MIkä siinä laitoshoidossa on niin kamalaa ?

mä oon ollu laitoksessa tosin työharjottelussa mutta töitä tein ihan niinkuin palkalliset. Meillä oli siellä aikaa ihan hyvin, silti kaikki tuli tehtyä. Must tuntuu et se kiire on joskus ihan ite tehtyä kiirettä. Olin toisella osastolla päivän ja mä olin ainoo ns. ylimääränen siinä tiimissä. Yks hoitaja hokee koko ajan " jos keritään" " katotaan jos keritään" " jos ehditään". Mä olin ohjaajan kans vähä et 0.o. Me kerittiin hienosti tekeen kaikki hommat vaikka ei menty ku heikkopäiset.

Nyt oon tk:n vuodeosastolla. Kyllä siellä kiirettä on mutta silti mulla on aikaa jutella mukavia eikä siellä tartte kenenkään juosta. Kaikki kun osallistuu ja tekee niin kenenkään ei tartte tehdä muiden hommia. Ihanaa palautetta oon saanu potilailta kun mulla on ollu aikaa. Ja mä teen siellä ihan samoja hommia kuin lähärit.

 

Harjoittelija ei kyllä koskaan tee kaikkea samaa mitä vakihenkilökunta, eikä ole vastuussa mistään. Itselläkin harjoittelussa kaikki meni kuin vettä vaan, kun siirryin työelämään ja sain sen kaiken vastuun ja suunnittelun ym oikeasti niskaani, niin tajusin ettei se ihan niin helppoa olekkaan.

 

Harjoittelija ei kyllä koskaan tee kaikkea samaa mitä vakihenkilökunta, eikä ole vastuussa mistään. Itselläkin harjoittelussa kaikki meni kuin vettä vaan, kun siirryin työelämään ja sain sen kaiken vastuun ja suunnittelun ym oikeasti niskaani, niin tajusin ettei se ihan niin helppoa olekkaan.

Mulle sanottiin ku kysyin et miten paljon opiskelija saa tehdä ainaki tuolla vuodeosastolla et he antaa tehdä kaikkee mitä lähärin toimiin kuuluu ja niitä oonki saanu tehdä. On toimenpiteitä, pistoksia, haavahoitoa, perushoitoa jne.. Kaikkea olen tehnyt ja paljon teen itekseni. Annan raportteja ja osallistun palavereihin. Ainoa mitä en oo päässy vielä seuraamaan on uuden potilaan vastaanotto ja kotiutuspaperisotaa. no mulla on harjottelua vielä edessä. Edellisessä harjottelussa huomasin eron kun tein näytön eri paikassa et miten eri paikkojen tavat opiskelija kohdalla vaihtelee. Harjottelussa en saanut tehdä juuri mitään tai jäädä yksin kenenkään kanssa mutta näytössä sitten annettiin paljon enemmän vastuuta. Oppimisen kannalta parempi.

On varmasti paljon muutakin vielä tulossa ja oppimatta ja näkemättä.

 

Hyvässä harjoittelupaikassa minusta tärkeämpää opiskelijalle/harjoittelijalle pystyä opettamaan se mitä hyvä hoito/huolenpito on kuin näyttämään se miten kiireistä työ on. Toki opiskelijan on hyvä oppia myös ne asiat mitäkä on välttämätöntä huolehtia kiireessä ja mitkä asiat on niitä joista kiireessä on joskus pakko joustaa.
Hyvä opiskelijan ohjaus vie aikaa ja usein jostakin muusta se aika on poissa, toisaalta motivoitunut opiskelija omalta osaltaan myös helpottaa sitä kiirettä joissakin asioissa. Ensisijaisesti opiskelijan pitäisi oppia harjoittelujaksolla eikä tuoda helpotusta laitoksen/palvelukodin arkeen.

 

Tieto tuo tuskaa, mä tiedän vanhushuollon tilanteen ja en haluaisi nähdä äitiäni laitoksessa.

Tämä on kyllä niin totta....

