Jättäisitkö kumppanisi jos hän tulisi uskoon?

[QUOTE="vieras.";29284843]Olet siis epäuskoinen?[/QUOTE]

kyllä joskus, mutta mitä se tarkoittaa, sitä en jaksa tarkalleen selittää. Ihminen voi olla uskossa vaikka joskus ajatukset valtaisikin "epäusko". Usko kun ei ole tunteista ja fiiliksistä kiinni, onneksi.

 

ja millä perusteella tuo sitten vietiin taivaan kotiin?

Käsittääkseni uskon perusteella Jeesukseen Kristukseen. Ei tuon munkki Paisiokseen uskonut.
Lue lisää Paisioksesta, niin ei tarvitse arvailla mitka ovat hänen ajatuksensa. Netistäkin löytyy paljon tietoa, ilman että tarvitsee kirjoja ostaa.

En oikein ymmärtänyt miksi sinusta tuo tarina on ristiriidassa sen totuuden kanssa että Kristus on ainoa tie. Selventäisitkö hieman lisää?

 

[QUOTE="Friday";29284818]Eräs kaveri nimeltä vanhus Paisios ja tarina alkoholisoituneesta munkista on luettavissa alla olevasta linkistä:

Vanhus Paisios: Toisten tuomitsemisesta | Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö

Tuo munkki ei olisi läpäissyt sinun asettamia ehtoja uskovaiselle joka pelastuu, mutta kuitenkin hän taisi päästä taivaan kotiin.
Vieläkö haluat listata lisää sääntöjä ja ehtoja joilla määritellään tosiuskovaiseksi vai annetaanko olla jo ja uskotaan Raamatun sanaa siitä, että meidän ei kannata ottaa täällä tuomarin hommia itsellemme.


P.S. Kuulunko minä nyt niihin toiseksi eniten inhottuihin vain olenko hieman ylempänä listallasi? Ehkä jopa kolmanneksi viimeiseksi - Laskisin sen jo ihan voitoksi [/QUOTE]

Tuo munkki (oli muuten huvittava tuo Karieksen kylä, kävin tänään hammaslääkärissä) on tavallaan samanlainen kuin on jotkut uskoontulleet alkoholistit, mm. Paavo Ruotsalainen.

Jotkut alkoholistit/narkit pääsevät uskoontulossa vaikka mistä huumemenneisyydestä ja alkoholista kertaheitolla, joillakin se uskonelämä on jatkuvaa repsahtelua (usein on niin että tupakointi jää ainakin aluksi vielä jäljelle) vaikka päällään seisoisi.

Jumala on aina kiinnostunut -ei eniten lopputuloksesta vaikka sekin on tavoiteltavaa- vaan siitä että haluaako ihminen oikeasti päästä tavoistaan. Silloin kun ei enää halua eikä edes rukoile asiaa, on asiat huonosti. Mieluiten syntiensä kanssa kipuileva uskova (joka on Jumalan suuntaan kääntyneenä) kuin jo luovuttanut ja hanskat tiskiin lyönyt uskova.

Sit pitää vielä huomioida sekin, mitä ihminen ajattelee viimeisinä hetkinään ennen kuolemaa. Sen takia ei kuolleiden jatkosijoituspaikasta voi kukaan uskova sanoa juuta tai jaata kun ei tiedetä. Kuoleman lähestyessä alkaa monille tulla ehkä hätä pelastuksesta? (en suosittele siirtämään ratkaisua minnekään sairaalan saattohoitohuoneeseen)

Ja mä en inhoa ketään. Mutta Raamatun Sana sanoo kaikenlaista noin yleisellä tasolla, nyrkkisääntöinä.

 

kyllä joskus, mutta mitä se tarkoittaa, sitä en jaksa tarkalleen selittää. Ihminen voi olla uskossa vaikka joskus ajatukset valtaisikin "epäusko". Usko kun ei ole tunteista ja fiiliksistä kiinni, onneksi.

