Taas äiti/isä loisti poissaolollaan leikkipuistossa

Kirjoitin epäselvästi, tarkoitin vanhemmalla isää tai äitiä, en vanhempaa lasta. Kännykällä tuossa yhteydessä nimenomaan ei ole mitään tekemistä asian kanssa (kuten ei liiemmälti koko keskustelussa). Eli äidinkin läsnäollessakin saattaa käydä niin että pikkulapsi kaatuu ja satuttaa itseään tms, jos huono tuuri käy. Mutta jos 8-vuotiaan hoitovastuussa ollessa jotain sattuu, ei tämä kykene käsittelemään asiaa kuten aikuinen, vaikkei olisi vakavakaan tapaturma. Saati jos keskittyminen herpaantuu ja pikkusisarus jää auton alle tms. peruuttamatonta.

Totta. En jättäisi minäkään noin pientä hoitamaan ketään.

 

Kovia ovat ihmiset kommentoimaan ja ottamaan kantaa. Ja oikein ls- ilmoituksia tekemään... Onhan niitä ns. oikeitakin ongelmatapauksia, joissa lapset mm. heitteille jätetty. Asioissa aina monta puolta. Ja ennen muinoin isommat kaitsi pienempiään, pakon edessä. Eivätkä liene kovinkaan katkeroituneita. Vissi eronsa tosin on maaseudulla ja kaupunkien "hulluudessa". Mutta avarakatseisuutta ihmiset hyvät.

 

Kovia ovat ihmiset kommentoimaan ja ottamaan kantaa. Ja oikein ls- ilmoituksia tekemään... Onhan niitä ns. oikeitakin ongelmatapauksia, joissa lapset mm. heitteille jätetty. Asioissa aina monta puolta. Ja ennen muinoin isommat kaitsi pienempiään, pakon edessä. Eivätkä liene kovinkaan katkeroituneita. Vissi eronsa tosin on maaseudulla ja kaupunkien "hulluudessa". Mutta avarakatseisuutta ihmiset hyvät.

Ei ajan "ennen vanhaan" tarvitse olla se, mitä aina tavoitellaan. Itse kaipaan kanssa hyvin monia juttuja menneestä ajasta, mutta sitä en kaipaa että lapsia ei valvottu. Mun uimataidoton tätini hukkui lapsena kotijärveen kun kukaan aikuinen ei ollut vahtimassa, itsekin tipuin ties mistä jne. ja ihme että en vammautunut.

Edelleen, lasten tapaturmakuolleisuus on vähentynyt ja se on ihan tiedottamisen ja lainsäädännön ansiota.

 

joku kyseli minkä ikäisenä yksin ulos, mielesäni riippuu kovasti lapsesta mutta kyllä mun nyt 6 ja 7 vuotiaat lapsenlapset ovat olleet itsenäisesti (yleensä yhdessä) jo pari vuotta omalla pihalla tai lähipuistossa ulkona. heillä on myös nyt 2 v pikkusisko joka ei pääse vielä ulos ilman aikuista.
mielestäni lapset voivat hyvin olla ulkona keskenäänkin (6 ja 7 vuotias) muttei heille voi antaa vastuuta muista kuin itsestään.

 

Mun alaikäraja ilman aikuista leikkimiseen leikkipuistossa menee siinä 7 ikävuodessa, sen ikäisethän saavat mennä yksin kouluunkin. Siis että katraasta jokaisen lapsen pitää olla vähintään ekaluokkalainen, pienempiä lapsia ei kellekään vahdittaviksi. Ja mieluiten odottaisin sinne 8 ikävuoteen.

Se vielä, että niillä pienempiä sisaruksia vahtivilla lapsilla on tylsempääkin siellä leikkipuistossa kun itse ei voi vapaasti hullutella vaan pitää vahtia muita. Tuo 8-v. tyttö joutui retuuttamaan sitä 2-vuotiasta vauvakeinuun ja takaisin jne.

 

Ennen vanhaan on jotenkin aika surkea sanonta mielestäni, ainakin lasten turvallisuuskysymyksissä. Kuten jo kirjoitin, minun lapsuudessani ei autoissa ollut turvavöitä. Sisällä tupakoitiin. Kaverini pikkusisko sai hirveän pahat palovammat, kun vaatteissa ollut nailon syttyi nuotionkipinästä palamaan. Ei siihen ennenvanhaiseen tällaisissa asiioissa kannata haikailla.

