Kiehun kiukusta.. avioehto...

Oletko ap töissä? Onko teillä nyt samansuuruiset tulot? Jotenkin aistin, että sua harmittaa laittaa yhteisiin kuluihin suurempi osa sun palkasta kuin minkä mies maksaa - onko näin? Kulut voi maksaa joko puoliksi tai tulojen suhteessa, mikä on mun mielestä pidemmänpäälle järkevä vaihtoehto. Mitään järkeä ei ole siinä, että puolisoilla on keskenään eri elintaso.

Olen töissä täyspäiväisesti, ollut aina opiskelujen päättymisestä lähtien. Tuloissa on pieni ero, mies tienaa hieman enemmän, satasia.

Ja jos ymmärsin oikein mitä tarkoitat, niin voi olla että aistit ihan oikein, musta jotenkin tuntuu että pitää pitää puoliaan ja varmistella, mutta tätä en voi enempää oikein avata.

Hyvä vainu kuitenkin.

 

Itse yhden eron läpikäyneenä ja syvästi kusetetuksi tulleena en voi kuin todeta että se avioehto kannattaa olla. Minä jäin todella paljon miinukselle erossa. Eikä tietenkään ollut tarkoitus erota kun kerta rakkaudesta naimisiin mentiin.... Mutta kyllä se nykyään vaan vituttaa ihan joka kerta kun asiaa rupean ajattelemaan.

Musta tuntuu että apllä on mennyt puurot ja vellit kyllä todella sekaisin. Ei sellainen "normaali" avioehto vaikuta niihin rahoihin mitä naimisissa ollessa avioliitossa ns. liikkuu. Meillä on nykyisessä avioliitossa avioehto joka rajaa mahdollisessa avioerotilanteessa kummankin ennen liittoa hankitun omaisuuden tai sen tilalle hankitun omaisuuden pois. Eli mies tienaa tällä hetkellä suurin piirtein kaikki rahat mitä meille tulee. Maksaa laskut, lainat, bensat ja melkein kaikki ruuatkin. Kuitenkin jos nyt tulisi ero niin se avioliiton aikana hommattu omaisuus eli talo, autot jne. menisi puoliksi. Minä siis hoidan lapsia kotona.

Tällä hetkellä tilanne olisi myös se että minulla os huomattavasti enemmän omaisuutta, sekä itse maksettua että perinnöksi saatua. Mutta, en haluaisi mahdollisessa erotilanteessa esim. joutua maksumieheksi miehen aikaisemmasta suhteesta olevan lapsen eduksi.

Kannattaiskohan oikeesti ottaa selvää asioista ennen hiiltymistä ja herneitten vetämistä.

 

Meilläkään ei naimisiin mennessä avioehtoa tulla tekemään (paitsi mahd. perintöjä koskien). Aloimme seurustella pennittöminä opiskelijoina ja kaikki nykyinen ja tuleva omaisuus on yhdessä hankittua, joten tasan se on myös luontevaa ja oikeudenmukaista jakaa, jos koskaan täytyy. Toivottavasti toki ei.

 

Avioehdon tehtävä on turvata lasten perintö-osuuden. Ilman avioehtoa puoliso voi käytännössä tuhlata lasten koko perinnön.

 

mutta ap?..olet idiootti. Ei kannata mennö naimisiin jos on noin kypsymätön.

 

Meillä ei avioehtoa. Miksi olisi? Ei ole suuria perintöjä tulossa, ei metsää, ei muuta omaisuutta kuin auto ja asunto. Ja olisi mielestäni epäreilua, että kotona lapsia kasvattava nainen (muutama vuosi) + tienaava mies = eron sattuessa kohtalaisissa varoissa oleva mies ja köyhä nainen. Kyllä se on niin, että kaikki jaetaan puoliksi. Mielestäni rakkautta on se, että voisin antaa jokaisen pennini miehelle ja mies minulle, tämä siis avioliitossa. Jos ero tulee niin sitten tapellaan. Ero on yleensä varsin vttumainen juttu, että siinä sitten varmaan vaan haluaisi nyhtää sen mitä irti saa.

Mutta kuten sanottua, en ole eroamassa. Ja jos sattuisin nousemaan maailman seuraavaksi laulutähdeksi tai elokuvaikoniksi niin siinä vaiheessa vielä ehtii kirjoittaa avioehdon!

