Kiehun kiukusta.. avioehto...

Mitä mieltä te olette avioehdosta? Ihan ok asia, laillinen sopimus

Onko teillä sellainen ja mitä se sisältää? Ei ole mutta harkinnassa sen tekeminen

Loukkasiko teitä että mies vaatii sellaisen naimisiinmennessä? Siinä tilanteessa se ei tullut mileen, mutta en usko että se olisi loukannut vaikka se olisi jo silloin vaadittu.

 

Kaikki vakuutukset on sen "jos jotai sattuu" -varalta. Kaikki kuolevat, joten sen todennäköisyys vain suurenee päivä päivältä.

 

En ikinä menis naimisiin ilman avioehtoa.

 

Jos on tosissaan menossa naimisiin ja perustamassa perheen, niin avioehto voi olla todella vaarallinen erotilanteessa. Jos olet pitkään kotona lasten kanssa ja mies tekee uraa, niin voit löytää itsesi tilanteessa, jossa olet köyhä kuin kirkonrotta eron jälkeen eikä uuden elämän aloittaminen ole helppoa.

 

Oletko ajatellut, että se on myös samalla omaksi turvaksesi? Erotilanteessa mies ei "vie" sinulta mitään. Fiksu systeemi, suotta suutahdit.

 

Meillä on avioehto, mies onneksi suostui, minä sitä vaadin.

 

"Rakas, haluan jakaa kanssasi rakkauteni, loppuelämäni vastoin- ja myötäkäymisessä, mutta rahojani en jaa."

Miltä tämä kuullostaa?

 

Ukkos on oikeessa, vaikka ei pahemmin ole omaisuutta niin vituttaa se menettää ne vähätkin kun ero tulee.

Jos niin ottaa pattiin niin vaiha ukkoa sitten.

 

Avioehto on vain ja ainoastaan viisas ratkaisu. Jos itse joskus naimisiin päädyn, niin todellakin vaadin että avioehto tehdään.

 

[QUOTE="nainen";29581305]"Rakas, haluan jakaa kanssasi rakkauteni, loppuelämäni vastoin- ja myötäkäymisessä, mutta rahojani en jaa."

Miltä tämä kuullostaa?[/QUOTE]

Eihän avioehto tuota tarkoita, pikemminkin omaisuuden jakamista.
En suostuisi perheen perustamiseen puolison kanssa joka ei suostu jakamaan perheen taloutta, omaisuuden jakaminen avioerotilanteessa tai puolison kuollessa taas on sopimus johon avioehdolla voi vaikuttaa.

 

Miltäs se kuulostaa että teidän miehet aattelis sitä elämäänsä teidän kanssa siten että "Ei tippaakaan tuo muija enää kiinnosta mutta en kyllä eroa kun muuten sille jäis puolet omaisuudesta".
Voi kuinka paljon tuollaisista syistä ihmiset ovat yhdessä. Avioehto on siksikin hyvä. Suhteessa ollaan aidosta halusta, ei pakon sanelemana.

 

Ymmärrän avioehdon nykypäivänä, varsinkin kun yli puolet avioliitoista päättyvät nykyään eroon.

Miksi siis ei kannattaisi ottaa avioehtoa?

 

Mikä siinä niin paljon harmittaa? Helpompihan ne asiat on nyt sopia, sovussa, kuin eron tullen riidellen. Tehkää samalla keskinäinen testamentti.

 

Mies pudotti pommin, ei kuulemma naimisiin mene jos ei avioehtoa tule.

Ei sillä mitään isoa omaisuutta edes ole, mitä niin kovin suojella, mutta kuulemma on netistä lukenut tarinoita miten miehelle on huonosti käynyt erossa kun nainen vienyt puolet kaikesta.

Mua kiukuttaa, hävettää miehen hölmöys ja kylmyys. Raha,raha, raha, muulla ei ole väliä.