Yksityisellä puolella on kyllä niin monenlaista toimijaa, kovan rahan paikoista saa sitä laatuakin. Itse omaan pitkän kokemuksen laitospuolelta (tehostettua palveluasumista) kunnalliselta puolelta ja laadukas hoitotyö ei ole ongelma nykyisilläkään resursseilla. Vaatii vain tahtoa työyhteisöltä. Tämä toki lähtee esimiestaholta, pidetään huolta työyhteisöstä ja työhyvinvoinnista, jolloin tämä heijastuu työmotivaationa. Toki me yksittäiset työntekijät olemme erilaisia, toiset osaa organisoida paremmin kuin toiset. Vaikka työssä tietynlainen kaava onkin, niin kun ihmisten kanssa toimitaan, aina pitää kyetä organisoimaan. Entisellä työpaikallani joskus joku tiimi oli hädintuskin ehtinyt tekemään kaikki perusasiat, kun taas toisena päivänä toinen porukka ehti tehdä paljon ylimääräisätkin. Mutta ei sinä koskaan ylistetty tai moitittu toisia, päivät vaan on erilaisia. Perustyöhön saa upotettua paljon sitä laatua, halutessaan. Hoitotilanteissa hoitajat huomoi asiakasta, eikä puhu keskenään. Pikku asioilla, jotka lähtee asiakkaasta itsestään saadaan luotua elämänlaatua. Jollekin tehdään nätti kampaus, toinen haluaa radion päälle ja hengellistä musiikkia, jollekin nostetaan läheisten kuvat näkyville, joku katsoo telkkua, joku haluaa oleskelutilaan, toinen ei ymym. Näillä pienillä teoilla lisätään asiakkaan hyvinvointia, jolloin hän mm kestää rauhallisempana, viihtyy paremmin ja näinollen myös levottomuus ja soittelu vähenee...

Ongelmia toki on paljon, mutta itse olen peräänkuuluttanut kahden ongelman ratkaisun perään. Yksinäiset vanhukset haluavat ennenaikojaan laitokseen, kun kokevat turvattomuutta. Jos vanhus pääsee laitokseen, hän ei sieltä lähde kotiin, vaikka kunto paranisikin. Tämä on toinen ongelma. Ikääntyneellä voi mennä toipumiseen kuukausia, jolloin ehditään tekemään (kun tulee raja vastaan muistaakseni 4 kk:n yhtäjaksosen laitoshoidon jälkeen pitää tehdä päätös) palveluasumisesta. Jos ihmisellä on ollut huonot sosiaaliset verkostot ja yksinäisyyttä kotona, eihän hän tämän jälkeen sinne lähde. Sitten tosi huonokuntoisia makaa sairaaloissa ja odottaa paikkaa...

 

Mitä sitten on vanhusten hyvä hoito? Voiko hoito laitoksessa olla parempaa kuin kotihoito? Kuinka pitkälle palvelut on saatava kotiin? Voiko olettaa että joskus se oma koti on muutettava paikkaa jossa tarvittavat palvelut ja kotona asumisen tuki on saavutettavissa?

 

[QUOTE="kkmm";29331940]Mitä sitten on vanhusten hyvä hoito? Voiko hoito laitoksessa olla parempaa kuin kotihoito? Kuinka pitkälle palvelut on saatava kotiin? Voiko olettaa että joskus se oma koti on muutettava paikkaa jossa tarvittavat palvelut ja kotona asumisen tuki on saavutettavissa?[/QUOTE]


Minä sanoisin niin, että hoidon ei kuulu olla parempaa jossain ja huonompaa jossain. Vaihtoehtoja minä kaipaisin enemmän kunnalliselle puolelle, jotain juuri tehostetun palveluasumisen ja kotihoidon välille.

Ikääntyneen elämänlaadun tukeminen kuuluisi lähteä kotoa, kun hän ei enää pärjää omin voimin, hän saisi juuri sen tuen kuin tarvitsee. Kun ei enää kotihoidon tuella pärjää, olisi mahdollisuus siirtyä edelleen omaan asuntoon, johon saisi hälyttämällä tarvittavan avun. Esim. monesti pariskunnista toinen virkeämpi, kykenee hoitamaan kotia, laittamaan ruokaa ym. Pariskunta viihtyisi yhdessä, mutta virkeämpi ei jaksa huolehtia siiroista. Kotihoito ei voi rampata näitä tekemässä,joten nykymittapuulla usein toinen joutuu tehostetun palveluasuisen piiriin. tehostettu palveluasuminen/laitoshoito (monissa kunnissa pitkäaikaishoidon päätöksiä ei enää tehdä), olisi siinä vaiheessa kun ihminen tarvitsee jatkuvaa valvontaa.

