G:Kenen mielestä lapsiperhe-elämä on tylsää?

Tarinan opetus: ihmiset haluavat elää kukin omanlaistaan elämää.

No juuri tätähän mina yritin sanoa. Kun jotkut väittävät, että lapsiperhe-elämä on tylsää vain jos siitä tekee tylsää, mutta ei se niin yksinkertaista ole. Toisten mielestä lapsiperhe-elämä olisi tylsää joka tapauksessa, toisten mielestä se on parasta mitä elämässä on.

 

Aika tylsän näköstä on kun seuraa ulkona olevia lasten vanhempia, lapsilla toki on hauskaa mutta vanhemmat yleensä seisovat yhdessä kohti kuin suolapatsaat ja katsovat kun lapsi leikkii.
Aika tylsää pitemmän päälle eikä vanhemmilla ole enää harrastuksia.

Onhan se varmaan tylsän näköistä. Onhan autolla ajaminenkin tylsän näköistä - istua tönöttää siinä ratin takana kuin suolapatsas. Mutta pitääkö aina tehdä jotain, mikä näyttää riehakkaalta? Joskushan on ihan kiva vaan katsella vaikka leikkiviä lapsia tai vaikka katsella merelle eikä tehdä mitään erikoista, antaa vaan ajatusten virrata tai pohtia syntyjä syviä. Mikäänhän ei estä niitä vanhempia myös tekemästä jotain muuta. Ja pitää muistaa, että ajattelukin on tekemistä. Ja itse asiassa ihmisten pitäisikin ehkä ajatella enemmän ja puuhailla vähemmän. Tai ainakin ajatella enemmän.

 

Ja mun lomat taas ei riittäis siihen, että lähtisin kahdeksi kuukaudeksi Brasiliaan. Ei riittäneet ennen lapsiakaan

Ja usko pois, että jopa se kaikkein jännin sinkku-/lapseton avioelämä on joistain tylsää

Minä puhun vain omasta puolestani. Ei ollut tylsää ennen lapsia, eikä ole tylsää nytkään vaikka on kaksi lasta. Tai tietysti joskus tulee tylsempiä päiviä mutta pääsääntöisesti rakennan elämäni niin, ettei se tylsäksi pääse käymään

Miten sinun on niin vaikea ymmärtää kun sanon, että ihmiset tykkää erilaisista asioista? Se tarkoittaa juurikin sitä, että toisten mielestä lapseton elämä on tylsää, toisten mielestä elämä lasten kanssa on tylsää. En missään olekaan väittänyt, että kaikkien mielestä lapseton elämä olisi mahtavaa. Onko sulla jotain ongelmia luetun ymmärtämisessä?

 

Kenen elämää väitän kokeneeni? Ihminen kykenee itsetuntemuksen ja tiedon perusteella päättelemään, millaisista asioista hän todennäköisesti pitää tai ei pidä.

Et voi silti tietää, siis TIETÄÄ, että minkälaista on lapsiperhe-elämä kun et ole etkä tule sellaista kokemaan. Minäkään en voi tietää minkälaista on lapsettoman elämä, tiedän vain sen minkälaista elämää itse vietin ennen lapsia ja voin sen perusteella kertoa, minkälaista se on 31-vuotiaaksi asti. Mutta silloinkin voin puhua vain omasta kokemuksestani enkä yleistää muihin.

Tylsät ihmiset on tylsiä, heillä on tylsä elämä.

 

Ja itse asiassa ihmisten pitäisikin ehkä ajatella enemmän ja puuhailla vähemmän. Tai ainakin ajatella enemmän.

Ei vaan just päinvastoin. Sehän on nykymaailman suurimpia ongelmia, että ihmiset ajattelevat liikaa. Ihmisten pitäisi oppia olemaan ajattelematta ja murehtimatta ja vain olla vain ja nauttia elämästä ilman sen suurempia ylianalysointeja.

 

Et voi silti tietää, siis TIETÄÄ, että minkälaista on lapsiperhe-elämä kun et ole etkä tule sellaista kokemaan. Minäkään en voi tietää minkälaista on lapsettoman elämä, tiedän vain sen minkälaista elämää itse vietin ennen lapsia ja voin sen perusteella kertoa, minkälaista se on 31-vuotiaaksi asti. Mutta silloinkin voin puhua vain omasta kokemuksestani enkä yleistää muihin.

Tylsät ihmiset on tylsiä, heillä on tylsä elämä.

