Jättäisitkö kumppanisi jos hän tulisi uskoon?

[QUOTE="vieras.";29285400]Kuinka tervetullut minä avoimesti lesbona olisin sinun seurakuntaasi tyttöystäväni kanssa perheenä? Kutsuisitko kotiisi ja haluaisitko ystävystyä kanssamme?[/QUOTE]

Seurakunta on aika iso, joten en muutenkaan tunne sieltä kaikkia sillä tavalla että kahviteltais. Seurakuntaan taas liittyäkseen täytyy varmasti hyväksyä yleiset seurakunnan linjat. Jos haluat liittyä seurakuntaan, niin voit liittyä evankelisluterilaiseen seurakuntaan.

Oikeestaan oon aika varma, etten haluis tutustua, koska en jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy johonkin homoseksuaalisuuteen ja sulla näyttää olevan taipumus haluta puhua lähinnä siitä asiasta.

 

[QUOTE="vieras.";29285400]Kuinka tervetullut minä avoimesti lesbona olisin sinun seurakuntaasi tyttöystäväni kanssa perheenä? Kutsuisitko kotiisi ja haluaisitko ystävystyä kanssamme?[/QUOTE]

Pikkusen hämärää kyselyä, jos vastaan vaikka omasta puolesta. Sehän riippuu ihan teistä minkälaisia ihmisiä olette, ei mulla ole mitään homoja tai lesboja vastaan tai ketään muutakaan. Tarviiko teidän kanssa väkisin yrittää ystävystyä vaikka pitäisi teitä ihan kusipäinä.

Mitä seurakuntiin tulee, niin valtio ja kirkko pitäisi erottaa toisistaan, niin voisivat uskovaiset uskoa rauhassa mihin huvittaa ja toivottaa tervetulleeksi seurakuntiin ketä haluavat.

 

en minä esitä mitään, olen oma itseni. Mua ärsyttää se miten ihmiset elelee esim. huviloissaan ja kuvittelevat että kaikki on täydellistä ja mukavaa silloin, kun on saanut kaiken maalisen haluamansa. Sisältä nämä ihmiset ovat loppujen lopuksi tosi yksinäisiä ja etsivät jotain, eivät ymmärrä että heiltä puuttuu se tärkein.

Oletko ollut sellasessa elämäntilanteessa että et ole voinut sitä enää hallita mitenkään, että olet menettänyt kaiken toivosi ja omat neuvot on loppu?

Mistä sinä kenenkään sisimpään näet ja tyhjiksi ja yksinäisiksi voit tuomita?

 

Kiva jos romaneita kohdellaan seurakunnissakin tolleen paskamaisesti, että ajatellaan niiden olevan vaan jotain kuumakalleja ja erityistapauksia.

Seurakunnan pitäisi olla PERHE, eikä paikka, jossa systemaattisesti halveksutaan jotain tiettyä ryhmää, naureskellaan ja paapotaan. Huh huh.

Ei_se_ole_halveksuntaa_jos_todetaan_joku_asia. Ei seurakunnassakaan voi olla niin kliininen, etteikö voisi uskovien kesken muodostaa mielipidettä jostain puhujasta, suvusta, ryhmästä jne. Eri asia sitten miten ne jutut tuodaan, pitää erottaa hyvä leikinlasku huonosta herjasta.
Mä olen monet kerrat istunut romaninaisten piirissä ja ne on vuodattaneet elämäänsä.

Jos mä sanon vaikka että öö, somalit tekevät enemmän rikoksia ja ovat tavallista enemmän kuumakalleja kuin suomalaiset, niin ei se tarkoita sitä että halveksisin heitä. Se on jopa tilastollinen fakta. Mä voisin ystävystyä vaikka kuinka somaliperheen kanssa ja jos olisin vapaa ja eteeni astelisi miellyttävä somalimies tai mistä rodusta tahansa oleva mies, niin siitä voisi jopa syntyä jotain syvempääkin.

