Lapsellinen ukko

  • Viestiketjun aloittaja yleiskone
  • Ensimmäinen viesti
yleiskone
Upea herätys tänään! Heräsin ukon noitumiseen ja kysyin, mikä mättää. Ukko oli lähdössä kaverinsa rakennukselle ja yksi tietty pusero oli kuulemma hukassa. Nousin ja lähdin katsomaan, olisiko pusero khh:n pöydällä, jossa on läjä viikkaamatonta pyykkiä. Avasin oven ja huomasin uko levittäneen likapyykit khh:n lattialle. Lisäksi hän oli levittänyt pöydältä puhtaita pyykkejä myös lattialle! Kun mainitsin asiasta, mies vastasi, että ei tarvis nakella pitkin lattioita, jos akka viittis pestä ja viikata useammin! Se kun ei näemmä riitä, että pyykkään 3 koneellista päivässä, pyykki ei koskaan lopu, mieskin saattaa päivässä vaihtaa vaatteet 2 kertaa ja edelliset vie likapyykkiin. Tänään tunnen itseni pelkäksi yleiskoneeksi: mies ohjeisti vielä lähtiessään pesemään pyykkiä, lämmittämään uunia, kokkaamaan ruoan valmiiksi tiettyyn aikaan, siivoamaan, viikkaamaan, lumitöihin ja tämän lisäksi tottakai leikkimään lapsen kanssa. Olen kotiäiti ja kaikki kotityöt ovat vastuullani, myös viikonloppuisin. Mies ei osallistu, koska "siinä on riittävästi, että käyn päivittäin ansiotyössä." Eipä hän osallistunut kotitöihin silloinkaan, kun myös minä kävin ansiotyössä, vaan minun elämäni oli yhtä raatamista: ensin päivä fyysisesti raskasta työtä, lapset hoidosta, ruoan valmistus, pyykkäys, siivous, lasten kanssa leikkiminen, lasten iltapalat ja -pesut, lasten nukuttaminen ja kaiken tämän jälkeen olisi pitänyt vielä ukolle tyytyväisenä haaroja olla levittämässä! Paloin vuodessa loppuun, mutta edes siitä ukko ei tajunnut, että en yksin jaksa kaikkea tehdä...
 
eroa ei taida
Upea herätys tänään! Heräsin ukon noitumiseen ja kysyin, mikä mättää. Ukko oli lähdössä kaverinsa rakennukselle ja yksi tietty pusero oli kuulemma hukassa. Nousin ja lähdin katsomaan, olisiko pusero khh:n pöydällä, jossa on läjä viikkaamatonta pyykkiä. Avasin oven ja huomasin uko levittäneen likapyykit khh:n lattialle. Lisäksi hän oli levittänyt pöydältä puhtaita pyykkejä myös lattialle! Kun mainitsin asiasta, mies vastasi, että ei tarvis nakella pitkin lattioita, jos akka viittis pestä ja viikata useammin! Se kun ei näemmä riitä, että pyykkään 3 koneellista päivässä, pyykki ei koskaan lopu, mieskin saattaa päivässä vaihtaa vaatteet 2 kertaa ja edelliset vie likapyykkiin. Tänään tunnen itseni pelkäksi yleiskoneeksi: mies ohjeisti vielä lähtiessään pesemään pyykkiä, lämmittämään uunia, kokkaamaan ruoan valmiiksi tiettyyn aikaan, siivoamaan, viikkaamaan, lumitöihin ja tämän lisäksi tottakai leikkimään lapsen kanssa. Olen kotiäiti ja kaikki kotityöt ovat vastuullani, myös viikonloppuisin. Mies ei osallistu, koska "siinä on riittävästi, että käyn päivittäin ansiotyössä." Eipä hän osallistunut kotitöihin silloinkaan, kun myös minä kävin ansiotyössä, vaan minun elämäni oli yhtä raatamista: ensin päivä fyysisesti raskasta työtä, lapset hoidosta, ruoan valmistus, pyykkäys, siivous, lasten kanssa leikkiminen, lasten iltapalat ja -pesut, lasten nukuttaminen ja kaiken tämän jälkeen olisi pitänyt vielä ukolle tyytyväisenä haaroja olla levittämässä! Paloin vuodessa loppuun, mutta edes siitä ukko ei tajunnut, että en yksin jaksa kaikkea tehdä...
olla muuta ulospääsyä parisuhteesta, jossa nainen on vain kotirorjana?:(
 
pullaulla
Meilläkään ei mies tee kotitöitä, mutta leikkii lasten kanssa kyllä, eikä ikinä valita vaikka koti olisi hieman sekaisin. Sanoo iltaisin joskus että "älä nyt kokoajan siivoile, kyllä ne ehtii huomennakin, tule nyt tänne kainaloon" :) Olen kotona, mies töissä (ei ihan kokopäivä- mutta melkein), joten olen tyytyväinen tähän jakoon, mutta tuossa sinun tilanteessa en varmaan olisi..

