Riittääkö tämä perusteeksi saada yksinhuoltajuus..Apua

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yks äiti vaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yks äiti vaan

Vieras
Hei, kertokaas viisaammat että mitä on ne vankat perusteet jolla sen yksinhuoltajuuden saa kun (nähtävästi) käräjäoikeuteen joudutaan asian tiimoilta menemään.

Eli taustoja lyhyesti, lapset 9v tyttö ja kohta 8v tyttö, Asuneet erosta (6v sitten) lähtien minun luonani ja käyneet isällään joka toinen vkl pe -su. Silloin kuin asuttiin samalla paikkakunalla niin olivat to-su, mutta nyt kun asutaan kauempana niin ovat olleet isällään pe-su.

Yhteistyö isän kanssa on ollut erittäin vaihtelevaa, välillä on sujunut ilman riitaa ja asioista on voitu sopia ihan keskenämme. Toisinaan mistään ei voida keskustella ilman riitelyä ja syyttelyä. Isä vetoo siihen että isällä on isin säännöt ja äidillä äidin säännöt, näissä näkemyksissä on sen verran eroa ( säännöt, nukkumaanmenoajat, tv:n katselu, käytöstavat…yms) että lapsilla on ollut vaikeuksia sopeutua tähän vaihteluun. No nämä on vielä pieniä purnauksia ja mielestäni ihan normaaleja vääntöjä eronneiden vanhempien kesken.

Suurimpana ongelmana on isän alkoholiongelma jonka on myös itse aina ajoittain myöntanyt ja milloin taas kiistänyt, apua on hakenut A klinikalta joskus, mut sit päättikin ettei ole valis olemaan ilman sitä rakasta kaljaansa.

Isä on ollut muutamia kertoja humalassa kun lasten on pitänyt sinne mennä, no en antanut lapsia.
Olen joutunut hakemaan lapset myös kesken vierailun kotiin koska isä on ollut humalassa.
Isä on vetänyt kaljaa kolme päivää putkeen (muutaman kerran) Tai muuten krapulainen juuri ennen kuin lasten pitänyt mennä ja on siis ollut tutinassa haisten vanhalle viinalle kun tullut lapsia vastaan.
Hän myös soittelee lapsille kun on maistissa ja kaipaa vähän "juttukaveria". No sit äiti on taas se välienrikkoja kuin kieltää soittelemasta.

Isä on haukkunut lapsille äitiä ja äidin uutta miestä ja uutta lasta. Lapset on alkanut oireilemaan hyvin voimakkaasti lähinnä tottelemattomuudella ja huonolla käytöksellä, hutamisella, itkemisellä…

En väitä että meillä on täydellinen perheidyli mutta olemme ihan tuikitavallinen uusioperhe tavallisella arjella. Meidän kotona ei aikuset riitele ja huuda toisilleen eikä meillä käytetä alkoholia silloin kuin lapsia on paikalla, harvoin muutoinkaan. Toki syitä lasten oireiluun on varmasti monia, mutta painavimpana näkisin sen kun lapset joutuvat seuraamaan isän juopottelua. lapset ovat itse kertoneet että isä lahjoo heitä makeisilla jotta saa otta vielä "yhden"
Vanhempi lapsista on ottanut selvästi aikuisen roolin isänsä luona, kotona tuo sitten täytyy ana karistaa pois.

Alkoholin käytöstä on väännetty jo vuosia ja monta kertaa. Isä on saanut tuhat mahdollisuutta tsempata, olen sanonut että jos hän juomisellaan vahingoittaa lapsia niin minä haen huoltajuutta, ei näköjään pelkkä uhkailu riittänyt pitämään korkkia kiinni.

Isä vähättelee juopottelun vaikutusta lapsiin. Hän ei ole milloinkaan osannut asettaa lapsiaan etusijalle millään muotoa. vaan on sabotoinut ihan vain siksi kuin hänellä se valta tehdä päätöksiä on. Toki ei ole jäänyt eskarit, koulupaikat tai mikään muukaan oikeasti tärkeä asia jäänyt hoitamatta mutta kaikkea pientä.

Juopottelun lisäksi suurin seikka josta syystä hen huoltajuutta on se että jos minä vaikka kuolen niin en missään nimessä halua lapsieni joutuvan hänelle. Hän on ollut työttömänä jo vaikka kuinka monta vuotta, elä sossun tuilla ja vetää kaljaa päivät pitkät. Hänellä eiole mitään valmiuksia taata lapsille tasapainoista tulevaisuutta jos joutuu sellaiseen tilanteeseen.

Tässä siis hieman vain pinta raapaisua koko tilanteesta, joka siis sisältää vielä paljon muutakin.

