Jättäisitkö kumppanisi jos hän tulisi uskoon?

Mä en kyllä vie tätä yhteiskuntaa yhtään mihinkään suuntaan

Sulla on lapsia, sulla on yritys, etkö sä tee vapaaehtoistyötäkin? Minun mielestäni tuo on jo oma panos yhteiskuntaan

 

En nyt siltä istumalta tietenkään rakasta ihmistä moisen syyn vuoksi jättäisi. En kuitenkaan pysty suhtautumaan uskovaiseen ihmiseen vakavasti, joten luultavasti homma kaatuisi ennen pitkää.

 

Ainakin minä elän mieluummin yhteiskunnassa, jossa ihmisten toimintaa ohjaavat järjen käyttäminen, terve kriittisyys ja luotettavan tiedonhankinnan menetelmät taikauskon sijaan.

Ja mitään välimuotojahan ei ole olemassa.
Kaikki uskovat vain ovat järjettömiä,aivottomia ameeboja jotka eivät harrasta kriittistä ajattelua tai järjenkäyttöä missään tilanteissa, koskaan.
Ateistit sen sijaan ovat hyvin tiedostavia..
Useimmat ottavat nykyisen yhteiskuntamallin ja materialistisen elämäntavan automaationa, sen enempää miettimättä.
Mitä nyt mistään tunteista välittämään, pelkkiä kemiallisia prosesseja.
Se on kyllä ihan mielenkiintoista, miten paljon ihmisten henkinen pahoinvointi on lisääntynyt arvojen kovennuttua.

 

Millä perusteella?

Mikäli ateismilla tarkoitetaan intuitiivista käsitystä, ettei jumaluutta ole, se ei eroa lähtökohdaltaan uskonnoista. Jumaluuden olemassaolon poissulkeminen taas on peevelin vaikeaa, tietää jokainen ontologian peruskurssinsa käynyt.

 

Kyllä kriittisyydeksi pitää riittää normaalissa elämässä ihan se että pohtii asiat kaikelta kantilta ja valitsee itselleen parhaan vaihtoehdon. Muuten sitä tosiaan olisi lataamossa kuten joku sanoi.

En usko että sinäkään olet loppujen lopuksi mikään suuri ajattelija joka joka tomaatin kohdalla pohtii "ollako vai eikö olla".

Eihän se ole mitään kriittisyyttä, että valitsee itselle parhaan vaihtoehdon. Toimivaa ajattelua arjessa se varmasti on, mutta ei se ole kriittistä ajattelua. Sitä, että joku uskoo mikroaaltouunin aiheuttavan syöpää, koska kuuli jonkun joskus sanovan niin ei ole lähelläkään kriittistä ajattelua vaikka se kuinka olisi tämän ihmisen mielestä itselle paras vaihtoehto.

En ole väittänytkään olevani mikään suuri ajattelija.

 

Sulla on lapsia, sulla on yritys, etkö sä tee vapaaehtoistyötäkin? Minun mielestäni tuo on jo oma panos yhteiskuntaan

Kyllä, mutta ei noilla millään ole mitään tekemistä sen kanssa, uskonko vai enkö. Lasten hankkiminen on ihan biologinen juttu ja yleensä on tapana tienata jollain konstilla rahaa elämiseensä. Vapaaehtoistyön voin toki lopettaa, jos se on jotenkin huono asia

*muoks* Ja lisään vielä, että mikään noista kolmesta ei vie tätä yhteiskuntaa sen paremmin eteenpäin kuin taaksepäinkään.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29257391]Mikäli ateismilla tarkoitetaan intuitiivista käsitystä, ettei jumaluutta ole, se ei eroa lähtökohdaltaan uskonnoista.[/QUOTE]Se ei tarkoita.

 

Kyllä mä olen soveltanut uskoni itselleni sopivaksi, ja uskon juuri siihen mihin itse haluan. Ja ihan kriittisyydellä siihen olen päässyt.

Epäilemättä. Mutta tarkasteletko ikinä suhdettasi uskoosi tai jumalaasi kriittisesti? Muuttuuko se tiedon lisääntyessä, tai oletko edes valmis kyseenalaistamaan jumalaasi, ja ylipäänsä ottamaan uutta tietoa vastaan jumalastasi.