Hyvä hoito on sitä, että yksilö elämänlaatu on paras mahdollinen, huomioiden hänen terveydentilansa.

 

Minä sanoisin niin, että hoidon ei kuulu olla parempaa jossain ja huonompaa jossain. Vaihtoehtoja minä kaipaisin enemmän kunnalliselle puolelle, jotain juuri tehostetun palveluasumisen ja kotihoidon välille.

Kuluisi hoidon ei varmastikaan pitäisi olla parempaa tai huonompaa jossain paikassa a (esim. kotona tai palveluasunnossa) kuin jossain paikassa b (esim. laitoshoito). Lähinnä ajattelinkin sitä että onko tarkoituksen mukaista kaikissa olosuhteissa järjestää vanhuksen kotona esim. asunnossa jossa hän asunut koko tai lähes koko ikänsä? Onko tehostettu palveluasuminen aina automaattisesti laitospalvelua vai voisiko tehostetut palvelut saada esim. senioriasunnossa jonne vanhus on muuttanut jo vaikka siinä vaiheessa kun ei vielä tarvitse palveluja oikeastaan ollenkaan.

 

Kodinhoitajat vähissä, kyllähän ne yleensä on lähihoitajia jotka kotihoidossa on töissä ja kotisairaanhoito tukena. Itse olen omainen jolla ei hoitoalan koulutusta mutta etenkin lääkkeistä tiedän enemmän kuin moni hoitoalalla työskentelevä.
Laitoksessa pahinta yksityisyyden puute, monta samassa huoneessa, ei omaa vessaa, harvoin suihkuun, joskus myös ikävät ja alalle sopimattomat hoitajat...Hirvittävin asia oli kerran radiosta kuulemani juttu vanhuksesta joka pyysi vettä vierailijaltaan,hoitaja kielsi antamasta ettei tule vaipanvaihtoa. Kammottavaa.
Vanhat pariskunnatkin voidaan erottaa toisistaan.
Toimintakunto pysyy yleensä parempana kotona kun voi omaan tahtiin puuhailla ja välillä levätä.
Laitoksissa myös niin ylilääkitsemistä kuin alilääkitsemistäkin. Jopa potilaan sitomista ym, aivan sydämestä ottaa ajatella miten esim. muistisairas sen kokee kun ei muista miksi näin tehty...

Kaikile varauksetta laitosta kannattaville olisi hyväksi olla samassa huoneessa vieraiden ihmisten kanssa vaikka muutaman viikkoa, kakata vaippoihin ja olla niissa märissä vaipoissa, olla pakkosidottuna, kärsiä sairaana kun ei saa antibiootteja, päästä harvoin suihkuun...

 

[QUOTE="kkmm";29332276]Kuluisi hoidon ei varmastikaan pitäisi olla parempaa tai huonompaa jossain paikassa a (esim. kotona tai palveluasunnossa) kuin jossain paikassa b (esim. laitoshoito). Lähinnä ajattelinkin sitä että onko tarkoituksen mukaista kaikissa olosuhteissa järjestää vanhuksen kotona esim. asunnossa jossa hän asunut koko tai lähes koko ikänsä? Onko tehostettu palveluasuminen aina automaattisesti laitospalvelua vai voisiko tehostetut palvelut saada esim. senioriasunnossa jonne vanhus on muuttanut jo vaikka siinä vaiheessa kun ei vielä tarvitse palveluja oikeastaan ollenkaan.[/QUOTE]

No se tehostettu palveluasuminen on juuri niille ketkä tarvitsee paljon apua ja tukea elämiseensä. En tiedä mitä tarkoitat noilla tehostetuilla palveluilla...?


Kyllä se nykyisin on, jos ei pitkäaikaispäätöksiä tehnyt. itse olen tehostetussa palveluasumisessa ollut työssä ja ihan vuoteessa olevia(kin) siellä hoidettiin.

Mut niin kuin sanottu vanhuspuolella hyvin vähäiset ovat ne palvelu- ja tukiasumispaikat, jossa voisi asua enemmän omillaan.

