Polyamoria

Ihan kokonaan en jaksanut tätä ketjua kahlata. Jaan kyllä tämän fffff:n mielipiteen siitä, että lapsia ei tällaisiin monimutkaisiin kuvioihin saisi sotkea. Romanttiset ihmissuhteet ovat sillä tapaa haavoittuvampia, että kun ne menevät rikki, niin monesti välit katkeavat kokonaan. On hyvä, että lapsella on paljon turvallisia aikuisia ympärillä, mutta mikäli näiden turvallisten aikuisten suhteet perustuvat ihastumiseen ja romanttiseen rakkauteen, niin kyllä silloin ollaan vaarassa keikuttaa lapsen perusturvaa sitä enemmän mitä enemmän näitä "turvallisia" aikuisia on. Kun yhdessäkin parisuhteessa on hoitamista. Ja onhan täällä todettu, että nämä "turvalliset" aikuiset saattavat sitten vaikka vaihtaa paikkakuntaa, jolloin ehkä vähän jäädään ikävöimään, mutta ei sitten muuta. Kuinkas lapset? Jäävätkö hekin "vähän ikävöimään"? Tai kun toissijaisen suhteen toinen puolisko löytää rakkauden, jonka kanssa perustaa perheen? Kuinkas sitten? Taas yksi "turvallinen" aikuinen katoaa. Otetaanko tilalle uusi?

Siitä olen samaa mieltä, että lapsia ei saa sotkea kuvioon kevein perustein. Ainakaan niin, että he kiintyvät tähän ihmiseen sen enempää, kuin kehen tahansa vanhempansa ystävään/kaveriin. Mutta tämähän koskee ihan yhtälailla tavallisia parisuhteitakin? Lapsia ei pidä tuosta noin vain pistää alulle eikä jo olemassaolevia sekoittaa mihinkään sellaiseen, mistä ei itsekään vielä ole täysin perillä/varma.

Tuossa "esimerkissäsi" menee mielestäni kaksi ihan eritasoista suhdetta nyt sekaisin. Jos kyseessä on lapselle läheinen, rakas ja turvallinen aikuinen, ei hän vanhemma/illekaan ole mikään toissijainen, deittailu-tason ihastus, jonka poistuminen elämästä ohitetaan olankohautuksella ja purkilla Ben&Jerrysiä.

 

Kaikki eivät kaipaa ykkössijalla olemista, ainakaan joka suhteessa. Sitoutuminen voi samalla ihmisellä myös olla eri asteista, eri ihmisten kanssa, ilman että se mitätöisi niiden suhteiden tärkeyttä. "Uskollisuussääntöjä" on, mutta nekin on tapauskohtaisia. Varmasti joissain polysuhteissakin on jokaisella lupa tehdä ihan mitä lystää olematta tilivelvollinen kenellekään. Se ei kovin vakavlta tai sitoutuneelta suhteelta kuulosta minustakaan, mutta ainahan on noita poikkeustapauksia. Pääasiassa kuitenkin pyrkimys on olla loukkaamatta ketään ja se, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä, turvallinen ja rakastettu/arvostettu olo suhteessa. Tämähän toki koskee myös tavallisia parisuhteita.

Itse ajattelen, että ystävyyssuhteisiinkin liittyy tiettyä sitoutumista ja jopa uskollisuutta/lojaaliutta. Voin tietysti puhua vain omasta puolestani. Itse olen (mielessäni) sitoutunut ystävyyssuhteisiini niin, ettei niitä pienet (tai vähän isommatkaan) virheet tai riidat kaada. Välillä voi olla rankkaa, mutta lopussa kiitos seisoo. Ystävyys kestää myös sen, että ei olla yhteydessä - ovet (niin konkreettiset kuin kuvainnollisetkin) on aina kuitenkin avoinna. Minulle voi uskoutua epäilemättä hetkeäkään sitä, pysyykö suuni kiinni. Voi luottaa, että jos soittaa hädän hetkellä, tulen apuun pää kolmantena jalkana. Uskollisuuten liittäisin ajatuksen siitä, että jos tietäisin rakkaan ystäväni inhoavan jotakuta, esim vanhaa koulukiusaajaansa tms, en ryhtyisi tarkoituksella sen henkilön kanssa kaveeraamaan. Ehkä myös sääntö siitä, että ystävien/kavereiden exät(/nyksät) on off limits on uskollisuutta ystävää kohtaan?

Uskollisuus ja lojaalius on minusta tässä yhteydessä eri asioita. Uskollisuus on pitkälti yksiavioisuutta, lojaalius koskee kaikkea muuta toimintaa. Uskollisuuslupaus petetään, jos mennään vieraisiin, lojaalisuuslupauksen voi pettää, jos vaikka valehtelee tai salaa jotain tai toimii muuten toista vahingoittaen. Uskollisuutta en kyllä ystävälle lupaisi, enkä ystävältä vaatisi, lojaalisuutta kylläkin.

 

Uskollisuus ja lojaalius on minusta tässä yhteydessä eri asioita. Uskollisuus on pitkälti yksiavioisuutta, lojaalius koskee kaikkea muuta toimintaa. Uskollisuuslupaus petetään, jos mennään vieraisiin, lojaalisuuslupauksen voi pettää, jos vaikka valehtelee tai salaa jotain tai toimii muuten toista vahingoittaen. Uskollisuutta en kyllä ystävälle lupaisi, enkä ystävältä vaatisi, lojaalisuutta kylläkin.

Minusta raja ei ole noin selvä, enkä pidä noita täysin eri asioina. En synonyymeinäkään, mutta toisiinsa vahvasti liittyvinä/kietoutuvina kuitenkin.

 

No tämä termi Polyamoria viittaa rakkauteen. Kuitenkin täällä asian puolestakin puhujat puhuvat ensisijaisista ja toissijaisista suhteista. Kuitenkin oletan, että koska kyseessä ei ole vain luvallinen pettäminen, nämä ihmiset tuodaan osaksi arkea (tällöin myös lapsen arkeen). Muuten en ymmärrä miten tämä eroaa vapaasta suhteesta. Kuitenkin; jos lapsen elämässä tärkeiden aikuisten suhde perustuu aikuisten väliseen romanttiseen rakkauteen niin uskon, että mitä enemmän aikuisia, sitä suurempi riski, että joku häviää lapsen elämästä kokonaan.

Siitä olen samaa mieltä, että lapsia ei saa sotkea kuvioon kevein perustein. Ainakaan niin, että he kiintyvät tähän ihmiseen sen enempää, kuin kehen tahansa vanhempansa ystävään/kaveriin. Mutta tämähän koskee ihan yhtälailla tavallisia parisuhteitakin? Lapsia ei pidä tuosta noin vain pistää alulle eikä jo olemassaolevia sekoittaa mihinkään sellaiseen, mistä ei itsekään vielä ole täysin perillä/varma.

Tuossa "esimerkissäsi" menee mielestäni kaksi ihan eritasoista suhdetta nyt sekaisin. Jos kyseessä on lapselle läheinen, rakas ja turvallinen aikuinen, ei hän vanhemma/illekaan ole mikään toissijainen, deittailu-tason ihastus, jonka poistuminen elämästä ohitetaan olankohautuksella ja purkilla Ben&Jerrysiä.

 

Siitä olen samaa mieltä, että lapsia ei saa sotkea kuvioon kevein perustein. Ainakaan niin, että he kiintyvät tähän ihmiseen sen enempää, kuin kehen tahansa vanhempansa ystävään/kaveriin. Mutta tämähän koskee ihan yhtälailla tavallisia parisuhteitakin? Lapsia ei pidä tuosta noin vain pistää alulle eikä jo olemassaolevia sekoittaa mihinkään sellaiseen, mistä ei itsekään vielä ole täysin perillä/varma.

Tuossa "esimerkissäsi" menee mielestäni kaksi ihan eritasoista suhdetta nyt sekaisin. Jos kyseessä on lapselle läheinen, rakas ja turvallinen aikuinen, ei hän vanhemma/illekaan ole mikään toissijainen, deittailu-tason ihastus, jonka poistuminen elämästä ohitetaan olankohautuksella ja purkilla Ben&Jerrysiä.

Mutta mikä se on sitten loppujen lopuksi se olennainen juttu verrattuna ihan tavalliseen tuttavaan, joka käy kylässä jne. Jos ajatellaan tällaista toissijaista suhdetta, niin miten lapset sitten tietävät onko kyseessä vain joku random-tuttava, joka käy kylässä vai jomman kumman vanhemman toissijainen kumppani. Jos siis ei olla muuttamassa yhteen. Mitä se polysuhdestatus tässä muuttaa?

 

Minusta raja ei ole noin selvä, enkä pidä noita täysin eri asioina. En synonyymeinäkään, mutta toisiinsa vahvasti liittyvinä/kietoutuvina kuitenkin.

Tämä on kyllä todella hankala keskustelu, kun puhutaan ihan mistä tahansa asiaan liittyvästä asiasta, niin mitään rajoja ei ole missään ja mitään yleisesti käytettävissä olevaa käsitettä asioille ei ole. Aina joku voi ajatella jonkun eri tavalla.

Minusta tässä keskustelutasolla noiden raja on ihan selvä. Se, miten niitä käytännössä toteutetaan on eri asia. Olen esimerkiksi työnantajallenikin lojaali, mutta uskollinen en millään muotoa.

 

[QUOTE="...";29416288]No tämä termi Polyamoria viittaa rakkauteen. Kuitenkin täällä asian puolestakin puhujat puhuvat ensisijaisista ja toissijaisista suhteista. Kuitenkin oletan, että koska kyseessä ei ole vain luvallinen pettäminen, nämä ihmiset tuodaan osaksi arkea (tällöin myös lapsen arkeen). Muuten en ymmärrä miten tämä eroaa vapaasta suhteesta. Kuitenkin; jos lapsen elämässä tärkeiden aikuisten suhde perustuu aikuisten väliseen romanttiseen rakkauteen niin uskon, että mitä enemmän aikuisia, sitä suurempi riski, että joku häviää lapsen elämästä kokonaan.[/QUOTE]

Kyllä, termi viittaa rakkauteen. Tie rakkauteen on kuitenkin pitkä ja sitä edeltää monet muut tunteet ja vaiheet. Eikö?

Kai arkeen kuuluu muutakin kuin koti, perhe ja lapset? Minun arkeeni kuuluu vahvasti myös ystävien tapaaminen, mieluiten ilman lapsia. Ne tapaamiset ovat vapaa-aikaani. Minusta se, mitä vapaa-ajallani teen, ei kuulu lapsilleni. Voisin käydä kaverilla, salilla tai treffeillä - lapset tietäisivät vain sen, että olisin poissa kotoa sen hetken.

Luitko niitä viestejä, missä yritettiin selittää vapaan suhteen ja polysuhteen eroja? Kuinka vapaa suhde tarkoittaa tunteetonta seksiä muiden kanssa/parisuhteen ulkopuolella, mutta polyamoria sitä, että on päällekkäisiä parisuhteita...? Ne päällekkäiset suhteet voivat olla vakavia tai kevyitä, jo kauan kestäneitä tai vasta tapailua, mutta jokaisessa on tunteet mukana, ihastumista. Seksi ei ole noiden suhteiden kantava ajatus, vaikka se jossain vaiheessa kuvioon todennäköisesti astuukin.

 

Kyllä, termi viittaa rakkauteen. Tie rakkauteen on kuitenkin pitkä ja sitä edeltää monet muut tunteet ja vaiheet. Eikö?

Kai arkeen kuuluu muutakin kuin koti, perhe ja lapset? Minun arkeeni kuuluu vahvasti myös ystävien tapaaminen, mieluiten ilman lapsia. Ne tapaamiset ovat vapaa-aikaani. Minusta se, mitä vapaa-ajallani teen, ei kuulu lapsilleni. Voisin käydä kaverilla, salilla tai treffeillä - lapset tietäisivät vain sen, että olisin poissa kotoa sen hetken.

Luitko niitä viestejä, missä yritettiin selittää vapaan suhteen ja polysuhteen eroja? Kuinka vapaa suhde tarkoittaa tunteetonta seksiä muiden kanssa/parisuhteen ulkopuolella, mutta polyamoria sitä, että on päällekkäisiä parisuhteita...? Ne päällekkäiset suhteet voivat olla vakavia tai kevyitä, jo kauan kestäneitä tai vasta tapailua, mutta jokaisessa on tunteet mukana, ihastumista. Seksi ei ole noiden suhteiden kantava ajatus, vaikka se jossain vaiheessa kuvioon todennäköisesti astuukin.

Se, että käy arkena ystävien kanssa ulkona ei minusta kyllä mitenkään tarkoita sitä, että ystävät jakavat arkeni kanssani. Tuolla logiikalla jälleen olen parisuhteessa työkavereiden kanssa, koska olen sitoutunut jakamaan arkeni heidän kanssaan.

 

Mutta mikä se on sitten loppujen lopuksi se olennainen juttu verrattuna ihan tavalliseen tuttavaan, joka käy kylässä jne. Jos ajatellaan tällaista toissijaista suhdetta, niin miten lapset sitten tietävät onko kyseessä vain joku random-tuttava, joka käy kylässä vai jomman kumman vanhemman toissijainen kumppani. Jos siis ei olla muuttamassa yhteen. Mitä se polysuhdestatus tässä muuttaa?

Mitä se muuttaa? Lasten silmissäkö? Ei mitään, koska heille moista ei ole tarpeen puhua. Minun mielestäni. Miksi lasten edes pitäisi tuossa tilanteessa tietää, mitä tarkalleen tuon tuttavan ja vanhemman välillä tapahtuu?

Ei sillä "statuksella" ole mitään merkitystä muulloin, kun silloin, kun yritetään selittää suhdetta sellaiselle, joka ei sitä ymmärrä/hyväksy. Silloin, kun yritetään selittää, ettei kyseessä ole vapaa suhde, vaan jotain muuta.

Vertaa vaikka ihmisiin ja "rotuihin". Ei sillä, minkä värisiä iholtamme olemme, ole mitään merkitystä eikä sille tarvitse antaa nimeä, paitsi jos jolleki on selitettävä, mistä ero johtuu. (Vähän kaukaa haettu vertauskuva, mutta mielikuvitukseni esimerkeissä on vähän jo koetuksella.)

 

Tämä on kyllä todella hankala keskustelu, kun puhutaan ihan mistä tahansa asiaan liittyvästä asiasta, niin mitään rajoja ei ole missään ja mitään yleisesti käytettävissä olevaa käsitettä asioille ei ole. Aina joku voi ajatella jonkun eri tavalla.

Minusta tässä keskustelutasolla noiden raja on ihan selvä. Se, miten niitä käytännössä toteutetaan on eri asia. Olen esimerkiksi työnantajallenikin lojaali, mutta uskollinen en millään muotoa.

Jokaisella sanalla on jokaiselle ihmiselle vähän eri klangi ja jokaisen sanan merkitys muuttuu hieman kontekstin mukaan. Mielestäni tuo on täysin ymmärrettävää.

 

Jokaisella sanalla on jokaiselle ihmiselle vähän eri klangi ja jokaisen sanan merkitys muuttuu hieman kontekstin mukaan. Mielestäni tuo on täysin ymmärrettävää.

On toki, mutta onhan tämä keskustelu melko järjetön, jos mistään aiheeseen liittyvästä käsitteestä ei ole yksimielisyyttä. Jos ajatellaan vaikka tuota sitoutumista tai arjen jakamista, niin aika hankalaa siitä on puhua, kun se ei missään tapauksessa tarkoita samaa, kuin yhteen muuttaminen.

 

Se, että käy arkena ystävien kanssa ulkona ei minusta kyllä mitenkään tarkoita sitä, että ystävät jakavat arkeni kanssani. Tuolla logiikalla jälleen olen parisuhteessa työkavereiden kanssa, koska olen sitoutunut jakamaan arkeni heidän kanssaan.

Tuo oli vastaus siihen oletukseen, että kaikki mikä kuuluu aikuisen arkeen, kuuluisi myös lapsen arkeen. Joku ihminen voi olla osa aikuisen arkea ilman, että se on osa lapsen arkea.

 

Mitä se muuttaa? Lasten silmissäkö? Ei mitään, koska heille moista ei ole tarpeen puhua. Minun mielestäni. Miksi lasten edes pitäisi tuossa tilanteessa tietää, mitä tarkalleen tuon tuttavan ja vanhemman välillä tapahtuu?

Ei sillä "statuksella" ole mitään merkitystä muulloin, kun silloin, kun yritetään selittää suhdetta sellaiselle, joka ei sitä ymmärrä/hyväksy. Silloin, kun yritetään selittää, ettei kyseessä ole vapaa suhde, vaan jotain muuta.

Vertaa vaikka ihmisiin ja "rotuihin". Ei sillä, minkä värisiä iholtamme olemme, ole mitään merkitystä eikä sille tarvitse antaa nimeä, paitsi jos jolleki on selitettävä, mistä ero johtuu. (Vähän kaukaa haettu vertauskuva, mutta mielikuvitukseni esimerkeissä on vähän jo koetuksella.)

Ihonväri nyt kuitenkin näkyy päälle päin, mutta polyamoria kai ei.

Tuolla aiemmin jo kysyinkin, miksi tätä polyamoriaa sitten on tarpeen edes selitellä, kun se ei oikeastaan kenellekään näy. Miksi on tärkeää tehdä ero polyamorian ja vapaan suhteen välillä, jos käytännössä sillä ei ole mitään merkitystä eikä kukaan sitä loppujen lopuksi oikein edes ymmärrä? Näissä keskusteluissa se selityskin useimmiten koskee sitä polyamoria-sanaa. Jos joku täällä kertoo olevansa vapaassa suhteessa, niin kukaan ei sitä sen kummemmin välttämättä edes noteeraa, mutta jos joku kertoo olevansa polyamorinen, se kuulostaa vain paljon mielenkiintoisemmalta, mutta kun paljastuukin, että onkin kyse (lähes) samasta asiasta, kuin vapaassa suhteessa, niin mielenkiinto lopahtaa. Sitten alkaa vain väittäminen, onko niillä jotain eroa. Tämä on minun näkemykseni aiheesta.