Joten kun oikeassa uskossa oleva epäuskon hetkenä esim nyt vaikka kerjää sitä leipää nälkäänsä, se onkin ihan ok eikä tee hänestä väärin uskovaa? Teillä on nyt Echon kanssa tässä näkemysero. Kunpihan teistä nyt sitten on oikeassa ja oikeassa uskossa?

 

[QUOTE="Kirsikka";29284824]En halua väitellä näistä asioista, koska siinä ei yksikertaisesti ole mieltä, mutta haluan jotain selventää. ...Klips...
Sen saa siis tuntea ja kokea todeksi.[/QUOTE]

Tämä oli hieno huomio kaiken kinaamisen keskellä ja olen samaa mieltä kanssasi.

Olen omalta osaltani yrittänyt korostaa tervettä järkeä. Sitä ei pidä innostuksen puuskassa ohittaa, koska seuraukset ovat harvoin toivotut. Olemme kuitenkin vastuussa henkilökohtaisesti siitä mitä teemme, emmekä voi sitä paeta Jumalan emmekä Seurakunnan taakse.

 

Uniquepoppylle piti vielä sanoa, että älä nyt jätä avun hakemista ja pyytämistä sen takia, että pelkäisit olevasi huonosti uskova. Sen verran epäuskoa se sinun jumalasi varmaan kestää.

 

[QUOTE="vieras.";29284834]Eli yhdenkään uskovan ei tarvitse pelätä pelastumisensa puolesta jos hairahtuu syntien poluille. Vaikka joka päivä voi murhata (kunhan ei siis jää poliiseille kiinni) kunhan sisimmässän haluaa tehdä hyvää ja on jumalan oma, turmeltunut luonto se vaan ottaa vallan.

Ja kyllä, murha on ihan hyvä esimerkki synnistä, kun kaikki synnithän ovat saman arvoisia.[/QUOTE]

Synnit on samanarvoisia Jumalan silmissä, mutta arjessa ei. Arjessa murhailuhalu kertoo vakavista psyyken ongelmista, sen sijaan juoruiluhalu ei.

Kompastelu ja repsahtelu ok, mutta ei pitkäaikainen synnin harjoittaminen ilman aiettakaan parannukseen. On eri asia repsahtaa joskus syntiin kuin elää synnissä.

Tää on vaikeeta selittää. Siis se Jumalan pelastustila pysyy uskovassa hautaan asti (jos uskova ei vakaasta halusta sanoudu irti uskonasioista). Mutta silloin jos harrastaa pitkäkestoisia syntejä asettaa itsensä vaaraan ja Jumala katsoo että "jahas, tuolla ei ole aikomustakaan tuosta synnistä pois ja tätä on jatkunut pitkään". Mä olen istunut baarissa vuosien jälkeen uskoontulosta, mutta jos mä olisin kuollut silloin silmänräpäyksessä niin ei olisi hyvin käynyt. Olin uskova, joka eli synnissä.
Raamattua:

Hes. 18:24
"Mutta jos vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan ja tekee sellaista mikä on väärin, samoja iljettäviä tekoja joita jumalaton tekee -- jos hän tekee niin, saako hän elää? Sitä hyvää, minkä hän on tehnyt, ei lasketa hänen hyväkseen. Hän on luopunut Jumalasta ja syyllistynyt synnintekoon...

Hepr. 10:26-27
Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus...

 

[QUOTE="vieras.";29284900]Joten kun oikeassa uskossa oleva epäuskon hetkenä esim nyt vaikka kerjää sitä leipää nälkäänsä, se onkin ihan ok eikä tee hänestä väärin uskovaa? Teillä on nyt Echon kanssa tässä näkemysero. Kunpihan teistä nyt sitten on oikeassa ja oikeassa uskossa?[/QUOTE]

Tiedoksi, että meillä ei ole koskaan (99,9 %) Uniquen kanssa uskonasioista näkemyseroa. :kieh:

 

Yks uskova vanha pappa kuoli, mun mies oli siellä hautajaisissa. Se pappa oli sanonut eläissään että jos hänen uskovaisuutensa ei näy hänen vaelluksessaan niin hän ei ole kunnon uskova/uskossa.