Itse en luota sekuntiakaan siihen että isä lopettaisi juomisen, ei ole tähänkään asti voinut olla 4 pv/kk juomatta.

Lastenvalvojalla käytiin asioista keskustelemassa, isä ei suostunut ehdotukseen päivätapaamisista joihin olisin voinut kuskata lapset, ei olisi tarvinnut edes hakea.
Sopuun ei päästy myöskään huoltajuudesta.
Tällähetkellä sovittiin että lapset käy seuraavat kaksi kertaa sielä vain la-su ja sitten joulukuussa uusi tapaaminen lastenvalvojalla.
Myönsi kuitenkin juopotelleensa (omin sanoin sanoi olevansa tuurijuoppo), mutta että minä liiottelen asian vakavuudella.

Toivon että saisin asiallisia kommentteja että onko tässä riittävästi perustusta yksinhuoltajuudelle eli alkoholi, kuolema,luottamus…. Ja onko mikään lapsen etua jos hänella huoltajuus säilyy? Itse en asianomaisena tietysti osaa nähdä asiaa ulkopuolisena koska tunteet on pinnassa, mutta toivon muiden näkemystä sille mikä on oikeasti lapselle parasta. Koska teen niin tai näin aina kärsii lapset.

Kiva jos joku jaksaa lukea tän mun "lyhyen" kertomuksen ja viitsii vielä jakaa ajatuksiaan.

Ja tarkoitukseni siis ei ole viedä lapsilta isää tai rikkoa heidän suhdettaan.( vaikka kyllähän se siitä väkisinkin vähän kärsii) Tarkoitukseni on ainoastaan suojella lapsiani.
 
Noilla spekseillä yksinhuoltajuus kuuluisi periaatteessa sulle mutta ota nyt heti alkuun yhteys lastensuojeluun. Lastenvalvoja ja lastensuojelu eivät ole yksi ja sama viranomainen, tämä muistutukseksi tässä samalla niille jotka eivät sitä tiedä.

Eli tee siis lastensuojeluilmoitus, kerää kaikki tarvittavat dokumentit jos olet ne säilyttänyt, mm. tekstiviestit, ja muuta sillä ilman todisteita olet kokolailla heikoilla jos miehesi on taitava manipuloimaan ihmisiä puolelleen.
 
Luulisin että irtoaa yksinhuoltajuus sulle. Vaikutat kuitenkin tolkulta ihmiseltä etkä ole kuitenkaan lähtenyt isää haukkumaan ja mustamaalaamaan. Ja olet ainakin yrittänyt jotain ratkaisua tilanteeseen kehitellä, huonolla menestyksellä joka ei kuitenkaan ole sinusta riippuvainen. Ja isä on lastenvalvojillekin myöntänyt olevansa tuurijuoppo ei se ainakaan isän etu ole. Tämän isän ja varmasti sinunkin paras olisi jos saisitte asian sovittua ilman käräjiä, jos isä kerran on työtön sossupummikin
 
No luulisi riittävän huoltajuuden saamiseen, mutta tuskin voit estää sitä, etteikö isä saidi lapsia, jos sinä sattuisit kuolemaan.
Ei tuo yksinhuoltajuus sitä estä.
 
meillä on takana vaikka mitä.
vuosien taistot myös oikeudessa.
oikeastaan vasta , kun jitakin kamalampaa tapahtui,
alkoi myös rattaat pyörimään.
1.menet perheneuvolaan
2.kerrot kaiken saman mitä tässäkin
ja siis kaiken mitä lapset kokee ja sinä
3.pyydät sieltä monistetta yksinhuollon perusteista.

itse en osannut sekasotkussa eritellä niitä syitä,
vaan se oli helpompi ulkopuolisen "onkia" kertomuksistani ja kokemuksistamme.
ja siitä sitten perheneuvola (vuosien asiakkuus) teki oman näkemyksensä ja laittoi eteenpäin.

Nyt voin jo hengähtää.
 
No ääritapauksessa varmasti on mahdollista saada ns valvottuja tapaamisia, mutta todella toivon että siihen ei tarvitse ryhtyä.
Se että käytäis varmistamassa että isä on selvinpäin ei ole ratkaisu.

Asia tapaamisistahan on kuitenkin eri asia kuin huoltajuus.
 
