Millä tavalla uskoontulo tai vaikka Jeesus auttaisi irti vaikeasta elämästä

Uskoon tuleminen, Jumalan omaksi tahtominen, ei ole luovuttamista, vaan luottamusta. Luottamusta siihen, että minun Jumalani tietää kaiken paremmin kuin minä itse ja Hän johdattaa minua. Minun on yhä elettävä vaikeaa arkea ja oltava jalat maassa, ufoja näkemättä. Luottamus on sitä, että voin olla levollinen.

 

parannuin alkoholismista, sain mielenrauhaa enkä enää pelkää kuolemaa.

 

Uskoon tuleminen, Jumalan omaksi tahtominen, ei ole luovuttamista, vaan luottamusta. Luottamusta siihen, että minun Jumalani tietää kaiken paremmin kuin minä itse ja Hän johdattaa minua. Minun on yhä elettävä vaikeaa arkea ja oltava jalat maassa, ufoja näkemättä. Luottamus on sitä, että voin olla levollinen.

Mutta edelleen "luovutat" kohtalosi jonkin korkeamman olennon käsiin. Olet levollinen arjen päätöksistäsi huolimatta, koska luotat siihen, että uskosi/jumalasi pitää sinusta huolen. Eikö?

 

parannuin alkoholismista, sain mielenrauhaa enkä enää pelkää kuolemaa.

Miten uskoontulo paransi sinut alkoholismista?

 

Se on käänteentekevä hetki kun ihminen ymmärtää, että rakastava Jumala on oikeasti olemassa, eikä se ole vaan jotain ihmisten keksimää huuhaata. Armo, rakkaus ja anteeksiantamus muuttaa suhtautumisen omaan itseensä ja muihin ihmiseen. Ihminen alkaa nähdä itsensä korvaamattoman arvokkaana ja näkee myös muut ihmiset korvaamattoman arvokkaina. Ihminen saa elää anteeksiannosta ja elämä on iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Lisäksi Jumala on voimallinen yliluonnollisella tavalla parantamaan esim. sisäisiä haavoja ja ongelmia. Vaikka ihminen ei uskoontulonsa jälkeen muutu mitenkään yli-ihmiseksi, niin elämä lähtee kohti parempaa suuntaa ja yhtäkkiä täysin toivonsa menettäneellä ihmisellä onkin toivo.

 

Miten uskoontulo paransi sinut alkoholismista?

Viinanhimo vaan katosi. Ja join tosiaan vuosikaudet suurkuluttaen.

 

Tunne siitä, että ei ole yksin, on tärkeää vaikeuksista toipumisesta ja se uskovaisella on yleensä vahva. Hänellä on aina jumalansa tukenaan.

 

Kyllä Se rauhoittaa ja helpottaa elämän käänteissä kun tietää ja luottaa siihen, että kaikki on jumalan käsissä. Ilman uskoa en usko että olisin saanut samoja asioita elämässä mitä olen nyt saanut.

 

Luovuttaminen. Monelle se, ettei vastaa enää itse itsestään vaan luovuttaa kko elämänsä jollekin olennolle joka oletetusti "tietää paremmin", voi olla helpottava kokemus. Ettei le enää itse vastuussa mistään, vaan kaikki on "jumalan käsissä".
Uskoontulohan useinmiten on itsesuggestiota ja moni on eräänlaisessa psykoosissa, jolloin se kaikki ahdistus ja pelko ikäänkuin siirtyy jollekin ulkopuoliselle, pois omista käsistä. Se helpottaa ja varmaan monia auttaa siten näkemään elämänsä valoisampana ja näin pääsee sieltä kuopastaan ylös.

Usein on varmasti näin. Täytyy toki ottaa huomioon, että monilla ihmisillä on myös sellainen kulttuuri- ja/tai perhetausta, joka tekee heistä "alttiimpia" uskoontulolle. Tarkoitan sitä, että jos elää vahvasti uskonnollisessa yhteisössä, uskoontulo tai uskossa oleminen ei ole sen psykoottisempaa kuin jokin ympäristöstä saatu taikausko tms.
Mielenkiintoista on se, että psykoottisena oireena pidetään esim. sitä, että ihminen uskoo olevansa messias tai muu jumalolento. Esimerkiksi alkoholistin yhtäkkinen uskoontulo ilman uskonnollista taustaa on mielestäni verrattavissa tähän, ts. psykoottinen tila.

