Vihaan äitejä ketkä tuovat 1-2v. lapsiaan päivähoitoon.

[QUOTE="Kirurgi";29378773]Mikä sinun mielipiteesi yleisellä tasolla on, pitäisikö lapsi jossain vaiheessa laittaa kodin ulkopuoliseen hoitoon esim. ennen koulun aloitusta/eskaria (viittasit tuossa aiemmin ihanteisiin mm. myöhemmän kehitysvaiheen osalta)? Mikä olisi optimaalinen ikä päivähoidolle vai onko sellaista ollenkaan?[/QUOTE]

Mielestäni lapsi hyötyy päiväkodin virikkeistä, ikätovereista ja pedagogisesta osaamisesta leikki-ikäisestä ylöspäin. 3-vuotias lapsi yleensä viihtyy ja aidosti on valmis vieraaseen, hektiseen päivähoitopaikkaan. Sen ikäisenä olen omatkin lapseni päiväkotiin laittanut.

 

[QUOTE="vieras.";29378775]Yhden lapsen kanssa, hankkimatta mitään muuta aktiviteettia elämään? Jos näin, en kyllä pidä sinua normaalina aktiivisena ihmisenä.[/QUOTE]

No yhden kanssa ensin, ja ei lapsi estä elämästä aktviteteetteja. Tosin sain vielä kaksi lasta lisää. Aktiviteetteja oli juuri sopivasti.

 

Joku mainitsikin, että Suomessa on maailman neljänneksi hyvinvoivimmat lapset, ruotsi ei päässyt top 4.

 

Minäkin vihaan itseäni joka päivä kun laitoin 1,5 veen hoitoon. Mies sanottiin irti duunistaan kun kuopus syntyi. Ansiosidonnaista oli vuosi jäljellä (mies sai ensin 1/2v irtisanomisajan palkkaa), miehellä opinnot pahasti kesken ja säästötili hupeni. Kai se mun töihin paluu oli parempi vaihtoehto kuin repiä lapsia tutusta kodista ja alueelta ja muuttaa pois, kitkuttaa, elää sossun tuella... Ilmeisesti sun elämäntilanne ei koskaan yllättäen muutu!

 

[QUOTE="a.p";29378784]Mielestäni lapsi hyötyy päiväkodin virikkeistä, ikätovereista ja pedagogisesta osaamisesta leikki-ikäisestä ylöspäin. 3-vuotias lapsi yleensä viihtyy ja aidosti on valmis vieraaseen, hektiseen päivähoitopaikkaan. Sen ikäisenä olen omatkin lapseni päiväkotiin laittanut.[/QUOTE]

Ok, tackar!

 

[QUOTE="Kirurgi";29378478]Hei, mistä tuon suosituksen löytää, olisi kiinnostusta tutustua asiaan. Tiedätkö onko aiheesta tutkimuksia (enkä tarkoita nyt esim. Keltikangas-Järvisen kirjaa vaan esim. vertaisarvioituja julkaisuja)?[/QUOTE]

Sieltä kirjasta löytyy noita viitteitä vertaisarvioituihin julkaisuihin. Mutta toki kirjoittajan valitsemat viitteet. Mielestäni kuitenkin lukemisen arvoinen kirja, sillä aika vähän tästä aiheesta on mitään kunnollista luettavaa tarjolla, kun omia valintojaan miettii.

 

Minäkin vihaan itseäni joka päivä kun laitoin 1,5 veen hoitoon. Mies sanottiin irti duunistaan kun kuopus syntyi. Ansiosidonnaista oli vuosi jäljellä (mies sai ensin 1/2v irtisanomisajan palkkaa), miehellä opinnot pahasti kesken ja säästötili hupeni. Kai se mun töihin paluu oli parempi vaihtoehto kuin repiä lapsia tutusta kodista ja alueelta ja muuttaa pois, kitkuttaa, elää sossun tuella... Ilmeisesti sun elämäntilanne ei koskaan yllättäen muutu!