 

Tuo oli vastaus siihen oletukseen, että kaikki mikä kuuluu aikuisen arkeen, kuuluisi myös lapsen arkeen. Joku ihminen voi olla osa aikuisen arkea ilman, että se on osa lapsen arkea.

No nimenomaan tästä sen taas huomaa, että se arkeen kuuluminen ja arjen jakaminen tarkoittaa meillä ihan eri asioita. Enkö siis jaa arkea mieheni kanssa, koska emme ole samassa työpaikassa?

 

On toki, mutta onhan tämä keskustelu melko järjetön, jos mistään aiheeseen liittyvästä käsitteestä ei ole yksimielisyyttä. Jos ajatellaan vaikka tuota sitoutumista tai arjen jakamista, niin aika hankalaa siitä on puhua, kun se ei missään tapauksessa tarkoita samaa, kuin yhteen muuttaminen.

Paitsi että joissain tapauksissa voi tarkoittaa yhteenmuuttamistakin.

Mihin tähtäät tällä keskustelulla? Mikä mielestäsi on tämän keskustelun tarkoitus?

Itse olen olettanut selittäväni jotain, mistä minulla on tietoa ja kokemusta ihmiselle, joka haluaa ymmärtää...? Nyt minusta tuntuu, että kinaamme siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä ja että yrität pyörittää sanojani parhaasi mukaan niin, että saisit vahvistuksen sille, että koko polyamoria on höpönlöpöä ja sinä olet ollut oikeassa alusta asti. Onko näin?

 

No nimenomaan tästä sen taas huomaa, että se arkeen kuuluminen ja arjen jakaminen tarkoittaa meillä ihan eri asioita. Enkö siis jaa arkea mieheni kanssa, koska emme ole samassa työpaikassa?

Sanoinko mielestäsi noin?

 

Paitsi että joissain tapauksissa voi tarkoittaa yhteenmuuttamistakin.

Mihin tähtäät tällä keskustelulla? Mikä mielestäsi on tämän keskustelun tarkoitus?

Itse olen olettanut selittäväni jotain, mistä minulla on tietoa ja kokemusta ihmiselle, joka haluaa ymmärtää...? Nyt minusta tuntuu, että kinaamme siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä ja että yrität pyörittää sanojani parhaasi mukaan niin, että saisit vahvistuksen sille, että koko polyamoria on höpönlöpöä ja sinä olet ollut oikeassa alusta asti. Onko näin?

Niin, olen koko ajan halunnut tietää, millä tavalla tuo eroaa siitä kuviosta, jonka minä miellän vapaaksi suhteeksi. Olen halunnut tietää, miten tuollaisessa suhteessa se sitoutuminen tapahtuu. Olen halunnut tietää, miten oikea ja aito rakkaussuhde voi olla toisarvoista. Kaikki selittyy näköjään sillä, että ihmiset ovat erilaisia ja minä ajattelen väärin. Mitään konkreettista en ole oikein saanut tästä irti. Mutta myönnän kyllä, että olen jäärä, mitä tulee käsitteisiin.

 

No ehkä tätä on sitten vaan vaikeaa ymmärtää, kun sana rakkaus tarkoittaa meille eri asiaa. Jos rakastuin mieheeni 15 vuotta sitten päättömän silmittömästi ja en ole sen jälkeen tuntenut mitään (edes fyysistä) vetoa yhteenkään mieheen. Nyt olen mieheeni samaan aikaan rakastunut + rakastan häntä syvästi. Mitkä monet tunteet ja vaiheet mielestäsi johtavat rakkauteen? Kun minulla tämä tie rakkauteen ei ollut kovin monimutkainen..
Yksikään argumentti ei vielä ole saanut minua vakuuttuneeksi siitä, ettei polyamoriassa olisi kyse lähinnä monen seksisuhteen tavoittelusta, kun yksi ei riitä. Toki se on plussaa, että kaikista seksikumppaneistaan pitää.

Kyllä, termi viittaa rakkauteen. Tie rakkauteen on kuitenkin pitkä ja sitä edeltää monet muut tunteet ja vaiheet. Eikö?

Kai arkeen kuuluu muutakin kuin koti, perhe ja lapset? Minun arkeeni kuuluu vahvasti myös ystävien tapaaminen, mieluiten ilman lapsia. Ne tapaamiset ovat vapaa-aikaani. Minusta se, mitä vapaa-ajallani teen, ei kuulu lapsilleni. Voisin käydä kaverilla, salilla tai treffeillä - lapset tietäisivät vain sen, että olisin poissa kotoa sen hetken.

