[QUOTE="vieras.";29620361]IHmettelen välillä suomalaisia asiantuntijoita, koska kukaan heistä ei ole kuitenkaan lähtenyt yhtä rohkeasti näyttämään käytännössä kuinka lasta kasvatetaan niin kuin Supernanny. Osaamme saivarrella, kritisoida, olla ehdottomasti oikeassa, mutta kuinka moni vanhempi ihan oikeasti ehtii noudattamaan neuvoja? Supernannyn suosio perustuu siihenkin, että siinä on kuin ruokaohjelmissa, selvä resepti, mitä tehdään ja millaisissa tilanteissa. Ja joka sitä seuraa tietää, miten joka perheessä tilanne on erilainen ja etenkin vanhempien kohdalla.
Uskoisin, että Supernannyn ohjeet ovat tuottaneet enemmän pelastusta lasten kasvatukseen kuin jonkun mielipiteitään mediassa laukovan lastenpsykiatrin. Kukaan ei voi tässä maailmassa täysin tietää mikä on oikein juuri minun lapselleni, mutta vanhempia pitää tukea toimimaan edes jollakin tapaa kasvattajina kuin jättää heidät seilaamaan epävarmoina ympäriinsä. Ja jos joku tv-sarja tarjoaa siihen edes jotakin apua, on vastuu myös katsojalla, miten hän osaa mallia soveltaa omassa perheessään. Mielipiteitään laukova lastenpsykiatri on tavattavissa vain virka-aikana, työpaikallaan...[/QUOTE]
Suomessa on pitkät perhevapaat eikä työelämässäkään ole pakko tehdä järjettömän pitkää päivää. Vanhemmilla on siis aikaa lapsiinsa tutustua. On todella surullista, jos omat lapset ovat vanhemmilleen kuitenkin niin vieraita, että kasvatusta ei pystytä soveltamaan lapsen persoona huomioiden. Vaan kaivataan valmista reseptiä, joka ehkä sopii joillekin lapsille, mutta toiset traumatisoi.
Pitää myös muistaa, että Supernanny kutsutaan perheisiin, joissa vanhemmat ovat pulassa ja lapset lähes poikkeuksetta hyvin vilkkaita ja uhmakkaita. Jos tällaista reseptiä alkaa soveltamaan herkkiin ja peruskiltteihin lapsiin ikäänkuin varmuuden vuoksi, niin varmasti tekee vahinkoa lapsille. Ei kaikki lapset kaipaa rangaistuksia, vaan tukea ja rohkaisua.
Toinen juttu, mikä minua häiritsee kaikenlaisissa tiukasti säännellyissä metodeissa on se, että aikuiset leikkii tunteettomia kasvatuskoneita. Toimitaan kuin robotit, ennalta määriteltyjen sääntöjen mukaan. Ei olla empaattisia lasta kohtaan, eikä myöskään paljasteta omia tunteita (paitsi kun kontrolli pettää). Aivan eri tyyli, kuin itse koen oikeaksi, sillä minä pyrin opettamaan lapsen kunnioittamaan toisten tunteita, en vaan noudattamaan orjallisesti sääntöjä.