Polyamoria

Tärkeintä lapsille on se, että hänellä on äiti ja isä yhdessä. Se riittää. Jos ero tulee, niin sitten uudet kumppanit voi tulla lapsen elämään, mutta ei ennen sitä eroa.

Ja ootko miettiny, kuinka ero lasta koettelee? Mietippäs, kun siinä on oikea iso ympäristö niitä ihmisiä, jotka voi sitten alkaa eroilemaan, että mitä se tekee lapsille? Vai ajatteletko tosiaan, että polyamorinen suhde on jotenkin tiukempi kuin parisuhde?

Minä olen kasvanut ilman isää. Oli kyllä isäpuoli joka ryyppäsi jota en koskaan oikeaksi isäksi mieltänyt, kuten ei ollutkaan elkeistä päätellen, edes roolimallina.

Joten en oikein ymmärrä tätä ajatusta että polyamorinen suhde olisi jotenkin pyöröovet osanottajien suhteen automaattisesti, kun huonoja oloja on monenlaisia ja mikään suhdetyyppi ei pääse karkuun koettelemuksilta, ei edes "vaihtuvien ihmisten" suhteen.

Kuten sanoin, tärkeintä on että koti on välittävä ja rakastava, luopuminen on opittava jossain kohti elämää jokatapauksessa.

 

Tärkeintä lapsille on se, että hänellä on äiti ja isä yhdessä. Se riittää. Jos ero tulee, niin sitten uudet kumppanit voi tulla lapsen elämään, mutta ei ennen sitä eroa.

Ja ootko miettiny, kuinka ero lasta koettelee? Mietippäs, kun siinä on oikea iso ympäristö niitä ihmisiä, jotka voi sitten alkaa eroilemaan, että mitä se tekee lapsille? Vai ajatteletko tosiaan, että polyamorinen suhde on jotenkin tiukempi kuin parisuhde?

Ensinnäkin. Polyamoristit eivät sotke lapsia kuvioihin/muuta kimppaan ennen kuin suhde on vakava yhtään sen nopeammin kuin muutkaan. Toisekseen polyamorinen suhde voi pysyä sellaisenakin ettei lapsia milloinkaan edes esitellä toisella kumppanille.
Kolmanneksi; jos suhde on jo vakaa, on kai vain hyvästä että lapsilla on useampi aikuinen johon turvata. Ja neljänneksi eroja taas tulee parisuhteessakin.

 

Mikä pakko niitä tyttö- ja poikaystäviä on esitellä lapsille? Tai jos esittelee, niin mikä pakko on mainostaa, että se on romanttinen kumppani? Kyllä meillä käy kylässä muutenkin sekä miehiä että naisia. Jos minulla on vaikka ystävänä Liisa ja Liisa käy meillä usein kylässä. Sitten käykin niin, että Liisa vaikka muuttaa, eikä käy meillä enää. Luuletko, että lapsia kamalasti haittaa se, että Liisa ei enää kylässä käy?

No minä nyt ajattelin, että polyamorinen suhdekin etenee johonkin ja eikö aika tyypillisesti toisiinsa rakastuneet ihmiset halua jakaa elämänsä? Myös kotinsa sitten jossain vaiheessa?

Vai puhutaanko nyt vain sellaisista polyamoristisista suhteista, jotka ei johda muuhun kuin seurusteluun? No sittenhän homma on ihan ok.

 

Tärkeintä lapsille on se, että hänellä on äiti ja isä yhdessä. Se riittää. Jos ero tulee, niin sitten uudet kumppanit voi tulla lapsen elämään, mutta ei ennen sitä eroa.

Ja ootko miettiny, kuinka ero lasta koettelee? Mietippäs, kun siinä on oikea iso ympäristö niitä ihmisiä, jotka voi sitten alkaa eroilemaan, että mitä se tekee lapsille? Vai ajatteletko tosiaan, että polyamorinen suhde on jotenkin tiukempi kuin parisuhde?

Millä tapaa polyamorisen suhteen erotilanne on vaikeampi lapselle, kuin se, kun lapsen jo toisistaan eronneet vanhemmat eroavat tahoillaan uusista kumppaneistaan?

 

Ensinnäkin. Polyamoristit eivät sotke lapsia kuvioihin/muuta kimppaan ennen kuin suhde on vakava yhtään sen nopeammin kuin muutkaan.