Mä ymmärrän että on vaarallista puhua vihapuheen kaltaisiakaan puheita nykyään koska rasisteja on paljon, ja heidän käsissään joku leikkimielinen juttu muuttuu ihan erilaiseksi. Mutta en mä voi ymmärtää sitäkään että jostain etnisestä ryhmästä ei voi koskaan sanoa mitään negatiivisempaa (esim. kuumakallet) vaikka se ominaisuus olisi tilastollisestikin totta. Mä luotan siihen että ihmiset ymmärtää että mä en pidä kaikkia romaneja kuumakalleina.

 

Ootko sä Echo huomannut että oot mielestäs aina oikeessa? Ihan aina.

 

Seurakunta on aika iso, joten en muutenkaan tunne sieltä kaikkia sillä tavalla että kahviteltais. Seurakuntaan taas liittyäkseen täytyy varmasti hyväksyä yleiset seurakunnan linjat. Jos haluat liittyä seurakuntaan, niin voit liittyä evankelisluterilaiseen seurakuntaan.

Oikeestaan oon aika varma, etten haluis tutustua, koska en jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy johonkin homoseksuaalisuuteen ja sulla näyttää olevan taipumus haluta puhua lähinnä siitä asiasta.

Mun "taipumus" ilmenee vain näissä tapauksissa, kun sätitään toista vioista joita löytyy itseltäkin.

Teidän seurakunta ei hyväksy avoimesti homoja?

 

Ootko sä Echo huomannut että oot mielestäs aina oikeessa? Ihan aina.

mites tuo sinusta eroaa ?

 

Pikkusen hämärää kyselyä, jos vastaan vaikka omasta puolesta. Sehän riippuu ihan teistä minkälaisia ihmisiä olette, ei mulla ole mitään homoja tai lesboja vastaan tai ketään muutakaan. Tarviiko teidän kanssa väkisin yrittää ystävystyä vaikka pitäisi teitä ihan kusipäinä.

Mitä seurakuntiin tulee, niin valtio ja kirkko pitäisi erottaa toisistaan, niin voisivat uskovaiset uskoa rauhassa mihin huvittaa ja toivottaa tervetulleeksi seurakuntiin ketä haluavat.

Varmasti on hämärää jos hyppää mukaan kesken keskustelun eikä hahmota asiayhteyttä. Joten ei tästä enempää sinun kanssasi.

 

Ootko sä Echo huomannut että oot mielestäs aina oikeessa? Ihan aina.

Hmm, missäs mä olen nyt ollut väärässä? Ihan kiva tietää niin voin sen asian korjata puheissani ja opissani.

 

mä elelen just niin kun parhaaksi näen (en huvilassa). kaikki ei ole täydellistä, mutta en mä sitä haekkaan, ainakaan jumalista. kun sieltä se täydellisyys ei tule. eikä minulta puutu mitään.
huonoista elämäntilanteista noustaan kyllä omin voimin tai ei enää ollenkaan. se on elämän eikä jumalan käsi joka ohjaa.

enkä mä tarkota näitä juttuja henkilökohtaisesti, että puhuisin nimenomaan "sinusta". Tuon vaan jotain yleisiä esimerkkejä esille, mitkä on nähty... Mutta miksi sitten sua vaivaa tämä minun usko niin paljon? Ihan normaalia elämää minäkin vietän. Maalista elämää oon viettänyt reilusti yli 20vuotta ja tullut uskoon. Sain tehdä ja kokea kaikkea, ei se vaan mulle tuonut sitä onnea. Nyt todellakin tunnen sen, että mun elämällä on jokin tarkotus ja hyötyä. Mä en yksinkertasesti tyytynyt siihen, että teen pari lasta, menen naimisiin, hankitaan koti ja tehdään töitä loppu elämä ja kuollaan ja kuopataan. Se oli mulle liian ykstoikkonen elämäntarkotus, enkä ole siihen täysin koskaan uskonut, että kaikki olis nyt vaan tässä ja nyt. Jumala on ollut kyllä lapsesta saakka mun jossain tietosuudessa, lapsena sain kokea jo rukousvastauksia ja selvästi mut varjeltiin joiltain asioilta. Voisin hyvinkin olla haudassa, jos ei olisi mitään ihmettä tapahtunut. Mutta nyt vasta olen päässyt oikeasti siihen uskon elämään sisälle, mitä etsin koko elämäni...