 

Sehän riippuisi siitä, miten se uskoontulo hänessä näkyisi. Jos se olisi asia, joka toisi hänelle sisäistä rauhan tunnetta ja tasapainoa, en kokisi sitä mitenkään uhkaksi suhteelemme. Jos usko olisi hänelle sellainen henkilökohtainen sisäinen ojentatuminen kohti jotakuta jumalaa.
Mutta jos se merkitsisi sitä, että minä en kelpaisi sellaisena kuin olen ja minun omaa ei niin yksiselitteisesti määriteltävää uskoani/ ojentatumistani jotakuta jumalmaista kohtaan haluttaisiin muokata ja määrätä voisi se olla kyllä suhteen loppu.Tai jos minua yritettäisiin vaikka eristää minulle tärkeistä ihmisistä.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29257391]Mikäli ateismilla tarkoitetaan intuitiivista käsitystä, ettei jumaluutta ole, se ei eroa lähtökohdaltaan uskonnoista. Jumaluuden olemassaolon poissulkeminen taas on peevelin vaikeaa, tietää jokainen ontologian peruskurssinsa käynyt.[/QUOTE]

Ei ateisimilla tarkoiteta intuitiivistä käsitystä, ettei jumaluutta ole. Ateismilla tarkoitetaan käsitystä, jonka mukaan on erittäin epätodennäköistä, että jumaluutta on. Ehkä jotkut fundamentalistit voivat olla sataprosenttisen varmoja, mutta suurin osa ateisteista on valmis muuttamaan mieltänsä heti kun jumaluudesta saadaan varmat tieteelliset todisteet. Ennen niitä ateisti pitää jumaluuden olemassaoloa yhtä todennäköisenä kuin sitä, että Marsissa on korvapuusteja, jotka hallitsevat ajatuksiamme. Meistä kukaan ei voi olla varma siitä etteikö Marsissa voisi olla ajatuksia hallitsevia korvapuusteja, mutta pidämme ajatusta erittäin epätodennäköisenä.

 

Kyllä, mutta ei noilla millään ole mitään tekemistä sen kanssa, uskonko vai enkö. Lasten hankkiminen on ihan biologinen juttu ja yleensä on tapana tienata jollain konstilla rahaa elämiseensä. Vapaaehtoistyön voin toki lopettaa, jos se on jotenkin huono asia

*muoks* Ja lisään vielä, että mikään noista kolmesta ei vie tätä yhteiskuntaa sen paremmin eteenpäin kuin taaksepäinkään.

Siis tarkoitin, että nuo ovat kaikki positiivisia asioita, jos se nyt oli jotenkin epäselvää... Jos olet kasvattanut lapsesi uskoosi, on uskolla vaikutusta siihen asiaan. Noihin muihin asioihin ei tietenkään paitsi jos usko jotenkin näkyy yrityksessäsi ja vapaaehtoistyössäsi.

 

Ei ateisimilla tarkoiteta intuitiivistä käsitystä, ettei jumaluutta ole. Ateismilla tarkoitetaan käsitystä, jonka mukaan on erittäin epätodennäköistä, että jumaluutta on. Ehkä jotkut fundamentalistit voivat olla sataprosenttisen varmoja, mutta suurin osa ateisteista on valmis muuttamaan mieltänsä heti kun jumaluudesta saadaan varmat tieteelliset todisteet. Ennen niitä ateisti pitää jumaluuden olemassaoloa yhtä todennäköisenä kuin sitä, että Marsissa on korvapuusteja, jotka hallitsevat ajatuksiamme. Meistä kukaan ei voi olla varma siitä etteikö Marsissa voisi olla ajatuksia hallitsevia korvapuusteja, mutta pidämme ajatusta erittäin epätodennäköisenä.

Mutta tällöinhän ei ole kyse enää uskosta. Uskominenhan nimenomaan on aitoa silloin, kun pitäviä todisteita ei ole. On eri asia uskoa, kuin tietää. Ateistit haluavat tietää, uskoville riittää uskominen.

