Töykeyden huippu! (äiti ei saanut yhtään joustoa)

Voi hyvänen aika. Ei koko maailma voi pyöriä sun ja sun lapsen ympärillä. Miksi mun lapsettoman naisen vapaa-aika on yhtään sen vähempiarvoisaa kun sun? On mullakin tärkeitä asioita ja ihmisiä keiden kanssa haluan viettää aikaa.

 

Mites muuten jos tämä opintosihteerikö olisikin ollut mies? :snotty:

 

Ei voi, mutta lemmikki ei tarvitse jatkuvaa hoitoa ja valvontaa, toisin kun lapsi. Voit antaa naapurille tai kaverille avaimet käteen ja sopia lenkittämisistä ja ruokkimisesta.

Miksei sitä mukulaa voi tunkea ystävälle tai vaikkapa sille naapurille siksi aikaa?

Kyse on pelkästään järjestelystä johon ei olla valmiita, vaan heti odotetaan kuninkaallista kohtelua kun sanotaan "mul on pien laps himas emmää voi...".

Ja vielä kehdataan ihmetellä kovaan ääneen kun lapsettomat kokee kohtelunsa olevan vähintääkin ala-arvoista ja kehtaavat nostaa äläkän.

Kannattaisi miettiä asioita ennen kuin alkaa joko 1. vääntää niitä mukuloita tai 2. hakeutuu koulutukseen jossa tiedossa harjotteluita myös mahdollisesti muilla paikkakunnilla.

 

Onko sinulla käsitystä mitä tuommoiset eläinhoitolat mahtaa ottaa hintaa viikosta?
Miksei lapsia voisi myös laittaa jonnekin siksi aikaa hoitoon? Se on ainoastaan järjestelykysymys.

Vai onko tässä nyt kyse siitä, että opiskelevalla vanhemmalla ei ole rahaa laittaa kiinni ylimäärästä, mutta lapsettomalla opiskelijalla olisi?
Tulot itseasiassa lapsellisella enemmän, joten laittakoon hän "paremmin ansaitsevana" ne lapsensa jonnekin hoitolaan sitten.

Naurettavaa touhua, miten lemmikit voidaan heivata tuosta noin vaan olan yli jonnekin ventovieraiden hoiviin, kun taas lapsista ei voida olla erossa edes yhtä yötä. Ja aloittajallahan on mies joka niitä pystyisi hoitamaan, eli ainoastaan aloittajan omaa saamattomuuttaan(?) olla järkkäämättä asioita niin, että esim viikon harjoittelu toisaalla onnistuisi.

Miksi minun pitäisi maksaa maltaita, mutta toisen ei tarvi kuin tirauttaa kyynel ja heti ollaan lapsettomoa sorsimassa. Tasa-arvoa?

Tämäkin lapsi hoitoon työharjoittelun ajaksi.

 

Onko sinulla käsitystä mitä tuommoiset eläinhoitolat mahtaa ottaa hintaa viikosta?
Miksei lapsia voisi myös laittaa jonnekin siksi aikaa hoitoon? Se on ainoastaan järjestelykysymys.

Vai onko tässä nyt kyse siitä, että opiskelevalla vanhemmalla ei ole rahaa laittaa kiinni ylimäärästä, mutta lapsettomalla opiskelijalla olisi?
Tulot itseasiassa lapsellisella enemmän, joten laittakoon hän "paremmin ansaitsevana" ne lapsensa jonnekin hoitolaan sitten.

Naurettavaa touhua, miten lemmikit voidaan heivata tuosta noin vaan olan yli jonnekin ventovieraiden hoiviin, kun taas lapsista ei voida olla erossa edes yhtä yötä. Ja aloittajallahan on mies joka niitä pystyisi hoitamaan, eli ainoastaan aloittajan omaa saamattomuuttaan(?) olla järkkäämättä asioita niin, että esim viikon harjoittelu toisaalla onnistuisi.

