Töykeyden huippu! (äiti ei saanut yhtään joustoa)

En lukenut jokaista ketjun viestiä mutta aika monta. Onpa ihmisillä täällä penseä ja nuiva vastaanotto, kun toitotetaan vain "ei erityiskohtelua!"

Kun ei se elämä toimi niin, että kaikille olis oikeasti säännöt samat ja noudatettaisiin pykäliä ja sääntöjä silmät kiiluen. Tiedätte kyllä, että joustoa löytyy elämässä aina -niille jotka osaavat stä pyytää ja esittävät asian oikein.

Kyllä olisi harmaa maailma, jos kaikki noudattaisivat sääntökirjojaan ja unohtaisivat kokonaan pehmeät arvot ja inhimillisyyden.

Sitten aloittajan kysymykseen: Luulen että ko. sihteeri otti virallisen kantansa, koska ei halua vastata mahdollisista jatkokysymyksistä, jos hän noin vain olisi sinua suosinut harjoittelupaikka-asiassa. Eli perussuomalaista virkaintoisuutta..

 

Miten asiallisesta, faktoihin perustuvasta vastauksesta tulee "töykeyden huippu"? Eikun sori, eihän näin sovi kommentoida, kun se ei vastaa aloituksessa esitettyyn kysymykseen.

 

Kyllä minullakin särähti korvaan tuo otsikko:kieh: Mites on sitten isän,mummon,vaarin tai kenen vaan joustot.Jotenkin vaan vaikuttaa kaikki tässä ja mulle heti-tyypiltä.Minämimäminä ja minä...

 

Kun niitä harjoittelupaikkoja kuitenkin on kotikunnassakin, niin kyllä minäkin hämmästelen, jos lähempänä olevia paikkoja ei ensisijaisesti annettaisi PIENTEN lasten vanhemmille. vallankin kun päiväkotipaikkaakaan ei ole. Vaikka kurssilla olisi muitakin perheellisiä, ei kaikilla varmaan kuitenkaan ole elämäntilanne sellainen, että toinenkin puoliso opiskelee tai ehkä lapsilla on hoitopaikka. Kyllä olisi ollut kohtuullista sanoa "ettei pysty lupaamaan, mutta yritetään järjestää" . En nyt kuitenkaan rinnastaisi esimerkiksi lemmikkejä 11 kuukauden ikäiseen lapseen. Jos lemmikin takia ei voi ottaa harjoituspaikkaa toiselta paikkakunnalta, ei olisi varmaan kannattanut lähteä koko kurssille, lapsi kasvaa, lemmikki pysyy hoidettavana vuositolkulla.

Ikävä tosiasia on se, että monet ihmiset (miehet tai naiset) haluavat näyttää valtansa kun sattuvat sellaiselle paikalle pääsemään, että voivat edes joskus jotakuta pompotella. Ja usein juuri naiset haluavat osoittaa naiselle olevansa "jotain", tai tuomitsevat jollain lailla toisen naisen elämäntilanteen. Se on silkkaa ku**päisyyttä, minkä sille mahtaa.

 

[QUOTE="Arhippa";29638875]Kun niitä harjoittelupaikkoja kuitenkin on kotikunnassakin, niin kyllä minäkin hämmästelen, jos lähempänä olevia paikkoja ei ensisijaisesti annettaisi PIENTEN lasten vanhemmille. vallankin kun päiväkotipaikkaakaan ei ole. Vaikka kurssilla olisi muitakin perheellisiä, ei kaikilla varmaan kuitenkaan ole elämäntilanne sellainen, että toinenkin puoliso opiskelee tai ehkä lapsilla on hoitopaikka. Kyllä olisi ollut kohtuullista sanoa "ettei pysty lupaamaan, mutta yritetään järjestää" . En nyt kuitenkaan rinnastaisi esimerkiksi lemmikkejä 11 kuukauden ikäiseen lapseen. Jos lemmikin takia ei voi ottaa harjoituspaikkaa toiselta paikkakunnalta, ei olisi varmaan kannattanut lähteä koko kurssille, lapsi kasvaa, lemmikki pysyy hoidettavana vuositolkulla.