Pelastus pysyy meissä ilman tekoja (se pysyy pitämättäkin, on liimalla kiinni) silloinkin kun repsahdellaan, mutta uskon pitää näkyä teoissa ja sanoissa, muuten koko tää homma on ihan turhaa ja Jeesus kuoli vähän turhaan.
"Joka ei tee hedelmää, heitetään pois".
Vähän sama kuin aviopuoliso joka koskaan ei näytä rakkauttaan käytännössä.

Eli ei-uskova: jos näet jossain syntiä tekevän uskovan, niin voit mennä hänelle sanomaan: Olitpa sitten miten tahansa uskossa, niin se mitä sä teet, on syntiä ja asetat itsesi vaaraan.

 

Eli ei-uskova: jos näet jossain syntiä tekevän uskovan, niin voit mennä hänelle sanomaan: Olitpa sitten miten tahansa uskossa, niin se mitä sä teet, on rikos ja olet vaarassa joutua linnaan.

korjasin vähän.

 

Tiedoksi, että meillä ei ole koskaan (99,9 %) Uniquen kanssa uskonasioista näkemyseroa. :kieh:

Toisen mukaan on ok pyytää apua ja toisen mukaan oikea uskova ei nälkään kuole ja kerjätä ei tarvitse, tuhannet uskovien tarinat tämän todistavat. Niin että mitenkä? Vai onko tämä se 0,01%?

 

kyllä joskus, mutta mitä se tarkoittaa, sitä en jaksa tarkalleen selittää. Ihminen voi olla uskossa vaikka joskus ajatukset valtaisikin "epäusko". Usko kun ei ole tunteista ja fiiliksistä kiinni, onneksi.

no eikai se muuta olekkaan.

 

Eli ei-uskova: jos näet jossain syntiä tekevän uskovan, niin voit mennä hänelle sanomaan: Olitpa sitten miten tahansa uskossa, niin se mitä sä teet, on syntiä ja asetat itsesi vaaraan.

Echo.... lopeta jo. Menee niin överiksi ettei mitään tolkkua.

 

korjasin vähän.

Joskus tekisi joku linnareissu uskovallekin hyvää niin karisisi turhuudet Vettä ja leipää pienestä luukusta tarjoiltuna, kylmännihkeä lattia alla niin alkaisi rukoiluttaa.

 

Synnit on samanarvoisia Jumalan silmissä, mutta arjessa ei. Arjessa murhailuhalu kertoo vakavista psyyken ongelmista, sen sijaan juoruiluhalu ei.

Kompastelu ja repsahtelu ok, mutta ei pitkäaikainen synnin harjoittaminen ilman aiettakaan parannukseen. On eri asia repsahtaa joskus syntiin kuin elää synnissä.

Tää on vaikeeta selittää. Siis se Jumalan pelastustila pysyy uskovassa hautaan asti (jos uskova ei vakaasta halusta sanoudu irti uskonasioista). Mutta silloin jos harrastaa pitkäkestoisia syntejä asettaa itsensä vaaraan ja Jumala katsoo että "jahas, tuolla ei ole aikomustakaan tuosta synnistä pois ja tätä on jatkunut pitkään". Mä olen istunut baarissa vuosien jälkeen uskoontulosta, mutta jos mä olisin kuollut silloin silmänräpäyksessä niin ei olisi hyvin käynyt. Olin uskova, joka eli synnissä.
Raamattua:

Hes. 18:24
"Mutta jos vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan ja tekee sellaista mikä on väärin, samoja iljettäviä tekoja joita jumalaton tekee -- jos hän tekee niin, saako hän elää? Sitä hyvää, minkä hän on tehnyt, ei lasketa hänen hyväkseen. Hän on luopunut Jumalasta ja syyllistynyt synnintekoon...

Hepr. 10:26-27
Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus...

Eihän me nyt puhuta maallisista, arjen asioista, vaan siitä, mikä on jumalan silmissä ok. Ja sinun logiikallasi murhaaminen on ok, jos ihminen vaan on sisimmässään jumalan oma, jonka heikkous ajaa välillä syntiin josta kuitenkin haluaa eroon.