Luitko niitä viestejä, missä yritettiin selittää vapaan suhteen ja polysuhteen eroja? Kuinka vapaa suhde tarkoittaa tunteetonta seksiä muiden kanssa/parisuhteen ulkopuolella, mutta polyamoria sitä, että on päällekkäisiä parisuhteita...? Ne päällekkäiset suhteet voivat olla vakavia tai kevyitä, jo kauan kestäneitä tai vasta tapailua, mutta jokaisessa on tunteet mukana, ihastumista. Seksi ei ole noiden suhteiden kantava ajatus, vaikka se jossain vaiheessa kuvioon todennäköisesti astuukin.

 

Niin, olen koko ajan halunnut tietää, millä tavalla tuo eroaa siitä kuviosta, jonka minä miellän vapaaksi suhteeksi. Olen halunnut tietää, miten tuollaisessa suhteessa se sitoutuminen tapahtuu. Olen halunnut tietää, miten oikea ja aito rakkaussuhde voi olla toisarvoista. Kaikki selittyy näköjään sillä, että ihmiset ovat erilaisia ja minä ajattelen väärin. Mitään konkreettista en ole oikein saanut tästä irti. Mutta myönnän kyllä, että olen jäärä, mitä tulee käsitteisiin.

Ehkä sitten ajattelet väärin. Minä kuitnkin kuvailisin sitä enneminkin niin, että keskityt liikaa termeihin ja käsittelet aihetta hieman putkinäköisesti, pysyen hyvin jämäkästi vain omassa, vahvasti yksiavioisessa ajattelutavassasi. Enkä nyt tarkoita loukata.

Kun kyse on ihmisistä, yksilöistä, tunteista ja suhteista ihmisten välillä, on termeissäkin oltava joustovaraa. Kaikki sanat ja käsitteet tarkoittavat kaikille ihmisille vähän eri asioita.

Toistan vielä kerran:
Vapaa suhde tarkoittaa yksiavioista parisuhdetta, jossa parisuhteen osapuolilla on vapaus harrastaa seksiä suhteen ulkopuolisten kanssa.
Polysuhde on parisuhteeseen verrattava ihmissuhde, mutta osapuolia on enemmän, kuin kaksi.
Polyamoria on käsite jolla kuvata tilaa/tunnetta/seksualista suuntautumista/suhteen laatua.

Tämän selittäminen on suunnilleen yhtä vaikeaa, kuin se, että yrittäisi kuurosokealle puhuen kuvailla miltä kuulostaa väri vihreä. Hän voisi ymmärtää vain, jos "kuuntelisi" todella avoimin mielin, rikkoisi mielikuvituksensa rajoja ja kyseenalaistaisi paitsi kertojan, myös omat ajatuksensa/käsityksensä/tunteensa ja tarvitsisi silti vielä tulkin, joka osaa viittoa sokealle.

 

l. ed viestini. Noh... tähän sanoisin, että ei voi tarkoittaa "parisuhteeseen verrattavaa ihmissuhdetta jne.", mikäli kaikki tämän suhteen osapuolet eivät ihastu/rakastu toisiinsa ja elä tasa-arvoisessa asemassa suhteessa. Yhdessäkään viestissä ei ole annettu ymmärtää että olisi näin.

Ehkä sitten ajattelet väärin. Minä kuitnkin kuvailisin sitä enneminkin niin, että keskityt liikaa termeihin ja käsittelet aihetta hieman putkinäköisesti, pysyen hyvin jämäkästi vain omassa, vahvasti yksiavioisessa ajattelutavassasi. Enkä nyt tarkoita loukata.

Kun kyse on ihmisistä, yksilöistä, tunteista ja suhteista ihmisten välillä, on termeissäkin oltava joustovaraa. Kaikki sanat ja käsitteet tarkoittavat kaikille ihmisille vähän eri asioita.

Toistan vielä kerran:
Vapaa suhde tarkoittaa yksiavioista parisuhdetta, jossa parisuhteen osapuolilla on vapaus harrastaa seksiä suhteen ulkopuolisten kanssa.
Polysuhde on parisuhteeseen verrattava ihmissuhde, mutta osapuolia on enemmän, kuin kaksi.
Polyamoria on käsite jolla kuvata tilaa/tunnetta/seksualista suuntautumista/suhteen laatua.

