Yh:lla on kyllä helpompaa yleensä kuin ydinperheellisellä. :)

[QUOTE="YH";29488602]Juu mä olen naimisissa mutta käytännössä olen yh ilman tukia!

Meillä on pieniä lapsia, ja mä olen vielä kotiäitinä. Minä hoidan kodin (sis.ruuan laitto, pyykkihuolto, siivous), vien vanhimman lapsen eskariin, haen eskarista, hoidan muut lapset, vaihdan vaipat, syötän, ulkoilen jne...

Mies on työttömänä eikä tee mitään! Käy kyllä juu omissa menoissa ja kauppa asiat koska ei päästä mua yksin kauppaan koska joutuisi muuten olemaan lasten kanssa!

En käy ulkona, en harrasta en tapaa ystäviä koska sellaisia minulla ei ole. Mieheni on nekin karkottanut.

Päiväni on yötä päivää lasten hoitoa, kodinhoitoa ym... Herään jopa öisin jos vauva sattuu heräämään.

Sanon vaan että minulla todella olisi elämä helpompaa jos pääsisin yh:ksi![/QUOTE]

Miksi ihmeessä roikut suhteessa, jossa voit ilmeisesti huonosti? Toivottavasti olette ainakin hakeneet parisuhteeseenne apua tai käyt itse puhumassa jossakin pahastaolostasi. Vaikuttaa varmasti myös lapsiin. Yh:ksi pääset ottamalla eron miehestäsi.

 

Helppoa todellakin. 10 päivää syyllisyydentunnetta siitä että on hylännyt lapsensa ja Viettää yksin aikaa jossain kolkossa asunnossa eroleima otsalla kun ei mihinkään kehtaa mennä.

Helppoa todellakin kun ainoa tuki mitä valtiolta saa on yksinhuoltajakorotuksen, näin työssäkäyvänä. Ei asumislisiä tms.

Helppoa todellakin.

NO EI HELVETISSÄ OLE!

 

Kannattaa ottaa sellanen mies, joka lähtee lasten kanssa anoppilaan, lomille jne. Saa olla kotona rauhassa.

Mulla on tällainen mies, mutta kyllä siitäkin asiasta aikoinaan väännettiin. Minun olisi kuulemma pitänyt lähteä anoppilaan aina mukaan, mutta en suostunut, koska muuten minulla ei olisi koskaan ollut omaa lomaa tai vapaa-aikaa. Miehen vuorotyön takia en voinut lähteä lomailemaan yksin minnekään, koska lapset olivat normipäiväkodissa. Lisäksi mies kävi säännöllisesti viikon mittaisilla metsästysreissuilla ja pidennetyillä viikonloppureissuilla. Ainoat vapaahetkeni siis saan, kun mies on anoppilassa lasten kanssa, ja siitä vapaa-ajasta en suostu luopumaan, koska mieskään ei luovu omista lomistaan.

 

Mutta ajattele, kuinka helppoa on lapsellisilla! Miksi ylipäänsä tehdään lapsia, jollei halusta olla niiden kanssa?

Sitä sopii kysyä niiltä isiltä, joita ei kiinnosta lapsensa lainkaan.

 

Mä en valita omaa osaani. Mulla on yksi lapsi joka on puolet ajasta isällään ja puolet mulla, noin suunnilleen. Kun lapsi ei ole minulla, saan vapaasti tavata kavereita, tehdä töitä pitkään, urheilla, reissata. Lapsi saa molempien jakamattoman huomion kun on vuoroin kummankin luona, eli silloin vietän normi lapsiperhearkea ja puuhailen lapsen kanssa kivoja juttuja.
Rahasta ei ole pulaa vaikka ex ei maksa edes elareita, kun en niitä halua.

Parempi tämä varmaan on kuin yh.

 

Miksi roikun? Koska mies uhkaa viemällä lapset/ottamalla ne itselleen! Suoraan sanottuna en uskalla sillä en halua tietää mitä tapahtuisi jos eron ottaisin...

En puhu kenellekään. En voi. Niin pahoja asioita olen jo miehen suusta kuullut ja nähnyt mitä se minulle voi tehdä... Olen umpikujassa enkä löydä ulos pääsyä! Hoidan myös raha-asiat yksin, joten rahallisestikin pärjäisin paremmin yksin.

 

No mun lapset on 3-4 kertaa vuodessa pari viikkoa kerrallaan isällään, että mulla ei ole edes joka kuukausi lapsivapaata. No onhan sitä sitten kerralla pari viikkoa, mutta se pari viikkoa menee vauhdilla ja yritän siitä todellakin nauttia.