Itse asiassa, monet äitini ikäiset naiset ovat minullekin ihmetelleet jälkikäteen, kuinka vastuutonta oli toiminta, kun lapset menivät omia aikojaan miten sattui. Ja vahinkoja tapahtui. Nykymaailma on paljon raaempaa, kaikin tavoin, joten minä en pidä mitenkään ihannoitavana tuota ennenvanhaan itsekseen pärjäämis- ajattelukantaa, esim. omasta lapsuudesta 70- luvun alkuvuosilta.

 

[QUOTE="sipsi";29677629]Ennen vanhaan on jotenkin aika surkea sanonta mielestäni, ainakin lasten turvallisuuskysymyksissä. Kuten jo kirjoitin, minun lapsuudessani ei autoissa ollut turvavöitä. Sisällä tupakoitiin. Kaverini pikkusisko sai hirveän pahat palovammat, kun vaatteissa ollut nailon syttyi nuotionkipinästä palamaan. Ei siihen ennenvanhaiseen tällaisissa asiioissa kannata haikailla.

Itse asiassa, monet äitini ikäiset naiset ovat minullekin ihmetelleet jälkikäteen, kuinka vastuutonta oli toiminta, kun lapset menivät omia aikojaan miten sattui. Ja vahinkoja tapahtui. Nykymaailma on paljon raaempaa, kaikin tavoin, joten minä en pidä mitenkään ihannoitavana tuota ennenvanhaan itsekseen pärjäämis- ajattelukantaa, esim. omasta lapsuudesta 70- luvun alkuvuosilta.[/QUOTE]

Jep. Mun kaveri ajoi liukkaalla tiellä, auto luisui ojaan, pyörähti ja jäi katolleen sinne. Lapset roikkuivat ylösalaisin turvavöissä ja turvaistuimissa, mutta koko poppoo pääsi ulos ja säilyivät ehjinä. Ollaan mietitty että kuinkahan lapset olisivat lennelleet päin ikkunoita jos turvavöitä ja turvaistuimia ei olisi ollut...

 

Ap teit ihan oikeen. Minä päästän lapset vain tohon omaan pihaan (asutaan rivarissa ja keskellä pihaa on yhteinen leikkipaikka) lapset lokakuussa 9 ja 4 ja nään ikkunasta ja ovat huuto etäisyydellä eikä tässä kulje autoja.

 

Kyllä, olen aloittajan kanssa samaa mieltä siitä, että 8v on liian pieni hoitamaan kolmea pienempää, jos edes näköyhteyttä kotiin ei ole. Itse olen kuitenkin hakenut kerrostalossa asuessa jotain 10 vuotiaasta asti naapurin pieniä pihalle leikkimään. Toki niin, että oltiin tosiaan omassa pihassa, tai puistossa, joka rajoittui meidän pihaan. n. 15 vuotiaasta asti hoidin lapsia ihan jo öitäkin pienellä taskurahalla. Myös oma esikoiseni halusi kovasti auttaa vauvan hoidossa 10 vuotiaana ja on aina pärjännyt hetken veljen kanssa, tykkäsi esim. pari vuotta myöhemmin hakea veljen lähellä olevasta päiväkodista rattailla. Kun päiväkoti vaihtui, oli pettymys suuri, kun eivät luovuttaneet 3-4 vuotiasta alle 18 vuotiaalle. Eli kyllä riippuu niin siitä hoitajastakin se, että minkäikäisenä voi pienempää hoitaa. Ja meillä oli tosiaan se 1 hoidettava...

 

Huoh, no kai se nyt riippuu paikasta, mihin lapsen voi yksinään päästää. Tässä keskustelussa oli kyse leikkipuistosta, ei urheilupuistoista. En minäkään 6-vuotiasta päästäisi urheilupuistoon ilman aikuisen valvontaa, sillä urheilupuistoa ei ole suunniteltu lapsen leikkeihin ja siellä voi olla juuri tuollaisia vaaranpaikkoja. Lisäksi lapsi voisi olla häiriöiksi niille, jotka siellä urheilupuistossa urheilee.

Mutta kodin lähellä sijaitsevaan leikkipuistoon kyllä näillä näkymin lapsen 6-vuotiaana päästäisin, ihan jopa yksin. Toki siellä on sitten käyty lapsen kanssa monesti vanhemman kanssa ja kaikki riskinpaikat mietytty ja katsastettu. Leikkipuistojen turvallisuus onkin kyllä nykyään hyvällä tasolla, ei siellä ainakaan tuollaisia vaijereita ole.