Miksi minun pitäisi maksaa maltaita, mutta toisen ei tarvi kuin tirauttaa kyynel ja heti ollaan lapsettomoa sorsimassa. Tasa-arvoa?

Sinä ja sinun tasa-arvos!! Ei ehkä pitäis sanoa, mutta sanonpa kuitenkin; tyhmä ja yksinkertainen ovat parhaiten sinua kuvaavat sanat. Ei kukaan täysjärkinen vertaa lapsia lemmikkiin?!? Ja todellakin lemmikki esim. hoitolaan, niinhän sitä yleensä tehdään lomamatkojenkin aikana. Ja jos sulla ei ole siihen rahaa, niin sehän ei ole muiden ongelma. Mutta selkeästi olet sellainen minäminäminä pikkupas**ainen, joka ajattelee aina vaan omaa etua, "eihän kukaan muukaan saa saada mitään jos en minäkään..."

 

Tämäkin lapsi hoitoon työharjoittelun ajaksi.

Olen sinusta siis lapsi kun en hyväksy lapsellisten lellintää koulussa työharjoitteluiden takia?
Fine by me, mut etpä se sinäkään taida sieltä aikuisimmasta päästä olla.

 

Olen sinusta siis lapsi kun en hyväksy lapsellisten lellintää koulussa työharjoitteluiden takia?
Fine by me, mut etpä se sinäkään taida sieltä aikuisimmasta päästä olla.

Mikä on ongelma sinulla???Tämä ALOITTAJAN lapsi hoitoon.

 

Mikä on ongelma sinulla???Tämä ALOITTAJAN lapsi hoitoon.

Anteeksi, mun mokani.
Ainoa ongelmani on tällä hetkellä huonot yöunet ja pahoittelen siitä tullutta väärinkäsitystä.

Vaan kyllä, aloittajan lapsi hoitoon ja aloittaja harjoitteluun toisaalle. Ongelma ei ole ongelma, ellei siitä tietentahtoen sellaista ala vääntämään.

 

Aikuispuolella opetan, ja harjoittelupaikat eivät aina ole meilläpäin pikkuisen bussimatkan/ kävelymatkan päässä. Ja se, että on lapsi(a), ei ole mikään syy päästä aina lähipaikkaan. Tämän teen opiskelijoille selväksi jo valintahaastatteluissa Voivat sitten miettiä, tulevatko koulutukseen.

Ei lapsettomien tarvitse aina joustaa.

 

Asiasta viilausta: suurimmat lämmöt mulle nostatti otsikko. Mitenkäs se nyt on töykeyden huippu, kun ei voi varmasti luvata lapsen takia harjoittelupaikkaa kotiseudulta? Sekö on nykyään töykeää tai oikein töykeyden huippu? En minäkään tykkää antaa opiskelijoilleni katteettomia lupauksia. Jos se tekee minusta töykeän, pahoitteluni.

 

[QUOTE="sipsi";29640441]Aikuispuolella opetan, ja harjoittelupaikat eivät aina ole meilläpäin pikkuisen bussimatkan/ kävelymatkan päässä. Ja se, että on lapsi(a), ei ole mikään syy päästä aina lähipaikkaan. Tämän teen opiskelijoille selväksi jo valintahaastatteluissa Voivat sitten miettiä, tulevatko koulutukseen.

Ei lapsettomien tarvitse aina joustaa.[/QUOTE]

Millä perusteella se muuten jaetaan?Saisi ap:kin tietoa.

 

Millä perusteella se muuten jaetaan?Saisi ap:kin tietoa.

Vuorotteluperiaatteella, eli kuka on viimeksi ollut "kaukana", saa seuraavalla kerralla olla lähempänä. Meillä on hirveän hyvin homma aina toiminut, yleensä saattavat ihan omatoimisesti jakaa paikat tyyliin "kun sinä olit viimeksi tuolla kauempana, niin minä voisin mennä nyt."