Ei ollut tarkoitus loukata ja lietsoa syyllisyys-tuntemuksia. Ei meistä kukaan täydellinen ole, virheitä tekee aivan jokainen.
Ihanne tapauksessa jokainen lapsi saisi olla kotona 3 vuotiaaksi asti mutta maailman mutkat eivät ole aina ihanteellisia.

Palaan huomenna! Hyvää yötä.

 

Joku mainitsikin, että Suomessa on maailman neljänneksi hyvinvoivimmat lapset, ruotsi ei päässyt top 4.

Niin Ruotsi oli Suomen jälkeen vasta viides.
UNICEF-raportti: Suomen lasten hyvinvointi maailman huippuluokkaa | Suomen UNICEF ry

Kotihoidosta tai päivähoidosta tuossa ei taidettu mainita, varhaiskavatus kyllä.
Erityisen hyvin Suomi pärjäsi materiaalisessa hyvinvoinnissa, terveydessä ja koulutuksessa.

 

Vihaan, työssäni näen näitä itsekkäitä vanhempia koko ajan.

En jaksanut turhaa ketjua lukea...

Aloittajalla ei olisi töitä jos niitä lapsia ei tuotaisi hoitoon. Lapsien kannalta olisi varmasti parempi että tuollainen ihminen ei saisi lapsia hoitaa lainkaan.

 

No yhden kanssa ensin, ja ei lapsi estä elämästä aktviteteetteja. Tosin sain vielä kaksi lasta lisää. Aktiviteetteja oli juuri sopivasti.

Mutta et ollut yhden lapsen kanssa kolmea vuotta kuitenkaan vaan sait aiemmin jo lisää lapsia? Minäkin uskon, että useamman lapsen kanssa olisi riittävästi jo haastetta, mutta yhden vauvan/taaperon hoito oli yksinkertaisesti aika tylsää ja rutiininomaista. Ei se vauvamuskari kahden viikon välein paljon auttanut, eikä minulla ollut mitään äitikavereita. Lisäksi pohjaton väsymys oikein korostui, kun päivissä ei ollut älyllisiä haasteita.

 

[QUOTE="vieras.";29378866]Mutta et ollut yhden lapsen kanssa kolmea vuotta kuitenkaan vaan sait aiemmin jo lisää lapsia? Minäkin uskon, että useamman lapsen kanssa olisi riittävästi jo haastetta, mutta yhden vauvan/taaperon hoito oli yksinkertaisesti aika tylsää ja rutiininomaista. Ei se vauvamuskari kahden viikon välein paljon auttanut, eikä minulla ollut mitään äitikavereita. Lisäksi pohjaton väsymys oikein korostui, kun päivissä ei ollut älyllisiä haasteita.[/QUOTE]
En ollut, saimme toisen lapsen, kun esikoisemme oli n. 1v 10kk. ja parin vuoden sisällä syntyi se kolmaskin.

 

selityksiä huonon oamantunnon omaavilta äideiltä?

 

Yhyy, älä jaksa. Tuskinpa kukaan päikyn tätsyli puhisee p1-2-vuotiaalle töissä näistä asioista.

Yhyy, yleensä tällaiset juntit kun eivät ole juntteja vain yhden mielipiteen kanssa.

 

Kannatan kotihoitoa luettuani psykiatri Sinkkosta,psykologi Keltikangasta ja KTT Rusasta. Poliittisesti: Päivähoidon laadussa on huikeita eroja= tarkoittaa sitä, että pikkulasten hoito ei ole tasa-laatuista. Minusta tämä on huolestuttavaa ja lasten edun näkökulmasta väärin. Vaikka daagissysteemi on verovaroin tuettu nollatulosta-ökyporvarin perheelle suunniteltu luokkaeroja tasaava systeemi, luulen,että köyhemmät perheet eivät saa hyvää päivähoitoa aina. Esim. alueelliset erot on suuret jo asuinalueiden kohdalla. Pikkuisen isommissa kaupungeissa tämä näkyy.

 

Yhyy, yleensä tällaiset juntit kun eivät ole juntteja vain yhden mielipiteen kanssa.

no onko se nyt nii kauheaa sanoa mielipiteensä ääneen ?

 

No me asumme Norjassa jossa raportin mukaan maailman toiseksi onnellisimmat lapset. Ja täällä menevät käytännössä kaikki lapset 1-1.5 vuotiaina päiväkotiin. Lapsilisät kyllä maksetaan, mutta yhteiskunta ei tue kotihoitoa muuten. Norjalaiset tutkimukset myös sanovat, että pk on lapsen sosiaalisen kehityksen kannalta hyväksi. Myös pienen lapsen. Alle 1 v:t suositellaan hoitamaan kotona. Pk:t ovat auki 7-16.30 ja lasta ei saa pitää hoidossa pidempään. Pienen lapsen vanhemmilla on oikeus tehdä lyhennettyä työviikkoa. Pienten ryhmässä on oltavat 1 hoitaja 3 lasta kohden. Yleensä 9 lasta ja kolme aikuista.

Että näin Norjassa.

 

No me asumme Norjassa jossa raportin mukaan maailman toiseksi onnellisimmat lapset. Ja täällä menevät käytännössä kaikki lapset 1-1.5 vuotiaina päiväkotiin. Lapsilisät kyllä maksetaan, mutta yhteiskunta ei tue kotihoitoa muuten. Norjalaiset tutkimukset myös sanovat, että pk on lapsen sosiaalisen kehityksen kannalta hyväksi. Myös pienen lapsen. Alle 1 v:t suositellaan hoitamaan kotona. Pk:t ovat auki 7-16.30 ja lasta ei saa pitää hoidossa pidempään. Pienen lapsen vanhemmilla on oikeus tehdä lyhennettyä työviikkoa. Pienten ryhmässä on oltavat 1 hoitaja 3 lasta kohden. Yleensä 9 lasta ja kolme aikuista.

Että näin Norjassa.

onhan se hyväksi mutta ei pienelle,tämä kai keskustelun idea oli. Noita onnellisuustutkimuksia en liittäisi päiväkoti keskusteluun kun ei asiaan liity.

 

Minäkin olen ollut siinä uskossa,että Norjassa on asiat monessa suhteessa hyvin, mutta mistä maasta se Breivikki olikaan lähtöisin?

 

En lukenut koko ketjua, mutta halusin vain kertoa omasta kohtalostani. Minut laitettiin hoitoon perhepäivähoitajalle 3-viikkoisesta lähtien, kun äiti meni takaisin töihin. Hän myös matkusti työnsä takia paljon, joten olin usein sitten toisella perhepäivähoitajalla päivät ja toisella yöt. Muistaakseni kun olin kolme pph vaihtui toiseen ja jossain välissä taas toiseen. Yhden hoitajan muistan, että hän löi omaa lastaan ja vangitsi minut pitkiksi ajoiksi lastensänkyyn, eikä tullut katsomaan minua, vaikka kuinka itkin ja huusin. Yksi aamu kietäydyin enää menemästä hänelle hoitoon ja kerroin miksi, mutta minua ei uskottu. Aika pian pääsin kuitenkin uudelle hoitajalle. Yhdessä vaiheessa kun hoitaja vaihtui, en uskaltanut puhua uudessa paikassa sanaakaan moneen päivään. Minulle on kerrottu, että pienenä vilkutin aina lentokoneille, jos äiti vaikka näkisi minun vilkuttavan. Oho tippa tuli linssiin kun kirjotin ton...