 

Et sä syytä mutta tuo yks toinen kirjoittaja ihmettelee että miks nuhdella syntiä tekevää uskovaa...

Oletan että tarkoitit minua?

En oikeastaan ihmettele miksi vaan sitä miten ehdotat sen tehtäväksi. Tuo sinun tapasi ei minusta yksinkertaisesti ole oikea eikä oikeastaan kovin armollinenkaan. Me emme ole jakamassa täällä tuomioita ja sen takia nuhtelu on asia johon minusta ei voi suhtautua kovin kevyesti. Tuomitseminen ei koskaan johda hyvään tulokseen vaan rakkaus ja ohjaus.
Haluaisitko oikeasti tästä maailmasta paikan jossa tuntemattomat ihmiset nuhtelevat toisiaan? Ihmiset, joilla on täysin erilainen maailmankatsomus?

Matt 18:15 puhuu aiheesta minusta hellävaraisemmin, koska siinä nuhtelijana on (uskon)veli eikä suinkaan kuka tahansa. Eli oletettavasti ihmiselle tuttu ja rakas läheinen.

 

Ja nyt kun kovasti tässäkin ketjussa jauhetaan suvaitsevaisuudesta, niin pystyykö ateistit, agnostikot, homot, lesbot hyväksymään jonkun uskomisen? Tuntuu välillä, että suvaitsevaisuus ei toimi molempiin suuntiin ja meikäläinen ei ole uskovainen, joskus vain ihmettelen sitä raivoa mitä varsinkin kristityt tässä maassa saavat osakseen. Kuitenkin kristityistä suurin osa on todella maltillisia uskovaisia.

 

mites tuo sinusta eroaa ?

Ei mitenkään.

 

[QUOTE="vieras.";29285442]Mistä sinä kenenkään sisimpään näet ja tyhjiksi ja yksinäisiksi voit tuomita?[/QUOTE]

en minä voi tietääkkään, mutta kyllä monella niistä on suu joilla voi kertoa ja puhua tilanteistaan... ja mitä tuomitsemista tuo on. Kyllähän jokainen yksinäisyyttä joskus tuntee ja kyllä se on tyhjyyttä kun ainut ilo tulee uusista tavaroista.

 

[QUOTE="vieras.";29285478]Varmasti on hämärää jos hyppää mukaan kesken keskustelun eikä hahmota asiayhteyttä. Joten ei tästä enempää sinun kanssasi.[/QUOTE]

No onhan tuo omituista höpöttämistä, pitääkö ihmisten ottaa ystäviksi aina jos joku sattuu kuulumaan johonkin vähemmistöön vaikka pitäisi kyseisiä ihmisiä kusipäinä? Mielestäni ei, kellään ole mitään pakkoa, ystäviksi voi hyväksyä kenet haluaa ja olla hyväksymättä.

 

enkä mä tarkota näitä juttuja henkilökohtaisesti, että puhuisin nimenomaan "sinusta". Tuon vaan jotain yleisiä esimerkkejä esille, mitkä on nähty... Mutta miksi sitten sua vaivaa tämä minun usko niin paljon? Ihan normaalia elämää minäkin vietän. Maalista elämää oon viettänyt reilusti yli 20vuotta ja tullut uskoon. Sain tehdä ja kokea kaikkea, ei se vaan mulle tuonut sitä onnea. Nyt todellakin tunnen sen, että mun elämällä on jokin tarkotus ja hyötyä. Mä en yksinkertasesti tyytynyt siihen, että teen pari lasta, menen naimisiin, hankitaan koti ja tehdään töitä loppu elämä ja kuollaan ja kuopataan. Se oli mulle liian ykstoikkonen elämäntarkotus, enkä ole siihen täysin koskaan uskonut, että kaikki olis nyt vaan tässä ja nyt. Jumala on ollut kyllä lapsesta saakka mun jossain tietosuudessa, lapsena sain kokea jo rukousvastauksia ja selvästi mut varjeltiin joiltain asioilta. Voisin hyvinkin olla haudassa, jos ei olisi mitään ihmettä tapahtunut. Mutta nyt vasta olen päässyt oikeasti siihen uskon elämään sisälle, mitä etsin koko elämäni...

ei vaivaa, haluaisin tajuta sen mikä saa ihmisen tuohon tilaan.