Ja mun mielestä ei tarvitsisi sotkea ollenkaan. MUN mielestä, suotakoon se mulle.

Toisekseen polyamorinen suhde voi pysyä sellaisenakin ettei lapsia milloinkaan edes esitellä toisella kumppanille.

No tämähän ei haittaa sitten muakaan, mutta kuulostaa enemmän vaan sitten kyllä vapaalta suhteelta jos kumppania ei edes esitellä omille rakkaille ihmisille. Siis ei kuulosta miltään rakkaussuhteelta vaan joltain hengailulta.

Kolmanneksi; jos suhde on jo vakaa, on kai vain hyvästä että lapsilla on useampi aikuinen johon turvata.

Niin, isovanhemmat, sedät, tädit, ystävät.... Ei mun tarvi rakastua toiseen mieheen/naiseen, jotta mun lapsilla olisi aikuisia joihin turvata. Heillä nimittäin on jo, vaikken rakastakaan romanttisessa mielessä muita kuin heidän isäänsä ja hän minua.

Ja neljänneksi eroja taas tulee parisuhteessakin.

Niin ja eroprosentit kertoo karua totuuttaan. Mitäpä luulet, laskeeko ne eroprosentit sillä, että otetaan lisää ihmisiä suhteeseen?

 

Millä tapaa polyamorisen suhteen erotilanne on vaikeampi lapselle, kuin se, kun lapsen jo toisistaan eronneet vanhemmat eroavat tahoillaan uusista kumppaneistaan?

En tiedä. Tiedätkö sinä?

 

No minä nyt ajattelin, että polyamorinen suhdekin etenee johonkin ja eikö aika tyypillisesti toisiinsa rakastuneet ihmiset halua jakaa elämänsä? Myös kotinsa sitten jossain vaiheessa?

Vai puhutaanko nyt vain sellaisista polyamoristisista suhteista, jotka ei johda muuhun kuin seurusteluun? No sittenhän homma on ihan ok.

Tämä minuakin noissa suhteissa hämmentää. Parisuhde kun perinteisesti etenee siihen yhteen muuttamiseen ja lapsien hankkimiseen. On asuntolainat ja sukujoulut jne. Miten ihmeessä polysuhteissa eletään tällaisten asioiden kanssa? Parisuhteessa jos toinen joutuu vaikka työttömäksi tai lähtee opiskelemaan, punnitaan tarkasti esimerkiksi asuinkuviot. Voidaan muuttaa toiselle paikkakunnalle työpaikkojen perässä. Jos yksi polysuhteessa joutuu muuttamaan työn perässä kauemmas, muuttaako koko muu kuvio mukana vai tippuuko siinä vain yksi sitten pois?

Joo tiedän, että ajattelen liian kankeasti, mutta joku voisi vähän tätä selventää.

 

Tämä minuakin noissa suhteissa hämmentää. Parisuhde kun perinteisesti etenee siihen yhteen muuttamiseen ja lapsien hankkimiseen. On asuntolainat ja sukujoulut jne. Miten ihmeessä polysuhteissa eletään tällaisten asioiden kanssa? Parisuhteessa jos toinen joutuu vaikka työttömäksi tai lähtee opiskelemaan, punnitaan tarkasti esimerkiksi asuinkuviot. Voidaan muuttaa toiselle paikkakunnalle työpaikkojen perässä. Jos yksi polysuhteessa joutuu muuttamaan työn perässä kauemmas, muuttaako koko muu kuvio mukana vai tippuuko siinä vain yksi sitten pois?

Joo tiedän, että ajattelen liian kankeasti, mutta joku voisi vähän tätä selventää.

Polyamoriassa ksi suhde ei ole ainoa suhde. Silloin kai voi työn perässä olla muutaman vuoden muualla ja silti jatkaa alkuperäistä polysuhdetta vaikkapa viikonloppuisin/lomilla. Ja lisänä voi olla jotain uutta uudelta paikkakunnalta.

Siinä se ehkä onkin. Siis se, kun on jotain muutakin, ei alkuperäisen (rakkaus)suhteen tarvi loppua "pikku"asioiden vuoksi.

 

Polyamoriassa ksi suhde ei ole ainoa suhde. Silloin kai voi työn perässä olla muutaman vuoden muualla ja silti jatkaa alkuperäistä polysuhdetta vaikkapa viikonloppuisin/lomilla. Ja lisänä voi olla jotain uutta uudelta paikkakunnalta.

