Taas äiti/isä loisti poissaolollaan leikkipuistossa

Vaikka lapsi olisi kuinka fiksu ja vastuuntuntoinen, niin entä jos jotain sattuu? Sanotaan että se 2 v vaikka vetäisee henkeensä leivänpalan tai jonkin pienen lelun ja alkaa tukehtua, osaako se 8 v soittaa ambulanssin tai alkaa elvyttää pientä? Tai 2 v kaatuu ja saa aivotärähdyksen? Mielestäni vastuu on liian suuri 8 v:lle sillä syyllisyys on hänellä valtava jos jotain tapahtuu pienelle, eikä lapsi osaa edes käsitellä asiaa kuten aikuinen joka ehkä pääsisi asiasta jossain vaiheessa yli ja pystyisi toteamaan että vahinkoja sattuu, en ollut syyllinen tapahtuneeseen. Itse en haluaisi omalle lapselleni noin raskasta vastuuta.

 

Miten nykypäivä eroaa kultaisesta 90-luvusta? Olen 90-luvun lapsi ja me tarhaikäisinä juostiin pitkin metsiä ja puistoja kavereiden kanssa ilman minkäänlaista vanhempien valvontaa päivät pitkät. Avaimet roikkui kaulassa ja kello oli ranteessa, josta katsottiin, että koska on ruoka-aika tai illalla kotiintuloaika ja siinä ainoa kontrolli, joka vanhemmilla meistä oli pihaleikeissä. Koskaan ei sattunut mitään ja oltiin omatoimisia. Osattiin toimia tuntemattomien kanssa ja leikkiä siivosti ilman holhousta. Mikä näitä nykyajan lapsia ja vanhempia vaivaa? Liikaa avuttomuuttako?

Voi kuule, kultaisesta 70- luvun alusta puhumattakaan Ei ollut autoissa turvavöitäkään, eikä edes lankapuhelimia isoissa osissa talouksisa...

Niin mitä sitten? Nyt on nyt, ja kyllä mielestäni nykymaailma on paljon pahempi ja raaempi kuin tuolloin. Ja mitenkään en tuollaista ihannoi. Kyllä 8- vuotiaan pitää saada olla vielä lapsi, eikä pienten sisarusten puistovahti

 

Nyt kyllä kuulostaa napanuora kiristävän vähän liikaa... Miten sinä voit lapsesi edes päästää kouluun, jos kukaan muu ei voi häntä lohduttaa. Jos sinä et olisi ollut paikalla, lapsesi olisi varmasti ihan itse kävellyt kotiin. En usko, että koulussakaan opettajat kantelee lapsia, jotka ei harmituksen vuoksi viitsi kävellä.

13-vuotias menee kyllä ihan itsenäisesti, on vastuussa itsestään mikä on hänelle ihan tarpeeksi. Idea onkin että en jätä 6-vuotiasta hänen vastuulle, koska se vastuu kuuluu olla minulla. Nuorempi menee 1 1/2 vuoden päästä vasta kouluun vaikka 6 vuotta täyttänyt. Ja käsittääkseni koulussa on aikuisia ihmisiä opettajina, ihan samalla lailla kuin päiväkodissa hoitajana. Ja heille siirrään vastuun lapsestani.

No lapsi oli naama punaisena ja verta valui, olisi pystynyt kävelemään, mutta säikähdin itsekin alkuun tilannetta. En tiennyt heti oliko kyse silmistä vai mistä, kun lapsi peitti kasvonsa käsillä ja huusi. Kyllä katson että ihan oikeassa paikassa olin sillä hetkellä. Jos joku näkee sen turhana huolehtimisena niin sitten näkee, mielummin yli kuin ali.

 

Olen enemmistön puolella siinä, ettei lapsen tehtävä ole toimia lapsenvahtina.

MUTTA kuvitelkaapa itsenne vaikka juurikin suuren (lestadiolais)perheen äidin sijaan: olet vääntänyt maailmaan jo parhaassa tapauksessa 10 jälkeläistä. Isoimmat ovat ottaneet koko elämänsä ajan vastuuta pienemmistään niin paljon kuin kerralla on kyennyt, sillä työtaakka pelkille vanhemmille olisi suunnaton.