 

En minä ainakaan mitään psykoosia ole kokenut tullessani uskoon. Sitä on vähän vaikea selittää, Jumala alkoi "kutsua" minua ne asait alkoi kiinnostaa ja siitä se lähti.
En sanokaan, että minun kokemukseni on ainoa oikea, mutta new agesta pysyisin kaukana, se ei kuulu kristillisen uskon piiriin.

 

[QUOTE="Merri";29660653]se ei kuulu kristillisen uskon piiriin.[/QUOTE]
Vain kristillinen uskoko on uskoa?
Itse pidän kaikkia uskontoja (ja varsinkin kristillisiä) vallan käytön välineenä, mutta uskon voiman ymmärrän oikein hyvin.

 

Näiltä uskoon tulleilta, siitä kuinka se tosiaan tapahtui? Siis ollessanne huonossa tilassa, henkisesti tai vaikka juurikin lisäksi alkoholistuneita tai mitä vain, niin miten se tapahtui? Siis miten "löysitte" avuksi juuri uskon? Ja lisäksi haluaisin kysyä jotain mitä en osaa sanoiksi pukea, mutta typerästi sanottuna "kauanko se kesti" ? Siis kun aloitte etsiä apua tai tukeutua uskoon niin mitä teitte ja missä vaiheessa uskonto tuli elämään (ja mitä kautta) ja miten ymmärsitte että se juuri auttaa teitä? Itse kamppailen todella kamalassa elämäntilanteessa ja tätä on jatkunut jo pitkään ja olen yrittänyt välillä rukoilla vastausta ja apua mutta siitä huolimatta elämäni on täysin solmussa.. En luule että pelkkä rukoilu nämä solmut aukaisisi, mutta viime aikoina olen miettinyt muutenkin uskoani yhtenä apukeinona.. En vain "tiedä mistä kaiken aloittaa"?! Anteeksi typerät kuvaukset ja asiamuodot, en vain osannut niitä selkeämmin esille tuoda! Toivottavasti joku kuitenkin ymmärsi kantani ja osaisi vaikka vielä vastatakin?? Kiitos!

 

[QUOTE="Merri";29660653]En minä ainakaan mitään psykoosia ole kokenut tullessani uskoon. Sitä on vähän vaikea selittää, Jumala alkoi "kutsua" minua ne asait alkoi kiinnostaa ja siitä se lähti.
En sanokaan, että minun kokemukseni on ainoa oikea, mutta new agesta pysyisin kaukana, se ei kuulu kristillisen uskon piiriin.[/QUOTE]

No eihän se kuulukaan. Se on ihan omanlaisensa, tosin voi olla viitteitä kristinuskoon, kuten myös muihi uskontoihi (lähinnä kait lähimmäisenrakkaus..). Rusinat pullasta meiningillä.

 

Mutta edelleen "luovutat" kohtalosi jonkin korkeamman olennon käsiin. Olet levollinen arjen päätöksistäsi huolimatta, koska luotat siihen, että uskosi/jumalasi pitää sinusta huolen. Eikö?

En. Uskon, että olen ihan kokonaan Herran. Ei kukaan ole aina levollinen!

 

Näiltä uskoon tulleilta, siitä kuinka se tosiaan tapahtui? Siis ollessanne huonossa tilassa, henkisesti tai vaikka juurikin lisäksi alkoholistuneita tai mitä vain, niin miten se tapahtui? Siis miten "löysitte" avuksi juuri uskon? Ja lisäksi haluaisin kysyä jotain mitä en osaa sanoiksi pukea, mutta typerästi sanottuna "kauanko se kesti" ? Siis kun aloitte etsiä apua tai tukeutua uskoon niin mitä teitte ja missä vaiheessa uskonto tuli elämään (ja mitä kautta) ja miten ymmärsitte että se juuri auttaa teitä? Itse kamppailen todella kamalassa elämäntilanteessa ja tätä on jatkunut jo pitkään ja olen yrittänyt välillä rukoilla vastausta ja apua mutta siitä huolimatta elämäni on täysin solmussa.. En luule että pelkkä rukoilu nämä solmut aukaisisi, mutta viime aikoina olen miettinyt muutenkin uskoani yhtenä apukeinona.. En vain "tiedä mistä kaiken aloittaa"?! Anteeksi typerät kuvaukset ja asiamuodot, en vain osannut niitä selkeämmin esille tuoda! Toivottavasti joku kuitenkin ymmärsi kantani ja osaisi vaikka vielä vastatakin?? Kiitos!