Siinä se ehkä onkin. Siis se, kun on jotain muutakin, ei alkuperäisen (rakkaus)suhteen tarvi loppua "pikku"asioiden vuoksi.

No eikö tuo kuulosta vähän sellaiselta "sekundasuhteelta"? Kenenkään elämää ei hetkauta, vaikka suhteen yksi osapuoli muuttaa toiselle puolelle Suomea ja hymyillään kun tavataan?

 

En tiedä. Tiedätkö sinä?

Minusta se ei ole yhtään sen vaikeampi. Koska sinä toit esille sen, että polysuhteen ero olisi lapselle erityisen vaikea, mutta hyväksyt kuitenkin vanhempien uudet puolisot ja näinollen mahdolliset uudet erot, luulin, että osaisit perustellakin.

 

No eikö tuo kuulosta vähän sellaiselta "sekundasuhteelta"? Kenenkään elämää ei hetkauta, vaikka suhteen yksi osapuoli muuttaa toiselle puolelle Suomea ja hymyillään kun tavataan?

Kai se hetkauttaa ja on ikävä. Mutta sitä ei tarvitse korvata millään muulla koska se voi jatkua satunnaisenakin. Se sattaa olla jopa vakaampi tapa elää.

En kyllä tiedä kun mun polyamoriakokeilut jäivät ennen kuin yhtäainutta lasta niihin sotkettiin.

 

Tämä minuakin noissa suhteissa hämmentää. Parisuhde kun perinteisesti etenee siihen yhteen muuttamiseen ja lapsien hankkimiseen. On asuntolainat ja sukujoulut jne. Miten ihmeessä polysuhteissa eletään tällaisten asioiden kanssa? Parisuhteessa jos toinen joutuu vaikka työttömäksi tai lähtee opiskelemaan, punnitaan tarkasti esimerkiksi asuinkuviot. Voidaan muuttaa toiselle paikkakunnalle työpaikkojen perässä. Jos yksi polysuhteessa joutuu muuttamaan työn perässä kauemmas, muuttaako koko muu kuvio mukana vai tippuuko siinä vain yksi sitten pois?

Joo tiedän, että ajattelen liian kankeasti, mutta joku voisi vähän tätä selventää.

Eiköhän tuollaiset ole ihan tilanne-, suhde- ja henkilökohtaisia asioita. Polysuhteita on kuitenkin erilaisia siinä missä parisuhteitakin.

Esim joissain (aika monissa?) polysuhteissa on niin, että kaksi ihmistä on ensisijaisesti sitoutuneet toisiinsa. Heillä voi sitten olla joko yhteinen muu suhde, jolloin kyseessä on triangeli-suhde, tai "omia" muita suhteita tahoillansa. Tällaisessa tilanteessa tuo "alkuperäinen pari" pysyy yhdessä, eli jos jompikumpi heistä muuttaa, muuttaa molemmat, mutta jos muuttaja on joku näistä "toissijaisista", saa hän muuttaa yksin. Ja taas on ihan tilanne- yms kohtaista, jatkuuko tuo suhde vai päättyykö.

 

Mä en ikinä suostuis olla yksi monista tyttöystävistä tai vaimoista. En ymmärrä miten joku suostuu. Mä ainakin haluan ihan kokonaisen miehen enkä jotain puolikasta tai neljäsosaa jaettuna useille eri naisille.

 

Eiköhän tuollaiset ole ihan tilanne-, suhde- ja henkilökohtaisia asioita. Polysuhteita on kuitenkin erilaisia siinä missä parisuhteitakin.

Esim joissain (aika monissa?) polysuhteissa on niin, että kaksi ihmistä on ensisijaisesti sitoutuneet toisiinsa. Heillä voi sitten olla joko yhteinen muu suhde, jolloin kyseessä on triangeli-suhde, tai "omia" muita suhteita tahoillansa. Tällaisessa tilanteessa tuo "alkuperäinen pari" pysyy yhdessä, eli jos jompikumpi heistä muuttaa, muuttaa molemmat, mutta jos muuttaja on joku näistä "toissijaisista", saa hän muuttaa yksin. Ja taas on ihan tilanne- yms kohtaista, jatkuuko tuo suhde vai päättyykö.

