Saisiko täältä neuvoja? Exä suoltanut koko eromme lapsilemme.

Lapset ovat 4v. ja 7v. ja ex-vaimoni on kertonut heille kaiken erostamme, haukkunut minua, väittänyt kaikkea mikä ei pidä paikkaansa.

Mitä tässä pitäs tehdä, kun lapsi kysyy miksi en maksa heidän laskuja? Miksi en sitä, miksi en tätä, miksi tein niin, miksi tein näin.
Kaikki nämä ovat asioita jotka eivät lapsen korviin kuulu eikä heidän tarvitse miettiä näitä asioita. En voi alkaa kertomaan asioiden oikeaa laitaa, koska siitähän vaan tulee väittely, äiti on kuiten sanonut miten asiat muka on. Ja jos korjailen kaikkea niin lapsihan selittää ne äidilleen ja joutuu sielläkin kuuntelemaa uudestaan äidin version tapahtumista.

Turhauttaa todella paljon, olen lasten silmissä pahis ja tuntuu eten voi tehdä asialle mitään. Lasten äitiä en ala haukkumaan, se ei kuulu tapoihini. Olen koittanut vaan sanoa, että nämä on äidin ja isän välisiä asioita eikä teidän tarvitse miettiä näitä juttuja. Erosta on jo monta vuotta ja kait heidän kotona vieläkin minun haukkuminen jatkuu, kun joka kerta tulee lapsilta näitä syytöksiä ja kysymyksiä.

Pari kertaa tähän on vedetty mukaan vaimonikin joka koittaa kaikin tavoin pysyä erossa tästä. En haluaisi, että yhteinen lapsemme kuulisi näitä syytöksiä.

Mitä tässä pitäisi tehdä?

 

Jutelkaa asiat halki.

 

Jos teillä vaan on sen verran asialliset välit, kannattaisi ehkä istua koko perhe saman pöydän ääreen ja vastata yhdessä lasten kysymyksiin. Tai sitten välit kannattaisi pitää sen verran asiallisina sen hetken ajan. Sovitte etukäteen että ette ala keskenänne puimaan tai riitelemään vaan että asia selitetään yhdessä lapsille

 

Lapsille ei kannata huolia ja murheita kantaa kun eivät ymmärrä niistä mitään.

Kasvavat vain epäluuloiseksi marttyyreiksi ja ties mitä mielenterveysongelmia aikuisena....

 

Ilmeisesti yleistä. Ihmiset katkeroituvat kun asiat eivät menekään niin kuin haluaisivat. Eli tarkoitan ex -vaimoasi.

 

Jos teillä vaan on sen verran asialliset välit, kannattaisi ehkä istua koko perhe saman pöydän ääreen ja vastata yhdessä lasten kysymyksiin. Tai sitten välit kannattaisi pitää sen verran asiallisina sen hetken ajan. Sovitte etukäteen että ette ala keskenänne puimaan tai riitelemään vaan että asia selitetään yhdessä lapsille

Entinen vaimoni on ihminen joka on aina oikeassa, hänen näkemys asioista on se ainoa ja oikea. Hän on sitä mieltä, että lasten kuuluu tietää kuinka paska ihminen minä olen. Hän on tehnyt lapsille hyvin selväksi, että meidän erossa ei ollut mitään sellaista miksi hänen kuuluisi katsoa peiliin. Kaikki on minun vikaa.

 

Oot tehnyt oikein kun et oo alkanut äitiä mollaamaan. Lapset kyllä jossain vaiheessa ymmärtävät että sinä olit se fiksumpi osapuoli. Vaikea antaa neuvoja mitä nyt pitäis tehdä että moinen loppuis. Kuunteleeko exäs jos puhuisit sille järkeä?

 

Itkettäänkin ajatus, että lapseni sanoisi tälle uudelle tulokkaalle joskus, että isi on kuulemma täys mulkku.

 

Tuo syyllistäminen ei ole hyväksi lapsille.

 

Mitäköhän nuo lapsit sitten ajattelevat, kun en halua vastata heidän syytöksiin? Tiedän, että minun olisi ihan turha esimerkiksi sanoa, että kyllä jokainen maksaa omat laskunsa ja selittää mitä tarkoittaa elatusmaksut, tästä syttyisi sota exän kanssa.

 

Erosta monta vuotta ja nuorin 4v?

 

Mitäköhän nuo lapsit sitten ajattelevat, kun en halua vastata heidän syytöksiin? Tiedän, että minun olisi ihan turha esimerkiksi sanoa, että kyllä jokainen maksaa omat laskunsa ja selittää mitä tarkoittaa elatusmaksut, tästä syttyisi sota exän kanssa.

