G:Kenen mielestä lapsiperhe-elämä on tylsää?

Ja ekotekoja on muitakin.

Niin onkin, mutta valitettavasti yksikään ei pääse vaikutuksissaan edes lähelle sitä, että jää lapsettomaksi. Tutkimuksissa on arvioitu, että hankkimalla yksi lapsi vähemmän vähentää pelkästään kasvihuonekaasuja kaksikymmenkertaisesti verrattuna siihen, että eläisi koko elämänsä hyvin ekologisesti turhia valoja sammutellen, yksityisautoilua välttäen ja kierrättäen. Mikään yhden lapsen politiikka ei länsimaissa varmastikaan onnistuisi, mutta jos tietää voivansa olla onnellinen sekä vanhempana että ei-vanhemapana, kannattaisi lapsettomuutta ainakin vakavasti harkita.

Uskon, että vielä koittaa se päivä, että palaan omaan normaaliin elämääni - sitten, kun lapset ovat riittävän itsenäisiä. Mutta siihen menee kai ainakin 10-15 vuotta. Ei musta mitenkään lohdullinen ajatus, että kyllä elämä taas kymmenen-viidentoista vuoden kuluttua on ei-tylsää...

Tämä on hyvin kiteytetty. Ihmettelen aina sitä, miten lasten hankintaa epäröiviä naisia suostutellaan vetoamalla siihen, miten "lapset ovat pieniä vain vähän aikaa". Ei minulla ole ainakaan ylimääräistä kymmentä tai viittätoista vuotta odotella sitä, että elämästäni tulee taas toiveideni mukaista. Totta kai vaivannäön ja ikävyydet sietää helpommin, jos kokee vanhemmuuden arjen itsessään palkitsevaksi, mutta kaikki eivät koe asiaa näin.

 

Selvä, paras ekoteko jää minun osaltani tekemättä. Meille kaksi lasta riittää, ja edelleen nautin elämästäni.

En ihan käsitä sitä vääntöä, että kuka nauttii tai saa nauttia, tai että miten mitataan elämän mielekkyyksiä. Tai varsinkaan sitä, että kuka tekee oikeammin elämässään. Syntyvyyden lasku Suomessa ei välttämättä ole kokonaan hyvä asia. Jossain muualla se taas olisi enemmän kuin suotavaa.

 

Kyllä. Juuri heidän pitäisikin miettiä lapsettomaksi jäämistä. Meitä on täällä planeetalla liikaa, ja erityisesti liikaa meitä on luonnonvaroja rohmuavissa länsimaissa. Se, ettei hanki lapsia, on suurin ekoteko, jonka ihminen voi tehdä. Puhumattakaan kaikista henkilökohtaisista eduista, joita lapsettomuuteen liittyy.

Jos oikeasti haluaisit tehdä sen suurimman ekoteon, niin riistäisit nyt samantien itseltäsi hengen.

Mutta se ei varmasti olis sun mielestä kovinkaan nautinnollista? Kun elämästä saa ja pitää osata myös nauttia ja joillekin se suurin (tai yksi suurimpia) nautintoja on sen oman lapsen saaminen

 

En kyllä ajatellut matkustelua ja juhlimista, kun sanoin että on muutakin mitä elämässä tavoitella. Esimerkiksi työ on monelle sellainen, joka antaa paljon ja monella eri elämänalueella. Tunnen ihmisiä, jotka eivät ole jääneet eläkkeelle koskaan. Samoin kaikki ne miljoonat eri harrastukset mitä ihminen voi vapaassa maassa harrastaa. Ihmissuhteita on muitakin, kuin suhteet omaan lapseen. On ystäviä, sisaruksia, sukulaisia...

Kaikki eivät halua samaa. Ja vaikka se elämänsisältö tulisi matkustelusta (joka on ihanaa) ja juhlimisesta (joka sekin joskus hauskaa) niin sinä tai kukaan ei voi sanoa toisen puolesta, antaako joku enemmän vai ei.

No miksi itse hankit lapsia? Voisiko työ korvata sen?

