[QUOTE="minttu";29516830]no jos sinä otat eron niin syypää olet sinä. V ituttaa tollaset itsekkäät ihmiset jotka pakenee ongelmia.
hei jos olet ottanut alusta asti kynnysmaton osan,etkä aidosti ole ollut oma itsesi,se ei ole miehesi vika!
mitä teidän pitäisi tehdä-> no sinun pitäisi sitoutua liittoosi ja ymmärtää että ei se ole aina muillakaan helppoa,ongelmia tulee ja menee, se on kiinni vain siitä osataanko ne ratkoa vai jätetäänkä ne käsittelemättä.
riidat avioliitossa voivat tarkoittaa sit että toinen tai molemmat tuntee olonsa turvattomaksi ja etsii sitä yhteyttä toiseen ehkä väärällä tavalla. Jos miehesi kritisoi on vihainen yms. hän todennäköisesti on hädissään,peloissaan,pettynyt.
oletko sinä puhunut tutneistasi,osaatko tuoda julki tunteesi ja tarpeesi loukkaamatta toista?
luulen että sinä olet niinkuin minun mies ja eniten minua ärsyttää se että mies pelkää ihan aiheettomasti riitelyä,kun siinä ei ole mitäämn pelättävää, se tarkoittaa vain sitä että toisella tai molemmilla on pahaolla jonkun asian takia, jos asiasta puhuu se selviää mutta jos on niinkuin monun mies, ei uskalla olal kenenkään kanssa erimieltä ja sitten jupisee itsekseen->kerää pahaaoloa sisäänsä ja syyttää siitä puolisoa ja avioliittoa vaikka ihan itse on valinnut vaieta.
kyllä minäkin olin ilkeä ja vihainen kun mie soli pitkään seksuaalisesti haluton se loukkasi,eikä hän halunnut keskustella kanssani vaan VAIKENI-> jonka minä tulkitsin niin ettei hän välitä, vaikka oikeasti hän vaikeni koska oli paniikissa->sulkeutui. Minä näin kuitenkin vain sen että hän oli hiljaa ja näytti siltä että asia ei häntä kosketa joten koin että hän ei minua rakasta,eikä välitä.
olin miehelle aina vain vihaisempi ja vihaisempi koska hän jätti minut henkisesti yksin! ->mies tulkitsi että vihaan häntä.
lopuksi olin valmis lähtemään jo itsekkin, olin joka päivä vihainen miehelle,en jaksanut katsoa välinpitämättömyyttä ja tunteettomuutta. minua ärsytti kun mies ei sanonut koskaan vastaan, eikä myös ottanut tarpeitani huomioon(mikä oli ilmeisesti kostoa minulle siitä kun olin vihainen).
halusimme molemmat samaa asiaa mutta koska reagoimme vastakkaisilla tavoilla, emmekä siis tienneet/nähneet oikeita tunteita käytöksen takana, ajauduimme kauemmaksi ja kauemmaksi. Lapset oli suunniltaan kun muutettiin eri asuntoihin ja niin olin lopulta minäkin. Aloin etsiä tietoa ja lopulta alettiin miehen kanssa käytä netissä parikurssia ja alettiin ymmärtämään se että kummankaan käytöksessä ei ollut kyse välinpitämättömyydestä,ei vihasta tms. vaan peloista!ASioista on tärkeä puhua niiden oikeilla nimillä.
menkää pariterapiaan niin vältytte turhalta erolta.
ps.jos et osaa pitää puoliasi,niin ajaudut samaan tilanteeseen seuraavassakin suhteessasi, mutta lapset kokevat turhia menetyksiä sanoin sinä ja miehesi.
Halukkuus/haluttomuus | Sexpo-säätiö
Vastaamme numerossa 0800-90044 (maksuton)
ti klo 16-18, to klo 18-20,
la klo 14-16
Voit keskustella nimettömänä ammatti-ihmisen kanssa seksuaalisuudesta ja ihmissuhteista.
https://www.perheaikaa.fi/nettikurssit/ ja käykää tämä, opettele ymmärtämään mitä on tapahtunut ja miksi,sitten alatte luoda positiivisempaa ilmapiiriä,sillä on paljon vaikutusta sun tunteisiin mitä ajattelet. olet tenyt miehen kanssa lapsen,olet rakastunut mieheen joskus,nuo samat asiat on hänessä edelleen. jos ajattelee jatkuvasti virheitä ja puutteita ei huomaa sitä hyvää.
ps.kaikkien kauhistukseksi meillä riidellään vaikka lapsi on paikalla(ei seksistä tietenkään, ei haukuta eikä käydä käsiksi) mutta saatetaan olla erimieltä ja korottaa ääntä, lopulta sovitaan ja siten lapset oppii että riitely ei ole maailmanloppu! niin minunkin lapsuuden perheessä tehtiin ja hyvä niin, olisi kamalaa elää jatkvuassa konfliktien pelossa siksi että pelkäisi turhaan riitelyä.eikä uskaltas siten sanoa mitään.
näe ap se että sinä tarvitset apua. ja sitten teidän parisuhde.[/QUOTE]
Onpa mukava kun joku tietää meidän parisuhteen asiat näin hyvin.. Noo, kyllä vähän tällaiseen varauduinkin kun tänne kirjoitin.
Lyhyesti..olen yrittänyt puhua, olen todellakin yrittänyt puhua, kirjoittanutkin. Mies ei oikein kykene, joitain syitäkin siihen on päätelty, mutta se ei helpota meidän parisuhteemme tilannetta. Mies oli suhteemme alkuvuosina ajoittain riitatilanteissa väkivaltainen, minulle jäi myös siitä hyvin varovainen olo riitojen suhteen. Nyt kun yritän keskustella jostain ihan asiallisesti saattaa mies ylläen vetää herneen nenään ja alkaa huutamaan minulle "painu vittuun vitun apina!" ja ihan sama onko lapsi vieressä, ei vaan jaksa kuunnella minua. Tällaisessa tilanteessa vetäydyn enkä kokeile mihin johtaa. Läksytän kyllä miestä myöhemmin, mutta aina ajoittain tekee tuollaista uudelleen. Jos jutellaan jostain mukavasta kaikki voi olla tosi hyvin, mutta heti kun tarvitsisin vaikka apua johonkin..
Myöskään en pysty auttamaan häntä alkoholiongelmansa kanssa joka ajoittain lähtee lapasesta. Lapsi ei tiedä miten iskän takia meillä on vähän rahaa tai kuinka suunnitelmat peruuntuivat iskän krapulan takia, mutta minä tiedän.
Pariterapiaan mies ei lähde. Täysi punainen vaate. Ehdotettu on tosi monesti.
Olen mielestäni hemmetin sitoutunut ollut liittoomme. Olen kestänyt vaikka ja mitä. Kynnysmatoksi olen muuttunut ajan kanssa kun mies on nakertanut itsetuntoni olemattomiin. Nyt haluaisin kuitenkin saada sen takaisin.