Lapsesi on muuten todennäköisesti paljon reippaampi, kun ei ole äitiä paapomassa. Tuskin olisi isosisarukseltaan kantamista vaatinut, ehkä olisi muutenkin päässyt nopeammin tilanteesta yli. En itsekään viitsisi turhaan kantaa edes 4-vuotiasta lastani, sillä kyllä yli 20 kg painavan ulkona usein kuraisen lapsen kantaminen on kaikkea muuta kuin mukavaa. Joten en sitä tosiaan tee, jos lapsi voi itsekin kävellä.

Siis ajatuksena urheilupuisto joka sisältää ison nurmikentän, juoksuradan ja hiekkalaatikon (pituushyppy paikan) olisi vaarallisempi kuin leikkikenttä. Ei tietenkään mentäisi sinne jos siellä olisi urheilijoita ja vaijeri ei kuulunut mitenkään puiston kalustoon. Ja niitä haavereita sattuu vaikka olisi paikka mikä, sitä ei pysty poistamaan millään lasten elämästä.

Tajuan kyllä että jos ei äiti mukana niin reippaampi, koska mitä muita vaihtoehtoja olisi. Sanotaan että lapset sopeutuu tilanteisiin, tietenkin kun onko heillä oikeastaan muita vaihtoehtoja kun aikuiset kuitenkin tekee päätökset. Itsepuolustus mekanismihan siellä vain menee lapsessa päälle, että pää pystyy käsittelee vaikeat tilanteet ja vastuutkin. Tajuan kyllä myös etten voi olla aina vieressä ja kädestä pitää, mutta lapsuus on lyhyt.

Itse asiassa tajusin tänään vasta miksi olen näin jyrkkä tämän kanssa, uskomatonta etten muistanut eilen. "Hoidin" aikanaan serkkuani kun olin ala-aste ikäinen, siis vanhemmat oli vieressä. Mutta silti kävi vahinko ja pienen pää kolahti ja alkoi armoton itku, ei kuitenkaan tarvetta ollut lääkäriin. Menin ihan paniikkiin, kauhea syyllisyys iski ja loppupeleissä seuraavan kerran pidin vasta omaa vauvaani sylissä. Muistan myös myöhemmin yli 10v. kun satutin toista tyttöä vahingossa käteen ja melkein oksensin ja pyörryin sen takia. Olin hyvin vastuullinen, ehkä se juuri toi niin älyttömän syyllisyyden, enkä tosiaan osanut lapsena sitä käsitellä sitä. En myöskään puhunut asiasta, vaan pidin ne pahanolon tunteen sisälläni. Tämähän selittää jo paljon...

 

Aikuisenkin on vaikea vahtia montaa pientä samaan aikaan, vaikka ei itse edes ole puistossa ns. leikkimässä. Sen takiahan päiväkoditkin on yleensä visusti aidattu ja silti aina joskus joku onnistuu karkaamaan...

2v on sen ikäinen, että mitkään kiellot ei pysy mielessä, mutta juoksee jo nopeasti ja kiipeää vaikka minne. En ikinä pistäisi alakouluikäistä vahtimaan 2-vuotiasta ulkona, saati useita tunteja. Ihan liikaa vaadittu lapselta, jonka pitäisi itsekin saada leikkiä kavereidensa kanssa eikä pelkästään paimentaa sisaruksiaan. Valtava riski että se 2v lähtee joko harhailemaan puistosta jonnekin ja jää esim. auton alle tai kiipeää johonkin korkealle kiipeilytelineeseen ja putoaa alas tms.

 

Kyllähän se 2v on aika vahdittava vielä, melkoinen homma aikuisellekin muiden lasten kanssa, saati 8-vuotiaalle,jolta jää kyllä oma lapsena oleminen täysin. Surullista

Liekö äiti huilaillut siellä vauan kanssa? Olisi ottanut vauvan vaunuihin ja lähtenyt ulos hänkin.

 

Täällä taasen naapurin mamma laskee 3 ja 5-vuotiaat aina kahdestaan pihalle. Nytkin talvella kun oli vielä lunta tyrkkäs ne liukurit rukkasissa mäkeen josta ei saa taloyhtiön pyynnöstä laskea (alla on mattoteline ja siinä heti seinä takana johon moni muksu itsensä satuttanut). Itse jäi sisälle remontoimaan uusimman kalupakkinsa kanssa eivätkä kuulleet kun heti ekan laskun jälkeen pienempi pojista laski siihen seinään eikä päässyt maasta ylös. Viime kesänä olivat iltasella vielä yhdeksän aikaan keskenään pihassa ja vielä pienempi sisarpuoli mukana.
Jouluna tämä 3-vee pimpotteli naapureiden ovikellot läpi kun oli tylsää olla yksin ulkona kun oli omien sanojensa mukaan joutunut olemaan ulkona jo 3 tuntia!! En kyllä ihan uskonut tuota aikaa mutta uskomatonta hupakkotouhua on tällä äidillä joka omien sanojensa mukaan harrastaa suurperheilyä ja kodinhoitoa