Itse en tuohon suostu, ainoa johon suostuisin olisi rajata mahdolliset perinnöt pois puolison ulottuvista, mutta muuten en alttarille kävele, jos muita ehtoja yritetään ladella.
Sitten vaihdan ukkoa, jos ei muhun luoteta sen vertaa ja otan uuden jolle ei se materia ole ainoa tärkeä asia maailmassa.

Miten tuosta miehestä on vuosien varrella tullut tuollainen, en tajua.

Mitä mieltä te olette avioehdosta? Onko teillä sellainen ja mitä se sisältää?
Loukkasiko teitä että mies vaatii sellaisen naimisiinmennessä?

No kyllä minulle olii melkoinen turn-off, jos suunniteltaisiin naimisiin menoa ja toinen alkaisi puhua erosta.

Tämän vuoksi olisi parempi, jos avioehto olisi avioliitossakin oletusarvo, mutta erillisellä sopimuksella voisi sitten antaa toiselle oikeuksia omaan omaisuuteensa. Paljon positiivisemmalta tuntuisi sellaisen sopimuksen teko kuin joku "omaisuuden suojaaminen erotilanteessa" :/

No, en ole itse naimisissa, ja minusta on ihan ok, että omaisuus ei ole virallisesti yhteistä. En haluaisi kuitenkaan tehdä avioehtoa, koska tuntuisi oudolta mennä naimisiin, jos ei avioliittoon kuuluvia asioita sitten haluaisikaan.

Mutta ap sinä oletat nyt että mies on aina se, joka "vaatii" avioehtoa. Mutta kyllä tässä maassa on aika paljon naisiakin, joilla on omaa rahaa ja omaisuutta, kaikki eivät ole köyhinä menneet yhteen varakkaamman miehen kanssa

 

Jos on tosissaan menossa naimisiin ja perustamassa perheen, niin avioehto voi olla todella vaarallinen erotilanteessa. Jos olet pitkään kotona lasten kanssa ja mies tekee uraa, niin voit löytää itsesi tilanteessa, jossa olet köyhä kuin kirkonrotta eron jälkeen eikä uuden elämän aloittaminen ole helppoa.

Onko uuden elämän aloittaminen Suomessa kauhean hankalaa? Itselläni on sellainen käsitys, että vaikka se ei aina kauhean helppoa ole, niin ei se mahdotontakaan ole. Persaukinen yh,jolla ei ole edes huonekaluja, pääsee kyllä hätätilassa vaikka sosiaalitoimiston avustuksella alkuun, ja sitähän voi hakea kaupunginasuntoa - todennäköisesti kuuluu kiireellisimpään hakijaryhmään.

Sinänsä toinen kysymys on kokonaan se, kannattaako oma ura sysätä syrjään ja ruveta uramiehen kotirouvaksi...

 

[QUOTE="nainen";29581305]"Rakas, haluan jakaa kanssasi rakkauteni, loppuelämäni vastoin- ja myötäkäymisessä, mutta rahojani en jaa."

Miltä tämä kuullostaa?[/QUOTE]

No siltä, että kummallakin on omat rahat, mitäs muuta. Ja mitä outoa siinäkään olisi? Tosin avioehtohan ei tarkoita tuota, vaan sitä, että "haluan olla kanssasi, mutta jos tulee ero, en jaa rahojani". Kuka nyt haluaisikaan jakaa erossa rahojaan? Esim. maksaa kivat erorahat jollekin, joka on pettänyt tai kiusannut tai jota ei ainakaan enää rakasta. Itse en jotenkin edes käsitä, miksi erossa omaisuus jaetaan tasan riippumatta kenen se on, mutta eipä toki oma ongelmani olekaan.

 

Meillä ei ole avioehtoa, käytiin kyllä asianajajan juttusilla siitä ja muista asioista jotka liittyy lähinnä miehen yritykseen ja sen vaikutukseen minuun avioero- tai konkurssitilanteessa. Mutta ei siis tehty ehtoa, en enää tarkkaan muista miten siihen päädyttiin.