Jos oikein tiukille menisi, niin sitten yksinkertaisesti arpoisimme paikat.

 

Naurettavia nämä "ihmiset on suoraan verrannollisia lemmikkeikin" -narisijat. Reality check: EIVÄT OLE! Ihminen on ihminen ja eläin on eläin.. ihminen menee aina etusijalle.

 

Miksei sitä mukulaa voi tunkea ystävälle tai vaikkapa sille naapurille siksi aikaa?

Kyse on pelkästään järjestelystä johon ei olla valmiita, vaan heti odotetaan kuninkaallista kohtelua kun sanotaan "mul on pien laps himas emmää voi...".

Ja vielä kehdataan ihmetellä kovaan ääneen kun lapsettomat kokee kohtelunsa olevan vähintääkin ala-arvoista ja kehtaavat nostaa äläkän.

Kannattaisi miettiä asioita ennen kuin alkaa joko 1. vääntää niitä mukuloita tai 2. hakeutuu koulutukseen jossa tiedossa harjotteluita myös mahdollisesti muilla paikkakunnilla.

Ei meidän yhteiskunnassa ole tapana "tunkea" lapsia ystäville ja naapurille viikoksi. Kuka nyt haluaisikaan ottaa 11kk:n ikäisen, mahdollisesti vielä kohtalaisen tuntemattoman (ainakin jos naapureista kyse) lapsen - ja kuka voisikaan? Ihmisillä työt ja omat elämät, eivät he ole mitään ilmaisia lapsivarastoja.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29635365]En voi sanoa tietenkään yhtään mitään tästä nimenomaisesta tapauksesta. On olemassa veemäisiä vallankäyttäjä-akkoja, vieläpä melko paljon.

Mutta palstan päivystävänä feministinä olen sitä mieltä, että nämä niin ihanat johtajamiehet, jotka aina jaksavat ymmärtää äitien ympärivuorokautista vastuuta lapsistaan, eivät lopulta ole tasa-arvon asialla. Kaikkea muuta.[/QUOTE]

Upea vastaus!!!

Ehkä nämä miehet eivät olekaan sisimmässään joustavia ja ymmärtäväisiä vaan takapajuisesti ajattelevat että tottakai naisen täytyy saada se lapsi hoitaa ettei se jää miehen ongelmaksi. Ja tämä nainen taas hankalan asenteen sijaan yrittää saada patistettua ap:ta eteenpäin että "hei oikeasti, koita välillä ajatella itseäsi ja tulevaa uraasikin eikä aina vain lasta, lapsi pärjää hyvin hetken isän kanssa". Ehkä ap vaan ymmärsin asian väärin kun on niin kiinni lapsessaan vielä.

 

No mielestäni tämä ei liity mitenkään ap:n äitiyteen tai naiseuteen, eikä liioin vastaajien sukupuoleen. Miehet lupasivat ap:lle ympäripyöreästi jotain, mistä eivät ole lunastusvastuussa. Yhteiset säännöt ap:lle sitten kertoi niistä päätöksistä enempi vastuussa oleva henkilö, joka vaan sattui olemaan nainen.

Ei meilläkään koulutuksessa kenenkään elämäntilanteilla ollut merkitystä, vaikka lapselliset taisi päätöksistä eniten aina marista. Meillä jokainen laittoi nimensä siihen paikkaan johon halusi, ja sitten paikka arvottiin halukkaiden kesken. Ne jotka pisti nimensä heti alussa johonkin vähemmän suosittuun paikkaan, saivat paikan heti jos olivat siihen ainoita halukkaita. Ne jotka jäi hyvien paikkojen arvonnoissa ulkopuolelle, joutui sitten tyytymään niihin paikkoihin mitkä oli jääneet jäljelle.

Eikä paikat todellakaan olleet samassa kaupungissa....