Huoltajuuden muutoshan ei sinällään vaikuta kuin laillisiin asioihin, eli juuri tuohon kuolemantapaukseen tai pankkitilin avaamiseen tms. asiaan, joita todella harvoin tulee vastaan. Joten sillä "uhkaileminen" on enemmänkin riidan haastamista, kuin oikea mahdollisuus suojella lapsia jupottelevalta isältä. Suurempi ongelma on nuo tapaamiset, jotka täytyy joka tapauksessa jotenkin järjestää, sama kenellä huoltajuus on. Siihen kannattaa keskittyä löytämään ratkaisu.
Itse tekisin lastensuojeluilmoituksen ja nimenomaa kriisipäivystykseen tai poliisille, kun kerrankin kuulen että isä on lasten seurassa humalassa. Siitä sitten homma menee eteenpäin ja todennäköisesti sos.toimi estää lasten ja isän tapaamiset joksikin aikaa, kunnes sille asialle on keksitty joku ratkaisu. Toki nämäkin käytännöt vaihtelevat eri paikkakunnilla.
 
Lasten huoltajuus ja tapaamisoikeudet ovat kaksi aivan eri asiaa. En tiedä onko tossa perusteita yksinhuollolle, koska ilmeisesti isot asiat (koulut, jne.) ovat sujuneet hyvin...? Sen sijaan tapaamisista voisit ainakin lähteä oikeuteen: tollaisessa tilanteessa on ihan järjetöntä, että lapset ovat isällään koko viikonlopun. Aluksi tuetut tapaamiset (eli pari tuntia tapaamispaikassa) ja jos ne sujuvat hyvin (eli isä selvä), niin sitten päivävierailuja vaihtopaikan kautta.
 
Lasten oireilun takia suosittelen minäkin kyllä perheneuvolaan menemistä. Jos noista kerroista kun isä on ollut kännissä ei ole mitään "todisteita", niitä tuskin voidaan käräjäoikeudessa ottaa esille. Aina kun isä soittaa humalassa, yrittää saada lapsia humalassa tai joudut hakemaan lapset sieltä hänen humalatilansa takia, kannattaa ottaa yhteys lastensuojeluun. Näillä ilmoituksilla saat toivottavasti aikaan sen, että tapaamiset tai ainakin lasten vaihdot ovat joko tuettuja tai valvottuja, jolloin ammattihenkilökunta tarkistaa lasten isän voinnin.
 
Ainakin mulle aikoinaan sanottiin, että isän päihteiden käyttö ei ole peruste yksinhuoltajuudelle. Painava peruste taitaa olla se, että lasten asioista ei pystytä sopimaan kaikenlaisista sovitteluista ja yrityksistä huolimatta. Lasten tapaamiset eivät liity tähän asiaan mitenkään. Ja vaikka sulla ois yksinhuoltajuus, se ei vaikuta tapaamisiin millään lailla.

Valvotut tapaamisetkin oli todella hankalaa saada. Vaikka minun tapauksessani oli näyttöä siitä, että mies oli ollut minua kohtaan erittäin väkivaltainen ja että kiusaaminen ja tappouhkailut jatkuivat eronkin jälkeen, niin nämä eivät riittäneet valottuihin tapaamisiin sillä mies uhkasi ja pahoinpiteli MINUA, ei lapsiaan. Käytännössä valvotut tapaamiset tulivat kuvaan vasta sitten, kun mies katosi pariksi vuodeksi jonka jälkeen vaati lapsia luokseen ja mulla oli perusteltuja syitä epäillä, että hän kaappaa lapset mukaansa.

Yksinhuoltajuuden hakeminen ei siis ole ratkaisu ongelmiisi, valitettavasti. Ota yhteyttä lastensuojeluun ja kysy neuvoa sieltä.
 
[QUOTE="vieras.";29256835]Ainakin mulle aikoinaan sanottiin, että isän päihteiden käyttö ei ole peruste yksinhuoltajuudelle. Painava peruste taitaa olla se, että lasten asioista ei pystytä sopimaan kaikenlaisista sovitteluista ja yrityksistä huolimatta. Lasten tapaamiset eivät liity tähän asiaan mitenkään. Ja vaikka sulla ois yksinhuoltajuus, se ei vaikuta tapaamisiin millään lailla.

Valvotut tapaamisetkin oli todella hankalaa saada. Vaikka minun tapauksessani oli näyttöä siitä, että mies oli ollut minua kohtaan erittäin väkivaltainen ja että kiusaaminen ja tappouhkailut jatkuivat eronkin jälkeen, niin nämä eivät riittäneet valottuihin tapaamisiin sillä mies uhkasi ja pahoinpiteli MINUA, ei lapsiaan. Käytännössä valvotut tapaamiset tulivat kuvaan vasta sitten, kun mies katosi pariksi vuodeksi jonka jälkeen vaati lapsia luokseen ja mulla oli perusteltuja syitä epäillä, että hän kaappaa lapset mukaansa.

