En jaksaisi noita höpsähtäneitä äitejä/raskaana olevia

["huoh"]

Kaveri tuli äidiksi vajaa 2 vuotta sitten ja nyt odottaa toista lasta. Voi hemmetti, että siitä on tullut rasittava tyyppi! En jaksaisi kuunnella niitä vauvavauvavauvauvauvauvauva-juttuja. Ja sitten se on alkanut postaamaan sen miljoona päivitystä "pikku-Mikko sitä, pikku-Mikko tätä" Ja kakkakin tullut pottaan. Voi ällötys! :x
Ja sitten ne pesänrakentamishöpötykset, mistä se alkoi puhua jo esikoisen raskausaikana, ALKURASKAUDESSA, HALOO!. Ja sitten se aina selittää, miten on niiiiiin hormooneissa. :x

Ennen niin fiksu ja järkevä ihminen on muuttunut täysin pöljäksi ja rasittavaksi.

Oikeasti se ei edes jaksa olla sen esikoisensa kanssa ja on jatkuvasti tuuppaamassa sitä lasta hoitoon. Eikä mitään voi tehdä lapsen kanssa, esim. kaupassakäyntejä tai extempore-lähtöjä lounastamaan. Pah!

 

["Kätilö"]

Joo, arvaa vaan jaksaisko päivästä toiseen....mut siitähän mulle maksetaan

 

["..."]

Minä tiedän kanssa ihmisiä, jotka eivät voi lähteä mihinkään kun on niin vaikeaa. Ei voi viedä roskia tai kahvilla käydä. Sosiaalisessa mediassa kuitenkin hehkutetaan miten on niin ja niin paljon touhuttu joka päivä, mutta todellisuudessa ei edes imuroida voi tai pyykkiä pestä, kun on niiiiiiin vaikeaa.

 

[Kätilölle]

[QUOTE="Kätilö";29539018]Joo, arvaa vaan jaksaisko päivästä toiseen....mut siitähän mulle maksetaan [/QUOTE]

Ootko kättärillä ultraavana kätilönä? Siellä oli just tuollainen empatiakyvytön vittumainen kätilö..

Olet väärässä ammatissa.

 

[Jassoo]

Koska kätilöillähän ei saa olla huonoja päiviä, kätilöt eivät myöskään koskaan tapaa hankalia potilaita tai asiakkaita joiden kanssa hermot ovat koetuksella. Vähän kuin kaupan kassa, heilläkin joka päivä on mukava ja rento, ikinä kukaan asiakas ei huuda tai sano rumasti. =)

 

[leijona76]

Koska kätilöillähän ei saa olla huonoja päiviä, kätilöt eivät myöskään koskaan tapaa hankalia potilaita tai asiakkaita joiden kanssa hermot ovat koetuksella. Vähän kuin kaupan kassa, heilläkin joka päivä on mukava ja rento, ikinä kukaan asiakas ei huuda tai sano rumasti. =)

niinhän se asiakastyössä tuppaa olemaan että asiakkaisiin ei saa purkaa. Mekään emme lasten perheille saa olla epäasiallisesti vaikka ois kuin huonosti päivä lähteny käyntiin. Ei se heijän vika oo. Ei myöskään sen äidin joka tulee kätilön ultraan.

 

[Kätilölle]

Koska kätilöillähän ei saa olla huonoja päiviä, kätilöt eivät myöskään koskaan tapaa hankalia potilaita tai asiakkaita joiden kanssa hermot ovat koetuksella. Vähän kuin kaupan kassa, heilläkin joka päivä on mukava ja rento, ikinä kukaan asiakas ei huuda tai sano rumasti. =)

Mikä ihmee vuodatus tämä oli? Oletko tuo kätilö?

Ja kyllä kätilön ammatissaan toimiessaan pitää pystyä laittamaan omat henkilökohtaiset vitutuksensa taustalle. Itse en hoitajana KOSKAAN tiuski potilaille vaikka oma olotila olisi mitä.

Lisäksi vielä, että itse oli todella mukava ultraavalle kätilölle, silti hän puhui kuin teini-ikäinen: vinkuvänkyvönky.

Ja jos teitä harmittaa jonkun puheet lapsistaan, niin katkaiskaa välit tai sanokaa suoraan k.o henkilölle ettette halua kuulla. Eiköhän tuo vastapuoli usko.