No tätä juuri tarkoitinkin, että mikäli yksikään osapuoli haluaa lapsia ja vaikka omakotitalon, väistämättä kuviossa on ensisijaisia ja sekundäärisiä suhteita. Miten ihmeessä kukaan voi rakkaussuhteeseen ryhtyessään päättää ja luvata, ettei halua koskaan enempää, kuin sen sekundäärisuhteen? Mitä rakkautta se on?

 

Mä en ikinä suostuis olla yksi monista tyttöystävistä tai vaimoista. En ymmärrä miten joku suostuu. Mä ainakin haluan ihan kokonaisen miehen enkä jotain puolikasta tai neljäsosaa jaettuna useille eri naisille.

Eijei! Vaan silloin sullakin on toinenkin mies. Ja ehkä yhteinen nainenkin jonka seurassa viihdytte molemmat. Jos vain yhdellä on monta, ei se ole polysuhde vaan jonkun haaremi.

 

No tätä juuri tarkoitinkin, että mikäli yksikään osapuoli haluaa lapsia ja vaikka omakotitalon, väistämättä kuviossa on ensisijaisia ja sekundäärisiä suhteita. Miten ihmeessä kukaan voi rakkaussuhteeseen ryhtyessään päättää ja luvata, ettei halua koskaan enempää, kuin sen sekundäärisuhteen? Mitä rakkautta se on?

Erilaista rakkautta, kuin mihin sinä olet tottunut varmaankin. Rakkautta silti. Eikä se nyt väistämätöntä ole, että on ensi- ja toissijaisia suhteita, tuohan oli vain esimerkki. Toki tilanteet voi myös muuttua, mutta niinhän ne muuttuu ihan vain kahden ihmisen suhteessakin.

 

Erilaista rakkautta, kuin mihin sinä olet tottunut varmaankin. Rakkautta silti. Eikä se nyt väistämätöntä ole, että on ensi- ja toissijaisia suhteita, tuohan oli vain esimerkki. Toki tilanteet voi myös muuttua, mutta niinhän ne muuttuu ihan vain kahden ihmisen suhteessakin.

Kyllä. Minä kun miellän romanttisen rakkauden juuri sellaisena, että pyrkimys on tehdä töitä sen suhteen eteen ja rakentaa koti ja perhe ja yhteinen elämä. Ilman tällaista sitoutumista se on vain hauskanpitoa ja ystävyyttä. Mutta tämä on toki vain oma näkemykseni.

 

Kyllä. Minä kun miellän romanttisen rakkauden juuri sellaisena, että pyrkimys on tehdä töitä sen suhteen eteen ja rakentaa koti ja perhe ja yhteinen elämä. Ilman tällaista sitoutumista se on vain hauskanpitoa ja ystävyyttä. Mutta tämä on toki vain oma näkemykseni.

Ajatteletko, ettei polyamorisen suhteen oltaisi valmiita tekemään töitä? Tai ettei olisi mahdollista pyrkiä jakamaan elämä (vaikka eri osoitteissa, eiväthän kaikki paritkaan koskaan muuta yhteen), tai jopa koti joissain polysuhteissa?

 

Ja jos ajatellaan tätä vielä niin päin, että olisi kaksi ihmistä, joista kummallakaan ei ole mitään muita suhteita. Nämä henkilöt ovat hyviä ystäviä ja he harrastavat seksiä. Kuitenkin he ovat sopineet, etteivät koskaan hanki lapsia eivätkä muuta yhteen. He eivät myöskään ole luvanneet olla toisilleen uskollisia. Mikäli toinen saa työpaikan kaukaa, toinen ei muuta perässä. Kutsuisitko tällaista parisuhteeksi? Minä en.

 

Mä en ikinä suostuis olla yksi monista tyttöystävistä tai vaimoista. En ymmärrä miten joku suostuu. Mä ainakin haluan ihan kokonaisen miehen enkä jotain puolikasta tai neljäsosaa jaettuna useille eri naisille.

Kai sitä todella hyvästään voi muillekin vähän jakaa.=)





For real...
En minäkään varma ole kykenisinkö, mutta ajatuksena ei hirveästi ahdista.
Silleen kai se menis, jos itsekin rakastuisi näihin toisiin naisiin. Oltais niinku big happy family, tjtn.

 

Ajatteletko, ettei polyamorisen suhteen oltaisi valmiita tekemään töitä? Tai ettei olisi mahdollista pyrkiä jakamaan elämä (vaikka eri osoitteissa, eiväthän kaikki paritkaan koskaan muuta yhteen), tai jopa koti joissain polysuhteissa?