En ole sanonutkaan toisten puolesta, vaan oman mielipiteeni, mitä tietääkseni kysyitkin. Minun mielestä on huolestuttavaa jos työ on kaikki kaikessa ja pääasiallinen ilonaihe elämässä. Silloin uupuu ja sairastuu varmasti.

 

Kyllä. Juuri heidän pitäisikin miettiä lapsettomaksi jäämistä. Meitä on täällä planeetalla liikaa, ja erityisesti liikaa meitä on luonnonvaroja rohmuavissa länsimaissa. Se, ettei hanki lapsia, on suurin ekoteko, jonka ihminen voi tehdä. Puhumattakaan kaikista henkilökohtaisista eduista, joita lapsettomuuteen liittyy.

Mitä nämä ovat?

 

Uuvuttavaa, mutta tylsään ei olla vielä päästy. Äiti pian 13 vuoden kokemuksella.

 

Mitä nämä ovat?

Just olin kirjoittamassa!


Mies 32:lle
Ja ovatko nämä sinun kohta mainitsevat edut kaikista niin hyviä, jos vaikka vertaa esim. vanhempana olemisen onneen?

 

No miksi itse hankit lapsia? Voisiko työ korvata sen?

En ole sanonutkaan toisten puolesta, vaan oman mielipiteeni, mitä tietääkseni kysyitkin. Minun mielestä on huolestuttavaa jos työ on kaikki kaikessa ja pääasiallinen ilonaihe elämässä. Silloin uupuu ja sairastuu varmasti.

"Hankin" lapsia, koska tulin pillereistä huolimatta raskaaksi vuonna 2008. En sitä ennen ollut ajatellut, että lapsia koskaan tekisin. Ei niin, että olisin ollut edes mikään vela, vaan että koko aihe ei ollut käynyt mielessäkään. Päätimme pitää lapsen, ja sitten teimme hänelle vielä sisaruksenkin. Jos pillerini olisivat toimineet kuten pitää, niin... no, en oikeasti voi sanoa varmasti, että mitä olisin aikanaan ajatellut lapsista.

Ihmettelen useasti niitä äitejä, jotka tekemällä tekevät lapsia, ja sitten eivät kestä sitä arkea ja odottavat että joskus kymmenen vuoden päästä helpottaa. En ymmärrä heitä siksi, että eikö se ole itsestäänselvää että elämä muuttuu? Elämä muuttuu aina, vaikka ei lapsia tekisikään. Ja en ymmärrä asennetta, että jos ei saa täsmälleen sitä samaa kuin ennen lapsia, niin mikään ei tunnu miltään. Se on asennekysymys, ja paljon kyllä kiinni myös tukijoukoista. Mutta kannatan sitä ettei aikuiset unohda itseään kun lapsia tulee. Ei se nimittäin helpota kymmenenkään vuoden päästä: lapset on aina siinä, vaikka ovat jo aikuisia.

 

Just olin kirjoittamassa!

Ja ovatko nämä sinun kohta mainitsevat edut kakista niin hyviä, jos vaikka vertaa esim. vanhempana olemisen onneen?

Jos ei halua lapsia, niin se vanhemmuus ei ole onni...

 

Pakko myöntää, että aikanaan joskus oikein väsyneenä päivien samankaltaisuus tuntui puuduttavalta. En tiedä, onko tylsä oikea sana.

Nyt niitä aikoja muistelee suurella lämmöllä ja haikeudella

 

Jos ei halua lapsia, niin se vanhemmuus ei ole onni...

Mutta nythän tässä ehdotellaan että skipattaisi lasten teko omien etujen ja ekologisen teon nimissä?

 

Ja jos siis elämäänsä haluaa haastetta ja sisältöä, kuten joku sanoi, niin miten lapset voisivat olla ainoita oikeita sisällöntuojia? Ja tarvitkseeko sitä haastetta olla, jos ei halua? Mitä vikaa on lapsettoman rennossa elämässä? (Olettaen, että ne lapsettomat myös ottavat huomioon oma yhteiskunta- ja ympäristövastuunsa )

 

Mutta nythän tässä ehdotellaan että skipattaisi lasten teko omien etujen ja ekologisen teon nimissä?