 

["Vvieras"]

Mikä ihmee vuodatus tämä oli? Oletko tuo kätilö?

Ja kyllä kätilön ammatissaan toimiessaan pitää pystyä laittamaan omat henkilökohtaiset vitutuksensa taustalle. Itse en hoitajana KOSKAAN tiuski potilaille vaikka oma olotila olisi mitä.

Lisäksi vielä, että itse oli todella mukava ultraavalle kätilölle, silti hän puhui kuin teini-ikäinen: vinkuvänkyvönky.

Ja jos teitä harmittaa jonkun puheet lapsistaan, niin katkaiskaa välit tai sanokaa suoraan k.o henkilölle ettette halua kuulla. Eiköhän tuo vastapuoli usko.

Mistä päättelit, ettei kyseinen tähän ketjuun vastannut kätilö voi laittaa omia tunteitaan töissä syrjään? Tai että hän on väärässä ammatissa? Tai että hän on empatiakyvytön?
Sinua ultranneeseen kätilön en ota kantaa, mutta heitit tuossa melkoisia syytöksiä yhden kommentin perusteella, joka oli vielä suhteellisen neutraali...

 

["henni"]

Mitäs sun omaan elämään kuuluu? Kun kahdeksan aikaan arkiaamuna ystäväsi on sun suurin ongelma...

 

["Hoitsu"]

[QUOTE="Kätilö";29539018]Joo, arvaa vaan jaksaisko päivästä toiseen....mut siitähän mulle maksetaan [/QUOTE]

Jopas on taas... En lähihoitajana (nyt sh opiskelija) laittaisi noin koskaan työstäni ja asiakkaistani/potilaistani.. Ei tuo nyt niin neutraali mielestäni ollut, ennemminkin hyvän maun rajoja ylittävä En kirjoittelisi mitään tuollaisia edes anonyyminä nettiin saatika sitten jtn rajua "heittoa".. Nykyään on niin helppo jäljittää kaikki asiat netissä, että siihen ei montaa klikkausta tarvitse, että lähetyspaikka on tiedossa.

Enkä nyt tarkoittanut, että tuo heitto olisi ollut niin "hurja", vaan puhuin yleisesti joistain paljon jyrkemmistä jutuista näillä palstoilla.

 

[Kätilölle]

[QUOTE="Vvieras";29539207]Mistä päättelit, ettei kyseinen tähän ketjuun vastannut kätilö voi laittaa omia tunteitaan töissä syrjään? Tai että hän on väärässä ammatissa? Tai että hän on empatiakyvytön?
Sinua ultranneeseen kätilön en ota kantaa, mutta heitit tuossa melkoisia syytöksiä yhden kommentin perusteella, joka oli vielä suhteellisen neutraali...[/QUOTE]

Kyllä on väärässä ammatissa jo pelkästään tuon yhden kommentin peursteella.

Joo, arvaa vaan jaksaisko päivästä toiseen....mut siitähän mulle maksetaan

 

["Hoitsu"]

Ps... Mutta aiheeseen liittyen hieman .... Arvaa kuinka paljon joitain äitejä ottaa päähän lapsettomien ystäviensä turhanpäiväset narinat!

 

["Hoitsu"]

Kyllä on väärässä ammatissa jo pelkästään tuon yhden kommentin peursteella.

Aivan samaa mieltä kanssasi

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

Tähän kätilö juttuun. Ihminen, kun tapaa kätilön on hän elämänsä kauheimpien kipujen valassa ja niistä kun päästään on hän kokenut elämänsä suurimman muutoksen. On hän antanut kaikkensa, sillä hetkellä kukaan ei ole oma itsensä ja harva edes jälkeen päin muistaa mitä on tullut huudettua.

 

[lähihoitaja2]

Oli todella tökerö "kätilön" kommentti. Väärällä alalla olet.

Kätilö tekee töitä uuden elämän ja kuoleman kanssa, potilaansa ovat herkimmillään ja kyse on näiden naisten arvokkaimmasta asiasta. Ultrat, synnytykset ym on odottavalle äidille niin herkkiä asioita, että empaattisuutta PITÄÄ löytyä. Ja aitoa sellaista, ei mitään teeskenneltyä. Jos vauva-aiheet ärsyttää, niin auttamattomasti kätilö on väärällä alalla.