 

Ei ateisimilla tarkoiteta intuitiivistä käsitystä, ettei jumaluutta ole. Ateismilla tarkoitetaan käsitystä, jonka mukaan on erittäin epätodennäköistä, että jumaluutta on. Ehkä jotkut fundamentalistit voivat olla sataprosenttisen varmoja, mutta suurin osa ateisteista on valmis muuttamaan mieltänsä heti kun jumaluudesta saadaan varmat tieteelliset todisteet. Ennen niitä ateisti pitää jumaluuden olemassaoloa yhtä todennäköisenä kuin sitä, että Marsissa on korvapuusteja, jotka hallitsevat ajatuksiamme. Meistä kukaan ei voi olla varma siitä etteikö Marsissa voisi olla ajatuksia hallitsevia korvapuusteja, mutta pidämme ajatusta erittäin epätodennäköisenä.

Äkkiä katsottuna ateistiyhdistyksen etusivulta sai varsin erilaisen käsityksen. Mutta sattuuhan tuota, eivät kaikki kristitytkään näytä olevan ihan yksimielisiä yksityiskohdista

 

Minäkin vastaan että riippuu siitä, mihin uskoon. Jos se uskonto olisi sellainen, mikä ei saisi häntä sekoamaan eikä hihhuloimaan, eikä vaatimaan että minun pitää kääntyä samaan uskoon ja että lapsemmekin pitää kasvattaa siihen uskoon, niin en. Muissa tapauksissa, kyllä.
Minun näkökantani on ettei lapsia kasvateta mihinkään uskontoon, he saavat ihan itse päättää sitten kun ovat siihen kykyneväisiä, haluavatko liittyä johonkin uskontoon vai eivät.
Enkä itse ole ateisti, vaan panteisti.

 

[QUOTE="vieras.";29257409]Epäilemättä. Mutta tarkasteletko ikinä suhdettasi uskoosi tai jumalaasi kriittisesti? Muuttuuko se tiedon lisääntyessä, tai oletko edes valmis kyseenalaistamaan jumalaasi, ja ylipäänsä ottamaan uutta tietoa vastaan jumalastasi.[/QUOTE]

Minä ainakin olen, vaikket minulle tätä kohdistanutkaan.

Tätä tekevät usein myös fanaattisetkin kristityt(ainakin omasta mielestään), ongelma vain on siinä että heille ylin auktoriteetti on se Raamatun sana, Jeesus, Jumala etc.
He peilaavat kaikkea lähtökohtaisesti eri vinkkelistä, kuin ei-fanaattinen uskova.
Esimerkiksi se että joku sanoo hulluksi, vain vahvistaa uskoa koska Raamatussa sanotaan että jumalattomille usko on hulluutta tms. ja puhutaan useaan otteeseen siitä,kuinka kristittyjä vainotaan.
Heille se on vain vahvempi todiste siitä, että Jumala on todella olemassa ja Raamattu totta.

 

Mutta tällöinhän ei ole kyse enää uskosta. Uskominenhan nimenomaan on aitoa silloin, kun pitäviä todisteita ei ole. On eri asia uskoa, kuin tietää. Ateistit haluavat tietää, uskoville riittää uskominen.

Niin no sehän se onkin vähän koko jutun pointti... Se on juuri se mikä erottaa ateistin ja uskovan.

 

Olisin todennäköisesti vaan mielissäni.. olen itsekin pohdiskellut paljon uskonasioita ja minulle tämä uskovaisuus edustaa vain positiivisia asioita. Kaikki tuntemani uskovaiset ihmiset ovat upeita persoonia ja huokuvat hyvää oloa ja sisäistä rauhaa. Se on jotain tavoittelemisen arvoista minulle.

 

Minä ainakin olen, vaikket minulle tätä kohdistanutkaan.

Tätä tekevät usein myös fanaattisetkin kristityt(ainakin omasta mielestään), ongelma vain on siinä että heille ylin auktoriteetti on se Raamatun sana, Jeesus, Jumala etc.
He peilaavat kaikkea lähtökohtaisesti eri vinkkelistä, kuin ei-fanaattinen uskova.
Esimerkiksi se että joku sanoo hulluksi, vain vahvistaa uskoa koska Raamatussa sanotaan että jumalattomille usko on hulluutta tms. ja puhutaan useaan otteeseen siitä,kuinka kristittyjä vainotaan.
Heille se on vain vahvempi todiste siitä, että Jumala on todella olemassa ja Raamattu totta.

