"henni"
Aina kysytään, onko parasta ystävää, mutta ainahan asia ei ole molemminpuolinen. Eli oletko sinä jonkun paras/läheisin ystävä?
Olen, kaikkein vahvin side on lapsuudenystävään, rakastan häntä aivan tajuttomasti.
ootas +20 v niin tuskin päivää sanotte enää toisillenne.
"Nina"
En ole, enää. Vielä muutama vuosi sitten olin, mutta sitten tapahtui jotain...ei riitaa tms., mutta jostain syystä ystävä otti etäisyyttä ja nyt näemme ehkä enää kerran vuodessa ja lähetämme toisillemme joulukortin. Että sellaista. Jostain syystä en pysty edes kysymään, mikä tähän on syynä. Ehkä itsekin olen keskittynyt liikaa omaan perheeseen, en tiedä.
Lonely Rider
En mä varmaankaan ole. Musta on tullut hiukan epäsosiaalinen vanhemmiten. Työni on melko sosiaalista, minulla on monta työkaveria ja olen asiakaspalvelussa töissä. Pidän kovasti työstäni ja meillä on tosi hyvä työporukka. Kotona vietän aikaa lasten ja miehen kanssa. Minulla on ollut elämässäni ihan vain muutama ystävä. Hyviä tuttuja on kyllä. Viihdyn hyvin yksin ja nautin ihan vain omissa oloissani olosta. Koska on harvoin tilanteita, jolloin en olisi töissä tai kotona perheen kanssa, niin haluan pyhittää ne harvat hetket yksinololle enkä halua silloin tavata ketään. Joskus sitten pinnistän ja järkkään treffit vanhojen tuttujen ja/tai kavereiden kanssa, etteivät vallan katoa elämästäni. 
"Ewa"
Näin minäkin olen ajatellut aikuisiällä (= yli kaksikymppisenä) kahdesta ystävästäni. No, nyt kolmevitosena en enää ole tekemisissä kummankaan kanssa. Ei olla mitenkään vihoissa eikä edes viileissä väleissä, elämät vaan on erillään eikä yhteisiä asioita enää ole muuta kuin menneisyydessä. Ja loppujen lopuksi yhteinen menneisyys ei kauaa kanna jos nykyisyydet on toisistaan erillään. Yhteydenpito lakkaa itsestään, ja vaikka se välillä harmittaa, tietää kuitenkin, että paluuta ei oikein ole jollei olosuhteet yllättäen muutu.
Itse olen nykyisin mieheni paras ystävä. Hän ei ole kyllä minun paras ystäväni, mutta rakas silti
No itse asiassa en ole käynyt koskaan hänen kanssaan baarissa enkä teinivuosina viettänyt aikaa juurikaan, koska hän sairastui vakavasti. Ja vielä viiden vuoden jälkeen (ja ehkä vieläkin) kyyneleet tulee samantien silmiin kun ajattelen sitä.:| Ei ole mitään väliä näkisinkö vaikka koskaan enää häntä niin ne lapsuusmuistot jotka sain viettää hänen ja hänen perheensä kanssa hitsasi meidät yhteen niin kun siskokset. Mut muiden kavereiden kohdalla olisin valmis pistää välit poikki, mut hän on kun sisko<3 jos sulla on sisaruksia nii tiedätAlkuperäinen kirjoittaja päätön;29741567:
Minä ja entinen naapurin likka ollaan parhaat ystävykset. Hän oli 4v kun tutustuttiin ja minä olin 3v. Tästä on siis 40 vuotta aikaa.
iu
Kyllä mä uskon, vaikka pahahan se on toisen ajatuksia silleen tietää.
Mä en ole mitenkään yltiösosiaalinen ihminen, mutta kaikista uusista elämänvaiheista on jäänyt matkaan se yks erittäin hyvä ystävä (peruskoulu & lukio; opiskelu; monivuotinen kesätyö; eka vakityöpaikka; nykyinen työ). Tosin en mä näitä ystäviä osaa laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen, enkä odota vastaavaa heiltäkään. Mulle riittää, jos olen heille sellainen tosi tärkeä ystävä, vaikken ihan paras oliskaan.
Mä en ole mitenkään yltiösosiaalinen ihminen, mutta kaikista uusista elämänvaiheista on jäänyt matkaan se yks erittäin hyvä ystävä (peruskoulu & lukio; opiskelu; monivuotinen kesätyö; eka vakityöpaikka; nykyinen työ). Tosin en mä näitä ystäviä osaa laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen, enkä odota vastaavaa heiltäkään. Mulle riittää, jos olen heille sellainen tosi tärkeä ystävä, vaikken ihan paras oliskaan.
lisätään vaikka 35 vuoteen.
sisaruksia on mutten silti tiedä mistä puhut.
En osaa sanoa, joskaan en kyllä aikuisena ole omia ystäviänkikään järjestänyt mielessäni
parhausjärjestykseen.