Yksinhuoltajuuden hakeminen ei siis ole ratkaisu ongelmiisi, valitettavasti. Ota yhteyttä lastensuojeluun ja kysy neuvoa sieltä.[/QUOTE]

Tilanteet on niin erilaisia. Näillä samoilla perusteilla minä sain mukisematta yksinhuoltajuuden ja vaivattomasti valvotut tapaamiset. Oma asianajajani, joka on lähes erikoistunut huoltajuus- ja tapaamisjuttuihin, sanoi että tuollaisella historialla (päihteidenkäyttö ja minun pahoinpitelyt) mies ei koskaan tule saamaan muita kuin valvottuja tapaamisia. Tapaamispaikassa mulle sanottiin, että alle prosentti siellä lapsiaan tapaavista vanhemmista on sellaisia, joiden epäillään kaappaavan lapsensa, vaan yleensä aina syynä on nimenomaan väkivaltaisuus ja päihteiden käyttö.
 
Tilanteet on niin erilaisia. Näillä samoilla perusteilla minä sain mukisematta yksinhuoltajuuden ja vaivattomasti valvotut tapaamiset. Oma asianajajani, joka on lähes erikoistunut huoltajuus- ja tapaamisjuttuihin, sanoi että tuollaisella historialla (päihteidenkäyttö ja minun pahoinpitelyt) mies ei koskaan tule saamaan muita kuin valvottuja tapaamisia. Tapaamispaikassa mulle sanottiin, että alle prosentti siellä lapsiaan tapaavista vanhemmista on sellaisia, joiden epäillään kaappaavan lapsensa, vaan yleensä aina syynä on nimenomaan väkivaltaisuus ja päihteiden käyttö.

Onpa "kiva" juttu sitten tietää tämä. Mä olin tuohon aikaan (syystäkin) todella ahdistunut ja peloissani ja itkin hakiessani apua edes jostain. Aina vaan vastaus oli sama; ei voida auttaa, isällä on oikeutensa yms. Oikeudessakin olin exän haastamana, mutta mun asianajaja oli joko sokea tai sitten tyhmä, sillä hän oli samaa mieltä.
Musta oli täysin käsittämätöntä (ja on edelleenkin) että sellaisessa tilanteessa kuin missä minä ja lapset olimme, mitään apua viranomaistaholta ei tullut.

Nyt tuo kaikki on onneksi menneisyyttä, ex joutui onnettomuuteen ja kuoli. Ilman sitä tilanne olisi varmasti edelleenkin sama.

Ja voin kertoa, että lapset kärsivät ja oireilivat, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä tilanteeseen.

En ole katkera, paitsi ehkä hiukan.
 
Kiitos hyvistä neuvoista. Lastensuojeluun en ole ollut yhteydessä koska olen ollut siinä käsityksessä että sinne tulee soittaa silloin jos lapset isällään ja silloin isä juo juuri nyt. Ajatus siitä että joku sisiaalityöntekijä menee sinne keskellä yötä ja vie lapset sieltä pois jonnekki paikkaan. Se olisi lapsille varmasti kärkyttävän pelottava kokemus. En ole ymmärtänyt että ilmoitusta voisi tehdä jälkikäteen. Vai voiko?
Minesti näitä asioita tulee ilmi vasta kotona hieman tipotellen.

Lasten oireilun tiimoilta olen ollut ensin yhteydesdä kouluun ja sieltä kuraattoriin jonka kanssa olemme tapaamassa ensi viikolla.
Ensisijsisestihan nimenomaan ne tapaamiset ollaan muuttamassa koska on ratkaisevia lasten kannalta.

Mutta en voi olla ajattelematta että kuinka pahasti on oikeusjärjestelmä pelessä jos kuten yllä, täytyy tapahtua jotain ihan kamalaa kuten fyysinen väkivalta ( lasta kohtaan, et äidin piekseminen ei haittaa)ennen kuin oikeus määrää huoltajuuden toiselle.
Jokapuolella on painotettu että oikeuteen vaaditaan vankat perusteet yksinhuoltajuudelle. Tämä johtuu varmasti osaltaan siitä että aiemmin, yleensä äidit ovat syyttäneet isejä perusteettomasti esim seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sitten asia on päätetty oikeudessa äidin hyväksi, ilman todisteita. Lopulta on käynyt ilmi että äiti olikin valehdellut.

Mutta onko siitä seurauksena vain nämä vankat perusteet muuttuneet niin että itse asian tulee olla vakavampi vai olisiko kuitenkin niin ( toivottavasti) että todisteet tulee olla kiistattomat...?

Monet on selvästi sitä mieltä että huoltajuus ei ole minun ongelmani vaan tapaamiset. Se on totta. No tapaamisiin on jo puututtu ja neuvottelu jatkuu lastenalvojalla tai oikeudessa. Tässä asiassa ei ole neuvottelun varaa, lapset eivät saa joutua seuraamaan juopottelua.