Mulle avioehto olisi sopinut kyllä. Huolimatta siitä että rakastetaan ja ollaan vannottu olevamme yhtä hamaan loppuun niin olen sen verta järki-ihminen että tiedän asioiden voivan muuttuvan vuosien saatossa. Mutta meillä on sen verran tasavertaiset tulot ja varallisuus, perinnnöt on suojattu puolisoilta eikä mulle riitti 3 vuotta kotiäitiyttä. Ei ole näillä tiedoilla tarvetta ehdolle, toisaalta en tykkäisi kyttyrääkään jos mies sitä ehdottaisi.

 

Tämän ymmärtäisinkin, mutta kun ei ole mitään tuollaista. Perinnöt suostuisin tietenkin rajaamaan pois, mun mielestä se on ainoastaan reilua.

Mun mielestä on tosi loukkaavaa jo ennen liittoa rajata pois toinen mahdollisesta onnenpotkusta tai siitä että toinen menestyy, koska se todellakin vaatii avioliitossa myös tukea siltä toiselta.
Ja tämä pätee ihan molemmin päin, ei väliä mitä siellä jalkovälissä roikkuu.
Mä haluun olla tiimi kokonaan tai olla olematta kokonaan, kaikkine riskeineen ja hyvine ja huonoine puolineen.

Mä antaisin miehelle puolet mun lottovoitosta, tai olisin antanut ennen tätä avioehtojupakkaa.

Ei avioehto estä jakamasta lottovoittoa toisen kanssa. Mutta jos tulee ero, se lottovoitto jää sille, kenen se on. Mitäs epäreilua siinä on? Aika reilua oikeastaan, että parisuhteessa kaikki jaetaan, mutta ei sitten, jos ei enää olla parisuhteessa. Ette te sitten eron jälkeen enää ole tiimi.

Vai onko siellä Porvoossa eron jälkeenkin ex-pariskunta joku "yhteinen yritys", vai kuinka se menikään...?

 

Mutta sun täytyy ilmeisesti jokaisessa isommassa hankinnassa varmistaa että se tosiaan tulee joko molempien nimiin tai sitten seurailla asioiden arvoa, jotta pysyy edes hiukan tasapainossa tuo?

Mä en haluaisi joutua "pitämään puoliani" avioliitossa ja varmistella että eron tullessa mua ei ole huijattu.

Mutta ymmärrän kyllä sua, kun miehellä on selkeästi varallisuutta ennen sinua.

No kuinka paljon keskivertopariskunnalle tulee niitä "isompia hankintoja"? Ihan järkevää muutenkin laittaa yhteiset asiat, kuten autot, asunto, mökki, yms molempien nimiin. Ja sitten taas, jos ne ovat vain toisen, niin ei kai se mikään ongelma ole, että ovat hänen nimissään?

 

no sitten ette mene naimisiin jos sopua ei synny. Yksinkertaista?

 

Jos on tosissaan menossa naimisiin ja perustamassa perheen, niin avioehto voi olla todella vaarallinen erotilanteessa. Jos olet pitkään kotona lasten kanssa ja mies tekee uraa, niin voit löytää itsesi tilanteessa, jossa olet köyhä kuin kirkonrotta eron jälkeen eikä uuden elämän aloittaminen ole helppoa.

Tarkoittaako naimisiinmeno ja perheen perustaminen automaattisesti sitä, että nainen jää lasten kanssa kotiin ja on muutenkin pienempipalkkaisessa työssä kuin uraa tekevä miehensä? On niitä moderniakin parisuhteita, joissa mieskin voi jäädä lasten kanssa kotiin ja nainenkin voi tehdä hyväpalkkaista uraa.

 

Tottakai mies ottaa avioehdon, naisille sitä ei sallita, koska eron tullessa mies haluaa vielä puolet vaimon omaisuudesta Tämä on miesten maailma ja kaikki, aivan kaikki pyörii mulk... siis miesten ympärillä.