No nimenomaan. Jos Raamattu on jumalan sana eikä Raamattu muutu, miten siinä harrastetaan kriittistä ajattelua, kun kaikki säännöt ja lait on jo kiveen kirjoitettu.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29257451]Äkkiä katsottuna ateistiyhdistyksen etusivulta sai varsin erilaisen käsityksen. Mutta sattuuhan tuota, eivät kaikki kristitytkään näytä olevan ihan yksimielisiä yksityiskohdista [/QUOTE]

Mitä siellä väitettiin? Että Jumalaa ei ole olemassa? Se on kyllä ateismin perusajatus. Valtaosa ateisteista on kuitenkin valmis muuttamaan mielipidettään heti kun todistetaan, että Jumala on olemassa. Jopa Richard Dawkins, jota moni pitää jo fundamentalistina on sitä mieltä. Me vain uskomme, että se todennäköisyys, että Jumala on olemassa on niin häviävän pieni, että siitä on ihan turha keskustella. Se on ihan yhtä suuri todennäköisyys kuin se, että Marsissa on niitä korvapuusteja.

 

Siis tarkoitin, että nuo ovat kaikki positiivisia asioita, jos se nyt oli jotenkin epäselvää... Jos olet kasvattanut lapsesi uskoosi, on uskolla vaikutusta siihen asiaan. Noihin muihin asioihin ei tietenkään paitsi jos usko jotenkin näkyy yrityksessäsi ja vapaaehtoistyössäsi.

Millä tavalla yritystoimintani, lapseni tai vapaaehtoistyöni on yhteiskunnan kannalta vahingollista?

 

Millä tavalla yritystoimintani, lapseni tai vapaaehtoistyöni on yhteiskunnan kannalta vahingollista?

En ole väittänyt, että se olisi vahingollista. En toki tiedä millaista yrityksesi ja vapaaehtoistoimintasi on. Uskoisin, että se on yhteiskuntaa hyödyttävää.

 

[QUOTE="vieras.";29257409]Epäilemättä. Mutta tarkasteletko ikinä suhdettasi uskoosi tai jumalaasi kriittisesti? Muuttuuko se tiedon lisääntyessä, tai oletko edes valmis kyseenalaistamaan jumalaasi, ja ylipäänsä ottamaan uutta tietoa vastaan jumalastasi.[/QUOTE]

Tottakai, ei kaikki uskovat ole lampaita. Suurin osa kyllä kykenee ihan "normaalin" ihmisen tavoin ajatustoimintaan. Ei ateistien älykkyyosamäärä ole sen isompi kuin uskovienkaan.

 

Niin no sehän se onkin vähän koko jutun pointti... Se on juuri se mikä erottaa ateistin ja uskovan.

Ja ehkä siinä on se pointti, että ateisti ei koskaan tule niitä todisteitaan saamaankaan. Miksi ihmeessä jumala haluaisi todistaa olemassaolonsa henkilöille, joka ei kuitenkaan usko, vaan haluaa vain tietää?

Jos otetaan vähän arkisempi vertaus, uskotko, että puolisosi on sinulle uskollinen, jos hän ei pysty sitä vedenpitävästi todistamaan? Uskot, mutta et tiedä. Olisitko onnellisempi, jos ajattelisit sittenkin kriittisesti?

 

Siis tarkoitin, että nuo ovat kaikki positiivisia asioita, jos se nyt oli jotenkin epäselvää... Jos olet kasvattanut lapsesi uskoosi, on uskolla vaikutusta siihen asiaan. Noihin muihin asioihin ei tietenkään paitsi jos usko jotenkin näkyy yrityksessäsi ja vapaaehtoistyössäsi.

Ahaa, eli Keittis on fiksu yhteiskunnan jäsen vaikka uskookin mutta muut uskovat eivät sitä ole. On siis naamaraja...

 

En ole väittänyt, että se olisi vahingollista. En toki tiedä millaista yrityksesi ja vapaaehtoistoimintasi on. Uskoisin, että se on yhteiskuntaa hyödyttävää.

Etkös se juuri sinä ollut, joka kirjoitit, että usko on vahingollista. Ja kun kysyin miten, sanoit, että yhteiskunnallisesti ajateltuna. Ja kun sanoin, että mä en vie tätä yhteiskuntaa yhtään mihinkään suuntaan, niin siihen kommentoit, että onhan mulla yritystoiminta, lapset ja vapaaehtoistyö. Eli jos nyt sitten kuitenkin noiden kolmen asian ansiosta olen viemässä yhteiskuntaa johonkin suuntaan, niin kumpaan suuntaan? Taaksepäin eli vahingolliseenko?