 

[QUOTE="krista";29581709]Meillä anoppi ehdotti ennen naimisiinmenoa avioehtoa, ukolla oli säästössä n. 15 vuotta sitten 3 000 markkaa. Ukko sanoi ei.
Kannataako ryhtyä suhteeseen jossa toinen osapuoli ei luota.[/QUOTE]

Panes tuohon summaan pari-kolme nollaa lisää niin saattaa mieli muuttua sillä jolle rahat kuuluu.

 

Meillä on avioehto. Itse käyn normaalissa palkkatyössä, enkä omista mitään ihmeellistä.
Miehellä on maatila (sukutila), peltoa ja metsää, ja myös velkaa näistä vielä yli 100 000.
En maksa asumisestani mitään (lyhennä velkoja tai maksa "vuokraa"), en sähkö-/vesi- /jäte- ym..maksuja, enkä mitään muutakaan asumiseen liittyvää.
Talous- ja ruokatarvikkeetkin ostetaan puoliksi.
Itselläni on säästötili, jonne saan palkasta aina kuukausittain siirrettyä rahaa säästöön, lisäksi laitan lasten tileille rahaa.
Itse olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen, kun en joudu kituuttamaan pienellä rahalla lainojen maksun takia, ja voin myös laittaa itseeni ja omiin harrastuksiini huoletta rahaa.

Itselleni on tärkeintä turvata lasten tulevaisuus, eikä omani. Vaikka meille tulisi erokin (mikä kyllä tuntuu aika epätodennäköiseltä), niin lapset perivät siltikin isänsä, ja itselläni on vakituinen työpaikka ja säästöjä sen verran, ettei pulaan lasten kanssa jouduttaisi.
Hautaanhan ei täältä kukaan mitään mukanaan vie, ja lapset perii isänsä jokatapauksessa.

 

Meillä on avioehto. Itse käyn normaalissa palkkatyössä, enkä omista mitään ihmeellistä.
Miehellä on maatila (sukutila), peltoa ja metsää, ja myös velkaa näistä vielä yli 100 000.
En maksa asumisestani mitään (lyhennä velkoja tai maksa "vuokraa"), en sähkö-/vesi- /jäte- ym..maksuja, enkä mitään muutakaan asumiseen liittyvää.
Talous- ja ruokatarvikkeetkin ostetaan puoliksi.
Itselläni on säästötili, jonne saan palkasta aina kuukausittain siirrettyä rahaa säästöön, lisäksi laitan lasten tileille rahaa.
Itse olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen, kun en joudu kituuttamaan pienellä rahalla lainojen maksun takia, ja voin myös laittaa itseeni ja omiin harrastuksiini huoletta rahaa.

Itselleni on tärkeintä turvata lasten tulevaisuus, eikä omani. Vaikka meille tulisi erokin (mikä kyllä tuntuu aika epätodennäköiseltä), niin lapset perivät siltikin isänsä, ja itselläni on vakituinen työpaikka ja säästöjä sen verran, ettei pulaan lasten kanssa jouduttaisi.
Hautaanhan ei täältä kukaan mitään mukanaan vie, ja lapset perii isänsä jokatapauksessa.

Eli jos teille tulisi ero ja mies perustaisi uuden perheen, niin aika rajusti lasten elintaso muuttuisi. Jäisitte tyhjän päälle niin sanotusti. Joo ehkä perivät isänsä mahdollisten uusien lasten kanssa joskus 50vuotiaina. En tosiaan olisi iloinen sun tilanteessa.älä ainakaan muille ehdota samaa, joku hullu saattaa siihen tarttua.

 

[QUOTE="Mona";29583283]Eli jos teille tulisi ero ja mies perustaisi uuden perheen, niin aika rajusti lasten elintaso muuttuisi. Jäisitte tyhjän päälle niin sanotusti. Joo ehkä perivät isänsä mahdollisten uusien lasten kanssa joskus 50vuotiaina. En tosiaan olisi iloinen sun tilanteessa.älä ainakaan muille ehdota samaa, joku hullu saattaa siihen tarttua.[/QUOTE]

Paitsi jos saat säästettyä itsellesi hyvin rahaa mitä epäilen jos kerran käytät huoletta rahaa.