Ei sun tarvi sanoa exästäsi mitään. En kuitenkaan ymmärrä, mikset voisi sanoa lapsillesi, että sinä annat heille summan x- rahaa kuukausittain lasten tarpeisiin ja heidän äitinsä käyttää sen, miten parhaaksi näkee. Ei kai siinä mitään väärää ole?

 

Ja mikäli lastesi äiti on kertonut kaiken erostanne, niin voithan sinä kuitata sen sanomalla joka ikinen kerta, että äitisi varmasti kokee asiat noin ja antaa olla sen jälkeen. Ei ne välttämättä vielä sitä ymmärrä, mutta jonain päivänä aivan varmasti.

 

Ei sun tarvi sanoa exästäsi mitään. En kuitenkaan ymmärrä, mikset voisi sanoa lapsillesi, että sinä annat heille summan x- rahaa kuukausittain lasten tarpeisiin ja heidän äitinsä käyttää sen, miten parhaaksi näkee. Ei kai siinä mitään väärää ole?

Jos lapsi sanoo sitten äidilleen, että näin isi on sanonut niin hän alkaa väittämään kuinka se summa ei korvaa mitään ja minun pitäsi antaa enemmän rahaa heille. Maksan tällä hetkellä yli 400e per lapsi.

Toivotonta tämä on, ei tässä auta kuin kestää ja toivoa ettei tähän soppaan kuitenkaan sotkettaisi nuorinta lastani ja vaimoani.

 

Erosta monta vuotta ja nuorin 4v?

Jos olisit elänyt minun elämääni niin ymmärtäisit.

 

Olisi se ero aikoinaan kannattanut hoitaa kunnolla. Arvaan että petit, lähdit ja et halunnut puhua exäsi kanssa erosta muuta kuin että tämä oli tässä ja mulla on nyt uudet jutut.

Tai sitten saattaahan olla että exäsi on mt potilas tai ainakin pitäisi olla. Miksi exäsi on noin katkera? Jokatapauksessa lapset vaan kärsii tommosesta.

Yritä sopia sen exäsi kanssa. Parempi laiha sopu kuin lihava riita.

 

Jos lapsi sanoo sitten äidilleen, että näin isi on sanonut niin hän alkaa väittämään kuinka se summa ei korvaa mitään ja minun pitäsi antaa enemmän rahaa heille. Maksan tällä hetkellä yli 400e per lapsi.

Toivotonta tämä on, ei tässä auta kuin kestää ja toivoa ettei tähän soppaan kuitenkaan sotkettaisi nuorinta lastani ja vaimoani.

Kyllä sä voit silti kertoa faktat. Se on ihan sama, miten se äiti asiat näkee. Jos sen mielestä 400 euroa/ lapsi ei korvaa mitään, niin voithan sä ehdottaa, että jätät maksamatta?
Mun mielestä olis kuitenkin ihan järkevää kertoa lapsille, että maksat elatusmaksuja.

 

Jotenkin tutun kuuloista, tosin meillä tekee lasten isä samaa. Haukkuu mun kasvatusta ja kaikki on mun syytä mitä eroon tulee. Vanhin lapsista täyttää 12-vuotta ja jostain kumman syystä ei halua isäänsä tavata, menee tappeluksi jos sinne pitäisi lähteä.
Minä en koskaan voisi kuvitella edes haukkuvan lasten isää koska isä se on heille joka tapauksessa eikä mustamaalaaminen tilannetta muuttaisi mihinkään. Olen antanut vain asioiden olla, olan kohauttamisella kaikki syytökset kuitannut ja odottanut että kyllä ne muksut jossain vaiheessa sen tajuaa että siihen eroon tarvitaan aina kaksi -> yksin on vähän vaikee erota.

 

Vaikka exäsi toimii väärin tilittäessään lapsille noita asioita, niin aika yleistä ja ehkä inhimillistä tuo on, jos perheen toinen vanhempi lähtee uuden naisen/miehen perään ja jättää pienet lapset. Tilanne on varmasti kärjistynyt, kun olet jo uuden lapsenkin olet saanut uudessa suhteessasi. Exälläsi on paha olo ja valitettavasti hän purkaa sitä väärin. Mutta olisi sinunkin kannattanut miettiä etukäteen lapsia, ei sitä vaan sovi erota vauvavaiheessa, vaan vähän pidempään pitäisi koittaa sinnitellä ja koittaa asioita korjata, jos on lapsia mennyt tekemään.

Minusta tuntuu, että sinä olisit lasten mielestä se pahis joka tapauksessa, jos tosiaan olet perheesi jättänyt lasten ollessa ihan pieniä ja jo nyt uuden perheen perustanut. Koita keskittyä lasten kanssa vaan mukavaan yhdessäoloon, ei ne menneet selittelemällä parane.