Tämän selittäminen on suunnilleen yhtä vaikeaa, kuin se, että yrittäisi kuurosokealle puhuen kuvailla miltä kuulostaa väri vihreä. Hän voisi ymmärtää vain, jos "kuuntelisi" todella avoimin mielin, rikkoisi mielikuvituksensa rajoja ja kyseenalaistaisi paitsi kertojan, myös omat ajatuksensa/käsityksensä/tunteensa ja tarvitsisi silti vielä tulkin, joka osaa viittoa sokealle.

 

[QUOTE="...";29416478]Mitkä monet tunteet ja vaiheet mielestäsi johtavat rakkauteen? [/QUOTE]

Luitko psykaa koulussa? Tästä puhuttin siellä(kin). En lähde tätä nyt selittämään, mutta etsin sinulle yhden linkin, joka ehkä hieman selventää, mitä tarkoitin:

Parisuhteen vaiheet rakastumisesta rakkauteen - Väestöliitto

"Toisin kuin saduissa, parisuhde ei säily koko ajan samanlaisena. Siinä voidaan nähdä erilaisia vaiheita." Sanotaan linkissäkin.

[QUOTE="...";29416478]
Yksikään argumentti ei vielä ole saanut minua vakuuttuneeksi siitä, ettei polyamoriassa olisi kyse lähinnä monen seksisuhteen tavoittelusta, kun yksi ei riitä. Toki se on plussaa, että kaikista seksikumppaneistaan pitää. [/QUOTE]

Myös aseksuaali voi olla polyamorinen. Kävikö mielessä?

 

[QUOTE="...";29416584]l. ed viestini. Noh... tähän sanoisin, että ei voi tarkoittaa "parisuhteeseen verrattavaa ihmissuhdetta jne.", mikäli kaikki tämän suhteen osapuolet eivät ihastu/rakastu toisiinsa ja elä tasa-arvoisessa asemassa suhteessa. Yhdessäkään viestissä ei ole annettu ymmärtää että olisi näin.[/QUOTE]

Anteeksi? Onhan tässä ketjussa puhuttu vaikka kuinka triangeleistakin yms. Vai mitä tarkoitat?

Polysuhteet voivat olla rinnakkaisia parisuhteita tai "pari"suhteita, joissa on useampi (kuin kaksi) ihminen.

 

"Luinko psykaa koulussa" kertoo nyt taas sinusta jotain. 20 ja risat? No joo... jos vaikka sitten minulla on käynyt vaan ihan satumainen tsägä parisuhteeni kanssa. Ei lukion psykankirjat sen enempää kuin väestöliittokaan pysty rakkaudelle tekemään jotain yleispätevää kaavaa. Luulisi, että sinä polyamorian puolestapuhujana suhtautuisit näihin rakkauden yhtälöihin hyvinkin skeptisesti.

Mitä noihin triangeleihin tulee; ihastuminen ja rakastuminen pitäisi tapahtua käytännössä ihan yhtäaikaisesti kolmikon välillä, jotta suhde olisi tasa-arvoinen. Muuten toinen on tavallaan valinnut ihastumisen kohteen sinulle, eikä näin ollen suhde ole lähtökohtaisesti alkanut omasta tunteesta.

Luulen, että tässä on nyt oikeasti kyse vain siitä, että ymmärrämme sanan "rakkaus" tosi eri tavalla.

Luitko psykaa koulussa? Tästä puhuttin siellä(kin). En lähde tätä nyt selittämään, mutta etsin sinulle yhden linkin, joka ehkä hieman selventää, mitä tarkoitin:

Parisuhteen vaiheet rakastumisesta rakkauteen - Väestöliitto

"Toisin kuin saduissa, parisuhde ei säily koko ajan samanlaisena. Siinä voidaan nähdä erilaisia vaiheita." Sanotaan linkissäkin.



Myös aseksuaali voi olla polyamorinen. Kävikö mielessä?

 

[QUOTE="...";29416647]"Luinko psykaa koulussa" kertoo nyt taas sinusta jotain. 20 ja risat? No joo... jos vaikka sitten minulla on käynyt vaan ihan satumainen tsägä parisuhteeni kanssa. Ei lukion psykankirjat sen enempää kuin väestöliittokaan pysty rakkaudelle tekemään jotain yleispätevää kaavaa. Luulisi, että sinä polyamorian puolestapuhujana suhtautuisit näihin rakkauden yhtälöihin hyvinkin skeptisesti.

Mitä noihin triangeleihin tulee; ihastuminen ja rakastuminen pitäisi tapahtua käytännössä ihan yhtäaikaisesti kolmikon välillä, jotta suhde olisi tasa-arvoinen. Muuten toinen on tavallaan valinnut ihastumisen kohteen sinulle, eikä näin ollen suhde ole lähtökohtaisesti alkanut omasta tunteesta.

Luulen, että tässä on nyt oikeasti kyse vain siitä, että ymmärrämme sanan "rakkaus" tosi eri tavalla.[/QUOTE]

Ahaa. Kun argumentit loppuu, mennään henkilökohtaisuuksiin? Harmi, että arvauksesi meni pieleen. Jos oltaisi puhuttu maantiedosta ja Afrikasta, ja sinä olisit esittänyt, että koko manner on yhtä maata, olisin yhtälailla kysynyt, että luitko maantietoa koulussa.

Väitätkö todella, että tunteesi miestäsi kohtaan on nyt tismalleen samat, kuin viikon tuntemisen jälkeen? Rakastit häntä ensinäkemällä tasan samalla tavalla, etkä siis pelkästään yhtä paljon, vaan myös saman "laatuisesti", samalla tiedolla ja ymmärryksellä, kuin nyt? Sillon todella OLET erityinen ja kuulisin mieluusti lisää siitä, miten moinen on mahdollista.

Ja rakkauden yhtälöt... Huoh. Uskon, että ihmistä, ihmisen psyykettä ja ihmisten välisiä suhteita on tutkittu sen verran, että on mahdollista tehdä joitain suuntaa-antavia yleistyksiä. Gaussin käyrän huomioiden ja muistaen, että poikkeus (tässä rakkaustapauksessa siis sinä) vahvistaa säännön. Väittäisin esimerkiksi, että jos äidiltä kuolee lapsi, kokee äiti sen raskaana menetyksenä ja suree sitä enemmän, kuin mitään muuta koskaan. Tiedän kuitenkin, että on olemassa äitejä, jotka itse tappavat omat lapsensa, ilman tunnontuskia. On mahdollista tehdä tiettyjä yleistyksiä sen mukaan, miten enemmistö toimii, mutta on huomioitava ihmisten yksilöllisyys ja muistettava, että kun mukana on ihnimillinen tekijä, ei mikään ole varmaa.

 

No heh... anteeksi, mutta nuo viittaukset peruskouluun yleensä kertovat se olevan vielä kohtuullisen tuoreessa muistissa. Ja tuo maantieto -vertaus oli kerrassaan kehno. En väitä. Enkä väittänyt. Mutta (kuten jo totesin) "tie rakkauteen" ei ollut kovin monimutkainen. Rakastuin->rakkaus syveni. Edelleen tosin olen myös rakastunut. Täällä joku polyamorian puolesta puhuja piti itsestään selvänä, että parisuhteen aikana tulee ihastuttua toisiin. No, jos olen tämän perusolettamuksen osalta eri mieltä. Olen ehkä onnekas.
Haluan tutkimuksen, jossa olisi pitkällä ajalla tutkittu lapsiperheitä, joissa vanhemmat ovat polysuhteissa ( ). Ehkä sitten voitaisiin puhua tosijuttujen valossa. Toisaalta; ehkä en haluaisi.

Ahaa. Kun argumentit loppuu, mennään henkilökohtaisuuksiin? Harmi, että arvauksesi meni pieleen. Jos oltaisi puhuttu maantiedosta ja Afrikasta, ja sinä olisit esittänyt, että koko manner on yhtä maata, olisin yhtälailla kysynyt, että luitko maantietoa koulussa.

Väitätkö todella, että tunteesi miestäsi kohtaan on nyt tismalleen samat, kuin viikon tuntemisen jälkeen? Rakastit häntä ensinäkemällä tasan samalla tavalla, etkä siis pelkästään yhtä paljon, vaan myös saman "laatuisesti", samalla tiedolla ja ymmärryksellä, kuin nyt? Sillon todella OLET erityinen ja kuulisin mieluusti lisää siitä, miten moinen on mahdollista.

Ja rakkauden yhtälöt... Huoh. Uskon, että ihmistä, ihmisen psyykettä ja ihmisten välisiä suhteita on tutkittu sen verran, että on mahdollista tehdä joitain suuntaa-antavia yleistyksiä. Gaussin käyrän huomioiden ja muistaen, että poikkeus (tässä rakkaustapauksessa siis sinä) vahvistaa säännön. Väittäisin esimerkiksi, että jos äidiltä kuolee lapsi, kokee äiti sen raskaana menetyksenä ja suree sitä enemmän, kuin mitään muuta koskaan. Tiedän kuitenkin, että on olemassa äitejä, jotka itse tappavat omat lapsensa, ilman tunnontuskia. On mahdollista tehdä tiettyjä yleistyksiä sen mukaan, miten enemmistö toimii, mutta on huomioitava ihmisten yksilöllisyys ja muistettava, että kun mukana on ihnimillinen tekijä, ei mikään ole varmaa.