Joten katraan lähettäminen muutamaksi tunniksi lähipuistoon ei varmaan tunnu missään. Vanhemmat ovat noin suuren perheen kanssa nähnyt monen moista pipiä ja kommellusta mutta toisaalta vyöryttänyt lapsille hurjasti vastuuta heidän kasvaessaan. Joten heidän mielestään kyse ei varmaan olisi heitteillejätöstä, vaan ihan normiarkea.

Tästä voidaan siis kukin olla montaa mieltä..

 

[QUOTE="Jep";29675332]13-vuotias menee kyllä ihan itsenäisesti, on vastuussa itsestään mikä on hänelle ihan tarpeeksi. Idea onkin että en jätä 6-vuotiasta hänen vastuulle, koska se vastuu kuuluu olla minulla. Nuorempi menee 1 1/2 vuoden päästä vasta kouluun vaikka 6 vuotta täyttänyt. Ja käsittääkseni koulussa on aikuisia ihmisiä opettajina, ihan samalla lailla kuin päiväkodissa hoitajana. Ja heille siirrään vastuun lapsestani.

No lapsi oli naama punaisena ja verta valui, olisi pystynyt kävelemään, mutta säikähdin itsekin alkuun tilannetta. En tiennyt heti oliko kyse silmistä vai mistä, kun lapsi peitti kasvonsa käsillä ja huusi. Kyllä katson että ihan oikeassa paikassa olin sillä hetkellä. Jos joku näkee sen turhana huolehtimisena niin sitten näkee, mielummin yli kuin ali.[/QUOTE]

Jännä miten asiat pystyy kääntämään omaa näkemystä tukeviksi. Kun minä näen tämän tapauksen niin, ettei vanhemman läsnäolo tapaturmaa ehkäissyt, joten ei paljon paranisi sillä leuhkia. Jälkihoitokin melko onnetonta, kun vanhempi panikoi ja lapsi ei tee yhteistyötä, tuskin se teinin hoitamana siis sen huonommin olisi voinut mennä. Ja että nimenomaan paikka oli väärä, sillä ei lapsia saisi päästää leikkimään alueelle, jossa on lapsen naaman korkeudellu viritettyjä vaijereita. Huolehtiminen on muutakin kuin paikalla olemista, esimerkiksi tämä leikkipaikkojen turvallisuuden varmistaminen on tärkeää.

Vaikka varmaan hyvä, että lapsi ei teini-ikäisen sisaruksensa kanssa ollut tuossa tilaneessa, koska tuskin olisit teiniä kehunut miten hienosti asian hoiti, vaikka olisi mennyt täsmälleen samalla tavalla. Vaikka nyt itseäsi oikein taputtelet olkapäälle, kun niin hyvin meni, ettei 13-vuotias olisi mitenkään voinut samaan yltää.

 

Jännä miten asiat pystyy kääntämään omaa näkemystä tukeviksi. Kun minä näen tämän tapauksen niin, ettei vanhemman läsnäolo tapaturmaa ehkäissyt, joten ei paljon paranisi sillä leuhkia. Jälkihoitokin melko onnetonta, kun vanhempi panikoi ja lapsi ei tee yhteistyötä, tuskin se teinin hoitamana siis sen huonommin olisi voinut mennä. Ja että nimenomaan paikka oli väärä, sillä ei lapsia saisi päästää leikkimään alueelle, jossa on lapsen naaman korkeudellu viritettyjä vaijereita. Huolehtiminen on muutakin kuin paikalla olemista, esimerkiksi tämä leikkipaikkojen turvallisuuden varmistaminen on tärkeää.

Vaikka varmaan hyvä, että lapsi ei teini-ikäisen sisaruksensa kanssa ollut tuossa tilaneessa, koska tuskin olisit teiniä kehunut miten hienosti asian hoiti, vaikka olisi mennyt täsmälleen samalla tavalla. Vaikka nyt itseäsi oikein taputtelet olkapäälle, kun niin hyvin meni, ettei 13-vuotias olisi mitenkään voinut samaan yltää.

