palstan mukaan ne saa siivota, hoitaa lapsia, rempata ja tehdä pihatöitä
Haluutko kuulla mitä minä äitinä olen esimerkiksi tänään tehnyt. Herännyt klo 3 antamaan vauvalle ruokaa, herännyt klo 6 antamaan vauvalle ruokaa, herännyt klo 7, kun esikoinen heräsi ja mies lähti töihin, istunut vauva sylissä tietokoneella aina hetkiä, yrittänyt nopeasti tiskirätillä huitaista pöytiä samalla kun vauva huutaa toisessa huoneessa, ettei ole kiva olla, esikoinen juoksee ympyrää, kun pitäisi viedä se ulkoilemaan, muttei olla ehditty, pessyt pyykkiä, laittanyt pyykkiä kuivumaan kun vauva nukkuu. Nyt se taas nukkuu, laitoin esikoiselle lämmitettyä ruokaa. PItäisi vielä miehellekin laittaa ruokaa. Ainiin, myös opiskelen ja kun saan lapset nukkumaan, opiskelen. Mitä meillä mies tekee. Tulee töistä, istuu koneelle ja alkaa pelaamaan. klo 22 tekee vielä samaa kunnes menee nukkumaan. Kyllä se siinä välissä syö minun tekemääni ruokaa, katsoo vauvaa, kun käyn nopeasti suihkussa tai vessassa tai jos haluan saada pöydät uudelleen pyyhittyä ja pestyä taas sen keittiön kun olen tehnyt ruokaa ja pitäisi taas siivota.
Tämä on tätä lapsiperheiden ruuhkaaikaa. Kyllä mä olen tuolla kaupungillakin käynyt juoksemassa lapsille uusia talvihaalareita ja tuttipulloja, mutta missä välissä ne mun harrastukset. No ei kyllä mua haittaa. Tätähän mä olen odottanut ja saanut kaksi ihanaa lasta. Onhan tämä rankkaa ja odottelen sitä, kun molemmat lapset suht. omatoimisia..
...tässä välissä kävin laittamassa lapselle laastarin kun se kohelsi. Välillä tulee vähän ylisuorittaja olo, kun koko päivän juoksee huoneesta toiseen. Koska olen viimeksi katsonut teeveetä. Eilen katsoin 30 min samalla kun samalla siivosin, syötin vauvaa ja söin jotain leipää, etten ihan nälkään näänny.
Joku voi kysyä, miksi tein lapset, jos se on noin rankkaa. Biologinen tarve ja onhan ne vauvat niin ihania ja nuo omat lapset. Sen eteen pitää tehdä töitä, jos niitä haluaa. Ei niitä voi senälle ripustaa koristeeksi ja itse jatkaa normaalia elämää. Kyllä se helppo elämä taas alkaa kun nämä tästä kasvavat ja olen sillon paljon onnellisempi, mitä ennen lapsia koskaan olen ollut. Haluan elää lapsia varten. Kello 22 saan yleensä hengähtää. Joskus en vielä sillonkaan jos lasta ei nukuta tai on vielä siivottavaa. Sillon tosin olen joskus niin väsynyt, että menen samantien nukkumaan.
Mutta onko se minusta jotenkin mukavaa jos elän tämän ruuhka-ajan yksin ilman toista vierellä, kuten jotkut perheet ja kuten olin halunnut. Jos se mies ei osallistu vaan on lähinnä "auttaa" aina välillä, kun pelien välissä ehtii tai kun on pakko. Olen sen verran vanhanaikainen, että musta on kyllä ihan ok, että teen suurimmanosan asioista, mutta musta olisi mukava perheenä vaikka ihan syödä ruokapöydässä yhdessä tai jos mies vaikka kuorisi ne perunat kun kokkaan tai leikkaisi sipulin.
No en valita, oikeasti oma mieheni kyllä osallistuukin vähän. Käy se kaupassa ja siellä töissä, mutta kyllä mä vähän enemmän oletin. Kyllä se joskus pari kertaa kuussa istuu meidän kanssa pöytään kun on viikonloppu ja olen laittanut jotain erityistä. En siis valita miehelle, mutta kyllä olen pettynyt. Lapsikin siitä kärsii, kun iskä on heti juoksemassa takaisin koneelle, kun 5 min auttaa leegojen rakentamisessa. Voisi se isä vaikka sohvalla istua ja kuunnella, mitä lapsella on asiaa eikä istua tietokoneella ja lapsi siinä vieressä toistaa samaa lausetta 10 kertaa, kunnes mies huomaa lapsen, ottaa kuulokkeet pois ja vastaa.