 

[QUOTE="Mona";29583283]Eli jos teille tulisi ero ja mies perustaisi uuden perheen, niin aika rajusti lasten elintaso muuttuisi. Jäisitte tyhjän päälle niin sanotusti. Joo ehkä perivät isänsä mahdollisten uusien lasten kanssa joskus 50vuotiaina. En tosiaan olisi iloinen sun tilanteessa.älä ainakaan muille ehdota samaa, joku hullu saattaa siihen tarttua.[/QUOTE]

Mutta eihän hän tyhjänpäälle jää, jos nyt kerran säästää koko ajan omia rahojaan. Nythän hän saa asua ilmaiseksi leveämmin, mihin itsellä olisi varaa. On totta, että lasten elintaso muuttuisi eron tultua, mutta sehän tapahtuisi vain äidin luona. Esim. vuoroviikkojärjestelyssä heillä olisi vanha elintaso puolet ajasta. Eikä korkea elintaso mikään ehdoton oikeus olekaan - eikä elämä siihen kaadu, jos elintaso jossain vaiheessa muuttuu. Kyseessä on kuitenkin työssäkäyvä ihminen, ei mikään miehen rahoista riippuvainen kotirouva, joka tarvitsisi erorahoja pitkän kotiäitiyden jälkeen.

 

[QUOTE="Mona";29583286]Paitsi jos saat säästettyä itsellesi hyvin rahaa mitä epäilen jos kerran käytät huoletta rahaa.[/QUOTE]

Mutta sitten on tehnyt sen valinnan, ettei halua säästää, vaan haluaa kuluttaa. Niinhän se on kaikkien kohdalla.

 

[QUOTE="Mona";29583283]Eli jos teille tulisi ero ja mies perustaisi uuden perheen, niin aika rajusti lasten elintaso muuttuisi. Jäisitte tyhjän päälle niin sanotusti. Joo ehkä perivät isänsä mahdollisten uusien lasten kanssa joskus 50vuotiaina. En tosiaan olisi iloinen sun tilanteessa.älä ainakaan muille ehdota samaa, joku hullu saattaa siihen tarttua.[/QUOTE]

Siis mitenkä niin lasten elintaso muuttuisi? Isähän maksaisi elarit ja ei isyys lopu avioeroon. Ei avioehto vaikuta tuohon asiaan mitenkään. Se vaikuttaa ainoastaan siihen miten aviopuolisojen kesken omaisuus jaetaan mahdollisessa avioerotilanteessa.

 

Monella tuntuu menevän tässäkin ketjussa asiat sekaisin. Avioliiton aikana (myös jos ei ole tehty avioehtoa) kumpikin puoliso hallitsee omaa omaisuuttaan. Eli periaatteessa se perintökin on sen hallussa joka sen on saanut. Kun avioliitto sitten päättyy, joko toisen puolison kuolemaan tai avioeroon suoritetaan omaisuuden jako, ja siinä kohdassa avioehdolla on paljonkin merkitystä sen suhteen kuka saa mitäkin.

 

mun mielestä aappee on nirppanokka kun ei suostu avioehtoon

jos miehellä ei edes ole mitään avioehdolla suojeltavaa omaisuutta niin ko. paperihan on täysin merkityksetön

sinänsä tyhmä ukko kun stressaa asialla jolla ei ole mitään merkitystä

 

Meillä ei avioehtoa. Miksi olisi? Ei ole suuria perintöjä tulossa, ei metsää, ei muuta omaisuutta kuin auto ja asunto. Ja olisi mielestäni epäreilua, että kotona lapsia kasvattava nainen (muutama vuosi) + tienaava mies = eron sattuessa kohtalaisissa varoissa oleva mies ja köyhä nainen. Kyllä se on niin, että kaikki jaetaan puoliksi. Mielestäni rakkautta on se, että voisin antaa jokaisen pennini miehelle ja mies minulle, tämä siis avioliitossa. Jos ero tulee niin sitten tapellaan. Ero on yleensä varsin vttumainen juttu, että siinä sitten varmaan vaan haluaisi nyhtää sen mitä irti saa.

Mutta kuten sanottua, en ole eroamassa. Ja jos sattuisin nousemaan maailman seuraavaksi laulutähdeksi tai elokuvaikoniksi niin siinä vaiheessa vielä ehtii kirjoittaa avioehdon!

Juuri näin. Ap on vastaavassa tilanteessa, joten ei ole järkeä tehdä avioehtoa. Paitsi siinä tapauksessa, että mies on holtiton raha-asioissa ja tekee älyttömiä velkoja.

 

[QUOTE="Sari";29583335]Juuri näin. Ap on vastaavassa tilanteessa, joten ei ole järkeä tehdä avioehtoa. Paitsi siinä tapauksessa, että mies on holtiton raha-asioissa ja tekee älyttömiä velkoja.[/QUOTE]

Toisaalta jos mietitte tilannetta että he ovat nyt avoliitossa ja ymmärrykseni mukaan eivät ole eroamassakaan. Niin mitenkä avioliitto + avioehto muuttaisi tilannetta? Ei yhtään mitenkään. Molemmat saisivat edelleen pitää oman omaisuutensa. Eli eikö tässä nyt ole aika klassinen kuvio siitä mennäänkö naimisiin rahasta vai rakkaudesta?