Tietystikään ei voi TIETÄÄ, mutta samalla tavalla sinäkään et voi tietää minkälaista heroiiniaddiktin elämä on. Voit varmaan silti olla melko varma siitä, että se ei olisi sinulle mielekästä elämää.

 

Miten sinun on niin vaikea ymmärtää kun sanon, että ihmiset tykkää erilaisista asioista? Se tarkoittaa juurikin sitä, että toisten mielestä lapseton elämä on tylsää, toisten mielestä elämä lasten kanssa on tylsää. En missään olekaan väittänyt, että kaikkien mielestä lapseton elämä olisi mahtavaa. Onko sulla jotain ongelmia luetun ymmärtämisessä?

Jos sinulla ei ole lapsia, niin et voi tietää minkälaista lapsiperhe-elämä on. Niin yksinkertaista se on. Kuvitelmiahan voi toki aina olla.

Eikä edelleenkään voi tehdä yleistyksiä siitä, minkälainen elämä on tylsää. Jotkut velat esim. sitoutuvat puolisoonsa jo teininä ja minun mielestäni teininä sitoutuminen loppuiäksi olisi ollut järjettömän tylsä ratkaisu. En siltikään väitä, että nuorena sitoutuneiden ihmisten elämä on tylsää.

Onko sulla jotain ongelmia ymmärtämisessä?

 

Mun mielestä lapsiperhe-elämä on tylsää. Esikoinen nyt 2,5 vuotta ja kuopus mahassa.

Kun oltiin miehen kanssa kaksin, meillä ei ollut yhtään tylsää. Eikä mulla ollut tylsää myöskään ennen kuin tapasin nykyisen mieheni.

Mä olen hyvin meneväistä sorttia, eikä sitä nyt vaan pysty samalla tavalla puuhailemaan, reissaamaan ja liesuamaan kaupungilla enää kun on pieni lapsi (kohta kaks).

Toivon, että elämä alkaa normalisoitua, kun lapset kasvaa.

Kehotan ihmisiä harkitsemaan kaksi kertaa, haluaako oikeasti lapsia. Se ei vain sovi kaikille.

 

Tietystikään ei voi TIETÄÄ, mutta samalla tavalla sinäkään et voi tietää minkälaista heroiiniaddiktin elämä on. Voit varmaan silti olla melko varma siitä, että se ei olisi sinulle mielekästä elämää.

Kysymys kuului, että kenen mielestä lapsiperhe-elämä on tylsää. Eikä niin, että kenen mielestä eläminen lapsiperheessä olisi epämielekästä.

 

Mikä tahansa elämä on tylsää jos siitä itse sellasen tekee.

 

Jos sinulla ei ole lapsia, niin et voi tietää minkälaista lapsiperhe-elämä on. Niin yksinkertaista se on. Kuvitelmiahan voi toki aina olla.

Eikä edelleenkään voi tehdä yleistyksiä siitä, minkälainen elämä on tylsää. Jotkut velat esim. sitoutuvat puolisoonsa jo teininä ja minun mielestäni teininä sitoutuminen loppuiäksi olisi ollut järjettömän tylsä ratkaisu. En siltikään väitä, että nuorena sitoutuneiden ihmisten elämä on tylsää.

Onko sulla jotain ongelmia ymmärtämisessä?

Sä puhut ihan eri asiasta kuin minä. Minä olen ainostaan sanonut, että lapsiperhe-elämä ei ole sitä mítä kaikki haluavat elämältään. Että joidenkin mielestä se on tylsää. En ole missään väittänyt, että se olisi kaikista tylsää tai edes kaikista lapsettomista.

Sinäkään et tiedä minkälaista on elämä heroiiniaddiktina. Et siis voi sanoa, että et halua sitä tai että jotkut voisivat olla sitä mieltä, että se ei ole heidän juttunsa. Kuulostaako järkevältä? Vai voidaanko me ihmiset kuitenkin tehdä päätelmiä sen perusteella mitä tiedämme itsestämme ja kyseisestä asiasta?

 

Kysymys kuului, että kenen mielestä lapsiperhe-elämä on tylsää. Eikä niin, että kenen mielestä eläminen lapsiperheessä olisi epämielekästä.

Oot sinä kyllä yhdenlainen jankkaaja. Okei, et voi tietää onko elämä eristyssellissä TYLSÄÄ? Onko nyt parempi kun käytin sanaa tylsää? Sinä et voi tietää onko elämä eristyssellissä tylsää, mutta voit kuvitella sen perusteella minkälaisesta elämästä pidät ja mitä tiedät elämästä eristyssellissä, että se olisi tylsää.