 

Ei meidän yhteiskunnassa ole tapana "tunkea" lapsia ystäville ja naapurille viikoksi. Kuka nyt haluaisikaan ottaa 11kk:n ikäisen, mahdollisesti vielä kohtalaisen tuntemattoman (ainakin jos naapureista kyse) lapsen - ja kuka voisikaan? Ihmisillä työt ja omat elämät, eivät he ole mitään ilmaisia lapsivarastoja.

Mutta lemmikin voit tunkea naapurille tuosta noin vaan tai vaikka kaverillesi? Sekö ei vaikuta elämään, että joutuu pitämään huolta lemmikistä jonka toinen jättää viikoksi hoiviin?

 

Luin että 'töykeyden huippu, äiti ei saanut yhtään juustoa'

 

Naurettavia nämä "ihmiset on suoraan verrannollisia lemmikkeikin" -narisijat. Reality check: EIVÄT OLE! Ihminen on ihminen ja eläin on eläin.. ihminen menee aina etusijalle.

Ihminen on eläin siinä missä käärmekin. Etkö tiennyt?

Naurettavinta on hakea koulutukseen johon kuuluu harjoittelut myös toisella paikkakunnalla ja alkaa vaatimaan erityiskohtelua kun on lapsia. Mulla on silloin ihan yhtäläinen oikeus saada erityiskohtelua lemmikkieni takia.

Mitäs jos lemmikilläni on vaikkapa sairaus joka vaatii jatkuvaa lääkitystä ja seurantaa? Lääkkeitä ei lemmikki suostu ottamaan muilta kun minulta, mitenkäs sitten?

Ei ne lapset ole yhtään sen erilaisempia kuin minun lemmikkini. Sinulle ehkä lapset ovat maailman napa, mulle lemmikit.

Mulla sentäs on aivot päässä ja tiedostan, että jos haen kouluun niin joudun silloin toiselle paikkakunnalle mahdollisesti harjoitteluun. Nostan äläkän vasta siinä vaiheessa kun löytyy se joka vaatii saada kotinurkiltaan kaikki harjoittelut vain sen takia, kun on lapsia. Olisi miettinyt paikkaa vastaanottaessaan pystyykö olemaan myös muualla harjoittelussa.

Näköjää maailman pitäisi kumartaa heitä keillä on lapsia, mutta heidät hylätä keillä ei niitä ole. Enemmänkin kuin vain naurettavaa.

 

Kuka sitten olikaan oikeassa, tuo nainen vai opettajat, niin aika tylyyn tyylin vastasi.
Jos ei oikeasti voida joustaa kenenkään hyväksi (mitä on vähän vaikea uskoa), niin sitä voisi selittää vähän paremmin. Että muutkin ovat kyselleet, että muillakin on lapsia tai muita painavia syitä (näistä mahdollisesti esimerkki), eikä ehkä ole lähipaikkoja tarpeeksi , että kaikki tarvitsevat saisivat lähiharjoittelupaikan. Että sen takia voi olla mahdollista, että joutuu kauas, vaikka onkin pieni lapsi ja aina sille ei voi mitään jne. Mun mielestä tosi kummallinen perustelu, että "kukin on vastuussa omasta perheestä, eikä se ole opiskelupaikan asia". Itse kyllä soittaisin johonkin "ylemmäs" ja kysyisin, onko tosiaan näin.

Täällä tietenkin enemmistön mielestä vika on ap:ssa, kuten aina. Ap:n toive on aivan kohtuullinen.

 

Kuka sitten olikaan oikeassa, tuo nainen vai opettajat, niin aika tylyyn tyylin vastasi.
Jos ei oikeasti voida joustaa kenenkään hyväksi (mitä on vähän vaikea uskoa), niin sitä voisi selittää vähän paremmin. Että muutkin ovat kyselleet, että muillakin on lapsia tai muita painavia syitä (näistä mahdollisesti esimerkki), eikä ehkä ole lähipaikkoja tarpeeksi , että kaikki tarvitsevat saisivat lähiharjoittelupaikan. Että sen takia voi olla mahdollista, että joutuu kauas, vaikka onkin pieni lapsi ja aina sille ei voi mitään jne. Mun mielestä tosi kummallinen perustelu, että "kukin on vastuussa omasta perheestä, eikä se ole opiskelupaikan asia". Itse kyllä soittaisin johonkin "ylemmäs" ja kysyisin, onko tosiaan näin.

Täällä tietenkin enemmistön mielestä vika on ap:ssa, kuten aina. Ap:n toive on aivan kohtuullinen.

Tai, että johtokunnassa tms on päätetty, että harjoittelupaikat valitaan x ja z perusteilla, eikä perhesyyt vaikuta näihin. Kyllä opiskelijalla on oikeus kuulla siitä valintaprosessista, että mitkä asiat siinä vaikuttaa. Toi sihteerin vastaus oli aika typerä.

 

Tai, että johtokunnassa tms on päätetty, että harjoittelupaikat valitaan x ja z perusteilla, eikä perhesyyt vaikuta näihin. Kyllä opiskelijalla on oikeus kuulla siitä valintaprosessista, että mitkä asiat siinä vaikuttaa. Toi sihteerin vastaus oli aika typerä.

Mutta miksi ainoastaan perhesyyt olisi sitten ne syyt joilla saada erityiskohtelua? Miksei siihen vaikuta lemmikit, harrastukset tms.?

Edelleen pidän naurettavana sitä, miten lapsellisia ihmisiä pitäisi paapoa joka penteleen asiassa. Mikseivät vaan hekin voisi niellä sitä ylpeyttään ja tehdä kuten muutkin ilman, että ketään nostetaan korkeammalle tasolle vain jonkun yhden syyn perusteella..?!

 

Lisään vielä, että omissa opinnoissani ennen harjoittelua täytettiin lomake, jossa sai esittää toiveen harjoittelupaikasta, ja perustella sen. Aivan varmasti olisi vauvan vanhemmalle annettu paikka läheltä, ettei tarvitse olla viikkoa vauvan luota pois.

Mä en kylllä ihan noin vain nielisi tuota (kuten ilmeisesti suurin osa vastaajista tekisi, kun kerran tottakai opintoasiainsihteeri on nyt vaan oikeassa, kun se nyt vaan on näin) vaan selvittelisin enemmän. VARSINKIN kun on jo toisaalta sanottu, että pitäisi onnistua.

 

Mutta miksi ainoastaan perhesyyt olisi sitten ne syyt joilla saada erityiskohtelua? Miksei siihen vaikuta lemmikit, harrastukset tms.?

Edelleen pidän naurettavana sitä, miten lapsellisia ihmisiä pitäisi paapoa joka penteleen asiassa. Mikseivät vaan hekin voisi niellä sitä ylpeyttään ja tehdä kuten muutkin ilman, että ketään nostetaan korkeammalle tasolle vain jonkun yhden syyn perusteella..?!

Ihan vapaasti saa mun puolesta perustella omaa tarvettaan sinne koululle. Siellä sitten päätetään, mitkä perusteet on heidän mielestään tärkeimmät. Tai näin sen minun mielestä pitäisi mennä. Voihan olla, että kaikille/suurimmalle osalle halukkaille onkin lähipaikka.

Jos sä haluat lähelle koska sulla on käärme, niin sen kuin soitat ja sanot. Älä jää itkemään kun joku vauvan äiti kehtaa soittaa ja kysyä, vaikka sä et.

 

Meillä koulussa aikanaan ratkaistiin tämä tilanne niin, että harjoittelupaikat arvottiin. Kukaan ei saanut erityiskohtelua ja tuurista oli kiinni, minne pääsi harjoitteluun. Ihan siis perinteisesti laitettiin paikkojen nimet paperille, paperit hattuun ja jokainen nosti vuorollaan.