No ei tuossa mielestäni ihan siitä puhuttu. Vaan jos joku vaikka miettisi kaksi kertaa, että jos voi olla täysin onnellinen ilman lapsia, miettisi, josko ne jättäisi tekemättä. Ei kukaan kuitenkaan ekotekona ainoastaan jätä lapsia tekemättä. vaikka se suuri sellainen onkin. kaikkihan tekevät päätöksensä puhtaan itsekkäistä syistä.

 

Ison äitinä ajattelen, että elämässä pitää aina olla muutakin sisältöä kuin laps(i)et. Lapset ovat aika lyhyen aikaa luonamme kokonaan, ja olen lähipiirissä nähnyt mikä tyhjyydentunne ja aukko elämään tulee, kun lähtevät omilleen.

Ja koskaan ei lapsiinsa saisi takertua, kun heidän tehtävänsä ei ole toimia sisällöntuojina vanhempiensa elämään.

 

"Hankin" lapsia, koska tulin pillereistä huolimatta raskaaksi vuonna 2008. En sitä ennen ollut ajatellut, että lapsia koskaan tekisin. Ei niin, että olisin ollut edes mikään vela, vaan että koko aihe ei ollut käynyt mielessäkään. Päätimme pitää lapsen, ja sitten teimme hänelle vielä sisaruksenkin. Jos pillerini olisivat toimineet kuten pitää, niin... no, en oikeasti voi sanoa varmasti, että mitä olisin aikanaan ajatellut lapsista.

Ihmettelen useasti niitä äitejä, jotka tekemällä tekevät lapsia, ja sitten eivät kestä sitä arkea ja odottavat että joskus kymmenen vuoden päästä helpottaa. En ymmärrä heitä siksi, että eikö se ole itsestäänselvää että elämä muuttuu? Elämä muuttuu aina, vaikka ei lapsia tekisikään. Ja en ymmärrä asennetta, että jos ei saa täsmälleen sitä samaa kuin ennen lapsia, niin mikään ei tunnu miltään. Se on asennekysymys, ja paljon kyllä kiinni myös tukijoukoista. Mutta kannatan sitä ettei aikuiset unohda itseään kun lapsia tulee. Ei se nimittäin helpota kymmenenkään vuoden päästä: lapset on aina siinä, vaikka ovat jo aikuisia.

Niin, no toiv. osaat iloita lapsistasi ja löydät sata miljoona hyvää puolta vanhemmuudesta.

Mä en ole sellaisia äitejä tavannut Kolikolla on AINA 2 puolta.. Hyvillä asioilla on se huonokin kääntöpuolensa. Kun aloitat uudessa työpaikassa joudut luopumaan paljosta vapaa ajasta, tai jos hankit lemmikin/auton tms., joudut panostamaan siihen rahallisesti ym.

 

No ei tuossa mielestäni ihan siitä puhuttu. Vaan jos joku vaikka miettisi kaksi kertaa, että jos voi olla täysin onnellinen ilman lapsia, miettisi, josko ne jättäisi tekemättä. Ei kukaan kuitenkaan ekotekona ainoastaan jätä lapsia tekemättä. vaikka se suuri sellainen onkin. kaikkihan tekevät päätöksensä puhtaan itsekkäistä syistä.

Odotellaan noita henkilökohtaisia etuja....

 

No miksi itse hankit lapsia? Voisiko työ korvata sen?

En ole sanonutkaan toisten puolesta, vaan oman mielipiteeni, mitä tietääkseni kysyitkin. Minun mielestä on huolestuttavaa jos työ on kaikki kaikessa ja pääasiallinen ilonaihe elämässä. Silloin uupuu ja sairastuu varmasti.

Tietysti kaikilla olisi hyvä olla useita ilonaiheita elämässä, mutta ei se automaattisesti mihinkään uupumukseen johda, jos työ on se suurin ilonaihe. Taiteilijat ja urheilijat esimerkiksi ovat hyviä esimerkkejä ihmisistä, joille työ on oikeasti erittäin mielekästä tekemistä, joka antaa elämälle todella paljon.