 

Sä puhut ihan eri asiasta kuin minä. Minä olen ainostaan sanonut, että lapsiperhe-elämä ei ole sitä mítä kaikki haluavat elämältään. Että joidenkin mielestä se on tylsää. En ole missään väittänyt, että se olisi kaikista tylsää tai edes kaikista lapsettomista.

Sinäkään et tiedä minkälaista on elämä heroiiniaddiktina. Et siis voi sanoa, että et halua sitä tai että jotkut voisivat olla sitä mieltä, että se ei ole heidän juttunsa. Kuulostaako järkevältä? Vai voidaanko me ihmiset kuitenkin tehdä päätelmiä sen perusteella mitä tiedämme itsestämme ja kyseisestä asiasta?

Minä puhun siitä, että kukaan ei voi tietää onko joku elämä tylsää kokematta sitä elämää. En minä tiedä, minkälaista on heroiiniaddiktin elämä, ei siinä varmaan tylsiä hetkiä tule mutta en voi tietää kun en ole kokenut.

En minäkään ole missään väittänyt, että lapsettomien elämä on tylsää tai että koiraihmisten elämä on tylsää. Minulla varmaan tulisi tylsempiä tilanteita vastaan ilman lapsia tässä elämässä, kuin lasten kera, tässä kun ei pääse tylsistymään kun aina sattuu ja tapahtuu. Koirallisena minulla olisi todella tylsää, koska en pidä koirista ja kammoan ajatusta että pitäis monta kertaa päivässä viedä joku piski kuselle. En silti voi väittää, että koiraperhe-elämä on tylsää, kun en sitä itse ole kokenut enkä toisten elämästä voi sanoa kun en sitä elä.

Vieläkö pitää vääntää?

 

Kenen elämää väitän kokeneeni? Ihminen kykenee itsetuntemuksen ja tiedon perusteella päättelemään, millaisista asioista hän todennäköisesti pitää tai ei pidä.

Mulle tulee tästä mieleen lapsi joka väittää ruokaa pahaksi, vaikka ei ole edes maistanut sitä.

 

Suurin osa ihmisistä ei saa nukkua niin pitkään kuin haluaa tai lähteä hetken mielijohteesta maapallon toiselle puolelle, koska ovat töissä. Ja jos taas lomia tarkoitat, niin en ymmärrä miksei perheellinen voisi nukkua tai matkustaa. Ja sitten taas se, että matkustaminen lasten kanssa on erilaista - no niin on. Myös matkustaminen keliaakikkopuolison kanssaon varmaan erilaista, mutta ei sekään ihmisiä vaivaa. Ne, jotka ovat halunneet lapsia, ovat halunneet myös sen elämänvaiheen, mikä sen mukana tulee. Mieti nyt vaikka koiranomistajaa - joku muu voisi sanoa, että olisi ihan kamalaa lähteä keskellä yötä ulkoiluttamaan koiraa, mutta koiranomistaja ei koe sitä niin. Hän on halunnut koiran, joten hänelle on mielekästä myös hoitaa sitä. Eikä hänkään ehkä voi kadota kuukausiksi kaukomaille (koiraa ei edes saa mukaan, kuten lapset saa), mutta hän on silti mieluummin valinnut koiran. Tarinan opetus: ihmiset haluavat elää kukin omanlaistaan elämää.

Onko se vain urbaanilegendaa, että vauvat ja pienet lapset heräilevät öisin tai heräävät aamulla aikaisin? :O

 

Mulle tulee tästä mieleen lapsi joka väittää ruokaa pahaksi, vaikka ei ole edes maistanut sitä.

Mulla taas tulee tästä mieleen ihminen, joka luulee olevansa jotenkin avoimempi vaikka oikeasti ei vain tajua itsekin päivittäin tekevänsä päätöksiä sen perusteella mistä uskoo pitävänsä vaikka ei oikeasti omaisi kokemusta asiasta.

 

Mun mielestä elämä yleensäkään ei ole tylsää, oli lapsia tai ei.

 

Onko se vain urbaanilegendaa, että vauvat ja pienet lapset heräilevät öisin tai heräävät aamulla aikaisin? :O

Joillakin heräilee, joillakin ei. Vauvat ja pienet lapsetkin ovat yksilöitä

Ja monesti lapsiperheessä on kaksi vanhempaa, jotka hankalina kausina osaavat vuorotella. Kyllä mulla tuli sinkkunakin valvottua monesti sinne aamuun asti, ei se mun elämä siihen kaatunut, yhteen valvottuun yöhön.

