Huhhuh. Nyt on pakko kommentoida, tosin lyhyesti kun padilla tympeä kirjoittaa...
Way to go, Happygirl! Se ihastumisen tunne on jotain niin mahtavaa, että jos olisi huume, joka saisi saman olon aikaan, sitä euforiaa ja perhosia masussa -tuntemuksia haluaisi jokainen, hinnasta ja riippuvuuden vaarasta huolimatta. Parhaita tunteita ihmisenä olossa. <3 Poikaystävälle et niin reilu ole mutta tavallaan ymmärrän, että haluat pudota jaloillesi jos jotain menee pieleen. Nauti täysin rinnoin siitä halutuksi tuntemisen ilosta. Se on kuitenkin sinun elämäsi.
Ja sitten se mikä tässä ketjussa inhottaa; nämä oman sädekehän kiillottajat. Yksikin niin kovasti uskossa oleva sättii ja arvostelee minkä kerkeää, piilovittuilee ja meno on kuin lastentarhassa; sulla on paremmat leikkikalut kuin meillä - jos me ei saada leikkiä niillä niin keräännytään piiriksi ympärille lällättelemään ja kerrotaan miten kotona oottaa paljon parempia leluja kuin sulla nyt on. Toiset tappelevat parisuhteen kestosta: onko 1, 5 vai 10 vuotta kestäneellä suhteella oikeus statukseen "pitkä parisuhde". Toiset miettivät kirjoittajan tarinoiden todenmukaisuutta ja googlaavat mormoni-infoja hiki hatussa, jos vaikka löytyisi jotain mehevää, koska todellisuushan ei poikkea infolehtisistä.. Ja anna mun kestää nämä, jotka jaksavat jokaiseen heittoon takertua ja nokkelasti niitä toistaa tasaisin väliajoin, mm. täydellinen englanti, koska mielikuvitus on rajallinen ja toisen kustannuksella vitsin venyttäminen - ah niiiiin - hauskaa.
Tää ketju on yhtä sääntöjen kertomista: 30v parisuhteeni (joka ei oo pitkä verrattuna naapurin eläkeläisten 115v kestäneeseen suhteeseen!!!) on ainoa oikea ihmissuhdemalli. Noudata samaa kaavaa tai kerron uudestaan miten en oo vilkaissutkaan timmissä kunnossa olevia rantaleijonia sitten seksielämän kuihtumisen kerran kuukauteen vuoden 1992 jälkeen, kun vika lapsi oli syntynyt.
Happygirl, pysy spontaanina. Silloin tosin ottaa enemmän siipeensäkin mutta eipähän elämä ole tylsää puurtamista ja kaavoihin kangistumista. Unelmoi parisuhteesta, jossa ei kipinät riitä vaan pitää olla kunnon roihu, lapsosista sitten joskus ynnä muista tulevaisuuden haaveista. Niihin kun ei ole yhtä ainoaa oikeaa tietä eikä ajankohtaa.
Oot niin nuori vielä, että sulle on koko maailma avoin. Ainoa virhe minkä olet täällä tehnyt on se, että vastailet näiden arkipuurossa kahlaajien ilkeämielisiin kysymyksiin, joissa sua yritetään henkisesti ajaa nurkkaan. Elämä on lyhyt ja nuoruus kattaa siitä hyvin lyhyen ajan - maksat varmasti oppivelkoja sitten tulevaisuudessa mutta voit todeta uskaltaneesi elää, kokea ja etenkin nauttia! <3