En koskaan kuvitellut että vanhempi pystyy kaikki ikävät tilanteet estämään. Enkä edes näin ylihuolehtivana vanhempana pystynyt estämään tilannetta, olimme urheilupuistossa ja vaijerista sanottu kaupungille koska se sekoittuu liikaa maastoon. Itse en ole sitä edes huomannut, enkä sattumoisin kyseistä reittiä kulkenut että olisi päiten tullut. Vaijeri on ehdottimasti väärässä paikassa, ja olen jo tehnyt toimenpiteitä että se saataisiin pois ja muuta tilalle.

Jännä miten sait minut paniikkiin ja lapseni yhteistyökyvyttömäksi tekstini perusteella. Kyllä minä ainakin säihkähdän ensin vaarallisissa tilanteissa, olen kuvitellut sen olevan luonnollinen reaktio, kestää muutaman sekunnin. Lapsi piti ensin käsiään kasvoilla kun sattui, tietenkin sain ne pois ja tarkistettua tilanteen. Kaikki kesti alle minuutin ja sen jälkeen lapsi halusi vain kotiin jonne hänet kannoin. Kyse on jo siitä ajatuksesta että jos minä en olisi ollut, teinin olisi pitänyt "isoimpana" olla ottamassa tilannetta haltuun. Nyt hän pelästyi myös, mutta tiesi että minä olen vieressä ja hoidan tilanteen.
Kuka helvetti taputtelee itseään mihinkään kun lapseen sattuu, ainoastaan vahvisti mielipidettäni että minun kuuluu olla mukana.

 

"apua!!", niinpä... meillä sukulaisteini on ysiluokkalainen ja kovasti on välillä halunnut hoitaa meidän muksuja. Olen antanut sitten meillä sisätiloissa vahtia (olen ollut sivummalla). Ehkä maksimissaan puoli tuntia on ollut skarppina ja jaksanut ennakoida tilanteita, mut sit on huomio herpaantunut.

Mun teini on kasiluokkalainen (15v) ja vahtii omia sisaruksia 6 ja 8v ja nyt on pääsy naapuriinkiin lapsenlikaksi. Kyllä tuonikäinen teini osaa halutessaan muutamaksi tunniksi ottaa vastuuta. Toki meilläkin on aina toinen vanhemmista puhelimen päässä ja tarvittaessa 10min:ssa kotona (työpaikallaan)

 

Olen enemmistön puolella siinä, ettei lapsen tehtävä ole toimia lapsenvahtina.

MUTTA kuvitelkaapa itsenne vaikka juurikin suuren (lestadiolais)perheen äidin sijaan: olet vääntänyt maailmaan jo parhaassa tapauksessa 10 jälkeläistä. Isoimmat ovat ottaneet koko elämänsä ajan vastuuta pienemmistään niin paljon kuin kerralla on kyennyt, sillä työtaakka pelkille vanhemmille olisi suunnaton.

Joten katraan lähettäminen muutamaksi tunniksi lähipuistoon ei varmaan tunnu missään. Vanhemmat ovat noin suuren perheen kanssa nähnyt monen moista pipiä ja kommellusta mutta toisaalta vyöryttänyt lapsille hurjasti vastuuta heidän kasvaessaan. Joten heidän mielestään kyse ei varmaan olisi heitteillejätöstä, vaan ihan normiarkea.

Tästä voidaan siis kukin olla montaa mieltä..

Jos ei itse kykene huolehtimaan lapsistaan ja kantamaan heistä riittävästi vastuuta, niin sitten ei pidä tehdä niitä enempää. Ei lasten pitäisi joutua varaäidiksi tai varaisiksi sisaruksilleen. Lastensuojeluilmoitus tuollaisista pitäisi tehdä. Heitteillejättöhän se on selvästi.

