Polyamoria

Kai siinä se "paras" kaksikko jää yhteen tai sitten koko potti hajoaa. Mutta miten se eroaa vaikkapa siitä, kun et vielä ole suhteessa ja mietit kahden parhaan mahdolisen väliltä? Kukaan fiksu ihminen ei siinä vaiheessa ole esitellyt ketään lapsilleen ja valinnan vaikeuden kiemurat/eron hankaluudet jäävät vain aikuisen selviteltäväksi.

Ei suhde aina ole helppoa parin välillä. Eikä sen helpompi kolmen tai neljän tai kuuden välillä. Kukin menkööt tyylillään, kunhan ei loukkaa muita, minusta.

No minusta tuo vaan ei täytä suhteen merkkejä, siis jos siinä suhteessa ei tosissaan olla. Eikä se oo minusta edes rakkautta, jos ei toisen kanssa sitten oikeasti halua loppuelämäänsä viettää. Minusta siis. Laskisin tuollaisen lähinnä fuck buddy -toiminnaksi tai friends with benefits -tyyppiseksi jutuksi. Hengaillaan, hästäillään, viihdytään yhdessä, mutta jos se ero nyt jonkun työpaikan takia tuleekin, niin no hard feelings. Ja senpä takia en tuollaista kuviota hyväksy tuotavaksi lasten elämään.

Mutta mikäpä minä olen puhumaan, tyhmäksihän mut jo tuomittiinkin kommenttieni perusteella.

 

No minusta tuo vaan ei täytä suhteen merkkejä, siis jos siinä suhteessa ei tosissaan olla. Eikä se oo minusta edes rakkautta, jos ei toisen kanssa sitten oikeasti halua loppuelämäänsä viettää. Minusta siis. Laskisin tuollaisen lähinnä fuck buddy -toiminnaksi tai friends with benefits -tyyppiseksi jutuksi. Hengaillaan, hästäillään, viihdytään yhdessä, mutta jos se ero nyt jonkun työpaikan takia tuleekin, niin no hard feelings. Ja senpä takia en tuollaista kuviota hyväksy tuotavaksi lasten elämään.

Mutta mikäpä minä olen puhumaan, tyhmäksihän mut jo tuomittiinkin kommenttieni perusteella.

Et sä ole tyhmä. Tyhmä on se joka kuvittelee polyamorian olevan vain pinnallista ja seksiä. Samalla tavalla polyamoriset suhteet voivat syventyä kuin parisuhteet.

 

No tuossahan juuri sanottiin, ettei ole tarkoituskaan muuttaa yhteen ja että jos yksi osapuoli muuttaa kauemmas sitten tavataan jos mahdollista tai sitten ei. Aika karulta kuitenkin kuulostaa.

Ja kerrohan miten se elämän jakaminen sitten onnistuu? Tuolla aiemmin jo kysyinkin tätä. Jotkut sanoivat, ettei näitä kumppaneita tuoda lapsien nähtäville. Miten toimitaan sukulaisen hääkutsun kanssa ja miten joulut ja lomat vietetään? Onko yhteiset rahat, lainat? Ja lasten hankintahan on ihan oma lukunsa.

Joillain voi olla toive yhteenmuutosta ja yhteisestä kodista, toisilla ei. Kuten sanoin, tapauskohtaista, ihan kuten tavallisissa parisuhteissakin. Yhtälailla parisuhteessakin pitää miettiä, repiikö koko elämänsä irti juuristaan ja muuttaa toisen osapuolen mukana työn/opiskelun perässä muualle, yrittääkö ylläpitää kaukosuhdetta vai lopettaako suhteen kokonaan.

Ja nuo toisessakin kappaleessa mainitsemasi asiatkin ovat kaikki tapauskohtaisia. Joissain suhteissa lapset eivät koskaan tapaa tuota kolmatta osapuolta. Toisissa tapaa ja esitellään ystävänä. Joissain perheissä kaikki asuvat saman katon alla. Toisaalta, onhan myös lapsiperheitä, joissa vanhemmat ovat perinteisessä parisuhteessa ja asuvat "kommuunissa", ei tuo lapsen silmissä varmaankaan paljoa siitä eroa.

Ei ole mahdollista antaa mitään yleispätevää vastausta, kun polysuhteet tosiaan ovat kaikki erilaisia, ihan kuten kaikki muutkin ihmissuhteet ja parisuhteetkin. Kaikki ihmisetkin on erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa, eriliaisilla taustoilla.

 

onks se polyamoria sitä kun käy vieraissa ja himoitsee niitä kumppaneita tulisesti ja tuntee hyvin kuumia tunteita...
ja silti tuntee aivan samoin omaa kultaansa kohtaan?

eli pystyy rakastamaan montaa yhtä aikaan...

 

En missään vaiheessa ole tuonut tuollaista asiaa esille. Päinvastoin, luulisi lapsillekin olevan vaan helpotus jos äidiltä ja isiltä lähtee ne muut "turvalliset aikuiskumppanit" kävelemään... Sanoin vaan sitä, että jos te ajattelette lapsen hyötyvän polysuhteista ja todellakin luovan polyvanhempiin samanlaisen suhteen kuin omiin vanhempiin ja kun kahdella ihmisellä tuntuu jo olevan vaikeuksia pysyä yhdessä, niin eikö ne eromahdollisuudet sitten moninkertaistu kun useampi ihminen alkaa sitä suhdetta pyörittää?

Voi olla, että eromahdollisuus on suurempi, jos ihmisiä on enemmän, mutta toisaalta se voi olla pienempikin. Kolmas osapuoli voi tuoda juuri ne asiat suhteeseen, mitä suhteesta puuttui, kun osapuolia oli vain kaksi. Joissain tilanteissa toisen osapuolen tai molempien yhteinen "sivusuhde" voi myös virkistää alkuperäistä suhdetta niin, että suhde vahvistuu entisestään. Kaikki on mahdollista.

 

onks se polyamoria sitä kun käy vieraissa ja himoitsee niitä kumppaneita tulisesti ja tuntee hyvin kuumia tunteita...
ja silti tuntee aivan samoin omaa kultaansa kohtaan?

eli pystyy rakastamaan montaa yhtä aikaan...

Ei. Se on himoa, seksiä. Rakkaus on se mikä syntyy hitaammin ja pysyy.

 

En missään vaiheessa ole tuonut tuollaista asiaa esille.

Tässä mielestäni sanot, että polysuhteen ero on lapselle vaikea, koska osapuolia on monta:

Ja ootko miettiny, kuinka ero lasta koettelee? Mietippäs, kun siinä on oikea iso ympäristö niitä ihmisiä, jotka voi sitten alkaa eroilemaan, että mitä se tekee lapsille? Vai ajatteletko tosiaan, että polyamorinen suhde on jotenkin tiukempi kuin parisuhde?

 

Ja jos olisi sellainen suhdekolmikko, jotka ovat kaikki keskenään suhteissa, niin mitä tapahtuu, kun kahden sukset menevät ristiin? Valitseeko se kolmas osapuoli sitten kumman kanssa jatkaa, vai yrittääkö jatkaa molempien kanssa tahoillaan vai miten? Tai jos on neljä osapuolta ja kahdella kränää, niin sovitaanko kuka lähtee kenenkin kanssa, vai heitetäänkö vain yksi sivuun.

Parisuhteessahan tämä on selvä kuvio. Joko ollaan yhdessä tai erotaan, mutta polysuhteessa menee vaikeaksi.

Tilanne ratkotaan tilanteen mukaan, eikai tähänkään muuta voi vastata?

Jos joku osapuoli kypsyy kaikiin, voi hän lähteä. Jos hän kypsyy yhteen tyyppiin tai yksi tyyppi häneen, sovitaan yhdessä, miten jatkossa toimitaan: jatkuujo suhteilu joidenkin välillä ja jos, niin kenen ja millä ehdoilla/säännöillä. On myös mahdollista, että ne kaksi ei enää suhteessa olevaa voivat olla kavereita tai ainakin hyväksyä kolmannen osapuolen suhteilevan molempien kanssa.

Esim. Henkilöt A, B ja C ovat triangelisuhteessa. A ja C riitaantuvat, mutta B on sovussa molempien kanssa. Tässä tilanteessa B:n on sovittava A:n ja C:n kanssa, miten voi jatkaa suhdettaan heihin, vaikka he (A ja C) eivät enää ole keskenään suhteessa. Jos sitten esim A:lle ei käykään suhde B:n kanssa, jos B haluaa säilyttää suhteensa myös C:n kanssa, on B:n itse päätettävä, kumman suhteen päättää, sen joka on C:n kanssa vai A:n.

Ja edelleen on toki mahdollisuus, että on ensisijainen ja toissijainen suhde, jolloin toissijaisen suhteen päättyessä "ensisijaiset" päättävät keskenään, onko toisen heistä mahdollisuus jatkaa kolmannen osapuolen kanssa (siis jos kolmas osapuoli näin haluaa) vai loppuuko kaikki tyynni.

 

Tässä mielestäni sanot, että polysuhteen ero on lapselle vaikea, koska osapuolia on monta:

Ero on todennäköisempi kaiken järjen mukaan ja jos lapsi on kiintynyt kaikkiin puolisoihin niin ei se varmaan kiva oo ettö pakka hajoaa? Vaikka edelleenkin uskon että lapsen oomat vanhemmat ovat lapselle ne tärkeimmät, muut kumppanit tulee vasta sitten.

Kuinkakohan monta ihan oikeassa polysuhteessa elävää vanhempaa löytyy? Sellaista siis, että asutaan yhdessä kuten valtaosa rakastuneista pyrkii tekemään ja lapset asuu myös? Veikkaanpa, että aika vähäiseksi jää luku..

 

Ero on todennäköisempi kaiken järjen mukaan ja jos lapsi on kiintynyt kaikkiin puolisoihin niin ei se varmaan kiva oo ettö pakka hajoaa? Vaikka edelleenkin uskon että lapsen oomat vanhemmat ovat lapselle ne tärkeimmät, muut kumppanit tulee vasta sitten.

Kuinkakohan monta ihan oikeassa polysuhteessa elävää vanhempaa löytyy? Sellaista siis, että asutaan yhdessä kuten valtaosa rakastuneista pyrkii tekemään ja lapset asuu myös? Veikkaanpa, että aika vähäiseksi jää luku..

Niin todennäköisesti jää. Ilman ympäristön ennakkoluuloja/asenteita luku saattaisi olla hieman korkeampi. Kulttuurilla on ihmisiin niin vahva vaikutus, että huomattavaan vähemmistöön polyamoriset nykyään ja/tai länsimaissa jää.

Polysuhteide erojen todennäköisyyksien tujottaminen ja niihin vetoaminen mahdollisten lasten hyvinvointia uhkaavana tekijänä tuntuu minusta hieman kaksinaismoraaliselta, kun elämme ajassa jossa puolet tavallisista avioliitoistakin päätyy eroon ja yhden vanhemman perheitä sekä uusperheitä pidetään täysin normaaleina ja hyväksyttyinä perhemuotoina.

 

No minä olen aika tiukkapipoinen tällaisen suhteen. Lapsettomat eläköön miten haluaa, mutta ei tuollainen kuulosta oikein ihanteelta lapsiperheeseen. Ja en itse olisi valmis moiseen edes ilman lapsia.

 

No minä olen aika tiukkapipoinen tällaisen suhteen. Lapsettomat eläköön miten haluaa, mutta ei tuollainen kuulosta oikein ihanteelta lapsiperheeseen. Ja en itse olisi valmis moiseen edes ilman lapsia.

Oletko sitä mieltä, että myös uusperheellisyys on huono perhemuoto?

Ihannehan on se, että lapsella on sekä lasta että toisiaan rakastavat vanhemmat joiden kanssa asua, sekä paljon muita läheisiä sukulaisia ja turvallisia aikuisia elämässään. (Enkä siis väitä, että tämä toteutuisi sen paremmin polyamoristen aikuisten perheessä.)

 

Oletko sitä mieltä, että myös uusperheellisyys on huono perhemuoto?

Ihannehan on se, että lapsella on sekä lasta että toisiaan rakastavat vanhemmat joiden kanssa asua, sekä paljon muita läheisiä sukulaisia ja turvallisia aikuisia elämässään. (Enkä siis väitä, että tämä toteutuisi sen paremmin polyamoristen aikuisten perheessä.)

Et kysy minulta, mutta vastaan silti. Uusperheellisyys on huonompi perhemuoto kuin ydinperhe. Mutta jos ero kaikesta huolimatta tulee, niin uusperhe on varmaan ihan ok, jos yksin ei halua loppuikäänsä olla.

Itse liputan ydinperheen puolesta (olettaen ettei kumpikaan vanhemmista ole sekopää).

 

Kai siinä se "paras" kaksikko jää yhteen tai sitten koko potti hajoaa. Mutta miten se eroaa vaikkapa siitä, kun et vielä ole suhteessa ja mietit kahden parhaan mahdolisen väliltä? Kukaan fiksu ihminen ei siinä vaiheessa ole esitellyt ketään lapsilleen ja valinnan vaikeuden kiemurat/eron hankaluudet jäävät vain aikuisen selviteltäväksi.

Ei suhde aina ole helppoa parin välillä. Eikä sen helpompi kolmen tai neljän tai kuuden välillä. Kukin menkööt tyylillään, kunhan ei loukkaa muita, minusta.

Se eroaa siten, etten kutsu sitä parisuhteeksi, sitoutumiseksi enkä rakkadeksi. Se on vasta päätöksentekoa kenen kanssa sen suhteen ja tulevaisuuden oikeasti haluaa muodostaa ja elämänsä jakaa. En ole missään vaiheessa sanonut, että siinä olisi jotain pahaa, mutta en ymmärrä, miksi tällaiset "ollaanko vai eikö olla" -jutut pitää rinnastaa parisuhteeseen.

 

Et kysy minulta, mutta vastaan silti. Uusperheellisyys on huonompi perhemuoto kuin ydinperhe. Mutta jos ero kaikesta huolimatta tulee, niin uusperhe on varmaan ihan ok, jos yksin ei halua loppuikäänsä olla.

Itse liputan ydinperheen puolesta (olettaen ettei kumpikaan vanhemmista ole sekopää).

Tästä olen kanssasi samaa mieltä.

En kuitenkaan tuomitse polyamoristenkaan aikuisten perhettä sen enempää, kuin uusperhettäkään. Se (poly-perhe) ei ehkä ole (nykyaikana, tässä vallitsevassa yhteiskunnassa) PARAS mahdollinen vaihtoehto, mutten usko että se on uusperhettä huonompi/haitallisempikaan (lapsille).

 

Wikipedian määritelmä polyamorialle:

"Polyamoria on hippien yritys antaa uudet nimitykset vieraissa käymiselle ja kavereiden panemiselle siten, ettei näistä asioista saisi enää niin helposti paheksuntaa niskaansa.

Polyamoria tunnettiin jo luolamiesten aikaan, jolloin se oli metsästäjä-keräilijä-yhteiskunnassa arkipäiväistä. Moraalin kehittymisen myötä polyamoria katosi, mutta 1900-luvun lopulla sivilisaatiota vastustavat voimat ovat kaivaneet sen taas esiin ja yrittävät markkinoida sitä lupaamalla seksiä niille, jotka kääntyvät polyamorian kannattajiksi."

 

Miksi tässä nyt verrataan uusperhekuvioita polyamoriseen suhteeseen? Eikö polyamorisista perheistä voi hajota uusperheitä?

 

Eipä tuo polyamoria taida enää mikää tabu tai kummallisuus olla. Julkisuuden henkilöistäkin on noussut jo esiin lukuisia polyamoristeja. Muutamana esimerkkinä Bill Clinton, Tiger Woods, Kristen Stewart, Will Smith ja Ilkka Kanerva.

 

Tilanne ratkotaan tilanteen mukaan, eikai tähänkään muuta voi vastata?

Jos joku osapuoli kypsyy kaikiin, voi hän lähteä. Jos hän kypsyy yhteen tyyppiin tai yksi tyyppi häneen, sovitaan yhdessä, miten jatkossa toimitaan: jatkuujo suhteilu joidenkin välillä ja jos, niin kenen ja millä ehdoilla/säännöillä. On myös mahdollista, että ne kaksi ei enää suhteessa olevaa voivat olla kavereita tai ainakin hyväksyä kolmannen osapuolen suhteilevan molempien kanssa.