 

Ja nyt kun kovasti tässäkin ketjussa jauhetaan suvaitsevaisuudesta, niin pystyykö ateistit, agnostikot, homot, lesbot hyväksymään jonkun uskomisen? Tuntuu välillä, että suvaitsevaisuus ei toimi molempiin suuntiin ja meikäläinen ei ole uskovainen, joskus vain ihmettelen sitä raivoa mitä varsinkin kristityt tässä maassa saavat osakseen. Kuitenkin kristityistä suurin osa on todella maltillisia uskovaisia.

Ainakin tämä ateisti pystyy suvaitsemaan maltilliset ja lainkuuliaiset uskovaiset. Itse olen huomannut että uskovaisten on helpompi hyväksyä ateistit kuin uskovat jotka uskovat erilailla.

 

No onhan tuo omituista höpöttämistä, pitääkö ihmisten ottaa ystäviksi aina jos joku sattuu kuulumaan johonkin vähemmistöön vaikka pitäisi kyseisiä ihmisiä kusipäinä? Mielestäni ei, kellään ole mitään pakkoa, ystäviksi voi hyväksyä kenet haluaa ja olla hyväksymättä.

Niin. Tai sitten voi katsoa mihin tuo liittyi ja ymmärtää sen mukaan.

 

en minä voi tietääkkään, mutta kyllä monella niistä on suu joilla voi kertoa ja puhua tilanteistaan... ja mitä tuomitsemista tuo on. Kyllähän jokainen yksinäisyyttä joskus tuntee ja kyllä se on tyhjyyttä kun ainut ilo tulee uusista tavaroista.

Ja sinua ärsyttää ne ihmiset, jotka puhuvat sinulle tyhjyydestään tai yksinäisyydestään? Miksi?

 

Ainakin tämä ateisti pystyy suvaitsemaan maltilliset ja lainkuuliaiset uskovaiset. Itse olen huomannut että uskovaisten on helpompi hyväksyä ateistit kuin uskovat jotka uskovat erilailla.

Suurin osa uskovaisista, varsinkin kristityistä täysin harmitonta sakkia. Taitaa vaan olla nykyään muotia mollata kristittyjä ja se on yleisesti hyväksyttyä sanoa kristityistä mitä sylki suuhun tuo, ladella tappouhkauksia jne. Muita uskontoja ei uskalleta kritisoida ollenkaan.

Jos islamia kritisoitaisiin samaan tyyliin kuin kristinuskoa, olisivat nämä ihmiset syytettyjen penkillä alta aikayksikön. Mutta tätähän tämä touhu on Suomessa.

 

ei vaivaa, haluaisin tajuta sen mikä saa ihmisen tuohon tilaan.

olenko mä pahassakin jamassa? :O

 

olenko mä pahassakin jamassa? :O

et vissiin, jonkun satuolennon sätkynukke vaan.

 

[QUOTE="vieras.";29285138]Eihän me nyt puhuta maallisista, arjen asioista, vaan siitä, mikä on jumalan silmissä ok. Ja sinun logiikallasi murhaaminen on ok, jos ihminen vaan on sisimmässään jumalan oma, jonka heikkous ajaa välillä syntiin josta kuitenkin haluaa eroon.

Ja sinähän omien sanojesi mukaan teet syntiä päivittäin. Etkä halua siitä synnistä eroon vai etkö ole rukoillut tarpeeksi?

Raamattu kieltää baareissa käymisen?[/QUOTE]

Saahan syntiä tehdä, nehän on anteeksi annettu.

 

[QUOTE="vieras.";29285543]Ja sinua ärsyttää ne ihmiset, jotka puhuvat sinulle tyhjyydestään tai yksinäisyydestään? Miksi?[/QUOTE]

ei vaan se että jotkut ei ymmärrä, että ei siitä mammonasta se autuus tule. Tunnen siis sellasta sääliä niitä kohtaan, rakastavaa sääliä, en halveksivaa.

 

Saahan syntiä tehdä, nehän on anteeksi annettu.

ja uudet saa anteeks anelemalla.