Mutta mitä tehdä, sitä en tiedä... :(
 
Voimia
Kannattaa pitää vakavanoloinen palaveri hänen kanssaan ja sanoa, että ihminen ei jaksa määräänsä enempää ja että Mites suu sitten pannaan, kun silta loppuu voimat ja hänen pitää tehdä kaikki.

Lähde muutaman päivän matkalle perheesi luo, niin hän saa yrittää selvitä yksin.
 
toinen yleiskone
Voih. Kuulostaa niin tutulle. Itse siis olen parhaillaan samanlaisessa suhteessa. Olin ennen äitiyslomaa töissä ja vielä tosi paljon ja pitkiä päiviä. Esim yhtenä kk mul oli vain 3vapaa päivää ja olin ihan loppu jo pelkän raskauden ja töiden takia sit piti viel jaksaa kotihoitaa ja kiukutteleva lapsi joka kaipasi äitiä.. nyt mies on raivonnut että mun pitäs töihin mennä kun rahat ei riitä, olen siis kotihoidontuella. Ja mä tiedän etten jaksa en jaksa edes nyt tehdä kaikkia kotitöitä mitä pitäis ja vaikka kuinka teen on kämppä silti sekaisin. Mies ja hänen lapset eivät tee kerta kaikkiaan mitään siisteyden eteen. Astiat jää juur siihen missä tyhjenevät roskat pöydil, pyykit lattioil ymym. Vaikka kuinka olen valittanut mies vetoaa töissä olemiseen ja kun tekee pihatyöt. No p*****nmarjat sanon mä. Se ei oo pitkään aikaan pihatöitä tehny kun sellasii ei ole vaan istunu autotallis melkein kaikki illat tai sit on harrastuksen parissa. Ja sit mikä mua eniten ottaa päähän on se et mieheni ei aina itse edes käytä mua kaupassa kun mul ei korttii ja asutaan syrjäs vaan joudun soittaa kavereil et käyttää kaupas ku äijä ei muka kerkii.. eikä se ymmärrä jos laitan lapset hoitoon että saisin levätä ja vaikka käydä ulkona.. nyt on pari vikaa kertaa tyhjänny tilin jotten pääsis rentoutuu kaverriden kanssa vapaa iltana ja sit on kaks viikkoo mietitty mist raha ruokaan.. :( että näin meillä :)
 
yleiskone
Useampaan kertaan olen eroa jo harkinnut, aina mies saanut puhuttua ympäri lupaamalla muuttua. Ei mies ole aina ollut tuollainen: ensimmäiset vuodet teimme kotityöt yhdessä, mutta mitä isommaksi vanhempi lapsi on kasvanut, sitä vähemmän mies on osallistunut. Yhteiseloa takana reilut kymmenen vuotta, joista viimeiset 5 olen ollut pelkkä yleiskone.
 
vierasv
Mulla on samanlainen ukko kun aapeella + ei ole töissä ja olettaa , että ruoka on valmiina joka pv vaikka ei käy kaupassa eikä maksa ruokalaskuja.

Alkaa pikkuhiljaa olee ex, sillä olen katsonut itselleni ja lapsilleni uutta kotia.
 
"Hmh"
Eihän tuosta mitään tule. Katkeruus ja aiheellinen viha polttavat sut vielä loppuun....
Varmaankin niitä äijiä joille lapsuudenkodissa äiti (ja nimenomaan äiti) passannut kaiken nenän eteen? Kun meet töihin, sama jatkuu... Jos lähdet vaikka matkalle ja jätät työt ukolle, se ei niitä tee, vaan jättää kaiken tai sitten pyytää äitimuorin tai siskokullan apuun, haukkuen "laiskaa" vaimoa...
Hus sika metsään, kuten joku jo kirjoitti. Voithan puhua vakavasti mutta tuskin auttaa. Yritä, ja jos ei auta,tekisin johtopäätökset voiko liittoa jatkaa...
 
v*ttu
mitä helmiä teillä, ei kukaan ole vielä älynnyt perustaa sellaista sivustoa mihin kerättäis näiden miesten kuvat ja syntilistat, sais sitten sieltä katsoa jos joku on laittanut miehenä kiertoon, et kannattaako ottaa vai ei vaivoikseen?:D
 
"vvieras"
Hirveän harvinaista tuollaisen miehen muuttuminen on, mutta on se mahdollista. Meillä tahtoi olla asiat noin kuin ap:llä, mutta aikani menoa katseltuani pistin kovan kovaa vastaan.

