Jos jompikumpi vanhemmista on kotona, niin kyllä minusta kunnallisen hoitopaikan saadakseen pitäis jollain muotoo todeta se oikee tarve hoitopaikkaan. Esimerkiks isommalle lapselle puolipäivänen hoito saattaa oikeesti tehdä jo hyvää, että tottuu isompaan ryhmään jo ennen eskarin alottamista, samoin jos vanhempi on esimerkiks sairas, uupunu, täyspäiväsesti opiskelee tai tekee töitä kotona. Mutta sitä mä en ymmärrä, minkä takia veronmaksajien palkasta otetaan väkisin osa ihan vaan siks, että jotku patalaiskat omaan napaan tuijottajat saa viedä 2-vuotiaan lapsensa päiväkotiin viitenä päivänä viikossa täydeks päiväks vaikka ite on kotona päivät, parhaimmassa tapauksessa vielä lomilla viedä sijaishoitoon. Minusta päivähoidon tarve pitäis jollain tavalla todeta tapauskohtasesti, eikä pitää sitä itsestään selvyytenä, että kun ei huvita hoitaa ja on paljon helpompaa olla työttömänä himassa itekseen kuin kaksvuotiaan kanssa, niin systeemi oikein kannustaa siihen, että ulkoistetaan oma lapsenhoitovelvollisuus yhteiskunnalle ja vielä todella kovaan hintaan.
Anteeks nyt vaan, mutta mä oon ap:n kanssa samaa mieltä, ja minusta on täysin tervettä kyseenalaistaa pienen lapsen päiväkotiin vieminen. Eri asia, jos pienen lapsen päiväkotiin vieminen on OIKEESTI tarpeellista, mutta sitä mä en tajua, että jos ei huvita lapsen hoitaminen, niin nakitetaan se jollekulle muulle, väliäkö sillä, onko se lapselle hyväksi. Minusta on ihan turhaa vinkua, että kyllähän muissakin maissa viedään ties kuin aikasin lapset päiväkotiin, koska kyse on ennen kaikkee siitä, minkälaisessa hoidossa lapsi on ja kuinka pitkään. Eihän meillä hyväksytä täällä vaikka lapsen ruumiillista kuritustakaan, vaikka se monessa maassa on edelleen ihan itsestäänselvyys. Sitäpaitsi eiköhän monessa maassa olla kateellisia siitä, miten pitkään meillä täällä on mahollista olla pienen lapsen kanssa kotona, varmaan tuntuu monesta aika käsittämättömälle sekin, minkälaisiin hoitoryhmiin jotkut VALITSEE laittaa pienen lapsensa vaikka olis mahollista hoitaa lasta kotona pidempäänkin tai ainakin lyhentää työpäivää ilman että työnantajalla on oikeutta irtisanomiseen. Mä en nyt tarkota sitä, että kaikki lapset pitäis hoitaa kotona kouluikään tai ees kolmeen ikävuoteen asti, mutta on minusta todella kyseenalaista sekin, että vuoden ikäsiä viedään täysiks päiviks isoihin ryhmiin päiväkotiin, vaikkei välttämättä siihen muuta tarvetta oliskaan kuin vaan vanhemman oma halu olla mieluummin töissä tai itekseen kotona kuin oman lapsen kanssa.
En lukenu koko ketjua läpi, mutta ainaki tosta ap:n ekasta kirjotuksesta minusta välittyi harmitus välinpitämättömiä vanhempia, ei itse lapsia kohtaan. Monet väittää täällä, ettei ap sovi ollenkaan työhönsä koska suhtautuu noin asiakkaisiin, mutta minusta tosta välittyy valitettavasti enemmän myötätuntoo ja kiinnostusta niiden pienten hoitolasten elämästä kuin mitä niiden omat vanhemmat lapsilleen osottaa.