 

Minun mielipiteeni kyllä on että 2-vuotias on liian pieni puistoon mukaan otettavaksi. Kyllä nuo isommat varmasti siellä pärjäävät, mutta tuo pienin on varmasti liian pieni. Itselläni on 7-v ja vajaa 5-v, jotka kyllä kulkevat tässä naapurustossa keskenään ja pelailevat paljon naapurilasten kanssa. Reilu 3-vuotiasta en päästä isompien mukaan muutakuin tuohon pihamaalle johon itsekin pystyn näkemään/seuraamaan. Vajaa 2-vee sekä vauva pääsee ulos vain minun kanssa. Monesti isommatkin lapset haluavat että äiti tulee ulos ja silloin lähetään yhdessä vähän kaemmaksi puistoon. samallahan sitä itsekin virkistyy ulkoilmasta. Kotityöthän ei lopu tekemälläkään

 

[QUOTE="Jep";29675532]En koskaan kuvitellut että vanhempi pystyy kaikki ikävät tilanteet estämään. Enkä edes näin ylihuolehtivana vanhempana pystynyt estämään tilannetta, olimme urheilupuistossa ja vaijerista sanottu kaupungille koska se sekoittuu liikaa maastoon. Itse en ole sitä edes huomannut, enkä sattumoisin kyseistä reittiä kulkenut että olisi päiten tullut. Vaijeri on ehdottimasti väärässä paikassa, ja olen jo tehnyt toimenpiteitä että se saataisiin pois ja muuta tilalle.

Jännä miten sait minut paniikkiin ja lapseni yhteistyökyvyttömäksi tekstini perusteella. Kyllä minä ainakin säihkähdän ensin vaarallisissa tilanteissa, olen kuvitellut sen olevan luonnollinen reaktio, kestää muutaman sekunnin. Lapsi piti ensin käsiään kasvoilla kun sattui, tietenkin sain ne pois ja tarkistettua tilanteen. Kaikki kesti alle minuutin ja sen jälkeen lapsi halusi vain kotiin jonne hänet kannoin. Kyse on jo siitä ajatuksesta että jos minä en olisi ollut, teinin olisi pitänyt "isoimpana" olla ottamassa tilannetta haltuun. Nyt hän pelästyi myös, mutta tiesi että minä olen vieressä ja hoidan tilanteen.
Kuka helvetti taputtelee itseään mihinkään kun lapseen sattuu, ainoastaan vahvisti mielipidettäni että minun kuuluu olla mukana.[/QUOTE]

Huoh, no kai se nyt riippuu paikasta, mihin lapsen voi yksinään päästää. Tässä keskustelussa oli kyse leikkipuistosta, ei urheilupuistoista. En minäkään 6-vuotiasta päästäisi urheilupuistoon ilman aikuisen valvontaa, sillä urheilupuistoa ei ole suunniteltu lapsen leikkeihin ja siellä voi olla juuri tuollaisia vaaranpaikkoja. Lisäksi lapsi voisi olla häiriöiksi niille, jotka siellä urheilupuistossa urheilee.

Mutta kodin lähellä sijaitsevaan leikkipuistoon kyllä näillä näkymin lapsen 6-vuotiaana päästäisin, ihan jopa yksin. Toki siellä on sitten käyty lapsen kanssa monesti vanhemman kanssa ja kaikki riskinpaikat mietytty ja katsastettu. Leikkipuistojen turvallisuus onkin kyllä nykyään hyvällä tasolla, ei siellä ainakaan tuollaisia vaijereita ole.

Lapsesi on muuten todennäköisesti paljon reippaampi, kun ei ole äitiä paapomassa. Tuskin olisi isosisarukseltaan kantamista vaatinut, ehkä olisi muutenkin päässyt nopeammin tilanteesta yli. En itsekään viitsisi turhaan kantaa edes 4-vuotiasta lastani, sillä kyllä yli 20 kg painavan ulkona usein kuraisen lapsen kantaminen on kaikkea muuta kuin mukavaa. Joten en sitä tosiaan tee, jos lapsi voi itsekin kävellä.

 

Kumpi on pahempi; heittää lapset keskenään ulos, vai jättää ne keskenään kotiin, kun äiti piipahtaa naapurin sedän luona?

 

Itselläni on ollut naapurin 15v vahtimassa meidän 5 ja 2.5v lapsia, kun kävimme miehen kanssa syömässä. Asiaan vaikutti kyllä se että tiesin tytön vanhempien olevan kuitenkin naapurissa jos apua tarttee, mutta hyvin oli kaikki mennyt. Eli kyllä tuon ikäisen ja vuotta nuoremankin esim. isonsisaruksen voi mielestäni laittaa vahtimaan pienempiä. Tai siis jos itse haluaa vahtia ja saa siitä vaikka taskurahaa. Mutta, että 8v vahtimassa kolmea nuorempaa ei todella!