Ikävä tosiasia on se, että monet ihmiset (miehet tai naiset) haluavat näyttää valtansa kun sattuvat sellaiselle paikalle pääsemään, että voivat edes joskus jotakuta pompotella. Ja usein juuri naiset haluavat osoittaa naiselle olevansa "jotain", tai tuomitsevat jollain lailla toisen naisen elämäntilanteen. Se on silkkaa ku**päisyyttä, minkä sille mahtaa.[/QUOTE]

Loistavasti kirjoitettu
Itse olen opiskellut noin 15v. sitten ja perheettömänä nuorena oli ihan itsestään selvää, että aina silloin tällöin joustettiin joillekin erinäisissä asioissa. Ja usein pienten lasten vanhemmille esim. harjoittelupaikoissa tms. ja olin usean pitkän harjoittelun ulkopaikkakunnalla, mutta ihan kylläkin omasta halusta.
Tasapuolisuudesta on ihan turha puhua mitään, koska koskaan se ei kuitenkaan täysin toteudu eikä tule toteutumaan.

 

Empatiavajetta sillä henkilöllä selvästi on. Itse järjestäisin vauvan äidille harjoittelupaikan samalta paikkakunnalta. Yritä vielä jotain kautta muuttaa paikka. Koita kysellä vaikka itse sitä paikkaa? Empatiavaje voi johtua useasta asiasta, osaksi luonteenpiirre, osaksi voi olla sitä että henkilöä ei ole kohdeltu empaattisesti vauvana ja lapsena.

 

Jos aloittaja on niin paska alallaan, että opintosihteeriä hirvittää laittaa tämä paikkakunnan harjoittelupaikkoihin sen pelossa, että ko paikka kieltäytyy jatkossa ottamasta harjoittelijoita kyseisestä opinahjosta?

Kun ei me kaikki harjoittelupaikat aina olla niin ihastuneita näihin harjoittelijoihin, meidänkin talosta on joillekin opinahjoille laitettu ihan nou tänks viestiä. Josta kusta harjoittelijasta on ollut niin suuri vaiva ja riesa, että ollaan todettu paremmaksi näin.

 

[QUOTE="hmmm";29638298]Kaikki me olemme jonkun lapsia ja suurin osa on vanhempia.

Pitäisikö jonkun vaikka syöpähoidosta toipuvan 20 v nuoren joka käy joka toinen päivä vaikka sairaalassa , vaihtaa paikkakuntaa harjoittelun takia, kun ap:lla on lapsia?

Erityiskohtelua, joustoa, jne ei mielestäni ole soveliasta vaatia vain sen takia, että on halunnut tehdä lapsia.
Sitten jos kesken opintojen opiskelukaverin lapsella todetaan syöpä tai opiskelukaverilla itsellään tai jotain muuta kuten avioero, ym niin nämä ovat asioita jolloin joustetaan, koska fakta nyt vaan on, että aina löytyy peruste miksi minun pitää saada enemmän ja miksi sääntö ei koske minua.[/QUOTE]

Niin mutta jos niitä paikkoja kuitenkin oli omalla paikkakunnallakin enemmän kuin yksi, niin kai niitä riittäisi sille syöpäpotilaallekin.

Itseäni kiinnostaisi, millä lailla tuollainen harjoittelu käytännössä järjestetään? Missä opiskelijat asuvat sen viikon? Yleensä kai opiskelijoilla ei ole ylimääräistä rahaa viiden yön hotellilomaan. Jotenkin tuo kuulostaa tosi oudolta järjestelyltä - miksi mieluummin kaikki eivät kävisi harjoittelussa oman paikkakunnan yrityksissä jotenkin porrastetusti. Kyllähän tuollainen lisää riskiä opiskelun keskeyttämiseen niin vauvojen äideiltä, syöpäpotilaiden läheisiltä, itse sairailta ja kaikilta muiltakin.

 

Usein ne joustoa vinkuvat ovat just yhden lapsen äitejä jotka luulevat että maailma pyörii heidän ympärillään, ja he erehtyvät pyytämään sitä joustoa naiselta joka on järkännyt kahden-jopa enemmänkin oman lapsensa hoitokuviot ja omat duuninsa siinä samalla. Ehkä just siks.