Mutta edelleen olen ilman vastausta siihen että mitä ne vankat perusteet oikeasti on. Tietysti ei ole olemassa mutään listaa tms koska varmaan aika tapauskohtaista.

Olen aika varma siitä että tulen olemaan yhteydessä asianajajaan joka varmasti vastaa näihin kysymyksiini. Jos hän on sitä mieltä että syyt ovat riittävän painavia oikeuteen niin luultavasti yritän ensin sovittelua ja jos ei onnistu niin sitten annan oikeuden puhua. Ja jos taas hän on sitämieltä että nippanappa niin joudun harkitsemaan uudelleen että onko se sitten kaikkien kyyneleiden arvoinen yritys. Sitten teetän ainakin testamentin jossa mainitaan minun toiveeni lasten sijoittamisesta.

Minulla on sellainen olo että olen ratkaisevassa tilanteessa lasten elämässä ja jos annan periksi niin niiden elämä menee pilalle.
Silmiini osuu kertomukset lasten masennuksesta, sulkeutumisesta, koulukiusaajista, mielenterveysongelmista, ja lasten itsemurhat joista oli joku dokumentti.

Minulla on pelko että huomaan jossain vaiheessa tulevaisuutta jokin em asioista edessäni, ajatellen että arvasin tämän olevan edessä mutten tehnyt mitään...

Ei tietysti auta mitään että purmaan asiaa täälä, mutta se selkeyttää omaa päätä joka on pikkasen hämmentynyt.

Onko kenelläkään kokemusta siitä että kannattaako turvautua oikeusaputoimiston antamasn palveluun vai kannattaako palkata aiheeseen perehtynyt asianajaja???

Tää on vaikeeta, kaikkeen pitäis olla vastaus valmiina, enkä mä tiedä mitään. Eiks äidin pitäis tietää aina parhaiten.... Voi itku!

Nyt menen ihailemaan nukkuvia lapsiani ja aion arvostaa heitä ja heidän lapsuutta.
 
Ehdottomasti kannattaa palkata perheoikeuteen erikoistunut asianajaja! Jos/kun lähdet oikeuteen lasten huollosta ja tapaamisista, niin sitä ei ole varaa sössiä ja oikea asianajaja on ratkaiseva tekijä, makso mitä makso.
 
oikeusaputoimisto.
ja heti perheneuvolaan.
perheneuvolasta saat kyselemäsi listan.
"Mutta edelleen olen ilman vastausta siihen että mitä ne vankat perusteet oikeasti on. Tietysti ei ole olemassa mutään listaa tms koska varmaan aika tapauskohtaista."
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yks äiti vaan;29257878:
Kiitos hyvistä neuvoista. Lastensuojeluun en ole ollut yhteydessä koska olen ollut siinä käsityksessä että sinne tulee soittaa silloin jos lapset isällään ja silloin isä juo juuri nyt. Ajatus siitä että joku sisiaalityöntekijä menee sinne keskellä yötä ja vie lapset sieltä pois jonnekki paikkaan. Se olisi lapsille varmasti kärkyttävän pelottava kokemus. En ole ymmärtänyt että ilmoitusta voisi tehdä jälkikäteen. Vai voiko?
Minesti näitä asioita tulee ilmi vasta kotona hieman tipotellen.

Lasten oireilun tiimoilta olen ollut ensin yhteydesdä kouluun ja sieltä kuraattoriin jonka kanssa olemme tapaamassa ensi viikolla.
Ensisijsisestihan nimenomaan ne tapaamiset ollaan muuttamassa koska on ratkaisevia lasten kannalta.

Mutta en voi olla ajattelematta että kuinka pahasti on oikeusjärjestelmä pelessä jos kuten yllä, täytyy tapahtua jotain ihan kamalaa kuten fyysinen väkivalta ( lasta kohtaan, et äidin piekseminen ei haittaa)ennen kuin oikeus määrää huoltajuuden toiselle.
Jokapuolella on painotettu että oikeuteen vaaditaan vankat perusteet yksinhuoltajuudelle. Tämä johtuu varmasti osaltaan siitä että aiemmin, yleensä äidit ovat syyttäneet isejä perusteettomasti esim seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sitten asia on päätetty oikeudessa äidin hyväksi, ilman todisteita. Lopulta on käynyt ilmi että äiti olikin valehdellut.

Mutta onko siitä seurauksena vain nämä vankat perusteet muuttuneet niin että itse asian tulee olla vakavampi vai olisiko kuitenkin niin ( toivottavasti) että todisteet tulee olla kiistattomat...?