 

Minun mielestäni siinä ei ole mitään kamalaa. Tosiasia on, että moni vanhus saattaa elää kymmenenkin vuotta elämästään lähestulkoon vihanneksena, ilman kommunikointikykyä. Tällaisille on oltava laitospaikkoja. Nytkin vanhuksen kunto saattaa romahtaa nopeasti kun vihdoinkin pääsee tehostettuun palveluasumiseen (jonotettuaan sitäkin paikkaa kotona pitkän aikaa niin ettei kotona ole enää kunnolla pärjännyt). Sitten se vuoteeseen kahden hoidettava vanhus hoidetaan niillä palveluasumisen resursseilla kuolemaan asti, koska laitospaikkoja ei ole. Se vasta ON kamalaa ja hoitajat vedetään tiukille. Ne tehostetun palveluasumisen asukkaat harvoin enää ovat kevyesti yhden hoitajan autettavia.

Ihan nauratti kun Katainen julkisuudessa lausui, että vanhuksia ei enää pakoteta laitoshoitoon. Haluan tietää missä on viimeisen kymmenen vuoden aikana pakotettu ketään laitokseen! Kun niitä paikkoja ei nytkään ole niitä tarvitseville, saati sitten kun laitoshoidon paikat lähestulkoon poistetaan kokonaan. Miten pihalla päättäjät voivat todellisuudesta olla?

 

Minä näen työssäni terveyskeskuksen akuuttiosastolla näitä "kotihoidon helmiä". Yrtetään hoitaa kotiin maksimi kotiavun turvin ihmisiä jotka olisivat jo ajat sitten kuuluneet laitoshoitoon. Vain ja ainoastaa sillä "onnellisella ajatuksella" että vanhuksen paikka on kotona.

Mielestäni vuodepotilaan paikka ei ole kotona jossa hän on riippuvainen kotihoidon käynneistä kun oma iäkäs puoliso ei jaksa toteuttaa asentohoitoa, vaihtaa vaippoja, käyttää pesuilla tai osaa syöttää aspirointiriskin vuoksi. Myöskään keskivaikeasti dementoituneen muistisairaan paikka ei ole kotona.

Sitten näitä kotihoidon asiakkaita putoilee meille hoidettavaksi ja yleensä tila on jo siinä vaiheessa vakava. Näiltä vältyttäisiin jos sosiaalipuoli yms. tahot hoksaisivat tehdä hakemukset asumispalveluihin hyvissä ajoin. Mutta ei kun aina vaan yritetään siellä kotona pärjäillä. Olen ihan varma siitä että tämä tilanne tulee vielä rajähtämään käsiin ja siinä käy huonosti.

 

Näiltä vältyttäisiin jos sosiaalipuoli yms. tahot hoksaisivat tehdä hakemukset asumispalveluihin hyvissä ajoin. Mutta ei kun aina vaan yritetään siellä kotona pärjäillä. Olen ihan varma siitä että tämä tilanne tulee vielä rajähtämään käsiin ja siinä käy huonosti.

Hakemuksethan täyttää ihmiset itse tai omaiset, ei mikään sosiaalipuoli... Ja varmasti sitä ei vinkata, ennen kuin omaiset ymmärtää alkaa kyselemään, kun jonot pullistelee...

 

Minun mielestäni siinä ei ole mitään kamalaa. Tosiasia on, että moni vanhus saattaa elää kymmenenkin vuotta elämästään lähestulkoon vihanneksena, ilman kommunikointikykyä. Tällaisille on oltava laitospaikkoja. Nytkin vanhuksen kunto saattaa romahtaa nopeasti kun vihdoinkin pääsee tehostettuun palveluasumiseen (jonotettuaan sitäkin paikkaa kotona pitkän aikaa niin ettei kotona ole enää kunnolla pärjännyt). Sitten se vuoteeseen kahden hoidettava vanhus hoidetaan niillä palveluasumisen resursseilla kuolemaan asti, koska laitospaikkoja ei ole. Se vasta ON kamalaa ja hoitajat vedetään tiukille. Ne tehostetun palveluasumisen asukkaat harvoin enää ovat kevyesti yhden hoitajan autettavia.

Ihan nauratti kun Katainen julkisuudessa lausui, että vanhuksia ei enää pakoteta laitoshoitoon. Haluan tietää missä on viimeisen kymmenen vuoden aikana pakotettu ketään laitokseen! Kun niitä paikkoja ei nytkään ole niitä tarvitseville, saati sitten kun laitoshoidon paikat lähestulkoon poistetaan kokonaan. Miten pihalla päättäjät voivat todellisuudesta olla?

