yleiskone
Upea herätys tänään! Heräsin ukon noitumiseen ja kysyin, mikä mättää. Ukko oli lähdössä kaverinsa rakennukselle ja yksi tietty pusero oli kuulemma hukassa. Nousin ja lähdin katsomaan, olisiko pusero khh:n pöydällä, jossa on läjä viikkaamatonta pyykkiä. Avasin oven ja huomasin uko levittäneen likapyykit khh:n lattialle. Lisäksi hän oli levittänyt pöydältä puhtaita pyykkejä myös lattialle! Kun mainitsin asiasta, mies vastasi, että ei tarvis nakella pitkin lattioita, jos akka viittis pestä ja viikata useammin! Se kun ei näemmä riitä, että pyykkään 3 koneellista päivässä, pyykki ei koskaan lopu, mieskin saattaa päivässä vaihtaa vaatteet 2 kertaa ja edelliset vie likapyykkiin. Tänään tunnen itseni pelkäksi yleiskoneeksi: mies ohjeisti vielä lähtiessään pesemään pyykkiä, lämmittämään uunia, kokkaamaan ruoan valmiiksi tiettyyn aikaan, siivoamaan, viikkaamaan, lumitöihin ja tämän lisäksi tottakai leikkimään lapsen kanssa. Olen kotiäiti ja kaikki kotityöt ovat vastuullani, myös viikonloppuisin. Mies ei osallistu, koska "siinä on riittävästi, että käyn päivittäin ansiotyössä." Eipä hän osallistunut kotitöihin silloinkaan, kun myös minä kävin ansiotyössä, vaan minun elämäni oli yhtä raatamista: ensin päivä fyysisesti raskasta työtä, lapset hoidosta, ruoan valmistus, pyykkäys, siivous, lasten kanssa leikkiminen, lasten iltapalat ja -pesut, lasten nukuttaminen ja kaiken tämän jälkeen olisi pitänyt vielä ukolle tyytyväisenä haaroja olla levittämässä! Paloin vuodessa loppuun, mutta edes siitä ukko ei tajunnut, että en yksin jaksa kaikkea tehdä...