Minusta tuli monimielenterveysongelmainen ja fyysisiäkin sairauksia löytyy ihan kohtuullisesti. Varmasti vaikuttaa myös se, että minua kuisattiin koulussa vuosikausia. En ole katkera äidille kovinkaan paljoa, ehkä hitusen välillä. Ihan hyvät välit meillä nykyään on onneksi suurimman osan aikaa. Hän oli yh, eikä nähnyt tilanteessaan muita taloudellisia vaihtoehtoja kuin palata töihin hyvin aikaisin. Olin silti haluttu lapsi kuulema.

Miettikää ennen kuin pistätte lapsenne hyvin nuorina hoitoon. Varsinkin jos se paikka vaihtuu usein tai käsittää myös öitä.

 

Ap:sta huomaa, että onko selkeä trolli. Sen huomaa jo mm. siitä miten löytyy niin suurta tahtoa pitää tätä keskustelua yllä.

Nähdä siis mitä tapahtui palstalla, kun keskustelun tarkoituksena oli vaan haukkua ihmisiä.

Itseasiassa, on hyvinkin mahdollista, että aloittaja on itse juurikin vienyt lapsensa tarhaan alle 2- vuoden iässä.. Ja nauraa siellä kotona partaansa, samalla kiinnostuneena kun näkee mitä ihmiset hänestä ajattelee.

 

En lukenut koko ketjua, mutta halusin vain kertoa omasta kohtalostani. Minut laitettiin hoitoon perhepäivähoitajalle 3-viikkoisesta lähtien, kun äiti meni takaisin töihin. Hän myös matkusti työnsä takia paljon, joten olin usein sitten toisella perhepäivähoitajalla päivät ja toisella yöt. Muistaakseni kun olin kolme pph vaihtui toiseen ja jossain välissä taas toiseen. Yhden hoitajan muistan, että hän löi omaa lastaan ja vangitsi minut pitkiksi ajoiksi lastensänkyyn, eikä tullut katsomaan minua, vaikka kuinka itkin ja huusin. Yksi aamu kietäydyin enää menemästä hänelle hoitoon ja kerroin miksi, mutta minua ei uskottu. Aika pian pääsin kuitenkin uudelle hoitajalle. Yhdessä vaiheessa kun hoitaja vaihtui, en uskaltanut puhua uudessa paikassa sanaakaan moneen päivään. Minulle on kerrottu, että pienenä vilkutin aina lentokoneille, jos äiti vaikka näkisi minun vilkuttavan. Oho tippa tuli linssiin kun kirjotin ton...

Minusta tuli monimielenterveysongelmainen ja fyysisiäkin sairauksia löytyy ihan kohtuullisesti. Varmasti vaikuttaa myös se, että minua kuisattiin koulussa vuosikausia. En ole katkera äidille kovinkaan paljoa, ehkä hitusen välillä. Ihan hyvät välit meillä nykyään on onneksi suurimman osan aikaa. Hän oli yh, eikä nähnyt tilanteessaan muita taloudellisia vaihtoehtoja kuin palata töihin hyvin aikaisin. Olin silti haluttu lapsi kuulema.

Miettikää ennen kuin pistätte lapsenne hyvin nuorina hoitoon. Varsinkin jos se paikka vaihtuu usein tai käsittää myös öitä.

Halauksia sinulle. <3 en voisi minäkään liian aikaisin kipata lasta hoitoon vaikken äiti vielä olekaan. liikutuin tuosta lentokoneelle vilkuttamisesta... Onneksi et ole katkera äidillesi, olet vahva.

 

Ap:sta huomaa, että onko selkeä trolli. Sen huomaa jo mm. siitä miten löytyy niin suurta tahtoa pitää tätä keskustelua yllä.

Nähdä siis mitä tapahtui palstalla, kun keskustelun tarkoituksena oli vaan haukkua ihmisiä.

