.vieras.
Siitä olen samaa mieltä, että lapsia ei saa sotkea kuvioon kevein perustein. Ainakaan niin, että he kiintyvät tähän ihmiseen sen enempää, kuin kehen tahansa vanhempansa ystävään/kaveriin. Mutta tämähän koskee ihan yhtälailla tavallisia parisuhteitakin? Lapsia ei pidä tuosta noin vain pistää alulle eikä jo olemassaolevia sekoittaa mihinkään sellaiseen, mistä ei itsekään vielä ole täysin perillä/varma.Ihan kokonaan en jaksanut tätä ketjua kahlata. Jaan kyllä tämän fffff:n mielipiteen siitä, että lapsia ei tällaisiin monimutkaisiin kuvioihin saisi sotkea. Romanttiset ihmissuhteet ovat sillä tapaa haavoittuvampia, että kun ne menevät rikki, niin monesti välit katkeavat kokonaan. On hyvä, että lapsella on paljon turvallisia aikuisia ympärillä, mutta mikäli näiden turvallisten aikuisten suhteet perustuvat ihastumiseen ja romanttiseen rakkauteen, niin kyllä silloin ollaan vaarassa keikuttaa lapsen perusturvaa sitä enemmän mitä enemmän näitä "turvallisia" aikuisia on. Kun yhdessäkin parisuhteessa on hoitamista. Ja onhan täällä todettu, että nämä "turvalliset" aikuiset saattavat sitten vaikka vaihtaa paikkakuntaa, jolloin ehkä vähän jäädään ikävöimään, mutta ei sitten muuta. Kuinkas lapset? Jäävätkö hekin "vähän ikävöimään"? Tai kun toissijaisen suhteen toinen puolisko löytää rakkauden, jonka kanssa perustaa perheen? Kuinkas sitten? Taas yksi "turvallinen" aikuinen katoaa. Otetaanko tilalle uusi?
Tuossa "esimerkissäsi" menee mielestäni kaksi ihan eritasoista suhdetta nyt sekaisin. Jos kyseessä on lapselle läheinen, rakas ja turvallinen aikuinen, ei hän vanhemma/illekaan ole mikään toissijainen, deittailu-tason ihastus, jonka poistuminen elämästä ohitetaan olankohautuksella ja purkilla Ben&Jerrysiä.