Ja sinähän omien sanojesi mukaan teet syntiä päivittäin. Etkä halua siitä synnistä eroon vai etkö ole rukoillut tarpeeksi?

Raamattu kieltää baareissa käymisen?

 

Joskus tekisi joku linnareissu uskovallekin hyvää niin karisisi turhuudet Vettä ja leipää pienestä luukusta tarjoiltuna, kylmännihkeä lattia alla niin alkaisi rukoiluttaa.

linnoissa istuu yllättävän paljon uskovaisia, varsinki mustalaisia.

 

[QUOTE="Friday";29285110]Echo.... lopeta jo. Menee niin överiksi ettei mitään tolkkua.[/QUOTE]

Ei, niin paljon on ei-uskovia jotka pitää uskovia
-huijareina maallisissa asioissa
-rahanahneina
-v-mäisinä

ja joskus he ovat siinä ihan oikeassa. Mitä se kertoo sen kyseisen uskovan arvomaailmasta ja asioiden tärkeysjärjestyksestä?

Mulla on tänään joku tabujen revittelypäivä.
Häädin sossut ovelta, olivat tyytyväisiä kun nakkikeiton olin saanut tarjoiltua lapsille.

 

ei mua ahdista yhtään, ihan normaali olotila on

Ei ole tervettä uskoa perkeleeseen jne.

 

Ei, niin paljon on ei-uskovia jotka pitää uskovia
-huijareina maallisissa asioissa
-rahanahneina
-v-mäisinä

ja joskus he ovat siinä ihan oikeassa. Mitä se kertoo sen kyseisen uskovan arvomaailmasta ja asioiden tärkeysjärjestyksestä?

Mulla on tänään joku tabujen revittelypäivä.
Häädin sossut ovelta, olivat tyytyväisiä kun nakkikeiton olin saanut tarjoiltua lapsille.

en mä sinua ole syyttänytkään yllämainituista jutuista. olet joku mukava poikkeustapaus.

 

Ei ole tervettä uskoa perkeleeseen jne.

tuohon kun julistaa uskoansa julkisesti niin joutuu osastolle. :O

 

kyllä ne asiat kuule ihan omissa käsissä vaikka kuin uskois jotain muuta.

Vahva peesi.
-

Joidenkin ihmisten on pakko ulkoistaa vastuullisuus.

 

linnoissa istuu yllättävän paljon uskovaisia, varsinki mustalaisia.

Mikäs sanonta se olikaan mustalaisista että sunnuntaina kokoushuoneella, seuraavana päivänä putkassa...en muista.

No, mustalaiset on uskovina erityisporukkaa. Jos olisin poliisi niin en kattois rikoksia sormien läpi mutta uskovaisena katson, tai ymmärrän. Ne on vaan syntyjään semmoisia kuumakalleja että siinä on Jumalalla ihan jo työtäkin. :heart:

 

tuohon kun julistaa uskoansa julkisesti niin joutuu osastolle. :O

Tietyissä persoonallisuustesteissä on jumala/uskontoaiheisia kysymyksiä ja kyllä tietyllä tavalla vastaajat voivat saada leiman otsaansa, vaikkeivat ihan osastolle joutuisikaan.

 

en mä sinua ole syyttänytkään yllämainituista jutuista. olet joku mukava poikkeustapaus.

Et sä syytä mutta tuo yks toinen kirjoittaja ihmettelee että miks nuhdella syntiä tekevää uskovaa...

 

joku toi kyllä hyvän pointin esille, sehän tässä nimenomaan onkin että kun sen uskon elämän pääsee näkemään ja kokemaan, mutta vain ne jotka uskoo. Jokainen voi sitä kokeilla... ja olen echon kanssa samassa veneessä, me vaan ilmaistaan ehkä asiat täällä erillätavalla. Siis ollaan erillaisia persoonia Hän on minulle sisko niin kuin muutkin uskossa olevat! Ja se onkin aika piristävää se yhteys mikä on uskovien kesken, vaikka olisi eri kulttuurista, niin sama Herra se yhdistää ja sen vaan tuntee sisimmässään :heart: