ja omat tilit, se on paras ratkaisu, itsenäisyys ja reiluus ja jne.
Kulut meni puoliksi, prosenttiosuus palkasta ja niin edelleen, ei kuitenkaan niuhotettu, vaikka tasapuolisuuteen pyrittiin.

Noh, nyt sitten nuo omat rahat aiheuttaa vaan riitaa ja pahaa mieltä. Tienaamme melkein saman verran, mutta erään tapahtuman vuoksi mies sai suuren summan rahaa ( puhutaan kymmennistä tonneista, ei yksittäisistä) ja nyt meillä on surkea tilanne.

Mies pystyisi tekemään rahoillaan vaikka mitä, mutta ei mulla ole varaa omilla tuloilla tehdä samoja juttuja. Mies haluaisi panostaa ja parantaa taloamme, mutta minä en millään pysty vastaamaan puolikkaalla, ei riitä rahat.

Itsellä on paska fiilis, kun töitä teen minkä ehdin mutta silti täytyy kieltäytyä noista kivoista jutuista. Lisäksi sitä rahaa menee "huomaamatta", kun yhdessä tehdään. Miehen ei tarvitse hintoja katsoa ja itse joudun silloin kahta enemmän vahtimaan että mihin omat rahat riittää.

En olisi uskonut, mutta tuntuu että eri rahat vie meidätkin erilleen.