No tuossahan juuri sanottiin, ettei ole tarkoituskaan muuttaa yhteen ja että jos yksi osapuoli muuttaa kauemmas sitten tavataan jos mahdollista tai sitten ei. Aika karulta kuitenkin kuulostaa.

Ja kerrohan miten se elämän jakaminen sitten onnistuu? Tuolla aiemmin jo kysyinkin tätä. Jotkut sanoivat, ettei näitä kumppaneita tuoda lapsien nähtäville. Miten toimitaan sukulaisen hääkutsun kanssa ja miten joulut ja lomat vietetään? Onko yhteiset rahat, lainat? Ja lasten hankintahan on ihan oma lukunsa.

 

Minusta se ei ole yhtään sen vaikeampi. Koska sinä toit esille sen, että polysuhteen ero olisi lapselle erityisen vaikea , mutta hyväksyt kuitenkin vanhempien uudet puolisot ja näinollen mahdolliset uudet erot, luulin, että osaisit perustellakin.

En missään vaiheessa ole tuonut tuollaista asiaa esille. Päinvastoin, luulisi lapsillekin olevan vaan helpotus jos äidiltä ja isiltä lähtee ne muut "turvalliset aikuiskumppanit" kävelemään... Sanoin vaan sitä, että jos te ajattelette lapsen hyötyvän polysuhteista ja todellakin luovan polyvanhempiin samanlaisen suhteen kuin omiin vanhempiin ja kun kahdella ihmisellä tuntuu jo olevan vaikeuksia pysyä yhdessä, niin eikö ne eromahdollisuudet sitten moninkertaistu kun useampi ihminen alkaa sitä suhdetta pyörittää?

 

Kai se hetkauttaa ja on ikävä. Mutta sitä ei tarvitse korvata millään muulla koska se voi jatkua satunnaisenakin. Se sattaa olla jopa vakaampi tapa elää.

En kyllä tiedä kun mun polyamoriakokeilut jäivät ennen kuin yhtäainutta lasta niihin sotkettiin.

Ihan hyvä että jäivätkin ennen lasten sotkemista kuvioihin, jos ne polyamoriset suhteet on tollaisia. Itse kutsuisin noita kyllä enemmänkin irtosuhteiksi tai fuck buddeiksi, jos toisen poistuminen kuvioista vaan saattaa hieman hetkauttaa ja ehkä hetkellisesti tulee jopa ikävä...

 

Ja jos olisi sellainen suhdekolmikko, jotka ovat kaikki keskenään suhteissa, niin mitä tapahtuu, kun kahden sukset menevät ristiin? Valitseeko se kolmas osapuoli sitten kumman kanssa jatkaa, vai yrittääkö jatkaa molempien kanssa tahoillaan vai miten? Tai jos on neljä osapuolta ja kahdella kränää, niin sovitaanko kuka lähtee kenenkin kanssa, vai heitetäänkö vain yksi sivuun.

Parisuhteessahan tämä on selvä kuvio. Joko ollaan yhdessä tai erotaan, mutta polysuhteessa menee vaikeaksi.

 

Ja jos olisi sellainen suhdekolmikko, jotka ovat kaikki keskenään suhteissa, niin mitä tapahtuu, kun kahden sukset menevät ristiin? Valitseeko se kolmas osapuoli sitten kumman kanssa jatkaa, vai yrittääkö jatkaa molempien kanssa tahoillaan vai miten? Tai jos on neljä osapuolta ja kahdella kränää, niin sovitaanko kuka lähtee kenenkin kanssa, vai heitetäänkö vain yksi sivuun.

Parisuhteessahan tämä on selvä kuvio. Joko ollaan yhdessä tai erotaan, mutta polysuhteessa menee vaikeaksi.

Kai siinä se "paras" kaksikko jää yhteen tai sitten koko potti hajoaa. Mutta miten se eroaa vaikkapa siitä, kun et vielä ole suhteessa ja mietit kahden parhaan mahdolisen väliltä? Kukaan fiksu ihminen ei siinä vaiheessa ole esitellyt ketään lapsilleen ja valinnan vaikeuden kiemurat/eron hankaluudet jäävät vain aikuisen selviteltäväksi.

Ei suhde aina ole helppoa parin välillä. Eikä sen helpompi kolmen tai neljän tai kuuden välillä. Kukin menkööt tyylillään, kunhan ei loukkaa muita, minusta.