Minäkin olen itku kurkussa täristen mennyt ultraan kuuntelemaan onko vauvani elossa edes, ja enpä ikinä unohda sitä töykeyttä mikä tutkimuksen suorittaneesta kätilöstä huokui. Hyrrrr, moinen moska sais olla töissä jossain umpitoimistossa ilman puhelinta, ettei vaan joudu kontaktiin muiden ihmisten kanssa kun ei sellaisia sosiaalisia taitoja kerta osaa.

 

["määmää"]

Itse mua tympii lapsettomat "kaverit" jotka ei ymmärrä ettei lapsen/lapsien kanssa oikeesti noin vaan lähdetä lounaalle.
Se elämä nyt vaan pyörii sen lapsen ja kodin ympärillä silloin kun ollaan kotona lasten kanssa, se vaihe menee ohi. Kyllä ne lapsettomien esim. sinkkujen joka viikonloppuiset baarikännidarra-kuvatkin tympii..

Se on vähä sama kun miehillä on armeija-aika. Silloin ei pysty puhua muusta kun armeijasta kun se elämä just sillä hetkellä on vaan sitä..

 

[matrjoshka]

Mä olen töissä yhdessä kahvilassa, joka on aikojen saatossa profiloitunut mummojen ja mammojen paikaksi. Siellä on paljon tilaa joten rollaattorilla ja vaunuilla pääsee hyvin liikkumaan. Voi luoja miten jotkut äidit lastensa kanssa oikeasti ovat rasittavia pölvästejä!!

Raskaana oleviakin käy paljon. Usein tunnistaa jo vasta tikkuun kusseen naisen kun ne tilaavat jotain. Hiplailevat ja pullistelevat pikku napaansa ja sitten onkin kauhean vaikeaa onko vadelmat mistä kotoisin ku se listeria vaara ymmärräthän ja kuinka paljon tässä teessä on kofeiniia ja vuohenjuusto pitäisi paistaa salaattiin koska listeria jne jne Tämän vaikeaakin vaikeamman arpomisen aikana jatkuvasti käsi hinkkaa massua ja mainitaan useaan otteeseen että "ku mä oon raskaana"

 

[matrjoshka]

[QUOTE="määmää";29539767]Itse mua tympii lapsettomat "kaverit" jotka ei ymmärrä ettei lapsen/lapsien kanssa oikeesti noin vaan lähdetä lounaalle.
Se elämä nyt vaan pyörii sen lapsen ja kodin ympärillä silloin kun ollaan kotona lasten kanssa, se vaihe menee ohi. Kyllä ne lapsettomien esim. sinkkujen joka viikonloppuiset baarikännidarra-kuvatkin tympii..

Se on vähä sama kun miehillä on armeija-aika. Silloin ei pysty puhua muusta kun armeijasta kun se elämä just sillä hetkellä on vaan sitä..[/QUOTE]

Miksi lasten kanssa ei voi lähteä lounaalle? Eikö kotihoidontuen rahat riitä? Mä ainakin olen voinut aina mennä lounaalle lapset mukana vanhin 8vee nuorin 1vee. Helpottaa itseäkin kun ei tarvi kotona kokata

 

["Kätilö"]

Ootko kättärillä ultraavana kätilönä? Siellä oli just tuollainen empatiakyvytön vittumainen kätilö..

Olet väärässä ammatissa.

En oo kättärillä. Enhän mä tietenkään perheelle sitä ärsytystä näytä! Usein saan kiitosta ja "lahjoja" synnyttäneelle, eli olen hyvä ja empaattinen ammatissani, silti ne vinkujat ja kilometrin toivelistan kanssa synnyttämään tulevat ärsyttää! Niih...varsinkin yövuoroissa, jollainen takana tänään!