Paitsi sillä erotuksella että tuolla pariskunnalla ei ole edes rahaa mistä tapella.

 

[QUOTE="vieraana";29583338]Toisaalta jos mietitte tilannetta että he ovat nyt avoliitossa ja ymmärrykseni mukaan eivät ole eroamassakaan. Niin mitenkä avioliitto + avioehto muuttaisi tilannetta? Ei yhtään mitenkään. Molemmat saisivat edelleen pitää oman omaisuutensa. Eli eikö tässä nyt ole aika klassinen kuvio siitä mennäänkö naimisiin rahasta vai rakkaudesta?

Paitsi sillä erotuksella että tuolla pariskunnalla ei ole edes rahaa mistä tapella.[/QUOTE]

Unohdit, että tällä parilla on vielä lapset tekemättä. Siinä vaiheessa nimenomaan nainen on heikoilla.

 

MEillä se kyllä meni niin päin, että kumpikaan ei olisi halunnut jäädä kotiin kolmosten kanssa. Miehen itsekkyyttä on se, että olettaa hänen olevan se, jolla on oikeus lepposaan työssä käyntiin, ja vielä samalla palkoistaan säästää jotain pahan päivän varalle pelkästään ITSEÄÄN varten! Kyllä olette tyhmiä, jotka avioehtoon suostutte, että näe että toinen ei todellakaan rakasta teitä vaan suunnittelee vaan hengailevansa teidän kanssa hetken..
Meillä ei ainakaan eron tullen tapeltu mistään, vaikka avioehtoa ei ollutkaan. Rakastin häntä tosissani, joten en olisi vonut kuvitellakaan jättäväni häntä puille paljaille! Järkyttävää tuollainen ennakkoon ns. varautuminen. MIksi edes menette naimisiin?!

 

[QUOTE="Sari";29583335]Juuri näin. Ap on vastaavassa tilanteessa, joten ei ole järkeä tehdä avioehtoa. Paitsi siinä tapauksessa, että mies on holtiton raha-asioissa ja tekee älyttömiä velkoja.[/QUOTE]

Miten tämä näi kääntyi, että nyt jo puhutaan miehen holtittomista raha-asioista. Hyvinkin voi olla niin, että ap on holtiton rahan suhteen ja siksi mies haluaa avioehdon. Minusta avioehto on hyvä asia. Tällöin pidetään raha-asiat erillään suhteesta. Raha ja ihmissuhteet kun ei sovi yhtään yhteen.

 

[QUOTE="vieraana";29583304]Siis mitenkä niin lasten elintaso muuttuisi? Isähän maksaisi elarit ja ei isyys lopu avioeroon. Ei avioehto vaikuta tuohon asiaan mitenkään. Se vaikuttaa ainoastaan siihen miten aviopuolisojen kesken omaisuus jaetaan mahdollisessa avioerotilanteessa.[/QUOTE]

Äidillä tuskin olisi varaa niin isoon asuntoon, johon lapsetkin mahtuisivat, joten kyllä se elintaso romahtaisi myös lapsilla pahasti. Puhumattakaan matkusteluista, harrastuksista yms.

 

[QUOTE="Sari";29583345]Unohdit, että tällä parilla on vielä lapset tekemättä. Siinä vaiheessa nimenomaan nainen on heikoilla.[/QUOTE]

Onko se sitten pakko jäädä 10 vuodeksi kotiin jos on niin huolissaan sinä aikana menetetyistä tuloista? Avioehto ei sitäpaitsi määrittele mitenkään sitä miten puolisot jakavat kulunsa avioliiton aikana. Työssäkäyvä voi vaikka maksaa kotonaolevalle eläkevakuutusta tai vastaavaa tasausta siitä että toinen ei voi käydä palkkatyössä.

Äitiysloma on kuitenkin lyhyt jakso, jos ei aio jäädä hoitovapaalle. Jos jonkun elämä kaatuu äitiysloman aikana saamatta jääneisiin palkkoihin ei ehkä kannata hankkia lapsia ollenkaan. Lapsista kun on paljon muitakin kuluja, jotka ovat paljon suurempia kuin se ansionmenetys äitiysloman aikana.