Ei nytkään taideta pakottaa, mutta meillä ei ole riittäviä resursseja kuntouttaa. Vanhuksia makuutetaan enemmän koska henkilökuntaa on vähemmän. Mutta säästöt tuskin siinä asiassa auttavat.

 

Sitten se vuoteeseen kahden hoidettava vanhus hoidetaan niillä palveluasumisen resursseilla kuolemaan asti, koska laitospaikkoja ei ole. Se vasta ON kamalaa ja hoitajat vedetään tiukille. Ne tehostetun palveluasumisen asukkaat harvoin enää ovat kevyesti yhden hoitajan autettavia.

Mitä eroa on tehostetulla palveluasumisella ja laitoshoidolla? Ainakin minun entisessä työnantajakunnassa (jossa ollaan erittäin tarkkoja ettei yliresursseja ole, kun rahat loppu) työntekijöiden määrä suhteessa asiakasmäärään oli sama.

Ero oli hoitotyylissä, ajatuksessa. Laitoksessa ympäristö laitosmainen ja ajatus hoidollinen, kun oli hoidettu kaikki hoidolliset asiat, oli tehty hyvä työ. Tehosteussa palveluasumisessa ympäristö kodinomainen, jossa kiinnitetään huomiota kokonaisuuteen, hoidollisten asioiden lisäksi tärkeää myös elämänlaatu, esim. vuodepotilaalle voidaan laittaa vaikka musaa soimaan ymym. Lisäksi tehostettu palveluasuminen on halvempaa.

Kummassakin yhtä osaava ja ammattitaitoinen henkilökunta, saattohoito onnistuu kummassa vaan. Suurin osa meillä ainakin halusi kuolla "kotona" ja omaisetkin näin halusi.

 

Hakemuksethan täyttää ihmiset itse tai omaiset, ei mikään sosiaalipuoli... Ja varmasti sitä ei vinkata, ennen kuin omaiset ymmärtää alkaa kyselemään, kun jonot pullistelee...

Kyllä, mutta kotiutustiimin tehtävä on määritellä tarpeenmukainen jatkohoitopaikka. Minusta sen voi jo rinnastaa heitteillejättöön jos kotiutetaan ihminen joka ei siellä todellakaan pärjää.

 

Kyllä, mutta kotiutustiimin tehtävä on määritellä tarpeenmukainen jatkohoitopaikka. Minusta sen voi jo rinnastaa heitteillejättöön jos kotiutetaan ihminen joka ei siellä todellakaan pärjää.

Toki ja sitähän se on, mutkun ei ole paikkoja, niin ei ole. Joka paikassahan laitospaikkoja vähennetään, eikä edes nosteta kotihoidon resursseja, vaikka avuntarvitsijoiden määrä kasvaa... Kohta aletaan kotihoidossa päättämään ketä autetaan, ketä ei, kun kaikkia ei ehdi...

 

Mitä eroa on tehostetulla palveluasumisella ja laitoshoidolla? Ainakin minun entisessä työnantajakunnassa (jossa ollaan erittäin tarkkoja ettei yliresursseja ole, kun rahat loppu) työntekijöiden määrä suhteessa asiakasmäärään oli sama.

Täällä on nimenomaan hoitajien ja asukkaiden suhdeluku eri, koska laitospaikoissa on kahden autettavia ja tehostetussa palveluasumisessa pitäisi olla yhden hoitajan autettavia ihmisiä, ei kovin montaa syötettävää, ei asentohoidettavia (jolloin yksi yöhoitaja riittää, asentohoidettavilla vuodepotilailla pitää olla yökierrolla kaksi).

 

Toki ja sitähän se on, mutkun ei ole paikkoja, niin ei ole. Joka paikassahan laitospaikkoja vähennetään, eikä edes nosteta kotihoidon resursseja, vaikka avuntarvitsijoiden määrä kasvaa... Kohta aletaan kotihoidossa päättämään ketä autetaan, ketä ei, kun kaikkia ei ehdi...

Näinhän se menee ja toisaalta on harmi että akuuttiosastolla on vanhuksia jonottamassa hoitokotipaikkoja ja erikoissairaanhoidossa jonotetaan että potilaat pääsisivät jatkohoitoon ja kuntoutukseen terveyskeskukseen. Jonot eivät vedä mihinkään suuntaan.