 

Kun on yksin lapsen kans...yks pelottava ajatus on ollut se, että entä jos mulle sattuis jotain...nii etten vois ees hälyttää apua, ja lapsikaan ei vielä osaa, ei varmaan osais mennä edes naapuriin.

 

Välillä houkuttelee tuo, että olisi useita päiviä kuukaudesta IHAN täysin vapaata oleskelua ja vielä omassa kodissa, ei tarvitsisi erikseen lähteä jonnekin olemaan itsekseen, vaan lapset olisi aina isällään.
En vaihda kuitenkaan, koska mulla on onneksi ihana mies, mutta lomapäivien määrä houkuttelee kyllä joskus ajatuksen tasolla.

Kaverilla mm lapsi aina 10 lomapäivää kuukaudessa ja olen vähän kade!

Ja nyt en puhu tietenkään totaali-yh:sta, joka on aivan eri asia, vaan perus-yh:sta.

Minä olin aikoinani totaali-yh. Olin kyllä onnellinen siitä, että minun ei tarvinnut ikävöidä lastani hänen "isi-viikonloppuinaan".

Mutta mitä tulee siihen yh:n elämään ja nykyiseen ydinperhe-elämääni verrattuna, niin onhan tämä jälkimmäinen paljon helpompaa.

 

[QUOTE="YH";29488723]Miksi roikun? Koska mies uhkaa viemällä lapset/ottamalla ne itselleen! Suoraan sanottuna en uskalla sillä en halua tietää mitä tapahtuisi jos eron ottaisin...

En puhu kenellekään. En voi. Niin pahoja asioita olen jo miehen suusta kuullut ja nähnyt mitä se minulle voi tehdä... Olen umpikujassa enkä löydä ulos pääsyä! Hoidan myös raha-asiat yksin, joten rahallisestikin pärjäisin paremmin yksin.[/QUOTE]

Ja höpön höpön! Ei se niitä niin vaan voi viedä, jos ei ole jotain todella pätevää syytä. Kunhan kiristää, ettei ilmainen piika katoaisi... Mutta suostu toki kynnysmatoksi ja ryve turkissasi, jos et rohkene muuttaa elämääsi. Ei kenenkään ole nykypäivänä pakko elää toisen tossun alla.

 

[QUOTE="YH";29488723]Miksi roikun? Koska mies uhkaa viemällä lapset/ottamalla ne itselleen! Suoraan sanottuna en uskalla sillä en halua tietää mitä tapahtuisi jos eron ottaisin...

En puhu kenellekään. En voi. Niin pahoja asioita olen jo miehen suusta kuullut ja nähnyt mitä se minulle voi tehdä... Olen umpikujassa enkä löydä ulos pääsyä! Hoidan myös raha-asiat yksin, joten rahallisestikin pärjäisin paremmin yksin.[/QUOTE]



No tuollaisten uhkauksien vuoksi ei kannata riippua.. Yksinhuoltajuuden saa jos toinen on ilmiselvä narkkari, istuu linnassa tai yms. Tapaamiset taas on ihan toinen asia kuin huoltajuus. Useimmiten vieläkin nainen saa lähihuoltajuuden joten huoli pois ja tuonne tulostelemaan:

Avioerohakemus - Suomi.fi

 

No me miehen kans ollaan saman katon alla mutta:
mä hoidan lapset
raha-asiat
kauppa-asiat
kotityöt
ym
Siis KAIKEN. Vapaa-aikaa minulla ei ole, ei harrastuksia ym. Siivoan miehenki sotkut. Että tää kahden aikuisen liitto on IHANA

 

AP sulla on jotenkin täysin väärä käsitys asioista: ero tarkoittaa, että erotaan puolisosta. Näköjään sä haluaisit erota lapsista.

Toinen ihmeellisyys on, miten paljon yh:ia palstalla on, vaikka yhteishuoltajuus on erotilanteissakin aina lähtökohtana - yksinhuoltajuus poikkeus.

Itse olen eronnut ja lasteni lähivanhempi, meillä on yhteishuoltajuus. Arki on aika rankkaa, koska lapset ovat koko ajan minun vastuullani. Esim. omat harrastukset voi unohtaa täysin. Ei ole aikaa, ei lapsia voi jättää keskenään. Ei ole ketään jeesaamaan käytännön asioissa, vaikka lasten kuljetuksissa päiväkotiin tai harrastuksiin. Työmatkat ovat tosi vaikeita järjestää.

Pari lepopäivää on sillloin tällöin, jiistä myönnän nauttivani. Yritän esim. liikkua silloin.

 

Minä olen ollut totaali-yh käytännössä alusta asti ja olen ollut onnellinen. Minun suhteeni ovat olleet aina hyvin riitaisia ja energiani kuluvat riitelyyn. Parisuhde ei sovi minulle koska haluan itse päättää asioistani.

