Mitään velvollisuuttahan ei ole hoitaa mutta kyllä isovanhemmat yleensä rakastavat lapsenlapsiaan niin paljon että mielellään osallistuvat heidän elämäänsä. Lapsille oma äiti on selvästi kaikkein tärkein. Monet parisuhteet ovat huonoja ja päättyvät eroon ja lapset kärsii todella paljon.
Lapsille tärkein on yleensä se, joka heitä eniten hoitaa. Yhtä tärkeä se isäkin voi olla. Mä ajattelin tietysti nyt lähtökohtaisesti hyvää parisuhdetta. Huono parisuhde verottaa varmasti enemmän kuin yksinhuoltajuus.
Tjaa, mun lapselle mummo on perhettä ja läheisempi ja takuulla rakkaampi(kin) kuin isä.
Näinpä. Törkeää ja uskomatonta edes väittää, että isovanhemmat eivät olisi tärkeitä ja läheisiä! Huh huh. Jostain luin, että isovanhemmat rakastavat lapsenlapsiaan enemmän mitä omia lapsiaan. JA hyvä parisuhde tuskin päätyy eroon! Joten turha saivarrella, että no "ei ole yhtä hyvä se kun ydinperhe" No ei tietenkään ole, mutta ei se ole maailmanloppu! Ihmisten ja vanhempien aliarvioimista puhua edes että se rikkoisi perheiden välit ja aiheuttaisi lapsille kärsimystä näin.
Yritä selittää aivan mitä tahdot, mutta kiistaton etu lapselle on keskimäärin siitä, että useampi aikuinen asuu hänen kanssaan. Asuu siellä saman katon alla vaikka sitten mummo. Tämä näkyy todella monessa asiassa ja onhan asiaa tutkittu paljon. Miksi ihmeessä olisi lähtökohtaisesti parempi lapselle asua vain äidin tai isän kanssa? Kyllä, ideaali on se, että lapsi tuntee molemmat biologiset vanhempansa ja asuu heidän kanssaan (normaalitilanteessa, eli vanhemmat rakastavia jne.) ja toki siellä voi asua myös muita aikuisia saman katon alla. Ei se vanhempien ero ja esim. vuoroviikot mikään ihannetilanne ole. On kiitos vain kokemusta siitä, millaista on elää ydinperheessä, jossa vanhemmilla on hyvä parisuhde.
Vähän kuin sanoisi, että yksi käsi on parempi kuin kaksi kättä. Onhan se kauheaa saada tuplasti rakkautta ja huolenpitoa...Kuka sellaista sitten on väittänyt? Voihan ne olla vaikka äitiäkin tärkeämpiä. Yhtä lailla niillä ydinperheiden lapsilla usein isovanhemmat on. Puhehan oli siitä, pääseekö yh helpommalla. Vanhemmallahan on velvollisuus (ja toki halukin) hoitaa lapsiaan, mutta yh ei voi automaattisesti odottaa jonkun jakavan hoitovastuuta tasapuolisesti, toisin kuin lapsen isän kanssa elävä äiti.
Kyllä mä ainakin voin väittää, koska en ikipäivänä asuis lapseni isän kanssa samassa taloudessa. Ja lapsi saa kyllä rakkautta koko perheeltä, vaikka kaikki perheenjäsenet ei joka pv ole saman katon alla.Yritä selittää aivan mitä tahdot, mutta kiistaton etu lapselle on keskimäärin siitä, että useampi aikuinen asuu hänen kanssaan. Asuu siellä saman katon alla vaikka sitten mummo. Tämä näkyy todella monessa asiassa ja onhan asiaa tutkittu paljon. Miksi ihmeessä olisi lähtökohtaisesti parempi lapselle asua vain äidin tai isän kanssa? Kyllä, ideaali on se, että lapsi tuntee molemmat biologiset vanhempansa ja asuu heidän kanssaan (normaalitilanteessa, eli vanhemmat rakastavia jne.) ja toki siellä voi asua myös muita aikuisia saman katon alla. Ei se vanhempien ero ja esim. vuoroviikot mikään ihannetilanne ole. On kiitos vain kokemusta siitä, millaista on elää ydinperheessä, jossa vanhemmilla on hyvä parisuhde.
Siis voiko joku tosiaan väittää, että yksi vanhempi lapsen kanssa saman katon alla on yhtä hyvä asia kuin kaksi?