 

Näinhän se menee ja toisaalta on harmi että akuuttiosastolla on vanhuksia jonottamassa hoitokotipaikkoja ja erikoissairaanhoidossa jonotetaan että potilaat pääsisivät jatkohoitoon ja kuntoutukseen terveyskeskukseen. Jonot eivät vedä mihinkään suuntaan.

Ja siksi työnnetään huono kuntoista jengiä kotiin. Toisaalta laitoksissa (lähinnä tarkoitan tehostettua palveluasumista) asuu ihmisiä jota kuntoutuneen niin. että pärjäisivät kotihoidon turvin tai jossain missä saisi hälyttäessä apua. Mutkun ei niitä pois saa enää, kun paikan ovat saaneet huonommassa kunnossa... Tehostettussa palveluasumisessa kyetään paremmin toteuttamaan kuntouttavaa työotetta, työn lomassa (juuri sen erilaisen ympäristön ja rytmityksen vuoksi) jolloin tapahtuu näitä yllättäviäkin kuntoutumisia välillä.

 

Sirkkaa-Liisa Kivelän ajatuksia laitoshoidosta ja hyvästä vanhusten hoidosta.
Sirkka-Liisa Kivel

"Kivelä rakennuttaisi palvelutalot aluksi sellaisiksi, joissa voisivat asua myös suhteellisen hyväkuntoiset vanhukset, mutta niissä tulisi olla valmiudet myös tehostettuun palveluasumiseen."

 

Minä näen työssäni terveyskeskuksen akuuttiosastolla näitä "kotihoidon helmiä". Yrtetään hoitaa kotiin maksimi kotiavun turvin ihmisiä jotka olisivat jo ajat sitten kuuluneet laitoshoitoon. Vain ja ainoastaa sillä "onnellisella ajatuksella" että vanhuksen paikka on kotona.

Mielestäni vuodepotilaan paikka ei ole kotona jossa hän on riippuvainen kotihoidon käynneistä kun oma iäkäs puoliso ei jaksa toteuttaa asentohoitoa, vaihtaa vaippoja, käyttää pesuilla tai osaa syöttää aspirointiriskin vuoksi. Myöskään keskivaikeasti dementoituneen muistisairaan paikka ei ole kotona.

Sitten näitä kotihoidon asiakkaita putoilee meille hoidettavaksi ja yleensä tila on jo siinä vaiheessa vakava. Näiltä vältyttäisiin jos sosiaalipuoli yms. tahot hoksaisivat tehdä hakemukset asumispalveluihin hyvissä ajoin. Mutta ei kun aina vaan yritetään siellä kotona pärjäillä. Olen ihan varma siitä että tämä tilanne tulee vielä rajähtämään käsiin ja siinä käy huonosti.[/QUOTE]

Ja se räjähdys tulee viimeistään juuri siinä kohtaa, kun tämä kuuluisa "suuri ikäluokka" tulee kotihoidon, laitospalvelujen ym. piiriin... Meillä on myös näitä molempia ääripäitä olemassa, eli kotona yritetään, milloin vanhuksen omasta tai omaisten halusta pärjätä niin pitkään, että sitten ollaankin jo erittäin huonossa hapessa, kun vihdoin saadaan "lupa" pistää eteenpäin. Ja sitten tuonne "laitokseen" (tarkoitan siis lähinnä vanhainkoteja / asumispalvelua) on otettu niitä, jotka vielä pärjäisi kotona kotihoidon turvin (ilmeisesti "raha puhunut" siinä kohtaa). Ja tosiaan, ensimmäisenä noita hakemuksia pitäis olla omaisten täyttämässä. Tai sitten esim. me kotihoidossa niissä autetaan, mutta siihen ei kelpaa pelkästään meidän nimi, vaan kyllä siinä pitää olla myös asiakkaan / omaisten puumerkki. Samaten siinä tarvitaan monta muutakin paperia ja selvitystä asiakaan tilasta. Eikä sekään vielä riitä, kun sitten on vielä ne tietyt kriteerit ja "pisteet", mitkä pitää täyttyä ennen, kun sinne laitokseen pääsee... Ja meidän kaupungissa noita kriteerejä on jopa kiristetty ja monen monta palaveria pidetään ja pähkäillään, kuka sen paikan sitten akuutimmin tarvitsisi, koska paikat on tosi kortilla, eikä kuitenkaan sitä luonnollista poistumaa tule samaa tahtia, kun olis paikan tarvitsijoita... Ja esim. meilläkin kyllä edelleenkin on myös kahden autettavia kotona (ei kuitenkaan tällä hetkellä ihan vuodepotilaita, mutta ei paljon toisinkaan), kun omaiset lyö hanttiin, että ei vielä laitokseen.

