Siinä sopassa oli toki paljon muitakin tekijöitä, joista on päästy yli ja eroon. Mutta kun synnytys lähestyy, niin se väkisinkin alkaa jännittää että mitä jos sitä ja mitä jos tätä.Olen kyllä samaa mieltä.
Eihän sitä tietysti aina (jos koskaan) voi etukäteen tietää, mutta jos on jo kertaalleen ollut niin rankkoja kokemuksia vauva-ajasta, että on oikeesti tarvittu 2,5vuotta aikaa ja psykiatriaa, niin mun mielestä ei ole oikea valinta tehdä uutta vauvaa ja laittaa edellistä päiväkotiin..
Ei kai kunta periaatteessa voi subjektiivista oikeutta rajata, kun se kerta laissa seisoo. Mutta käytäntö voi silti olla jotain muuta. Ihan varmasti monessa paikkaa niitä rajoituksia on.
Et näytä selviytyvän ja lisää lapsia...ei helvetti. Jos olisin siellä pvkodin johtajana-eväisin sinulta hoitopaikat. Vain idiootti puskee lapsia lisää kun aiemminkin et ole selviytynytPalsta ei petä koskaan, voihan luuserinpenikka sentään.
Selviän kyllä oikein hyvin omien lasteni hoidosta ja kasvattamisesta, kiitos vain.
Selviät lastesi hoidosta? No, mistä tämä aloitus sitten oli? Käsitin, että sinulla on ongelma, kun muut (pk) ei hoida lastasi riittävästi, etkä itse pärjää / pää ei kestä, kun tulee yksi lisää hoidettava.Palsta ei petä koskaan, voihan luuserinpenikka sentään.
Selviän kyllä oikein hyvin omien lasteni hoidosta ja kasvattamisesta, kiitos vain.
Melko järkevää olisi sinun itsesi ennaltaehkäistä ja olla tekemättä lisää lapsia.Siksi koska kakkosen vauva-aika oli niin rankka, että meillä kesti perheenä 2,5 vuotta päästä siitä yli, mm. psykiatrisen polin kautta... Olis mun mielestä melko järkevää ennaltaehkäistä siten, että tilanne olis mahdollisimman helppo mulle.
No minulle elämä on opettanut, että vauva-aika on hyvin lyhyt kuitenkin, eikä esim. sillä täysimettääkö tai käyttääkö kestovaippoja tai nukuttaako lasta pinnasängyssä vai perhepedissä ole loppujen lopuksi suurtakaan merkitystä. LASTA (nimenomaan lasta, ei vauvaa) ei pidä jättää hankkimatta synnytyksenjälkeisen masennuksen pelossa, jos ohimenevästä masennuksesta kuitenkin pääsee tuen avulla yli. Tuki voi olla juuri päivähoitoa isommille.Vauvat on kivoja joo, mutta ei niitä edellisten lasten kustannuksella voi hankkia. Jos valmiiksi on pelko persiissä, että ei pää kestä vauva-aikaa, niin siihen on helppo ratkaisu: Ei enempää vauvoja!
Edellisten lasten kustannuksella tarkoitti sitä, että ne lapset kyllä kärsii, jos äidillä taas pää leviää.ps. päiväkoti ei ole helvetistä seuraava, vaan siellä lapsi saa varhaiskasvatusta ja yleensä myös viihtyy. Ei siis ole mitään "edellisten lasten kustannuksella", vaan on vain positiivinen asia että isommat PÄÄSEVÄT päivähoitoon, johon ovat lainkin mukaan oikeutettuja.