Monet on selvästi sitä mieltä että huoltajuus ei ole minun ongelmani vaan tapaamiset. Se on totta. No tapaamisiin on jo puututtu ja neuvottelu jatkuu lastenalvojalla tai oikeudessa. Tässä asiassa ei ole neuvottelun varaa, lapset eivät saa joutua seuraamaan juopottelua.

Mutta edelleen olen ilman vastausta siihen että mitä ne vankat perusteet oikeasti on. Tietysti ei ole olemassa mutään listaa tms koska varmaan aika tapauskohtaista.

Olen aika varma siitä että tulen olemaan yhteydessä asianajajaan joka varmasti vastaa näihin kysymyksiini. Jos hän on sitä mieltä että syyt ovat riittävän painavia oikeuteen niin luultavasti yritän ensin sovittelua ja jos ei onnistu niin sitten annan oikeuden puhua. Ja jos taas hän on sitämieltä että nippanappa niin joudun harkitsemaan uudelleen että onko se sitten kaikkien kyyneleiden arvoinen yritys. Sitten teetän ainakin testamentin jossa mainitaan minun toiveeni lasten sijoittamisesta.

Minulla on sellainen olo että olen ratkaisevassa tilanteessa lasten elämässä ja jos annan periksi niin niiden elämä menee pilalle.
Silmiini osuu kertomukset lasten masennuksesta, sulkeutumisesta, koulukiusaajista, mielenterveysongelmista, ja lasten itsemurhat joista oli joku dokumentti.

Minulla on pelko että huomaan jossain vaiheessa tulevaisuutta jokin em asioista edessäni, ajatellen että arvasin tämän olevan edessä mutten tehnyt mitään...

Ei tietysti auta mitään että purmaan asiaa täälä, mutta se selkeyttää omaa päätä joka on pikkasen hämmentynyt.

Onko kenelläkään kokemusta siitä että kannattaako turvautua oikeusaputoimiston antamasn palveluun vai kannattaako palkata aiheeseen perehtynyt asianajaja???

Tää on vaikeeta, kaikkeen pitäis olla vastaus valmiina, enkä mä tiedä mitään. Eiks äidin pitäis tietää aina parhaiten.... Voi itku!

Nyt menen ihailemaan nukkuvia lapsiani ja aion arvostaa heitä ja heidän lapsuutta.

Jos sosiaalityöntekijä menee isän luokse ja katsoo, että lapset eivät voi siellä olla, lapset tulevat sinun luoksesi, ei minnekään muualle. Ja kyllä lastensuojeluun voi olla muutoinkin yhteydessä, kuin pelkästään silloin, kun isä on humalassa.
 
[QUOTE="vieras.";29257217]Onpa "kiva" juttu sitten tietää tämä. Mä olin tuohon aikaan (syystäkin) todella ahdistunut ja peloissani ja itkin hakiessani apua edes jostain. Aina vaan vastaus oli sama; ei voida auttaa, isällä on oikeutensa yms. Oikeudessakin olin exän haastamana, mutta mun asianajaja oli joko sokea tai sitten tyhmä, sillä hän oli samaa mieltä.
Musta oli täysin käsittämätöntä (ja on edelleenkin) että sellaisessa tilanteessa kuin missä minä ja lapset olimme, mitään apua viranomaistaholta ei tullut.

Nyt tuo kaikki on onneksi menneisyyttä, ex joutui onnettomuuteen ja kuoli. Ilman sitä tilanne olisi varmasti edelleenkin sama.

Ja voin kertoa, että lapset kärsivät ja oireilivat, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä tilanteeseen.

En ole katkera, paitsi ehkä hiukan.[/QUOTE]

Todella kauheaa. Meille kyllä sanottiin päinvastoin heti, että äitiä, joka haluaa lapset pelastaa tuollaisesta tilanteesta (väkivaltainen puoliso), autetaan aina. Ja perheneuvolan vankkumaton mielipide oli, että väkivallan näkeminen (kuuleminen myös) on lapselle lähes yhtä tai yhtä traumatisoivaa kuin se että heitä itseään pahoinpidellään. Meillä vielä lapset oli tosi nuoria silloin, nuorempi alle puolivuotias ja vanhempikin alle kahden. Vanhempi kyllä näki noita tilanteita, mutta nuorempi oli melkein aina ulkona nukkumassa eikä varmaan tiennyt mitä tapahtuu. Tosi kamalaa että teillä on mennyt noin :( meillä on isällä oikeus vain valvottuihin tapaamisiin, ja nekin olisi ollut mahdollisuus järjestää niin ettei minun tarvitse (omien kokemuksieni vuoksi) nähdä isää lainkaan. Pitäis olla joku sivusto, jossa jaetaan tietoa tällaisista asioista, ettei kenenkään tarvitse kokea mitä sinä koet. :( En tiedä, voi olla niinkin että sulla meni asiat juuri niin kuin "kuuluisikin" ja mulla poikkeuksellisen helposti, mutta tää oli kuitenkin sekä lastensuojelun, perheneuvolan, oman terapeutin, turvakodin että oman asianajajan vetämä linja, mitään soraääniä ei koskaan kuulunut. Paitsi tietenkin miehen asianajajalta joka vaati niitä joka toinen viikonloppu-koko viikonloppu-tapaamisia, mutta mun asianajaja tosiaan sanoi, että niin paljon on päihde- ja väkivaltahistoriaa (raportoituja väkivaltajuttuja oli kuitenkin vain mua kohtaan), ettei ei tule onnistumaan.