 

Yksi syy varmaan se perinteinen äidin rooli, jonka useimmat omaksuvat jostain käsittämättömästä syystä: äiti on päävastuussa perheestä ja lapsista, isällä ei ole samaa vastuuta eikä tälle sitä aina haluta edes antaa. Isän kykyyn hoitaa lasta ei luoteta, äiti ei halua eikä uskalla olla pois lasten luota, jättää isälle isompaa vastuuta. Surullista.

 

[QUOTE="opiskelijaäiti";29636238]Onpa palstalla kummallinen asenne... Itse olen opiskelupaikassa, jossa todellakin harjoittelupaikkojen suhteen yritetään huomioida perheelliset opiskelijat. Luonnollisesti niille, joilla on lapsia, pyritään järjestämään harjoittelupaikka mahdollsimman läheltä. Ja tottakai perheetön opiskelija pääsee lähtemään hepommin, pienemmillä järjestelyillä kotipaikkakuntanta ulkopuolelle. Lapset sain opiskelujen puolivälin jälkeen, jota ennen koira oli kyllä varsin helppo jättää hoitoon jopa kolmeksi viikoksi. Eikun kassin pakkaus, ja menoliput, no problem... Eipä vaan moinen suju, kun on kaksi lasta alle 2 v. Eihän edes päivähoito pystyisi joustamaan niin, että mies voisi huolehtia sekä viennin että haun.

Eli kyllä olen sitä mieltä, että perheellisten kohdalla kyllä tulisi käyttää hieman käytännön järkeä ja joustoa harjoittelupaikkoja jaettaessa . Ko virkailija on vaan elämäänsä väsynyt ihminen, joka ei ymmärrä antaa muiden elämään helpotusta omille toimillaan.[/QUOTE]


Olet väärässä. Ei todellakaan jokainen lapseton opiskelija pääse lähtemään helpommin kauas. Etkö ymmärrä että lapsettomallakin voi olla perhe, vaikka sairas puoliso esimerkiksi? Jonka hoitaminen onkin huomattavasti vaikeampi järjestää kuin terveen lapsen hoitaminen.
Ap:n tapauksessa oli oma mies hoitamassa lasta ja lisäksi kaveripiiri, ei pitäisi olla niin mahdotonta käydä kauempana harjoittelussa.

 

Joku kyseli täällä lastenhoitokuvioiden joustavuudesta: Meillä mies tekee vuorotyötä, ja lapset ovat perhepäivähoidossa, joten hoito tapahtuu päiväsaikaan. Eli hoidon järjestäminen iltavuoroille ei vain onnistu tätä kautta.

Ei tietenkään aina lapsetonkaan opiskelija pysty lähtemään kauas kotipaikkakunnaltaan helposti. Mutta tässä juuri tullaankin tähän joustoon elämäntilanteen mukaan. Usein lapseton pystyy tämän tekemään. Niille, jotka ei pysty, tulisi pyrkiä järjestämään paikka mahdollisimman läheltä.

 

Täällä osa esiintyy kuin tietäisivät ap:n koulun politiikan, linjaukset ja opettajien asenteen tarkkaankin... Ette te mitään tiedä, vaan oletatte.

 

Sitähän emme myöskään tiedä, kuinka mones kerta vaikkapa samankin päivän aikana oli, kun tältä opintosihteerilta tiedusteltiin samaa asiaa, perusteiden tietysti ollessa kysyjäkohtaisia. En ymmärrä, miksi saamallasi vastauksella olisi mitään tekemistä opintosihteerin oman elämäntilanteen kanssa - tai miksi sillä pitäisi olla. Eihän hän voi varmuudella mitään taata, kun käsittääkseni työpaikoilla voidaan jopa kieltäytyä ottamasta harjoittelijoita. Mitenkäs omatoiminen harjoittelupaikan etsiminen? Eiköhän sekin ole mahdollista ja varmempi tapa päästä toivomaasi lopputulokseen.