 

Meidän naapurissa (omakotitalo maalla) ekaluokkalainen vahtii pienempiä. Lapset leikkivät usein tuossa tiellä. Nuorin on ehkä 2 v, keskimmäinen täytti juuri 6 v.
Kova vastuu ekaluokkalaiselle

Tie on niin mäkinen ja mutkainen,että meidän 8 v ei saa kävellä yksin siellä.....Yksi nainen täällä on kuollut jo.

 

Voi kultapieni, kun meillä ne ymmärtävät oikean lapsen ja nuken eron. Sä et vissiin vaan halua uskoa, että myös 8v. voisi olla fiksu joka osaa katsoa hetken aikaa pikkusisaruksen perään.

Kyllä varmaan pystyy hetken katsomaan.
Mutta aloituksessa mainittu ehkä parituntinen leikkipuistoreissu on aivan liikaa.

Munkin 8 v vahtii joskus vuoden ikäistä,että pääsen esim.vessaan.

 

Mun näkemys on se, että moni vanhempi pitää lasta samanlaisena kuin omaa itseä, pienempänä vain (eikä jaksa kun vaivaa ja minäminä), ja moni vanhempi taas suojelee lastaan aivan kaikelta. Keskitie vähän hukassa.

 

Köyhempien ja maaseudun ihmisten tapa taitaa olla tuo "kyllä se jo pystyy enkä mä jaksa kun...", kun taas suurissa kaupungeissa vanhempi on usein lapsen paras kaveri. Näin mutuillen siis.

Itsenäisyys, mitä lapselta odotetaan, on mustsa kasvanut 1980-luvusta, ja samoin lapsen elämänrytmi on hälisevämpää ja vähemmän rauhallista kuin vielä tuolloin. Se ei kenties ole hyvä.

 

Itsenäisyys, mitä lapselta odotetaan, on mustsa kasvanut 1980-luvusta, ja samoin lapsen elämänrytmi on hälisevämpää ja vähemmän rauhallista kuin vielä tuolloin. Se ei kenties ole hyvä.

Tää ei pidä paikkaansa tuon itsenäisyyden osalta. 80-luvulla ihan kaikenikäiset lapset juoksi keskenään pitkin pihoja, eikä niitä vahtinut kukaan. Nykyään (tämänkin ketjun perusteella...) edes 13-vuotias ei kykene huolehtimaan pienemmistään. Nykyään on ap- ja ip-kerhot pienille koululaisille, ennen oli kotiavain kaulassa eikä kännyköistä tietoakaan. Ei todellakaan ole normaalia, että 2-vuotias pannaan alakouluikäisen sisaruksen kanssa leikkipuistoon, tätä lähinnä näkee tietyn uskontokunnan suurperheissä. Satun tietämään, kun sellaisten keskuudessa asun

 

[QUOTE="Lissu";29675199]Vaikka lapsi olisi kuinka fiksu ja vastuuntuntoinen, niin entä jos jotain sattuu? Sanotaan että se 2 v vaikka vetäisee henkeensä leivänpalan tai jonkin pienen lelun ja alkaa tukehtua, osaako se 8 v soittaa ambulanssin tai alkaa elvyttää pientä? Tai 2 v kaatuu ja saa aivotärähdyksen? Mielestäni vastuu on liian suuri 8 v:lle sillä syyllisyys on hänellä valtava jos jotain tapahtuu pienelle, eikä lapsi osaa edes käsitellä asiaa kuten aikuinen joka ehkä pääsisi asiasta jossain vaiheessa yli ja pystyisi toteamaan että vahinkoja sattuu, en ollut syyllinen tapahtuneeseen. Itse en haluaisi omalle lapselleni noin raskasta vastuuta.[/QUOTE]

Nimenomaan näin! Myös sitä vanhempaa lasta täytyy suojella, kyseessä ei ole ainoastaan sen pienemmän lapsen elämästä. Vaikka vanhempi mukana ollessaan ei voisi estää jotain yhtäkkistä tapaturmaa, on syyllisyys lapselle paljon hankalammin käsiteltävä asia.