 

Hakemuksethan täyttää ihmiset itse tai omaiset, ei mikään sosiaalipuoli... Ja varmasti sitä ei vinkata, ennen kuin omaiset ymmärtää alkaa kyselemään, kun jonot pullistelee...

Ei ne hakemukset mitään auta jos lääkäri ja sos.virkailija pisteyttävät vanhuksen niin hyväkuntoiseksi että ei pääse edes jonottamaan laitospaikkaa. Lopputuloksena vanhus yksinään yksikössä , isä on ehtinyt olla kotiuettuna alle viikon ja jo kaksi kertaa viety terveyskeskukseen, nyt osastolla muutaman päivän ja sitten taas kotiin... ahdistaa. Isä makaa katerin kanssa sängyn pohjalla.

 

Tehostettu palveluasuminen ei ole laitoshoitoa vaan kotihoitoa, jossa asiakas asuu esteettömästi suunnitellussa asunnossa vuokralla ja talossa on lähellä riittävästi henkilökuntaa yötä päivää asiakkaan hoivan ja hoidon tarpeita varten. Tehostetussa palveluasumisessa asiakas maksaa vuokran (talon omisajalle, voi olla kunta, yritys, säätiö ja joku muu). Asiakas maksaa ateriat (yleensä kunnalle), hoitotarvikkeet ja lääkkeet itse. Hoitohenkilökunta voi olla kunnan, yrityksen tai säätiön. Kotihodon maksu maksetaan kuntaan tuntimäärän ja tulojen perusteella. Kunta voi siis sijoittaa yksityiseen palveluyritykseen asiakkaan, mutta asiakas on silti kunnan asiakas. Täysin yksityisellä rahalla palvelutaloissa asuvia lienee tosi vähän.

Laito on vanhusten osalta joko vanhainkoti tai sairaalan vuodeosasto. Maksu palveluista maksetaan kunnalle, vaikka olisi yksityisessä vanhainkodissa. Maksuun sisältyy vuokra, hoiva, lääkkeet ja hoivatarvikkeet.

Minusta varsinkaan sairaalan vuodeosastot eivät ole kenellekkään pitkäaikasieen asumiseen tarkoitettuja jo ihan siksi, että huoneessa on pääsääntöisesti monta asiakasta eli potilasta.

Sekavaa joo, varsinkin kun tehostetun palveluasumisen asiakasmaksuista useampi viimeinen hallitus ei ole saanut päätöstä aikaiseksi ja käytäntö siksi tosi kirjavaa eri kunnissa.

Mulla ei ole mitään käsitystä mitä Katainen ja kumppanit tarkalleen tarkoittaa tuolla laitoshoidolla.

 

Ei ole aikaa, PASKAN VITUT sanon minä!

Terveyskeskuksen vuodeosastolla nuorena likkana työskennelleenä ja äitiäni myöhemmin käydessäni katsomassa samaisessa puljussa voin kertoa, että ei siellä mitään kiirettä ole ja sen takia ei muka vanhuksia hoidettaisi asianmukaisesti. Siellä vaan on niin helvetin patalaiskaa ja alalle sopimatonta jengiä töissä ettei vittuakaan kiinnosta kun se palkka kilahtaa tilille tekemättäkin.

Äitini ei onneksi joutunut olemaan kyseisessä paskalafkassa kuin vajaan viikon, piti jäädä minun häntä kotiin hoitamaan mutta kuolema ehti ensin.
En todellakaan suosittele terveyskeskusten vuodeosastoja yhtään kenellekään. Jos et ennen ole ollut kipeä, maattuasi muutaman viikon siellä, taatusti sairastut.

Siellä istutaan kokeen takana, maataan taukopaikan sohvilla ja tuoleilla, kun jää luppoaikaa, sitä ei todellakaan käytetä vanhusten vieressä vaan tietokoneella tai kahvihuoneessa juoruten.
Plus että kaikki hoitajat istuvat samaan aikaan kahvitauolla, kaikki. Ihan sama, vaikka sinä aikana kuka paappa soittaisi kelloa miten paljon tahansa, kukaan ei tule.

Helvetin esikartanoita terveyskeskusten vuodeosastot.