Onko sinulle harrastus kiinnostavampi kuin lapsesi?

[aito ja]

Mulla on eräs ystävä, jolle koirat on kiinnostavampia, kuin oma lapsi. Kävimme yhdessä lasten jumpassa, kun oli hetki ettei hänellä ollut koiraa. Sitten tuli koura, jonka pentutreenit alkoi heti jumpan jälkeen. Usein jäivät jumpasta pois, kun "hirveen raskasta". Lopulta jättivät koko jumpan. Käy siis tokossa ja agilityssä ja koiran kanssa lenkillä. Jos ehdotan, et mennään jonnekkin, ehdottaa aina paikkaa, johon koirat voi tulla mukaan. Meillä siis myös koira. Pyytää lenkille, metsään jne. Lapset 3v lenkillä sit istuisi rattaissa. Meillä siis pikkukoira, jonka kanssa käymme yhdessä lenkillä ja metsässä jne, mutta lapsi kävelee ihan itse. Olen itsekin intohimoinen koiraharrastaja ollut, mutta lapsen jälkeen se on jäänyt. Ensin ei ollut koiraa pitkään aikaan ja nyt on tuollainen sohvamuffe. Kaveri käy myös näyttelymatkoilla ulkomaita myöden, mut kylpylään ei ottanut lasta ku on "uuvuttava". Hänellä on todella rauhallinen ja "helppo" lapsi. Ainakin meillä ollessaan. On välillä yökylässä jne.

Harrastamme koko perhe yhdessä jumppaa, uimista jne. Hauskinta on tehdä lapsen kanssa yhdessä. Koirakin on mukana, kun voi, mutta ei sen mukaan suunnitella menoja kuitenkaan.

Kiinnostaa, onko yleistä ja oikeastaan ihan tavallista,että on mielekkäämpää olla omissa harrastuksissa, kuin lapsen kanssa?

 

["joo"]

Mä tunnen kanssa yhden 3 lapsen äidin joka juoksee koirakilpailuissa yms ja viettää todella vähän aikaa lastensa kanssa. Ihan vauvasta alkaen on lapset olleet hoidossa.

 

[Peyote]

no ei... mutta harrastus on kumminkin sen verran kiva, että suosittelin sitä tyttärellekin.

 

["vieraana"]

Minulla ei ole harrasuksia, koska minulla on erityislapsi jonka takia olemme joutuneet tekemään kaikenlaisia työ ym. järjestelyjä niin ettei aikaa harrastamiselle ole. Ei harmita yhtään Ei tässä mitää harrastuksia kerkeä edes ajatella.

 

[chef]

No en mä kyllä tuosta nyt semmoista johtopäätöstä lähtis vetämään, että harrastus on lasta kiinnostavampaa.

Mä itse treenaan koirieni kanssa melko paljon ja totta hitossa koitan suunnitella arkea ja elämää niin, että koirat hoituu siinä samassa. Mikä sen kätevämpää, kuin käydä lenkillä ystävän kanssa, jolloin se koirienkin lenkitys hoituu siinä samalla. Tämän myötä mun ei tarvitse sitten enää erikseen lähteä lenkittämään koiria, vaan voin sitten senkin ajan antaa niille lapsille

Ja mä voin siis myös suunnitella ne menot niin, että koiratkin otetaan huomioon. Ensi kesän kesälomareissut on pohdittu myös koirat huomioon ottaen...enkä mä nyt sen tiimoilta menis huutelemaan, että koirat on mulle mielenkiintoisempia, kuin lapset.

Mä olin intohimoinen koiraharrastaja ennen lapsia. Ja olen sitä edelleen, kun lapsia on 4. Ja kunhan lapset tästä vielä kasvavat, tulen hankkimaan koiria (ja koiraharrastuksia) vielä lisääkin. Enkä näe tässä kuviossa mitään outoa.

Kyllä, mä nautin harrastuksistani ihan suunnattoman paljon. Jos en nauttisi, vaihtaisin harratsuksia. Mutta kyllä mä lapsistani enemmän nautin ja enempi kiinnostunut olen. Mutta en mä jaksa olla "vain äiti", vaan haluan elämääni muutakin sisältöä. Ja siksi sitä olenkin hankkinut.