Olen tosi pahoillani puolestasi :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yks äiti vaan;29257878:
Kiitos hyvistä neuvoista. Lastensuojeluun en ole ollut yhteydessä koska olen ollut siinä käsityksessä että sinne tulee soittaa silloin jos lapset isällään ja silloin isä juo juuri nyt. Ajatus siitä että joku sisiaalityöntekijä menee sinne keskellä yötä ja vie lapset sieltä pois jonnekki paikkaan. Se olisi lapsille varmasti kärkyttävän pelottava kokemus. En ole ymmärtänyt että ilmoitusta voisi tehdä jälkikäteen. Vai voiko?
Minesti näitä asioita tulee ilmi vasta kotona hieman tipotellen.

Lasten oireilun tiimoilta olen ollut ensin yhteydesdä kouluun ja sieltä kuraattoriin jonka kanssa olemme tapaamassa ensi viikolla.
Ensisijsisestihan nimenomaan ne tapaamiset ollaan muuttamassa koska on ratkaisevia lasten kannalta.

Mutta en voi olla ajattelematta että kuinka pahasti on oikeusjärjestelmä pelessä jos kuten yllä, täytyy tapahtua jotain ihan kamalaa kuten fyysinen väkivalta ( lasta kohtaan, et äidin piekseminen ei haittaa)ennen kuin oikeus määrää huoltajuuden toiselle.
Jokapuolella on painotettu että oikeuteen vaaditaan vankat perusteet yksinhuoltajuudelle. Tämä johtuu varmasti osaltaan siitä että aiemmin, yleensä äidit ovat syyttäneet isejä perusteettomasti esim seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sitten asia on päätetty oikeudessa äidin hyväksi, ilman todisteita. Lopulta on käynyt ilmi että äiti olikin valehdellut.

Mutta onko siitä seurauksena vain nämä vankat perusteet muuttuneet niin että itse asian tulee olla vakavampi vai olisiko kuitenkin niin ( toivottavasti) että todisteet tulee olla kiistattomat...?

Monet on selvästi sitä mieltä että huoltajuus ei ole minun ongelmani vaan tapaamiset. Se on totta. No tapaamisiin on jo puututtu ja neuvottelu jatkuu lastenalvojalla tai oikeudessa. Tässä asiassa ei ole neuvottelun varaa, lapset eivät saa joutua seuraamaan juopottelua.

Mutta edelleen olen ilman vastausta siihen että mitä ne vankat perusteet oikeasti on. Tietysti ei ole olemassa mutään listaa tms koska varmaan aika tapauskohtaista.

Olen aika varma siitä että tulen olemaan yhteydessä asianajajaan joka varmasti vastaa näihin kysymyksiini. Jos hän on sitä mieltä että syyt ovat riittävän painavia oikeuteen niin luultavasti yritän ensin sovittelua ja jos ei onnistu niin sitten annan oikeuden puhua. Ja jos taas hän on sitämieltä että nippanappa niin joudun harkitsemaan uudelleen että onko se sitten kaikkien kyyneleiden arvoinen yritys. Sitten teetän ainakin testamentin jossa mainitaan minun toiveeni lasten sijoittamisesta.

Minulla on sellainen olo että olen ratkaisevassa tilanteessa lasten elämässä ja jos annan periksi niin niiden elämä menee pilalle.
Silmiini osuu kertomukset lasten masennuksesta, sulkeutumisesta, koulukiusaajista, mielenterveysongelmista, ja lasten itsemurhat joista oli joku dokumentti.

Minulla on pelko että huomaan jossain vaiheessa tulevaisuutta jokin em asioista edessäni, ajatellen että arvasin tämän olevan edessä mutten tehnyt mitään...

Ei tietysti auta mitään että purmaan asiaa täälä, mutta se selkeyttää omaa päätä joka on pikkasen hämmentynyt.