Mistä aloittaa? Noh, ala vaikka tuijottamaan joka päivä tv7, itse suurimmassa epätoivossa katsoin sieltä vaan ohjelman toisensa perään (mm. Polvijärven pastori, Peittämättömin kasvoin, Armon kalliolla). Ja luin Raamattua, ja rukoilin lähes tauotta. Oli se kauheaa aikaa. Kun en juuri muuta pystynyt ahdistukseltani tekemään. Mulla oli monta vuotta enemmän ja vähemmän joka sortin ahdinkoa, mutta se pahin, mikä ajo todella etsimällä etsimään Jumalan kasvoja ja tahtoa ilmanehtoja, ja aidosti luovuttamaan oma elämä Korkeimman käsiin kesti ehkä 2-3kk. Klisee varmaan mutta täysin yliluonnollisella tavalla asiani sitten järjestyivät kun uskalsin luovuttaa, suomeksi kun aloin rukoilla että Tapahtukoon Sinun tahtosi, ei kuten minun tahtoni.
Eli to do- lista kuuluisi kai jotenkin näin:

1. Etsimällä etsi kuten nytkin teet, katso sitä netti-tv7 (ohjelma-arkisto), rukoile, äläkä vaan luovuta kun olet jo noin pitkällä.
2. tee parannus synneistäsi ja palaa omilta polultasi takaisin Jumalan polulle. Tärkeää! Tätä kohtaa ei voi skipata. Mulla meni n. 7 vuotta tämän asian toteamiseen ja usko pois että yritin kiertää vaikka millä.
3. luovuta, Herran tahto sinua kohtaan on hyvä ja oikea, vaikka se ehkä sisältäisikin ei-kivoja asioita ja päätöksiä (mm. joistain huonoista ihmissuhteista ja tavoista luopumista)
Nämä 3 seikkaa olivat avain omaan tilanteeseen.

 

tuli uskoon jo nuorena, mutta maailma vei, ja hän eri syistä alkoholisoitui myöhemmin. Kuitenkin tämä pikku uskon siemen kantoi kaikki ne vuodet ja alkoi kunnolla itää, kun uskon hommat viimeisenä oljenkortena lopulta otettiin tosissaan ilman kompromisseja.

 

Mistä aloittaa? Noh, ala vaikka tuijottamaan joka päivä tv7, itse suurimmassa epätoivossa katsoin sieltä vaan ohjelman toisensa perään (mm. Polvijärven pastori, Peittämättömin kasvoin, Armon kalliolla). Ja luin Raamattua, ja rukoilin lähes tauotta. Oli se kauheaa aikaa. Kun en juuri muuta pystynyt ahdistukseltani tekemään. Mulla oli monta vuotta enemmän ja vähemmän joka sortin ahdinkoa, mutta se pahin, mikä ajo todella etsimällä etsimään Jumalan kasvoja ja tahtoa ilmanehtoja, ja aidosti luovuttamaan oma elämä Korkeimman käsiin kesti ehkä 2-3kk. Klisee varmaan mutta täysin yliluonnollisella tavalla asiani sitten järjestyivät kun uskalsin luovuttaa, suomeksi kun aloin rukoilla että Tapahtukoon Sinun tahtosi, ei kuten minun tahtoni.
Eli to do- lista kuuluisi kai jotenkin näin:

1. Etsimällä etsi kuten nytkin teet, katso sitä netti-tv7 (ohjelma-arkisto), rukoile, äläkä vaan luovuta kun olet jo noin pitkällä.
2. tee parannus synneistäsi ja palaa omilta polultasi takaisin Jumalan polulle. Tärkeää! Tätä kohtaa ei voi skipata. Mulla meni n. 7 vuotta tämän asian toteamiseen ja usko pois että yritin kiertää vaikka millä.
3. luovuta, Herran tahto sinua kohtaan on hyvä ja oikea, vaikka se ehkä sisältäisikin ei-kivoja asioita ja päätöksiä (mm. joistain huonoista ihmissuhteista ja tavoista luopumista)
Nämä 3 seikkaa olivat avain omaan tilanteeseen.