Itseasiassa, on hyvinkin mahdollista, että aloittaja on itse juurikin vienyt lapsensa tarhaan alle 2- vuoden iässä.. Ja nauraa siellä kotona partaansa, samalla kiinnostuneena kun näkee mitä ihmiset hänestä ajattelee.

täällä taas yksi epäluuloisuushäiriöstä kärsivä:/ en tajua miksi päiväkodeista ei saa puhua.. meidän muksut kun pistetään hoitoon, haluan tietää tasan miten ja milloin se kannattaa tehdä.

 

Halauksia sinulle. <3 en voisi minäkään liian aikaisin kipata lasta hoitoon vaikken äiti vielä olekaan. liikutuin tuosta lentokoneelle vilkuttamisesta... Onneksi et ole katkera äidillesi, olet vahva.

Voi kiitos! Tippa tuli uudestaan linssiin kun kirjoitit niin lämpimästi

 

[QUOTE="Jäädä";29378435]Pystyy, jos ennakoi.[/QUOTE]

Kaikkea ei voi ennakoida, elämäntilanteet muuttuvat joskus hyvinkin nopeasti.

 

täällä taas yksi epäluuloisuushäiriöstä kärsivä:/ en tajua miksi päiväkodeista ei saa puhua.. meidän muksut kun pistetään hoitoon, haluan tietää tasan miten ja milloin se kannattaa tehdä.

Valitettavasti tähän ei keskusteluista ja mielipiteistä huolimatta ole yksiselittettäistä totuutta. Lapset ovat erilaisia ja lapsen kehitykseen vaikuttaa niin moni muukin asia kuin kotihoito/päiväkoti keskustelut, että kenenkään muun kuin sinun itsesi on mahdotonta arvioida milloin juuri sinun lapsesi kannattaa laittaa hoitoon.

Se ratkaisu, mikä toimii toisella, ei varmasti toimi kaikilla. Itse koin tärkeäksi jättää mahdollisuuden myös kokeilla toimiiko tietty hoitomuoto omilla lapsilla, eli en laittanuut lapsia hoitoon vasta sitten kun taloudellisesti on pakko, koska silloin ei olisi mahdollista helposti kuunnella lasta hoitomuodon toimivuudessa. En silti vihaa ketään, jotka päätyvät toisenlaiseen ratkaisuun. Meillä Suomessa on kuitenkin vaihtoehtoja yksityisestä hoitajasta, perhepäivähoidosta, ryhmäperhepäivähoidosta aina niihin aloittajan parjaamiin päiväkotiryhmiin ja jokainen lapsi sekä hoitajat ovat yksilöitä, joten kahta samanarvoista ja vertailukelpoista ryhmää ei ole olemassa.

Kaikki ymmärtävät yksilöiden erot esim. unentarpeessa ja unirytmissä, eikä kukaan arvostele toisiaan tavoista nukuttaa lastaan. Jostain syystä hoitotavan valinnassa näitä arvostelijoita kuitenkin jatkuvasti riittää. Se, että Suomessa juuri 3-vuotiaaksi asti on mahdollista olla hoitovapaalla töistä kotona hoitamassa lastaan, saa monen kuvittelemaan että se olisi jotenkin optimaalinen ikä aloittaa hoito päiväkodissa. Tässä on kuitenkin kyse enemmän poliittisista ratkaisusta kuin "suosituksista" tai juuri sinun lapsesi edusta. Pahimmassa tapauksessa 3 vuoden aikana oma talous vedetään niin tiukalle, ettei pelivaraa enää talouden suhteen ole ja lapsi väkisin runnotaan hoitojärjestelmään, sopi kyseinen hoitopaikka omalle lapselle tai ei, koska varaa jättää töitäänkään ei ole, eikä hoitopaikan vaihtaminen aivan kivutontakaan ole.

Jostain syystä kaikkea pyritään yleistämään, vaikka juuri omalle lapselle sopivan hoitojärjestelymuodon löytämisellä, hoitoajan sekä lomien pituudella on iso merkitys lapsen edun arvioimisessa.