 

Yh = yhteishuoltajuus

Ei kannata nussia pilkkua. Ei se yh puhekielessä tai muutenkaan välttämättä tarkoita yksinhuoltajuutta.

 

Yh = yhteishuoltajuus

Ei kannata nussia pilkkua. Ei se yh puhekielessä tai muutenkaan välttämättä tarkoita yksinhuoltajuutta.

Yh tarkoittaa kyllä yksinhuoltajaa.

 

Miten niin? Sinäkö sen päätit?

 

Ihan turhaan tästä tappelette. Riippuu ihan siitä miehestä miten on. Joillakin elämä voi olla lähes kuin yh:lla ja se mies vaan ylimääräisenä hoidettavana. Jotkut miehet on pitkään työmatkoillakin. Välillä meillä oli aikoja, kun ihan oikeasti se yhna olo olisi ollut helpompaa. Lapsi olisi tod näk ollut sen lapsi vkl pois kuukaudessa mutta lähinnä se miehen läsnäolo sen paapominen, pyykit ja vielä tuhlasi rahaa niin että tuilla olisin ollut rikkaampi kun osaan säästää. En edes tiennyt rakastanko.

Ne ajat tuli ja meni ja nyt kyllä on paljon helpompaa kun on tuo mies. Hakee ja vie lapsen päiväkotiin ja voin lähteä koska vaan ulos ovesta yksin. Kaikilla ei näin ole.

 

Ap ei sitten ole kovin paljon syvemmin miettinyt asiaa. Ensimmäisenä tulee mieleen mm. vastuun jakaminen, joustavuus, taloudellinen tilanne (kaksi palkansaajaa), henkinen tuki. Kyllä se vaan on sekä vanhemmalle että lapselle keskimäärin raskaampi tilanne, että asutaan yhden vanhemman perheessä.

 

Ap ei sitten ole kovin paljon syvemmin miettinyt asiaa. Ensimmäisenä tulee mieleen mm. vastuun jakaminen, joustavuus, taloudellinen tilanne (kaksi palkansaajaa), henkinen tuki. Kyllä se vaan on sekä vanhemmalle että lapselle keskimäärin raskaampi tilanne, että asutaan yhden vanhemman perheessä.

Totaaliyh ei kylläkään välttämättä tarkoita sitä että joutuisi kokonaan hoitamaan yksin kaiken. Minullakin on omat vanhemmat, sukulaisia ja ystäviä. Kommenttiisi lapsista voisin sanoa yhtä sun toista ikävää takaisin.

 

 

Toki siinäkin systeemissä on varmasti puolensa ja silloin kun vanhemmat pystyvät sopimaan, puhumaan ja neuvottelemaan lastenhoito asiat niin paljn parempi kuin riitaisi ja varautunut perhe-elämä. Miten niin taloudellisesti olisi vaikeampaa? Toinen vanhempi osallistuisi samalla tavalla lapsen menoihin ja kuluihin.

 

Totaaliyh ei kylläkään välttämättä tarkoita sitä että joutuisi kokonaan hoitamaan yksin kaiken. Minullakin on omat vanhemmat, sukulaisia ja ystäviä. Kommenttiisi lapsista voisin sanoa yhtä sun toista ikävää takaisin.

No sano. Kyllä lapselle on valtavasti etua kahden tai useamman vanhemman taloudesta. Se on se ideaali, jos kaikki toimii. Ei musta voi verrata sukua saman katon alla asuvaan vanhempaan, jonka hoitovastuu on usein tasapuolinen. Muillahan ei ole velvollisuutta auttaa vaikka niin tekisivät.

 

On päivänselvää että ideaalein on ydinperhe, mutta ei sitä tarkoita etteikö eroperhe -jossa vanhemmat ovat fiksuja, rakastavia ja positiivisia ihmisiä- voisi olla lasten kannalta myös loistava vaihtoehto.

 

Olen kyllä OMASTA PUOLESTANI samaa mieltä.
Helppoa on johonkin vaimouteen verrattuna, ei tarvitse minkään ukon kanssa tapella pikkuasioista, ainoana aikuisena kaikki valta on itsellä ja kotona saa rentoutua ja olla rauhassa.
Lapsi jo senverran iso että siitä on jo apuakin, ei ole pakko enää joka asiaa itse tehdä aina.

En edes ymmärrä että joku vapaaehtosesti jakaa kotinsa toisen aikuisen kanssa. Se tuskin asioita mitenkään helpottaa.. ELLEI sitten ole molemmilla talossa omat siivet ja tavataan vaan sillontällön. Ja onhan niitä sellasiakin liittoja joissa molemmat asuu eri osotteissa.