 

Mun mielestä elämä yleensäkään ei ole tylsää, oli lapsia tai ei.

Tätä mieltä minäkin.

 

Onko se vain urbaanilegendaa, että vauvat ja pienet lapset heräilevät öisin tai heräävät aamulla aikaisin? :O

Meillä on ainakin vuoroteltu, jolloin voi sekä valvoa myöhään että myös nukkua.

 

Joskus on ja joskus ei. Ei meillä todellakaan aina ole raketteja, ja miltä ne raketitkaan muka tuntuu jos niitä ois jatkuvalla syötöllä...

Joskus elämä on tylsää. Mutta ei todellakaan aina.

 

Meillä on ainakin vuoroteltu, jolloin voi sekä valvoa myöhään että myös nukkua.

Ei kai tässä kukaan olekaan väittänyt, että lasten kanssa ei voisi matkustella tai nukkua pitkään tai tehdä mitä haluaa tehdä. Mutta lapset totta kai rajoittaa sitä kuinka paljon ja kuinka usein näitä asioita voi tehdä. Aivan kuten moni muukin asia elämässä. Jokainen valitkoon itse minkä rajoituksen haluaa elämäänsä ja minkä ei.

 

Onko se vain urbaanilegendaa, että vauvat ja pienet lapset heräilevät öisin tai heräävät aamulla aikaisin? :O

Minä heräilin öisin ja heräsin varhain aamulla ennen lastakin. Vietin lapsetonta elämää elämäni ekaat 36 vuotta ja olen sitä mieltä, että lapsen tulo elämään nimenomaan vei sen tylsyyden pois.

Monet asiat jäivät lapsen myötä elämästä pois, mutta tilalle tuli paljon asioita. Asioita, jotka ovat osoittautuneet tärkeämmiksi kuin mahdollisuus lähteä kuukaudeksi moottoripyöräilemään Etelä-Eurooppaan tms.

Lapsi toi minulle oikean sisällön elämään.

 

[QUOTE="sasa";29627446]Minä heräilin öisin ja heräsin varhain aamulla ennen lastakin. Vietin lapsetonta elämää elämäni ekaat 36 vuotta ja olen sitä mieltä, että lapsen tulo elämään nimenomaan vei sen tylsyyden pois.

Monet asiat jäivät lapsen myötä elämästä pois, mutta tilalle tuli paljon asioita. Asioita, jotka ovat osoittautuneet tärkeämmiksi kuin mahdollisuus lähteä kuukaudeksi moottoripyöräilemään Etelä-Eurooppaan tms.

Lapsi toi minulle oikean sisällön elämään.[/QUOTE]

Juuri näin, ja jos joillain on se sisältö elämässä ollut jo ennen lapsia, lapset voivat siihen tuoda jotain lisää, tai ottaa pois. Asenne se on mikä ratkaisee. Usein ihmiset oikeuttavat omat päätöksensä olemaan niitä oikeita ja sopeutuvat nihin ja tekevät niiden puitteissa elämästä hyvää ja kiinnostavaa, jos ovat tehdäkseen.

Mulla ei ikinä oo tylsää. Ehkä siksi en ole hankkinut lapsia.

 

Mun mielestä lapsiperhe-elämä on tylsää. Esikoinen nyt 2,5 vuotta ja kuopus mahassa.

Kun oltiin miehen kanssa kaksin, meillä ei ollut yhtään tylsää. Eikä mulla ollut tylsää myöskään ennen kuin tapasin nykyisen mieheni.

Mä olen hyvin meneväistä sorttia, eikä sitä nyt vaan pysty samalla tavalla puuhailemaan, reissaamaan ja liesuamaan kaupungilla enää kun on pieni lapsi (kohta kaks).

Toivon, että elämä alkaa normalisoitua, kun lapset kasvaa.

Kehotan ihmisiä harkitsemaan kaksi kertaa, haluaako oikeasti lapsia. Se ei vain sovi kaikille.

Ei se tylsä vaihekaan kestä kuin vähän aikaa. Muutama vuosi on pieni aika ihmiselämässä. Sen jälkeen voikin olla moninkerroin antoisampaa, että ne lapset ovat olemassa, monille viimeistään siinä vaiheessa, kun iloitaan lapsenlapsista.