 

[Blue]

Sellainen harrastus missä on mukana elävä olento vie usein aikaa ja se näyttää olevan käytännössä (muita häiritsevästi) samalla viivalla muiden perheenjäsenten kanssa. Eiköhän kaverisi kuitenkin osaa hoitaa homman kaikki jäsenet huomioon ottaen (ei lapsi pilalle mene vaikkei se aina ole prioriteeteissa ekana). Ei kaikkien tarvitse valita kuin sinä.

 

[aito ja]

Itsekin koiraharrastaja perheen lapsena ymmärrän kyllä nämä koirakuviot. Olen ollut vauvasta lähtien äidin mukana näyttelyissä, treeneissä, trimmaamassa, astutuksissa,synnytyksissä jne. En katso, että äidin jopa fanaattinen harrastus (työ ja elämäntapa) olisi mitenkään pois multa, koska olen ollut mukana. Raahannut lelukoiraa näyttelyharkoissa ennenku olin niin iso, että uskallettiin koira antaa jne. Ei siis koiraharrastuksessa mitään vikaa ole, vaan on outoa, että se täyttää elämää koko ajan enemmän jolloin lapsi viedään hoitoon muualle.

Toki voi kaverin kanssa käydä lenkillä, et voi viettää aikaa lasten kanssa mutta kyllä voi viettää aikaa myös kaverin ja lasten kanssa jonka jälkeen viedä koira lenkille. Tai sit yhdessä siten, että myös lapsille mielekästä eikä jotain kärrissä istumista.

 

["Leea"]

Minulle harrastukset ovat tärkeitä ja pidän niistä kiinni, en sanoisi kuitenkaan että ne ovat lapsia kiinnostavampia tai tärkeämpiä. Mun harrastukseni tosin on sali/rymäliikunnat/juoksu, eli ei niihin nyt koko päivää saa tuhrautumaan ja pääasiassa käynkin urheilemassa aikaisin aamulla kun lapset vielä nukkuvat. Mutta joo, tunnen kyllä sellaisiakin isiä/äitejä, joilla harrastukset menevät lasten ja perhe-elämän ohi. Ja joillain se on työ, mikä on kaikista tärkeintä.

 

[Blue]

Sellainen harrastus missä on mukana elävä olento vie usein aikaa ja se näyttää olevan käytännössä (muita häiritsevästi) samalla viivalla muiden perheenjäsenten kanssa. Eiköhän kaverisi kuitenkin osaa hoitaa homman kaikki jäsenet huomioon ottaen (ei lapsi pilalle mene vaikkei se aina ole prioriteeteissa ekana). Ei kaikkien tarvitse valita kuin sinä.

Eikä lapsi pilalle mene jos istuu koiralenkillä rattaissa.

 

[mitä väliä]

En oikein hahmota tuota ajatusta, että lapsen pitäisi olla kiinnostava. Tietysti olen äitinä lapsistani kiinnostunut, muttei huolenpitoni tai välittämiseni perustu siihen, että he ovat mielenkiintoisia minusta. He ovat lapsiani. Harrastuksiani teen sen vuoksi, että ne kiinnostavat minua. Ne tosin useimmiten hyödyttävät muitakin perheessä, he syövät harrastukseni tulokset.

 

[BootyPeppi]

Me pyritään siihen, että koirat olisivat myös aina mukana kun jonnekkin lähdetään mutta se ei sulje pois noita lapsia. Oltiin esimerkiksi kylpylä/Särkänniemi matkalla ja koirat oli mukana. Eivät kuitenkaan Särkänniemessä tosin. Samoin yritetään ottaa mukaan retkille yms.

 

[Rähinä-Reetta]

Ei tietenkään ole. Lapsi ennen harrastuksia, ja lapsen harrastukset ennen mun harrastuksia.
En ole kokenut, että ne olisi ikinä olleet mitenkään törmäyskurssilla.

 

[halipupu harmaana]

Mä olen aina pyrkinyt harrastamaan yhdessä lasten kanssa ja sitten on myös omat jutut (zumba tunnit esim.), joista saa energiaa jaksaa lasten kanssa. Tänään lähden yhdessä lasten kanssa geokätköilemään, joka on varsin hyvä perheen yhteinen harrastus ja siihen voi ottaa koiratkin mukaan, mikäli niitä on muuallakin kuin sohvan alla.

 

[Lispetti]

Kirjoituksesi perusteella koiraharrastus on kiinnostavampi kuin sinun seurasi.

Ei tuon tekstin perusteella harrastus ole kiinnostavampi kuin lapsi.