Esim. Henkilöt A, B ja C ovat triangelisuhteessa. A ja C riitaantuvat, mutta B on sovussa molempien kanssa. Tässä tilanteessa B:n on sovittava A:n ja C:n kanssa, miten voi jatkaa suhdettaan heihin, vaikka he (A ja C) eivät enää ole keskenään suhteessa. Jos sitten esim A:lle ei käykään suhde B:n kanssa, jos B haluaa säilyttää suhteensa myös C:n kanssa, on B:n itse päätettävä, kumman suhteen päättää, sen joka on C:n kanssa vai A:n.

Ja edelleen on toki mahdollisuus, että on ensisijainen ja toissijainen suhde, jolloin toissijaisen suhteen päättyessä "ensisijaiset" päättävät keskenään, onko toisen heistä mahdollisuus jatkaa kolmannen osapuolen kanssa (siis jos kolmas osapuoli näin haluaa) vai loppuuko kaikki tyynni.

Juuri tuota toissijaista suhdetta en tajua. Tai tajuan, mutta itse en kutsuisi sitä polyamoriasuhteeksi, vaan sivusuhteeksi tai joksikin säädöksi. Vähän niin kuin tuolla viestissä 44 sanoin. Jotenkin miellän, että osapuolien pitäisi rakkaussuhteissa olla tasa-arvoisia, joten tällaiset ensisijaiset ja sekundasuhteet eivät oikein minusta istu siihen. Tuntuu jotenkin hassulta, että riita yhden kumppanin kanssa voi "alentaa" sinun suhteesi siihen toiseenkin henkilöön sekundaksi.

 

^ En paheksu uusperheitä. Eihän se ole sama asia. Niissähän yleensä kuitenkin ollaan PARIsuhteessa, eikä säädetä kolmansien osapuolien kanssa. Ja tokihan perinteinen ydinperhe on kaikista paras vaihtoehto lapsille.

 

Miksi tässä nyt verrataan uusperhekuvioita polyamoriseen suhteeseen? Eikö polyamorisista perheistä voi hajota uusperheitä?

Siksi vertaan, koska uusperheet ovat (käsittääkseni) yleisesti hyväksyttyjä, mutta tässäkin ketjussa on ensimmäiseltä sivulta asti tuomittu polyamoria, jos kuvioissa on lapsia. En näe syytä, miksi lapset kärsisivät enemmän polyamorisessa suhteessa elävistä vanhemmista, kuin jo eronneista ja uuden löytäneistä (saatikka jos uudenkin kanssa erotaan ja etsitään taas uusi jne). Kumpikaan ei minusta ole ideaali perhemuoto lapsia ajatellen, mutten ymmärrä, miksi toinen hyväksytään ja toinen tuomitaan, varsinkaan, jos siinä polysuhteessa on pysyvinä osapuolina lapsen/lasten vanhemmat ja vain kolmas/neljäs/mikälie osapuoli/-puolet vaihtuvat.

 

^ En paheksu uusperheitä. Eihän se ole sama asia. Niissähän yleensä kuitenkin ollaan PARIsuhteessa, eikä säädetä kolmansien osapuolien kanssa. Ja tokihan perinteinen ydinperhe on kaikista paras vaihtoehto lapsille.

Miksi se on lapsille erityisen tärkeää, että kyseessä on kahden ihmisen parisuhde? Jos vanhemmat on eronneet (mikä ei lapsen näkökulmasta normaalitilanteessa ole ollenkaan ideaalia) ja molemmat löytävät(/kokeilevat) uusia puolisoita(/parisuhteita), on kuvioissa jo 4 ihmistä. Millä tapaa vanhempien polysuhteet ovat lapsille haitallisia mielestäsi?

 

Juuri tuota toissijaista suhdetta en tajua. Tai tajuan, mutta itse en kutsuisi sitä polyamoriasuhteeksi, vaan sivusuhteeksi tai joksikin säädöksi. Vähän niin kuin tuolla viestissä 44 sanoin. Jotenkin miellän, että osapuolien pitäisi rakkaussuhteissa olla tasa-arvoisia, joten tällaiset ensisijaiset ja sekundasuhteet eivät oikein minusta istu siihen. Tuntuu jotenkin hassulta, että riita yhden kumppanin kanssa voi "alentaa" sinun suhteesi siihen toiseenkin henkilöön sekundaksi.