Nyt mies tekee kaikki ne hommat mitä "osaa" eli imuroi, pyyhkii pölyjä ja lattioita, tyhjentää ja täyttää tiskikonetta, huolehtii lapsen kouluun ja kotiinkin sekä harrastuksiin aina kun työaikoihin passaa. Lisäksi lämmittäminen ja lumityöt. Lenkittää myös silloin tällöin mun koiria, vaikka sitä en ole edes pyytänyt. Pyykit, ruuanlaitto ja vessojen putsaus on jäänyt mulle. Aika reilu jako nykyisin mielestän, sillä mä kuitenkin teen meistä kahdesta pidempää työpäivää.

Mutta erittäin vakavan keskustelun kyllä vaati: olin ihan oikeasti laittamassa lusikoita jakoon. Nyt on mennyt jo useita vuosia näin, eli muutos taitaa olla pysyvä.
 
voi juku
Minulla on sellainen MIES, joka tekee enemmän kuin minä ja tunnen siitä syyllisyyttä, mutta
toki olen enempi tyytyväinen, että olen näin etuoikeutettu.
Aikaisemmin olin nähnyt vain sohvaperunoita, jotka eivät edes sivistäneet itseään, vaikka olisi ollut aikaa.
Kyllä se ukko vaihtamalla paranee, heitä se sika ulos.
 
Liian hyvälle opetettu mies.
Tuosta tilanteesta saattaa olla hankala vetää pakkia, mutta ei mahdotonta.

Alusta pitäen jokainen hoitaakoon osansa.
Jos et selkeästi ennätä, fiksu mies kyllä itsekin tarjoutuisi avittamaan.
Mutta viimeistään kun pyytää.
Riippuu tietenkin miehes duunipäivien pituudesta ja siitä onko rankka duuni.

Sulla nyt vähän katkeruus paistaa tossa viestissä.
Kävit sekä työssä että hoidit kokonaisvaltaisesti kotihommatkin. Sun tulis päästä tosta mielentilasta jo eteenpäin, ja yrittää hoitaa jatko helpommaksi.

Olisko teillä palaverin paikka?
 
"asdf"
Minkä ikäinen nuorin lapsi on? Jos jo sen ikäinen, ettei vaadi äidin jatkuvaa huolenpitoa niin sitten kyllä kallistunkin miehen puoleen, että kämpän siisteys kuuluu elätille. Tietty jos pienin on vielä tissillä roikkuva vauva, joka valvottaa yöt, niin sitten miehen tehtävänä on auttaa tarpeen mukaan. Itse lähdin töihin, kun vauvavuosi oli ohi ja lapset ei enää niin paljon hoivaa vaatineet. En olis jaksanut alkaa taloudenhoitajaksi kun ihan oikea työpaikkakin löytyy.
 
Nykyään ok.
Exex-mies oli sellanen, että ei tikkua ristiin laittanut. Sille oli opetettu, että se on kuningas ja naiset tekee, mitä se haluaa. Oli muutenkin sellainen ihmishirviö, että erohan siitä luojan kiitos tuli. En edes halua aatella, millaista olis ollu, jos meillä olisi ollut lapsia.
Ex-mies oli myös aivan laiska ja onneton siivoamaan. Jotenkin se ei edes älynnyt mikä on siistin ja epäsiistin ero. Se ei kyllä vaatinutkaan kodinhoido osalta multakaan mitään, mutta pakkohan hommat oli kutienkin tehdä. Ja raskasta oli, kun muksut olivat pieniä. No ero tuli vähän muista syistä, mutta ei tuokaan asiaa lievittänyt.
Nykyinen mies yritti kanssa jossain vaiheessa olla vähän passattavana, mutta sille oon kyllä vääntänyt rautalangasta sen, että hommat jaetaan. Kerran erehty valittaan, ettei ole puhtaita sukkia ja voin kyllä sanoa, että sen jälkeen on sitten saanut pestä pyykkinsä ihan itse, jos on jotain tiettyä vaatetta vailla. Myös imuroi, purkaa tiskikonetta ja tekee muita kotihommia (jopa nykyään ihan oma-aloitteisesti). Koska töiden takia mies ei oikein ehdi osallistua viikkosiivoukseen, käy meillä säännöllisesti nykyään siivooja. Mä en vaan tee kaikkea yksin. Piste.
 

Yhteistyössä