Kiitos tästä.No minulle elämä on opettanut, että vauva-aika on hyvin lyhyt kuitenkin, eikä esim. sillä täysimettääkö tai käyttääkö kestovaippoja tai nukuttaako lasta pinnasängyssä vai perhepedissä ole loppujen lopuksi suurtakaan merkitystä. LASTA (nimenomaan lasta, ei vauvaa) ei pidä jättää hankkimatta synnytyksenjälkeisen masennuksen pelossa, jos ohimenevästä masennuksesta kuitenkin pääsee tuen avulla yli. Tuki voi olla juuri päivähoitoa isommille.
ps. päiväkoti ei ole helvetistä seuraava, vaan siellä lapsi saa varhaiskasvatusta ja yleensä myös viihtyy. Ei siis ole mitään "edellisten lasten kustannuksella", vaan on vain positiivinen asia että isommat PÄÄSEVÄT päivähoitoon, johon ovat lainkin mukaan oikeutettuja.
Mutta sitä "leviämistä" ei saa mitenkään yrittää ehkäistä ennalta, eli varmistaa että lapsilla säilyy tuttu hoitopaikka ja äiti saa levätä? Kaikesta pitää selvitä yksin tai on p***a äiti? Vaikka vauva-aika horjuttaisi hetkellisesti jaksamista, sisarukset ovat rikkaus.Edellisten lasten kustannuksella tarkoitti sitä, että ne lapset kyllä kärsii, jos äidillä taas pää leviää.
Lapsilla pitäisi olla oikeus saada olla vanhempiensa kanssa....vaan on vain positiivinen asia että isommat PÄÄSEVÄT päivähoitoon, johon ovat lainkin mukaan oikeutettuja.
esim. 2,5 vuotta on lapsen elämässä aika hiton pitkä aika.Vaikka vauva-aika horjuttaisi hetkellisesti jaksamista, sisarukset ovat rikkaus.
En ole ketjussa päätä aukonut, mutta tähän on pakko kommentoida: miksi sitä miettii vasta viikolla 32, miksei aiemmin?Mutta ihan vakava kysymys teille päänaukojat. Mä olen viikolla 32 raskaana, joten tilanne on nyt tämä mikä on. Asteikolla 1-10: kuinka paljon luulette kokonaistilanteen parantuvan siitä, että minä alan ajatella että voi saatana, olis pitänyt jättää tää lapsi hankkimatta? Koska siihenhän täällä muutama näyttää tähtäävän.
Päivähoitoko estää lapsen olemisen vanhempiensa kanssa? Jännää, kyllä minä koen että olen lasteni kanssa vaikka he hoidossa ovatkin olleet. Ei lapsen ja vanhemman täydy missään symbioosissa elää.Lapsilla pitäisi olla oikeus saada olla vanhempiensa kanssa.
Yksikin sisarus on rikkaus. Mitäs, jos äiti pimahtaa tällä kertaa vielä pahemmin? Perhe hajoaa tai äiti päättää, ettei jaksakaan enää yrittää. Mutta eihän se haittaa, sisarukset on rikkaus, enempi parempi. Ja onko äiti yksin, ei puolisoakaan? Eikös sillä lapsella jo pari virikepäivää ollut varattuna?Mutta sitä "leviämistä" ei saa mitenkään yrittää ehkäistä ennalta, eli varmistaa että lapsilla säilyy tuttu hoitopaikka ja äiti saa levätä? Kaikesta pitää selvitä yksin tai on p***a äiti? Vaikka vauva-aika horjuttaisi hetkellisesti jaksamista, sisarukset ovat rikkaus.
Miksi luulet, ettei sitä ole mietitty aikaisemmin?En ole ketjussa päätä aukonut, mutta tähän on pakko kommentoida: miksi sitä miettii vasta viikolla 32, miksei aiemmin?
Siksi, koska esitit asian niin. "Olen viikolla 32...jos alan nyt ajatella että voi saatana".Miksi luulet, ettei sitä ole mietitty aikaisemmin?
No toivottavasti ei kokonaan estä, mutta rajoittaahan se.Päivähoitoko estää lapsen olemisen vanhempiensa kanssa? Jännää, kyllä minä koen että olen lasteni kanssa vaikka he hoidossa ovatkin olleet. Ei lapsen ja vanhemman täydy missään symbioosissa elää.