 

[QUOTE="hip";29677847]Kyllähän se 2v on aika vahdittava vielä, melkoinen homma aikuisellekin muiden lasten kanssa, saati 8-vuotiaalle,jolta jää kyllä oma lapsena oleminen täysin. Surullista

Liekö äiti huilaillut siellä vauan kanssa? Olisi ottanut vauvan vaunuihin ja lähtenyt ulos hänkin.[/QUOTE]

Niinpä. Itselleni kävi ihan työstä kun hodin OMAA 6kk vanhaa ja kaverin 2v:tä MEILLÄ koko päivän.

 

Tuo oli maaseudulla hyvinkin yleistä! Kun mieheni oli vähän vaille vuoden ikäinen, jätti äiti hänet veljensä ja hänen kaverinsa kanssa kotiin yksin ja lähti bussilla kaupungille hoitamaan asioita. :| (mieheni on nyt jo 39) . Työntelivät häntä liian lujaa vaunuilla kunnes ne kaatuivat. Onneksi siinä ei käynyt kuinkaan. Mutta kyllä ennen vaadittiin lapsilta aika hurjia juttuja. Maatilalla piti tehdä töitä, esim. 7-vuotiaan vastuulle laitettiin talon lämmitys puilla. Ajat on kyllä muuttuneet ja nyt ehkä holhotaan liikaa lapsia eikä heihin luoteta. Toki olen itsekin sitä mieltä, että 8-vuotiaalle on liikaa hoitaa noin montaa lasta yhtäaikaa. Itse olen hoitanut kevyesti 3 alle kouluikäistä 12-vuotiaasta eteenpäin. Tykkäsin lapsista kovasti.

 

Ei ole oikein jättää 8v vastuuseen pienemmistä sisaruksista,juuri sen takia että jos jotain sattuu niin apu ei ole lähellä! Eikä se ole oikein että lapsi pistetään "äidiksi",liikaa tulee kyllä vastuuta noin pienelle!Voisin päästää 8v:n lapsen 2v:n kanssa omalle omakotitalon pihalle vähäksi aikaa (mikä pitäisi olla hyvin aidattu) ja tarvittaessa saisi huutamalla minut apuun...mutta leikkipuistoon,not not!! Ei äiti voi luottaa siihen että aina on puistossa joku aikuinen joka pelastaa jos lapsi jää vaikka takista kiinni liukumäkeen! :/
Tiedän että tuota tapahtuu ja minun mielestäni se on väärin. Kauhulla olen kuunnellut miten eräs tuttavani päästää 2v pihalle yksin (ei aitaa,autotie menee vieressä) itse en kyllä uskalla päästää kuin siksi aikaa että vedän kengät jalkaan!Toiset vain luottaa siihen ettei mitään tapahdu,ja niin pitkäänhän se on ok kun mitään ei tapahdu,...mitä sitten kun tapahtuu????? :O

 

Viime viikolla olimme lähdössä koko porukalla ulos ja laitoin pian 6-vuotiaan menemään edeltä taloyhtiön leikkipuistoon. Menimme vartin päästä perässä 3-vuotiaan ja vauvan kanssa. Puistossa oli kaksi naista lapsineen ja tunnelma oli "painava". Toinen naisista aloitti, että hän on antanut vanhemman lapsensa ulkoilla yksin vasta 4-vuotiaana ja luennoi mulle vaaroista kuin olisin ollut idiootti. Valistuksen päätteeksi kerroin lapsen täyttävän kuusi vuotta ja katson, että tuleva eskari voi mennä jo edeltä puistoon. Voi hiljaisuutta. Olkaa varmoja minkä ikäisistä lapsista on kyse, meillä on pienikokoinen mutta on silti ikätasoisensa.

Naapurissa on pienikokoinen poika jota mulle tuli kauhistelemaan yläkerran mummo. Hän oli nähnyt pojan yksin kulkevan tietä pitkin, vaahtosi tuohtuneena miten lapsi on voitu jättää niin heitteille. Saatuani suunvuoron kerroin pojan olevan 8-vuotias, ja että sen ikäisen tulisi selvitä yksin koulumatkansa.

Etupihalla leikkii 3-veekin yksin, tarkkailen säännöllisesti ikkunasta ja pidän ovea raollaan jotta kuulen missä mennään. Lapsi on rauhallinen.