 

Sitähän emme myöskään tiedä, kuinka mones kerta vaikkapa samankin päivän aikana oli, kun tältä opintosihteerilta tiedusteltiin samaa asiaa, perusteiden tietysti ollessa kysyjäkohtaisia. En ymmärrä, miksi saamallasi vastauksella olisi mitään tekemistä opintosihteerin oman elämäntilanteen kanssa - tai miksi sillä pitäisi olla. Eihän hän voi varmuudella mitään taata, kun käsittääkseni työpaikoilla voidaan jopa kieltäytyä ottamasta harjoittelijoita. Mitenkäs omatoiminen harjoittelupaikan etsiminen? Eiköhän sekin ole mahdollista ja varmempi tapa päästä toivomaasi lopputulokseen.

Niin meiltä kaikilta työssä kysytään samoja asioita ja silti joudutaan ystävällisesti ja asiakaspalveluhenkisesti selvittämään asiakkaan parhaaksi miten on mahdollista toimia. Sillä ei ole mitään tekemistä tämän sihteerin toiminnan kanssa.

Lapsettomia ja lapsellisia on turha pistää vastakkain, vanhemman elämäntilanne on tietenkin sitovampi ja siinä pitää siksi pystyä joustamaan mahdollisuuksien mukaan.

 

"En nyt kuitenkaan rinnastaisi esimerkiksi lemmikkejä 11 kuukauden ikäiseen lapseen. Jos lemmikin takia ei voi ottaa harjoituspaikkaa toiselta paikkakunnalta, ei olisi varmaan kannattanut lähteä koko kurssille, lapsi kasvaa, lemmikki pysyy hoidettavana vuositolkulla."

Eli lemmikit pitää voida jättää useiksi viikoiksi yksin toiselle paikkakunnalle hoitamatta jonkun harjoittelun takia?

On aivan turva esim mulle sönköttää jostain "Mitäs hankit eläimiä? Vaikka tiesit et harjottelut kuuluu kaikille.." Ihan samahan se on sitten lapsellisten kanssa, mitäs menivät hakeutumaan koulutukseen jos eivät siedä ajatusta harjoittelusta toisella paikkakunnalla?!

Mun mielestä on enemmän kuin väärin, että lapsellisten tulisi saada erityiskohtelua tämmöisessä asiassa. Miksi? Mulle mun lemmikit on kuin omia lapsia ja todellakin jos tuollaisessa koulutuksessa olisin, niin tasan vaatisin samaa kohtelua mitä lapsellisetkin.

Lemmikit ovat vapaaehtoisia, mutta niin ne on lapsetkin! Kukaan ei ole pakottanut ketään hankkimaan lapsia, ihan kuten minuakaan ei ole pakotettu hankkimaan lemmikeitä.

Tasa-arvoa ja todellakin sama kohtelu jokaiselle, silloin se menee oikein.

 

Reiluinta olisi varmaan arpoa ne paikat jos moni haluaisi samaan paikkaan.

 

"En nyt kuitenkaan rinnastaisi esimerkiksi lemmikkejä 11 kuukauden ikäiseen lapseen. Jos lemmikin takia ei voi ottaa harjoituspaikkaa toiselta paikkakunnalta, ei olisi varmaan kannattanut lähteä koko kurssille, lapsi kasvaa, lemmikki pysyy hoidettavana vuositolkulla."

Eli lemmikit pitää voida jättää useiksi viikoiksi yksin toiselle paikkakunnalle hoitamatta jonkun harjoittelun takia?

On aivan turva esim mulle sönköttää jostain "Mitäs hankit eläimiä? Vaikka tiesit et harjottelut kuuluu kaikille.." Ihan samahan se on sitten lapsellisten kanssa, mitäs menivät hakeutumaan koulutukseen jos eivät siedä ajatusta harjoittelusta toisella paikkakunnalla?!

Mun mielestä on enemmän kuin väärin, että lapsellisten tulisi saada erityiskohtelua tämmöisessä asiassa. Miksi? Mulle mun lemmikit on kuin omia lapsia ja todellakin jos tuollaisessa koulutuksessa olisin, niin tasan vaatisin samaa kohtelua mitä lapsellisetkin.

Lemmikit ovat vapaaehtoisia, mutta niin ne on lapsetkin! Kukaan ei ole pakottanut ketään hankkimaan lapsia, ihan kuten minuakaan ei ole pakotettu hankkimaan lemmikeitä.