Ja edelleen olen sitä mieltä että avioehto ei muuta mitään nykytilanteeseen verrattuna, jos AP ja miehensä päättävät hankkia lapsia avoliittoon.

En nyt kertakaikkiaan näe noin pienen omaisuuden suhteen mitään varsinaista ongelmaa siinä että tekisi avioehdon.

 

[QUOTE="vieras.";29583349]Miten tämä näi kääntyi, että nyt jo puhutaan miehen holtittomista raha-asioista. Hyvinkin voi olla niin, että ap on holtiton rahan suhteen ja siksi mies haluaa avioehdon. Minusta avioehto on hyvä asia. Tällöin pidetään raha-asiat erillään suhteesta. Raha ja ihmissuhteet kun ei sovi yhtään yhteen.[/QUOTE]

Avioehto ei toimi, kun tehdään lapsia ja vain toinen jää niitä hoitamaan. Meillä ainakaan mies ei suostunut olemaan kotona isyyslomaa pidempää aikaa, pakkohan siis minun oli romahduttaa elintasoni. Ei mies halunnut myöskään elättää perhettään, vaan omilla säästöilläni paikkasin palkan menetyksen lapsia hoitaessani kotona.

Jos olisi vielä avioero tullut, niin aika epäreilua olisi ollut, kun miehen ei tarvinnut pudottaa tulojaan lainkaan YHTEISTEN lapsiemme takia ja minä jouduin käyttämään kaikki säästöni.

 

[QUOTE="Sari";29583353]Äidillä tuskin olisi varaa niin isoon asuntoon, johon lapsetkin mahtuisivat, joten kyllä se elintaso romahtaisi myös lapsilla pahasti. Puhumattakaan matkusteluista, harrastuksista yms.[/QUOTE]

Perustele nyt ihmeellä miksi näin?

Meillä ei ole avioehtoa, mutta vaikka olisi niin olemme yhdessä maksaneet yhden omakotitalon velattomaksi. Molemmilla, sekä miehellä että minulla on säästöjä ja sijoituksia. Miehellä on perintönä saatua omaisuutta lisäksi, mutta en koe että jäisin mitenkään puille paljaille vaikka perintömetsää ei mahdollisen avioeron tapahtuessa kaadettaisi.

Ainakin minä koen että pärjäisin lasten kanssa ihan mainosti, koska olen töissä ja olen ehtinyt kerätä omaakin omaisuutta.

Ja jotenkin koen että ne mitä puoliso on omalta suvultaan perintönä saanut ei mitenkään kuuluisi edes minulle. Lapsilleni kyllä, mutta mulla ei ole noiden perintömetsien kanssa mitään tekemistä.

 

[QUOTE="vieraana";29583368]Onko se sitten pakko jäädä 10 vuodeksi kotiin jos on niin huolissaan sinä aikana menetetyistä tuloista? Avioehto ei sitäpaitsi määrittele mitenkään sitä miten puolisot jakavat kulunsa avioliiton aikana. Työssäkäyvä voi vaikka maksaa kotonaolevalle eläkevakuutusta tai vastaavaa tasausta siitä että toinen ei voi käydä palkkatyössä.

Äitiysloma on kuitenkin lyhyt jakso, jos ei aio jäädä hoitovapaalle. Jos jonkun elämä kaatuu äitiysloman aikana saamatta jääneisiin palkkoihin ei ehkä kannata hankkia lapsia ollenkaan. Lapsista kun on paljon muitakin kuluja, jotka ovat paljon suurempia kuin se ansionmenetys äitiysloman aikana.

Ja edelleen olen sitä mieltä että avioehto ei muuta mitään nykytilanteeseen verrattuna, jos AP ja miehensä päättävät hankkia lapsia avoliittoon.

En nyt kertakaikkiaan näe noin pienen omaisuuden suhteen mitään varsinaista ongelmaa siinä että tekisi avioehdon.[/QUOTE]

Kaksi vuottakin tekee jo ison loven kotona olevan kukkaroon ja eläkkeeseen. Meillä esikoinen meni hoitoon 11,5 kk ikäisenä ja kuopus ennen kuin täytti 2 v, joten turha vetää tähän mitään kymmentä vuotta. Silti talouteni romahti, kun taas mies kartutti omaa tilipussiaan entiseen malliin.

Sepä se juuri onkin huono juttu, kun avioehdossa ei oteta huomioon tällaisia asioita. Olisi hyvä, jos tasattaisiin puolisojen kulut ja tulonmenetykset, jotka aiheutuvat lapsista.