 

Tarkoittaako naimisiinmeno ja perheen perustaminen automaattisesti sitä, että nainen jää lasten kanssa kotiin ja on muutenkin pienempipalkkaisessa työssä kuin uraa tekevä miehensä? On niitä moderniakin parisuhteita, joissa mieskin voi jäädä lasten kanssa kotiin ja nainenkin voi tehdä hyväpalkkaista uraa.

No, en näistä niin paljon tiedä, mutta luulisi että noista voi sopia. Esim. niin että juuri yhteinen talo on silti yhteinen vaikka mies maksanut enemmän. Jos esim. pariskunta haluaa monta lasta ja sopivat yhdessä että nainen ne hoitaa ja mies tienaa.
Minä olen meistä se joka on ollut enemmän kotona lasten kanssa, mutta silti tienannut melkein sen minkä mieskin ja saanut huomattavasti enemmän perintöjä.

Ei ole avioehtoa, mutta kun me mentiin yhteen niin molemmat oli yhtä köyhiä ja suvuissakaan ei mitään miljoonia ole. Yhdessä kohta 20vuotta....

 

No kuinka paljon keskivertopariskunnalle tulee niitä "isompia hankintoja"? Ihan järkevää muutenkin laittaa yhteiset asiat, kuten autot, asunto, mökki, yms molempien nimiin. Ja sitten taas, jos ne ovat vain toisen, niin ei kai se mikään ongelma ole, että ovat hänen nimissään?

Oikeastaan mun ei edes sulle kannattaisi vastailla, kun täällä "Porvoossa" eletään, mutta menköön nyt kerran.

Oikeastaan parisuhteessa tulee aika paljon niitä kalliimpia hankintoja, olen huomannut sen näin avoliitossa kun ollaan jouduttu pohtimaan näitä asioita. Sellaisia 1000- 3000 e tavallisia hankintoja on useita ja lopulta näistä kyllä kertyy aika suurikin summa, jos niitä ryhtyy hiukan yhteen laskemaan.

Jos pohditaan esim. meidän viimeisen muutamien vuosien hankintoja, joiden arvo on 1000e+ niin nämä tulevat mieleen:
2x auto, sohva, ruokailuryhmä, kodinkoneita yht. 2500e, elektroniikkaa n. 3000e, huonekaluja n. 2000e, sitten vielä muutama ostos joita en halua eritellä, koska joku vielä tunnistaa niistä, mutta arvo n. 3500e.

Inhottavaa näistäkin nyt sitten pohtia että kenen ne ovat, kenen nimissä, kenen maksama, kumpi menee edelle: Kumman tililtä on maksettu vs. kenen nimiin kone on laitettu?
Jos oltaisiin ehdoitta naimisissa, niin nämäkin menisivät 50/50, nyt mun täytyy vanhat kuitit ja tilitiedot säilyttää että kuka on mitäkin maksanut.

 

No, en näistä niin paljon tiedä, mutta luulisi että noista voi sopia. Esim. niin että juuri yhteinen talo on silti yhteinen vaikka mies maksanut enemmän. Jos esim. pariskunta haluaa monta lasta ja sopivat yhdessä että nainen ne hoitaa ja mies tienaa.
Minä olen meistä se joka on ollut enemmän kotona lasten kanssa, mutta silti tienannut melkein sen minkä mieskin ja saanut huomattavasti enemmän perintöjä.

Ei ole avioehtoa, mutta kun me mentiin yhteen niin molemmat oli yhtä köyhiä ja suvuissakaan ei mitään miljoonia ole. Yhdessä kohta 20vuotta....

Suomen verotus on sellainen että noin vain ei mitään keskenään sovita omistusosuuksista, vaan ne pitää selvittää ihan lakimiehen kautta, ettei sitten joudu jälkikäteen maksamaan kymmeniä tuhansia euroja valtiolle siitä "hyväntekeväisyydestä", muutoin kyllä tosi kiva ajatus että puoliso vain "antaisi" toiselle osan talosta.

Oikeasti vaan siinäkin joudutaan veivaamaan lakipapereita.