 

Kannattais yrittää keskustella ex-vaimon kanssa. Voin ihan omakohtasesta kokemuksesta lapsen näkökulmasta kertoo tommosen syyttelyn, haukkumisen ja aikuisten asioiden lasten niskoille kaatamiseen aiheuttavan lapselle hirveetä pitkäaikaista ahdistusta ja pidemmän päälle vihan ja katkeruuden tunteita nimeen omaan sitä parjaavaa vanhempaa kohtaan. Mulla meni pitkälle aikuisuuteen aikaa että pystyin antamaan anteeksi, mutta ahdistavaa ja turvatonta lapsuutta ei pysty kukaan enää muuttamaan toisenlaiseksi. Ex-vaimos kaivaa kuoppaa itselleen.

Kannattaa jatkaa samalla tyylillä luin tähän asti. Lapsille voi sanoa, että mielipiteitä ja näkökantoja on useita ja että sä oot heidän äidin kanssa monesta asiasta eri mieltä. Silti ne asiat kuuluu vain aikuisille eikä heidän pitäis joutua kuuntelemaan tai huolehtimaan aikuisten asioista ja että iskä kyllä tekee kaiken voitavan lasten edun mukasesti.

 

[QUOTE="Hömelö";29427402]Kannattais yrittää keskustella ex-vaimon kanssa. Voin ihan omakohtasesta kokemuksesta lapsen näkökulmasta kertoo tommosen syyttelyn, haukkumisen ja aikuisten asioiden lasten niskoille kaatamiseen aiheuttavan lapselle hirveetä pitkäaikaista ahdistusta ja pidemmän päälle vihan ja katkeruuden tunteita nimeen omaan sitä parjaavaa vanhempaa kohtaan. Mulla meni pitkälle aikuisuuteen aikaa että pystyin antamaan anteeksi, mutta ahdistavaa ja turvatonta lapsuutta ei pysty kukaan enää muuttamaan toisenlaiseksi. Ex-vaimos kaivaa kuoppaa itselleen.

Kannattaa jatkaa samalla tyylillä luin tähän asti. Lapsille voi sanoa, että mielipiteitä ja näkökantoja on useita ja että sä oot heidän äidin kanssa monesta asiasta eri mieltä. Silti ne asiat kuuluu vain aikuisille eikä heidän pitäis joutua kuuntelemaan tai huolehtimaan aikuisten asioista ja että iskä kyllä tekee kaiken voitavan lasten edun mukasesti.[/QUOTE]

Tuo oli aika hyvin sanottu.

 

En ala yksityiskohtaisesti kertomaan miksi erosimme, mutta voin sen verran sanoa että sellaista elämää ei kenenkään tarvitse kestää, ei edes lasten vuoksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut köyden päässä, valitsin vaikeimman vaihtoehdon ja lähdin.
Kyllä jokaisella on oikeus onneen tässä elämässä.

 

En ala yksityiskohtaisesti kertomaan miksi erosimme, mutta voin sen verran sanoa että sellaista elämää ei kenenkään tarvitse kestää, ei edes lasten vuoksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut köyden päässä, valitsin vaikeimman vaihtoehdon ja lähdin.
Kyllä jokaisella on oikeus onneen tässä elämässä.

Sinulla on oikeus onnelliseen elämään mutta lapsilla ei ole?

 

En ala yksityiskohtaisesti kertomaan miksi erosimme, mutta voin sen verran sanoa että sellaista elämää ei kenenkään tarvitse kestää, ei edes lasten vuoksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut köyden päässä, valitsin vaikeimman vaihtoehdon ja lähdin.
Kyllä jokaisella on oikeus onneen tässä elämässä.

Elo exäsi kanssa oli niin helvetillistä, että sinun teki mieli päättää päiväsi, mutta lapset kuitenkin jätit surutta sellaiseen helvettiin?

Kyllä jokaisella on oikeus onneen, mutta lasten hyvinvoinnin pitäisi kuitenkin olla jokaiselle vanhemmalle ykkösasia. Jos exäsi on tosiaan niin hirveä kuin kuvaat, niin sitä suuremmalla syyllä olisi pitänyt ero hoitaa mahdollisimman sopusointuisesti ja kiirehtimättä (ei vauvavaiheessa), lasten takia.

 

Itkettäänkin ajatus, että lapseni sanoisi tälle uudelle tulokkaalle joskus, että isi on kuulemma täys mulkku.

Tämä näyttää olevan suurin huolesi, kuin myös, ettei uuden vaimosi elämä järkkyisi?