Koska ystäväni ovat hyvin erilaisia keskenään ja heillä on erilainen merkitys minulle itsekullakin.
Mutta ehken ole kellekään se parhain ystävä.
parhausjärjestykseen.
Koska ystäväni ovat hyvin erilaisia keskenään ja heillä on erilainen merkitys minulle itsekullakin.
Mutta ehken ole kellekään se parhain ystävä.
Ja et silti ymmärrä? No se side on paljon enemmän kun perusystävyys jos olette jakaneet lapsuuden ja kasvaneet yhteen koska rakastat sitä ystävää kuin siskoa/veljeäsi, eli voisit kuolla sen puolesta. Ehkä sen tajuaa sitten vasta jos jotain tapahtuu..? anyway tiiät kyllä.Alkuperäinen kirjoittaja päätön;29741626:
[QUOTE="Ewa";29741592]Näin minäkin olen ajatellut aikuisiällä (= yli kaksikymppisenä) kahdesta ystävästäni. No, nyt kolmevitosena en enää ole tekemisissä kummankaan kanssa. Ei olla mitenkään vihoissa eikä edes viileissä väleissä, elämät vaan on erillään eikä yhteisiä asioita enää ole muuta kuin menneisyydessä. Ja loppujen lopuksi yhteinen menneisyys ei kauaa kanna jos nykyisyydet on toisistaan erillään. Yhteydenpito lakkaa itsestään, ja vaikka se välillä harmittaa, tietää kuitenkin, että paluuta ei oikein ole jollei olosuhteet yllättäen muutu.
Itse olen nykyisin mieheni paras ystävä. Hän ei ole kyllä minun paras ystäväni, mutta rakas silti[/QUOTE]
Ollaan usein ihan eri mantereilla ja silti ystävyys kestää. On kestänyt jo 14 vuotta.
Hän on myös mieheni hyvä ystävä, välillä asunutkin meillä. Ollaan vähän kuin perhettä. Ja hän on ehdottomasti mun elämän toinen sielunkumppani ja suuri rakkaus.
Mulla on niin suuri sydän että helposti jaan rakkautta kahdelle miehelle.=)
Itse olen nykyisin mieheni paras ystävä. Hän ei ole kyllä minun paras ystäväni, mutta rakas silti
[/QUOTE]Ollaan usein ihan eri mantereilla ja silti ystävyys kestää. On kestänyt jo 14 vuotta.
Hän on myös mieheni hyvä ystävä, välillä asunutkin meillä. Ollaan vähän kuin perhettä. Ja hän on ehdottomasti mun elämän toinen sielunkumppani ja suuri rakkaus.
Mulla on niin suuri sydän että helposti jaan rakkautta kahdelle miehelle.=)
tiiät ite kun odotat tarpeeks kauan. mä vaan en ole näkemässä kun myönnät mun olleen oikeessa.Ja et silti ymmärrä? No se side on paljon enemmän kun perusystävyys jos olette jakaneet lapsuuden ja kasvaneet yhteen koska rakastat sitä ystävää kuin siskoa/veljeäsi, eli voisit kuolla sen puolesta. Ehkä sen tajuaa sitten vasta jos jotain tapahtuu..? anyway tiiät kyllä.
"vieraana"
Mä olen ainakin ystävälleni paljon tärkeämpi ja läheisempi kuin hänen veljensä.Ja et silti ymmärrä? No se side on paljon enemmän kun perusystävyys jos olette jakaneet lapsuuden ja kasvaneet yhteen koska rakastat sitä ystävää kuin siskoa/veljeäsi, eli voisit kuolla sen puolesta. Ehkä sen tajuaa sitten vasta jos jotain tapahtuu..? anyway tiiät kyllä.
Minusta ystävyys ei olekaan aina sidottu välimatkaan. Ei siihen, kuinka usein tapaa tai pitää yhteyttä. Osa ystävistä on sellaisia ns. elämänvaiheystäviä, jotka kulkevat elämässä jossain vaiheessa tosi tiiviisti mukana, ehkä joku tietty elämäntilanne yhdistää tms. mutta sitten elämä erottaa, usein ilman suuria draamojakaan. Näissä ystävyyssuhteissa se välimatka ehkä vaikuttaakin, siten että se ystävyys vaan vähitellen hiipuu,
Mutta sitten on ystäviä, jotka pysyvät, jotka on sinetöity sydämeen. Heitä, joista vuodet eivätkä vuoret voi erottaa. Jonka seurassa voi aina kohdatessa alkaa siitä, mihin on viimeksi jäänyt. Jonka kohdatessa tuntuu kuin tulisi kotiin.
Mutta sitten on ystäviä, jotka pysyvät, jotka on sinetöity sydämeen. Heitä, joista vuodet eivätkä vuoret voi erottaa. Jonka seurassa voi aina kohdatessa alkaa siitä, mihin on viimeksi jäänyt. Jonka kohdatessa tuntuu kuin tulisi kotiin.