Ja ap toimi oikein siinä, kun ilmaisi vanhimmalle lapselle että äidin tulisi olla mukana. Jos/kun tämä toiminta oli ko. perheessä normi, on varmasti tästä 8-vuotiaalla muutenkin täysin puutteellinen käsitys siitä, minkälaista vastuuta hänenikäiselleen voi sälyttää. Hyvä että joku ulkopuolinen asiasta huomautti.

 

Nimenomaan näin! Myös sitä vanhempaa lasta täytyy suojella, kyseessä ei ole ainoastaan sen pienemmän lapsen elämästä. Vaikka vanhempi mukana ollessaan ei voisi estää jotain yhtäkkistä tapaturmaa, on syyllisyys lapselle paljon hankalammin käsiteltävä asia.

Ja ap toimi oikein siinä, kun ilmaisi vanhimmalle lapselle että äidin tulisi olla mukana. Jos/kun tämä toiminta oli ko. perheessä normi, on varmasti tästä 8-vuotiaalla muutenkin täysin puutteellinen käsitys siitä, minkälaista vastuuta hänenikäiselleen voi sälyttää. Hyvä että joku ulkopuolinen asiasta huomautti.

luulen että äiti/isä on opettanut lapselle että jos sattuu jotain on soitettava kotiin. En itse ainakaan jättäisi edes 13-vuotiasta lapsenlikkaa keskenään sanomatta, että koska tahansa voit soittaa jne.

 

Olisin voinut kuvitella että me 8v, 7v, 5v, 3v...oltaisiin yhdessä menty leikkipuistoon ja pidetty huolta nuorimmastakin. Ei menty kyllä puistoon mutta naapureille leikkimään kun äiti kotona sisällä ja naapurin äiti myös kotonaan. Nuorin näytti vielä 4 vuotiaana 2 vuotiaalta. Ei koskaan uskottu ikää kun sanottiin.

 

luulen että äiti/isä on opettanut lapselle että jos sattuu jotain on soitettava kotiin. En itse ainakaan jättäisi edes 13-vuotiasta lapsenlikkaa keskenään sanomatta, että koska tahansa voit soittaa jne.

Liittyy tuohon sanomaani miten? Nämä sun kommentit vahvistaa vain käsitystä siitä, että olet trolli.

 

Liittyy tuohon sanomaani miten? Nämä sun kommentit vahvistaa vain käsitystä siitä, että olet trolli.

Viittaamaasi tapaturmaan joka voi sattua myös lapsen ollessa hoitovastuussa.

 

Viittaamaasi tapaturmaan joka voi sattua myös lapsen ollessa hoitovastuussa.

Kirjoitin epäselvästi, tarkoitin vanhemmalla isää tai äitiä, en vanhempaa lasta. Kännykällä tuossa yhteydessä nimenomaan ei ole mitään tekemistä asian kanssa (kuten ei liiemmälti koko keskustelussa). Eli äidinkin läsnäollessakin saattaa käydä niin että pikkulapsi kaatuu ja satuttaa itseään tms, jos huono tuuri käy. Mutta jos 8-vuotiaan hoitovastuussa ollessa jotain sattuu, ei tämä kykene käsittelemään asiaa kuten aikuinen, vaikkei olisi vakavakaan tapaturma. Saati jos keskittyminen herpaantuu ja pikkusisarus jää auton alle tms. peruuttamatonta.

 

sekin että täällä palstailevat on niin skarppia porukkaa et tänne naputellaan kellonajoista päätellen pitkin päivää. joko teijän lapset nukkuu 20 tuntia päivässä tai joku on pahasti pielessä. voiko täältä tehä ip ls ilmotus tarkastuksen.

 

Tee ilmo vaikka meikäläisestä Meillä lapsi hoitelee kotia nykyään minua enemmän, kun käyn niin paljon töissä. Ja mulla on lisäksi tosi paha uniongelma

Lapsella ikää reilu 16v