Onko kenelläkään kokemusta siitä että kannattaako turvautua oikeusaputoimiston antamasn palveluun vai kannattaako palkata aiheeseen perehtynyt asianajaja???

Tää on vaikeeta, kaikkeen pitäis olla vastaus valmiina, enkä mä tiedä mitään. Eiks äidin pitäis tietää aina parhaiten.... Voi itku!

Nyt menen ihailemaan nukkuvia lapsiani ja aion arvostaa heitä ja heidän lapsuutta.

Lastensuojeluun voi olla yhteydessä muulloinkin kuin silloin kun isä on kännissä ja lapset hänellä. Ihan vaikka tänään voit soittaa ja jutella miehen ongelmasta. Ei se välttämättä mihinkään heti johda, mutta ainakin huolesi on sitten tiedossa. Jos isällä on lapset ja hän on kännissä ja sinne menee sosiaalityöntekijät, otetaan toiseen huoltajaan ensisijaisesti yhteyttä. Eli sinuun.

Kuraattorin kanssa kannattaa keskustella siitäkin, että otatte yhdessä yhteyttä lastensuojeluun jos lapset kerran oireilevat. Tilanteen on hyvä olla sielläkin tiedossa.

Suosittelen hyvän asianajajan hommaamista, kuten sanoin, minäkin sain sen yksinhuoltajuuden perusteena päihteiden käyttö, toisen vanhemman vaikea tavoitettavuus sekä väkivaltahistoria minua kohtaan. Kannattaa ILMAN MUUTA palkata asianajaja, jolla on kokemusta asioista. Mullekin oikeusaputoimiston ainoa kommentti oli että "ei meillä oikein muuta neuvoa ole kuin että muuta Ruotsiin, sillä pääset siitä miehestä eroon, jos tämä menee oikeuteen niin kohta viet lapsiasi viikonlopuksi sille miehelle". No, olin ihan että :O en tosiaan ole muuttamassa mihinkään helvetin Ruotsiin :kieh: No, sitten marssin oikean asianajajan pakeille, joka heti paperit luettuaan sanoi että ei tää miehen vaatimus tule onnistumaan. Hän oli hyvin realistinen, ehdotti järkeviä asioita, mutta tiukka. Emme hyväksy lasten traumatisoitumista, piste.

Onnea ja jaksamista sinulle :heart:
 
[QUOTE="vieras.";29257217]Onpa "kiva" juttu sitten tietää tämä. Mä olin tuohon aikaan (syystäkin) todella ahdistunut ja peloissani ja itkin hakiessani apua edes jostain. Aina vaan vastaus oli sama; ei voida auttaa, isällä on oikeutensa yms. Oikeudessakin olin exän haastamana, mutta mun asianajaja oli joko sokea tai sitten tyhmä, sillä hän oli samaa mieltä.
Musta oli täysin käsittämätöntä (ja on edelleenkin) että sellaisessa tilanteessa kuin missä minä ja lapset olimme, mitään apua viranomaistaholta ei tullut.

Nyt tuo kaikki on onneksi menneisyyttä, ex joutui onnettomuuteen ja kuoli. Ilman sitä tilanne olisi varmasti edelleenkin sama.

Ja voin kertoa, että lapset kärsivät ja oireilivat, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä tilanteeseen.

En ole katkera, paitsi ehkä hiukan.[/QUOTE]

pääsee, sulla tais olla oikeusavustaja kun ex-miehes puolelle meni? Olisit pistänyt pätäkkää pöytään, ja hommannut kunnon asianajajan, kuitenkin lasten loppu elämä kysessä?!!
 
pääsee, sulla tais olla oikeusavustaja kun ex-miehes puolelle meni? Olisit pistänyt pätäkkää pöytään, ja hommannut kunnon asianajajan, kuitenkin lasten loppu elämä kysessä?!!

Jos on muutenkin oikeutettu oikeusapuun, niin ei siihen sen kummemmin rahaa tarvita kun hommaa "kunnon asianajajan". Samalla lailla paremmalle asianajajalle saa sen oikeusavun kuin oikeusaputoimistoon.
 
Jaa, onpa hyvä tietää. No vaikka ei se raha tässä ole asia. Lasten etuahan näissä ajetaan, varmasti on kaiken rahan arvoista kävi sitten oukeudessa niin tai näin. Silloin on ainakin oikea taho päättänyt asian katsomallaan tavalla lapsen eduksi.

Mitä mieltä olette, kannattaako asianajaja hankkia omalta paikkakunnalta joka suht pieni vai tyyliin joku helsinkiläinen iso yritys. Olin kyllä ajatellut suosia paikallista jolla kokemusta kyseisistä asioista...
 

Uusimmat

Yhteistyössä