Niin, omalta kohdaltasi. Puhuin lähtökohdista ja ideaaleista, eli tilanteesta, jossa lapsella on hyvä isä ja mies on hyvä kumppani. Kaksi hyvää vanhempaa saman katon alla onnellisesti eläen on todellakin parempi kuin yksi. Ihan itsestäänselvää. Jos miettii vaikka vuoroviikoin vanhemmillaan asuvia lapsia niin kyllä useimmat heistä potevat joskus valtavaa ikävää sitä toista vanhempaa kohtaan ja toivoisivat, että kaikki voisivat asua yhdessä eikä tarvitsisi vaihdella kotia. Et taida osata ajatella lapsen kannalta asiaa. Todella hyvin ja paljon on tutkittu ja vertailtu yksinhuoltajien lapsien terveyttä, hyvinvointia jne. ydinperheiden lapsiin. Tämähän EI tarkoita etteikö poikkeuksia olisi.Kyllä mä ainakin voin väittää, koska en ikipäivänä asuis lapseni isän kanssa samassa taloudessa. Ja lapsi saa kyllä rakkautta koko perheeltä, vaikka kaikki perheenjäsenet ei joka pv ole saman katon alla.
Ei toita sun viisastelua jaksa erkkikään, hanki joku turvallisempi harrastus. Voi kohta silmä mustua tolla menolla.
Yh voi odottaa ja usein käytännössä saakin jaettua kohtuullisesti hoitovastuutaan omien vanhempiensa kanssa, niin että lapset ovat hoidossa silloin tällöin mummolassa. Mitä isommat lapset, sitä paremmin he voivat myös itse pitää suhteitaan yllä myös sen etävanhemman sukulaisiin (serkut, isovanhemmat) ja yöpyä hoidossa heillä. Toki se on eri asia silti kuin tasaveroinen vanhemmuus ydinperheessä, eikä ole yhtä hyvä.
Se on tärkeintä.Parisuhteethan ne tunnetusti on oikein esimerkkejä joustavuudesta ja tukemisesta, puhumattakaan hyvästä seurasta.
Jos mies on hyvä isä ja jakaa vastuun niin sitä voi esim. lähteä iltaisin lenkille yksinään eikä tarvitse järkätä lapsenvahtia. Ihan jo yksi esimerkki joustavuudesta.Voi taivas miten naivi sä olet. Tietenkin yksi vanhempi voi olla paljon parempi mitä kaksi vanhempaa. Aivan kuin elämä lasten kanssa tarkoittaisi eristäytymistä ja hieman viittaa siihen että sellaista perhe-elämää haaveilet.Yritä selittää aivan mitä tahdot, mutta kiistaton etu lapselle on keskimäärin siitä, että useampi aikuinen asuu hänen kanssaan. Asuu siellä saman katon alla vaikka sitten mummo. Tämä näkyy todella monessa asiassa ja onhan asiaa tutkittu paljon. Miksi ihmeessä olisi lähtökohtaisesti parempi lapselle asua vain äidin tai isän kanssa? Kyllä, ideaali on se, että lapsi tuntee molemmat biologiset vanhempansa ja asuu heidän kanssaan (normaalitilanteessa, eli vanhemmat rakastavia jne.) ja toki siellä voi asua myös muita aikuisia saman katon alla. Ei se vanhempien ero ja esim. vuoroviikot mikään ihannetilanne ole. On kiitos vain kokemusta siitä, millaista on elää ydinperheessä, jossa vanhemmilla on hyvä parisuhde.
Siis voiko joku tosiaan väittää, että yksi vanhempi lapsen kanssa saman katon alla on yhtä hyvä asia kuin kaksi?
Hohhoijaa. Yhtä lailla korvikekin VOI olla parempaa kuin äidinmaito. :headwall: Nimittäin, jos äiti ei esim. lääkkeidensä takia voi imettää. Samoin yksi hyvä vanhempi saman katon alla voi olla parempi kuin yksi hyvä ja yksi huono tai kaksi huonoa. Paras tilanne on lapsen kannalta silti useampi vastuunsa kantava aikuinen yhteisessä kodissa. Sinä et ole vain naiivi vaan ajattelet myös äärimmäisen yksinkertaisesti. Jokainen ajatteleva ihminen kyllä hoksaa, miksi useamman vanhemman/aikuisen perhe YLEENSÄ on lapselle se paras vaihtoehto.
No tuohan on itsestäänselvää ja jos keskustelu oli ideaaleista niin tämä tyssää hyvin lyhyeen.Mä puhuin hyvistä parisuhteista.
Totta kai ilman muuta kaksi vanhempaa on aina parempi kuin yksi, jos/kun pariskunta ei ole eroamispisteessä ja parisuhde on onnellinen. Siitä ei kahta sanaa. Niin, eihän tietenkään ole muita tapoja kuin vuoroviikkosysteemi tai IDEAALI ydinperhe.
Moni mies on hyvä isä vasta eron jälkeen.Mä puhuin hyvistä parisuhteista.
Minä väitän kyllä nyt vastaan ennen kaikkea sille ajatukselle etteikö useamman aikuisen koti olisi lapselle se ideaali. Mun mielestä siitä ei noin yleisesti ottaen ole kahta kysymystäkään. Mikäs sen ihanampaa kuin se, että lapsi saa kodissaan arkisen hyvän parisuhteen mallin ja saa elää päivittäin usean rakastavan läheisen ihmisen kanssa ja sen lisäksi tavata esim. niitä rakkaita sukulaisia. Totta kai silti onnellisia lapsia ja perheitä on kaikenlaisia. SILTI, jos mitataan lasten hyvinvointia, onnellisuutta, terveyttä, etc, vie voiton ydinperheiden lapset KESKIMÄÄRIN. Se ei olisi tavoiteltava asia, että yhden vanhemman perheitä olisi yhtä paljon kuin useamman vanhemman.Yh voi odottaa ja usein käytännössä saakin jaettua kohtuullisesti hoitovastuutaan omien vanhempiensa kanssa, niin että lapset ovat hoidossa silloin tällöin mummolassa. Mitä isommat lapset, sitä paremmin he voivat myös itse pitää suhteitaan yllä myös sen etävanhemman sukulaisiin (serkut, isovanhemmat) ja yöpyä hoidossa heillä. Toki se on eri asia silti kuin tasaveroinen vanhemmuus ydinperheessä, eikä ole yhtä hyvä.
Jos olet seurannut keskustelua jossa olen kommentoinut avioeroja, olet varmasti myös lukenut viestini joissa on tullut hyvin selvästi ilmi, etten kiistä tai kiellä surua, murhetta ja kärsimystä mitä se lapsille aiheuttaa. Siitä huolimatta, se ei ole maailmanloppu eikä pilaa lapsen elämää sillä suurin osa vanhemmista pistää lapsen ETUSIJALLE - ja hoitaa ihan aikuisten oikeasti eron mahdollisimman hyvin lapsen kannalta.
Pidän hyvin tärkeänä ehjää perhettä, mutta jos katsot ympärillesi huomaat lukuisia eroperheiden lapsia jotka voivat hyvin ja kokevat saaneensa hyvän lapsuuden.
Tytsin fantasioissa parisuhteet on vaaleanpunaisia ja ydinperheet onnen ideaali.
No siten, että lapsikin kärsii huonosta parisuhteesta. Mun mielestä lapsen kannalta ideaaleinta on, että vanhemmat ovat hyvässä parisuhteessa ja elelevät onnellisina saman katon alla ja lisäksi mies on myös hyvä isä lapsille. Totta kai voi olla hyvä isä vaikkei parisuhde toimisi.
Sulla on päässäsi ihan kummallinen kuva yh:n elämästä. Aivan kuin muuta elämää ei voisi olla kuin lapset. Eikä se ole noin yksinkertaista parisuhteessakaan ja sen hyvän isän kanssa saattaa silti tulla vaikka riitaa. Lastenhoidon takia ei kyllä pitäisi olla parisuhteessa.Mä puhuin hyvistä parisuhteista.
Kauhuksesi varmasti ainakin 90% pitää ydinperhettä tavoiteltavana.
En monenkaan ole kuullut sanovan, että kannattaa tähdätä ennemmin tilanteeseen, jossa lapsi asuu vain yhden aikuisen kanssa. Ei sinun tarvitse olla katkera vaikket olisi kokenut onnellista ydinperhe-elämää. Se ei ole mitään haavetta vaan todellisuutta monelle.