Näin olen ymmärtänytkin että se tapahtuu, ja tosiaan, luovuttaminen on se viimeinen askel. Hyvä jos sait elämäsi järjestykseen.

 

[QUOTE="Merri";29655522] Onnellisiakin ihmisiä on tullut uskoon, ei aina ole kyse kriisitä. Joku on ollut kiitollinen elämästään ja kokenut, että haluaa kiittää siitä Herraa ja sitten on tullut uskoon.[/QUOTE]

No sitten on kyse tästä toisesta ryhmästä eli niistä, jotka on jo uskonut jollain tavalla. Koska miksi ihmeessä onnellinen ateisti haluaisi kiittää Jumalaa onnestaan kun hän ei kerran usko Jumalaan? Eihän tuossa koko lauseessa ole mitään logiikkaa, jos ihminen jo kiittelee Jumalaa niin silloinhan hän on jo uskovainen.

 

Näin olen ymmärtänytkin että se tapahtuu, ja tosiaan, luovuttaminen on se viimeinen askel. Hyvä jos sait elämäsi järjestykseen.

Luovus oli ainakin minun tapauksessani ehdoton asia. Ja jep, elämä on nyt paremmin kuin ikinä ja omiin nimiini en voi siitä oikeastaan mitään ottaa, kunnia kuuluu ilman muuta tuonne yläkertaan.

 

Miten uskoontulo paransi sinut alkoholismista?

Toi on tautina semmoinen, et milloin viina on täyttänyt elämän monta vuotta, niin jos viina vaan jää pois, niin tilalle jää tyhjyys. Jos tuo tyhjiö ei jollain täyty, niin viina ottaa oman paikkansa takaisin. Usko tai vaik jalkapallo hoitaa homman.

 

Mä olen myös törmännyt paljon siihen, että se asioiden ratkaiseminen on ikäänkuin siirretty muualle. Toivottu hyvää ratkaisua, joka on usein saatukin, mutta sitten on se toinen puoli, että vaikka asiat menisivät toisin, kuin olisi itse ajatellut, korkeammalta taholta saa myös voimaa kestää.

 

Vastuun siirtämistähän sekin on, että uskotaan Jumalan olevan se, joka sai juomisen loppumaan. Ihmisellä ei riitä enää usko itseen ja siihen, että voisi lopettaa yksin. Siksi uskotaan, että se on Jumala joka sen juomisen lopettaa vaikka se on edelleen ihan se ihminen itse. Tämä on vain tavallaan positiivista vastuudensiirtoa.

 

Vastuun siirtämistähän sekin on, että uskotaan Jumalan olevan se, joka sai juomisen loppumaan. Ihmisellä ei riitä enää usko itseen ja siihen, että voisi lopettaa yksin. Siksi uskotaan, että se on Jumala joka sen juomisen lopettaa vaikka se on edelleen ihan se ihminen itse. Tämä on vain tavallaan positiivista vastuudensiirtoa.

En sanoisi vastuunsiirroksi, vaan väittäisin että kyse on siitä, että on jokin joka tarjoaa elämälle sisällön ja tarkoituksen. Ilman niitä ihmisen on kumminkin melko paha olla.

 

"Millä tavalla uskoontulo tai vaikka Jeesus auttaisi irti vaikeasta elämästä?" kysymyksen esittäjä voisi vaikkapa yksin ollessaan pyytää Jeesusta valaisemaan tämä asia, jos se on mahdollista. Pyydä Jeesusta osoittamaan selvästi, miten Hän auttaa!

 

Eiköhän ne ollu ufot taas asialla

Niinpä! Siitäpä saatiin selitys ylösnousemukselle.