 

[raskaana]

Raskaana oleviakin käy paljon. Usein tunnistaa jo vasta tikkuun kusseen naisen kun ne tilaavat jotain. Hiplailevat ja pullistelevat pikku napaansa ja sitten onkin kauhean vaikeaa onko vadelmat mistä kotoisin ku se listeria vaara ymmärräthän ja kuinka paljon tässä teessä on kofeiniia ja vuohenjuusto pitäisi paistaa salaattiin koska listeria jne jne Tämän vaikeaakin vaikeamman arpomisen aikana jatkuvasti käsi hinkkaa massua ja mainitaan useaan otteeseen että "ku mä oon raskaana"

Pakko tähän todeta, että aikaisemmin en tajunnut kuinka "vaikeaa" on Suomessa olla raskaana, siis ihan oikeasti, ennen kuin se tikku näytti plussaa. Kaikki ravintolalistat on täynnä kiellettyjä ruoka-aineita. Todella vaikea löytää esim sopivaa alkuruokaa (kylmäsavu sitä ja tätä, tartar, vuohenjuusto, mozzarella ym.) Kahvilassa joka leivän väliin on tungettu jotain epäilyttävää (vähintäänkin tuorejuustoa ja kahvilatädiltä on ihan turha kysyä onko tuotetta pastoroitu. Kukaan ei tiedä.) Ilmeisesti meitä ei haluta mihinkään.

 

[lähihoitaja2]

Voi luoja miten jotkut oikeasti ovat rasittavia pölvästejä!!

Samaa vois sanoa susta.

Ainiin, 3 keskenmenon jälkeen se alkaa olla aika v*tun tarkkaa mitä suuhunsa tunkee. Vaikka jotain kahvinkeittäjää asia sitten ärsyttäisikin.

 

["määmää"]

Miksi lasten kanssa ei voi lähteä lounaalle? Eikö kotihoidontuen rahat riitä? Mä ainakin olen voinut aina mennä lounaalle lapset mukana vanhin 8vee nuorin 1vee. Helpottaa itseäkin kun ei tarvi kotona kokata

Vastasin tuohon aloitukseen jossa oli puhe extempore-lähdöistä. Lapsilla on päikkäriajat yms. mistä ainakin meillä pidetään kiinni. Jos sulla ei pidetä kiinni jostain ruoka- ja nukkuma-ajoista niin voi voi..

Mä käyn töissä, en elä kht:llä.. ihan ot vaan.

 

["Kätilö"]

J vielä, en tosiaan oo ainoa, joka näin ajattelee! Silti suurin osa meistä tekee työtä suurella sydämellä, asiakasta kunnioittaen, mut hei! Se on oikeesti vaan meidän työ!!

 

["hoitsu"]

[QUOTE="Kätilö";29539910]J vielä, en tosiaan oo ainoa, joka näin ajattelee! Silti suurin osa meistä tekee työtä suurella sydämellä, asiakasta kunnioittaen, mut hei! Se on oikeesti vaan meidän työ!![/QUOTE]

samaan voi varmasti yhtyä aika moni sos.ja tervéysalalla oleva. On myös jaksamisen kannalta todella tärkeää pystyä tunnustamaan myös omat negatiiviset tunteet. Vähän sama homma kuin pienten lasten äideilläkin. Ihan hyvä ettei häpeä sitä, että välillä vituttaa ja väsyttää. Kun ei pelkää noita tunteita eikä yritä kieltää niitä niin jaksaa nauttia työstäänkin enemmän.
Me ollaan ihmisiä ja hoitajan hommat on kovaa hommaa oli töissä päiväkodissä tai sairaalassa.
Itse työskentelen mt-puolella ja psyykkinen rasitus on välillä tosi kovaa. Välillä ei puhuta pelkästä vitutuksesta vaan ihan yöunet menee ja saikkuakin oon joutunu joskus hakemaan. Asia jota kuitenkin hoetaan tällä puolella aina kun jaksamisesta puhutaan on, että meitäkin saa vituttaa! On ihan ok, että asiakkaat ottaa välillä päähän tai herättää muuten negatiivisia tunteita. Näitä voi jopa hyödyntää työsäänn, mutta se onkin sitten toinen stoori.

Joka tapauksessa työnsä voi tehdä hyvin ja olla empaattinen asiakkaita kohtaan. Nämä asiat ei poissulje toisiaan. Jos vitutus taas näkyy ulospäin on aika mennä työnohjaukseen, hakea uupumuslomaa tai vaihtaa alaa.

 

[janza]

Mua ärsyttää kun nämä raskaanaolevat itkevät ja parkuvat ja käyttäytyvät huonosti jne ja sitten sanotaan vaan että "no ne on nää raskaushormonit". Ilmeisesti raskaus oikeuttaa huonoon käytökseen. Huoh...