Suhteet on aina monimutkaisia ja todellisuudessahan vain pari-/polysuhteen osapuolet ovat päteviä määrittelemään suhteensa "nimen". Triangelisuhteessa (tai vastaavassa jossa on enemmän osapuolia) kaikki ovat tasa-arvoisia toisiinsa nähden ja se on yksi polyamorian muoto. Yhtälailla polyamoriaa on se, että on ensi- ja toissijaisia suhteita. Se tosiasia ei vaadi hyväksyntääsi tai sitä, että sinä mieltäisit sen polyamoriaksi. Saat vapaasti olla myös sitä mieltä, että kuu on juustoa, jos haluat, mutta se ei kuitenkaan kuusta juustoa tee.

 

Miksi se on lapsille erityisen tärkeää, että kyseessä on kahden ihmisen parisuhde? Jos vanhemmat on eronneet (mikä ei lapsen näkökulmasta normaalitilanteessa ole ollenkaan ideaalia) ja molemmat löytävät(/kokeilevat) uusia puolisoita(/parisuhteita), on kuvioissa jo 4 ihmistä. Millä tapaa vanhempien polysuhteet ovat lapsille haitallisia mielestäsi?

No mun mielestä parisuhteeseen kuuluu uskollisuus. Ei petetä. Rinnastan useamman kuin yhden ihmisen kanssa kokeman seksuaalisen kanssakäymisen pettämiseksi, eikä mun (pienet) aivot suostu ymmärtämään ettei se sitä olisi. Luottamus ja uskollisuus on ihan satavarmasti helpompaa kun riittää että on sille yhdelle luottamuksen arvoinen. Taitaa olla aika pieni marginaali, joka hyväksyy puolisolle useamman kumppanin itsensä lisäksi. Ja vielä pienempi, että useampaa kumppania sitten "käyttää" parisuhteen molemmat osapuolet. Onhan polyamoria kaunis sana, mutta käytännössä lasken sen oikeastaan vapaaksi suhteeksi, jossa yhteisestä päätöksestä on lupa kokeilla muitakin suhteen aikana. Eikä aikuisten väliset säädöt ja kuviot kuulu lapsen elämään, lapsen elämään kuuluu turvallisuus ja se, että vanhemmat ovat lapseen sitoutumisen lisäksi sitoutuneet toisiinsa.

 

Siksi vertaan, koska uusperheet ovat (käsittääkseni) yleisesti hyväksyttyjä, mutta tässäkin ketjussa on ensimmäiseltä sivulta asti tuomittu polyamoria, jos kuvioissa on lapsia. En näe syytä, miksi lapset kärsisivät enemmän polyamorisessa suhteessa elävistä vanhemmista, kuin jo eronneista ja uuden löytäneistä (saatikka jos uudenkin kanssa erotaan ja etsitään taas uusi jne). Kumpikaan ei minusta ole ideaali perhemuoto lapsia ajatellen, mutten ymmärrä, miksi toinen hyväksytään ja toinen tuomitaan, varsinkaan, jos siinä polysuhteessa on pysyvinä osapuolina lapsen/lasten vanhemmat ja vain kolmas/neljäs/mikälie osapuoli/-puolet vaihtuvat.

Ahaa. Minä luulin, että tässä puhuttiin lapsien asemasta noissa perheissä eikä hyväksymisestä. Minä olen ainakin puhunut koko ajan käytännön asioista eikä fffff:kään ole käsittääkseni suhteita sinällään tuominnut. Minäkään en pidä uusperhekuvioita mitenkään hyvinä perhemalleina, miksi pitäisin polyamoriaakaan?

Ja tuossa viimeisessä lauseessasihan on aika merkittävä ero näiden välillä. Uusperhekuvioita käsittääkseni useimmat harkitsevat juuri lasten takia aika tarkkaan ja uusperhe muodostuu oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun perheet muuttavat saman katon alle. Polyperheessä kuitenkin näkyy olevan ihan normaalia nämä sekundasuhteet, joissa ei välttämättä sitoudutakaan, ei asuta yhdessä ja osapuolien määräkin saattaa tuosta noin vain vaihdella. Kumpikohan mahtaa olla lapsen kannalta kuitenkin pysyvämpi malli? Jos taas pysytään sillä linjalla, että nämä muut osapuolet eivät edes ole lasten kanssa tekemisissä, en puhuisi polyamorisista suhteista vaan ihan sivusuhteista.