 

[QUOTE="sipsi";29628238]Ison äitinä ajattelen, että elämässä pitää aina olla muutakin sisältöä kuin laps(i)et. Lapset ovat aika lyhyen aikaa luonamme kokonaan, ja olen lähipiirissä nähnyt mikä tyhjyydentunne ja aukko elämään tulee, kun lähtevät omilleen.

Ja koskaan ei lapsiinsa saisi takertua, kun heidän tehtävänsä ei ole toimia sisällöntuojina vanhempiensa elämään.[/QUOTE]
Juuri näin!!!

 

Tietysti kaikilla olisi hyvä olla useita ilonaiheita elämässä, mutta ei se automaattisesti mihinkään uupumukseen johda, jos työ on se suurin ilonaihe. Taiteilijat ja urheilijat esimerkiksi ovat hyviä esimerkkejä ihmisistä, joille työ on oikeasti erittäin mielekästä tekemistä, joka antaa elämälle todella paljon.

heille työ on myös elämäntapa. Eiköhän jokainen tiedä mitä tapahtuu jos tekee liikaa töitä ja uppoutuu siihen unohtaen omat harrastuksensa, ihmissuhteensa. Ja itsensä.

 

Odotellaan noita henkilökohtaisia etuja....

Eikö sinun mielestäsi lapsettomuudessa ole yhtään hyvää puolta? Lapset eivät ole tuoneet elämääsi yhtään negatiivista asiaa tai hetkeä? Ei yhtään huolta tai rahanmenoa? Eiväthän ne negatiiviset asiat ole tietystikään niin suuria asioita, että niiden takia kannattaisi jättää lapset tekemättä, jos niitä oikeasti tosissaan haluaa, mutta M32 taisikin puhua tilanteesta, jossa ei tiedetä haluaako lapsia vai ei. Silloin on toki järkevää katsoa asiaa kaikilta kannoilta.

 

heille työ on myös elämäntapa. Eiköhän jokainen tiedä mitä tapahtuu jos tekee liikaa töitä ja uppoutuu siihen unohtaen omat harrastuksensa, ihmissuhteensa. Ja itsensä.

Jokainen myös tietää mitä tapahtuu jos uppoutuu äitiyteen unhtaen omat harrastuksensa, ihmissuhteensa ja itsensä.

 

Selvä, paras ekoteko jää minun osaltani tekemättä. Meille kaksi lasta riittää, ja edelleen nautin elämästäni.

En ihan käsitä sitä vääntöä, että kuka nauttii tai saa nauttia, tai että miten mitataan elämän mielekkyyksiä. Tai varsinkaan sitä, että kuka tekee oikeammin elämässään. Syntyvyyden lasku Suomessa ei välttämättä ole kokonaan hyvä asia. Jossain muualla se taas olisi enemmän kuin suotavaa.

Mr. Beanin sanoin; not necessarily.
Ehkä omistamme kasvaa ne gurut jotka ovat mukana parantamassa meidän pallon luonnonvarojen suojelua etc.

 

Jokainen myös tietää mitä tapahtuu jos uppoutuu äitiyteen unhtaen omat harrastuksensa, ihmissuhteensa ja itsensä.

Kuka niin nyt onkaan tekemässä? Jos minä paukahdan raskaaksi joku päivä niin toivoisin että olisin siitä suhteellisen innoissani, koska se vie aika ison siivun elämästä.

 

Jokainen myös tietää mitä tapahtuu jos uppoutuu äitiyteen unhtaen omat harrastuksensa, ihmissuhteensa ja itsensä.

Normaali ihminen kuitenkin kykenee yhdistämään perheen, työn ja oman elämänsä huvituksineen ja harrastuksineen.

 

Mr. Beanin sanoin; not necessarily.
Ehkä omistamme kasvaa ne gurut jotka ovat mukana parantamassa meidän pallon luonnonvarojen suojelua etc.

Ai-van.