Tasa-arvoa ja todellakin sama kohtelu jokaiselle, silloin se menee oikein.

Eli sinullekaan ei saisi antaa "erityiskohtelua" lemmikkisi vuoksi, vaikka se olisi oppilaitoksella mahdollista?

 

Eli sinullekaan ei saisi antaa "erityiskohtelua" lemmikkisi vuoksi, vaikka se olisi oppilaitoksella mahdollista?

Jos minä en saa "erityiskohltelua" lemmikkieni takia, silloin sitä ei tule antaa lastenkaan takia.
Jos taas joku toinen saa "erityiskohtelua" lasten takia, silloin minullakin on oikeus samaan kohteluun lemmikkieni takia.

Joko nyt ymmärsit?

 

Jos minä en saa "erityiskohltelua" lemmikkieni takia, silloin sitä ei tule antaa lastenkaan takia.
Jos taas joku toinen saa "erityiskohtelua" lasten takia, silloin minullakin on oikeus samaan kohteluun lemmikkieni takia.

Joko nyt ymmärsit?

Valitettavasti ei ihan verrannollinen asia. Lemmikki ei ole sama asia kun pikkulapsi.

 

Valitettavasti ei ihan verrannollinen asia. Lemmikki ei ole sama asia kun pikkulapsi.

Hmmm, mulle valitettavasti ne on täysin toisiinsa rinnastettavissa olevat asiat.

Vai väitätkö tosiaan, että lemmikin voi jättää useaksi päiväksi ilman hoitoa, mahdollista ulkoilutusta, ruokintaa yms?

 

Hmmm, mulle valitettavasti ne on täysin toisiinsa rinnastettavissa olevat asiat.

Vai väitätkö tosiaan, että lemmikin voi jättää useaksi päiväksi ilman hoitoa, mahdollista ulkoilutusta, ruokintaa yms?

Ei voi, mutta lemmikki ei tarvitse jatkuvaa hoitoa ja valvontaa, toisin kun lapsi. Voit antaa naapurille tai kaverille avaimet käteen ja sopia lenkittämisistä ja ruokkimisesta.

 

Hmmm, mulle valitettavasti ne on täysin toisiinsa rinnastettavissa olevat asiat.

Vai väitätkö tosiaan, että lemmikin voi jättää useaksi päiväksi ilman hoitoa, mahdollista ulkoilutusta, ruokintaa yms?

Eläinhoitolaan?

 

Mun tulee heti mieleen yksi syy: tapa, millä asia on esitetty. Jo on heti heitetty "pikkulapsikortti pöytään" ja VAADITTU paikan saamista kotipaikkakunnalta, niin varmasti se olisi nostanut sihteerin niskavillat pystyyn. Toinen yhtä ärsyttävä asia olisi vetoaminen siihen, että kyllä nämä miespuoleiset hlöt olivat sitä mieltä, että pitäisi päästä kotipaikannalle.

 

Eläinhoitolaan?

Onko sinulla käsitystä mitä tuommoiset eläinhoitolat mahtaa ottaa hintaa viikosta?
Miksei lapsia voisi myös laittaa jonnekin siksi aikaa hoitoon? Se on ainoastaan järjestelykysymys.

Vai onko tässä nyt kyse siitä, että opiskelevalla vanhemmalla ei ole rahaa laittaa kiinni ylimäärästä, mutta lapsettomalla opiskelijalla olisi?
Tulot itseasiassa lapsellisella enemmän, joten laittakoon hän "paremmin ansaitsevana" ne lapsensa jonnekin hoitolaan sitten.

Naurettavaa touhua, miten lemmikit voidaan heivata tuosta noin vaan olan yli jonnekin ventovieraiden hoiviin, kun taas lapsista ei voida olla erossa edes yhtä yötä. Ja aloittajallahan on mies joka niitä pystyisi hoitamaan, eli ainoastaan aloittajan omaa saamattomuuttaan(?) olla järkkäämättä asioita niin, että esim viikon harjoittelu toisaalla onnistuisi.

Miksi minun pitäisi maksaa maltaita, mutta toisen ei tarvi kuin tirauttaa kyynel ja heti ollaan lapsettomoa sorsimassa. Tasa-arvoa?