[QUOTE="vieras.";29284834]Eli yhdenkään uskovan ei tarvitse pelätä pelastumisensa puolesta jos hairahtuu syntien poluille. Vaikka joka päivä voi murhata (kunhan ei siis jää poliiseille kiinni) kunhan sisimmässän haluaa tehdä hyvää ja on jumalan oma, turmeltunut luonto se vaan ottaa vallan.
Ja kyllä, murha on ihan hyvä esimerkki synnistä, kun kaikki synnithän ovat saman arvoisia.[/QUOTE]
Synnit on samanarvoisia Jumalan silmissä, mutta arjessa ei. Arjessa murhailuhalu kertoo vakavista psyyken ongelmista, sen sijaan juoruiluhalu ei.
Kompastelu ja repsahtelu ok, mutta ei pitkäaikainen synnin harjoittaminen ilman aiettakaan parannukseen. On eri asia repsahtaa joskus syntiin kuin elää synnissä.
Tää on vaikeeta selittää. Siis se Jumalan pelastustila pysyy uskovassa hautaan asti (jos uskova ei vakaasta halusta sanoudu irti uskonasioista). Mutta silloin jos harrastaa pitkäkestoisia syntejä asettaa itsensä vaaraan ja Jumala katsoo että "jahas, tuolla ei ole aikomustakaan tuosta synnistä pois ja tätä on jatkunut pitkään". Mä olen istunut baarissa vuosien jälkeen uskoontulosta, mutta jos mä olisin kuollut silloin silmänräpäyksessä niin ei olisi hyvin käynyt. Olin uskova, joka eli synnissä.
Raamattua:
Hes. 18:24
"Mutta jos vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan ja tekee sellaista mikä on väärin, samoja iljettäviä tekoja joita jumalaton tekee -- jos hän tekee niin, saako hän elää? Sitä hyvää, minkä hän on tehnyt, ei lasketa hänen hyväkseen. Hän on luopunut Jumalasta ja syyllistynyt synnintekoon...
Hepr. 10:26-27
Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus...