Hyväksyvätköhän miehen lapset minua koskaan :(

Nyt kaipaisin vähän vertaistukea isien uusilta puolisoilta. Kuinka kauan teillä on mennyt, että miehenne lapset ovat lakanneet vastustamasta ja haukkumasta teitä tai kohtelemasta teitä kuin ilmaa?

Meillä on sellainen tilanne, että olen miestäni 15 vuotta nuorempi (minä 23, mies 38) ja olemme seurustelleet pian kolmisen vuotta. Tänä kesänä menimme kihloihin ja mahdollisesti ensi syksynä olisi tarkoitus viettää häitämme eli mistään ihan kevytkenkäisestä suhteesta ei ole kyse ikäerostamme huolimatta Miehellä on aiemmasta liitostaan 14-vuotias poika ja 11- ja 9-vuotiaat tytöt. Lasten äiti ja mieheni ovat olleet erossa jo kahdeksan vuotta eli mitään "toinen nainen"-tilanteita juttuun ei liity.

Lasten äiti on nyt uudessa parisuhteessa ja pyytänyt, jos lapset voisivat olla aiempaa enemmän isällään, sillä hänellä ja uudella miehellään on pienet kaksoset. Tämä on ollut tiedossa jo siinä mielessä hyvissä ajoin, että uudessa talossamme on huoneet myös miehen lapsille ja puitteet heidän meillä olemiseen ovat kunnossa Minulla ei ole mitään lapsia vastaan ja olen aina yleisesti pitänyt lapsista ja tullut kaikkien lasten kanssa toimeen. Mutta miehen lapset eivät vaan voisi vähempää pitää minusta :/ Alussa jotenkin naiivisti ajattelin, että olisi ehkä helpompaakin tutustua lapsiin senkin varjolla, että olen näin nuori, enkä taatusti mitään äidin paikkaa viemässä, mutta lapset eivät kunnioita minua ollenkaan.

Miehen pojalle tunnun olevan ihan ok tyyppi jo nykyään, meillä on ihan hyvätkin välit jo, kuskailen poikaa välillä harrastuksiin ja kavereille yms. vaikka lapset eivät virallisesti olisikaan sillä hetkellä isän luona, mutta tytöt suorastaan vihaavat minua. Eivät suostu syömään tekemääni ruokaa, sotkevat kaikki esille jääneet työpaperit yms. piilottavat tavaroitani... Mitään käskyä ei totella ja ystävällisiinkään "oliko kiva koulupäivä"-kyselyihin ei olla kuullakseenkaan. Tämä oli minulle ihan ok vielä aiemmin (kun mieheni kuitenkin ojentaa lapsia), mutta nyt alkaisi näyttämään siltä, että lapset ovat meillä joka toisen viikon, enkä haluaisi kyllä puolta kuukautta tehdä ylitöitä vältelläkseni kotia ja sittenkin painua visusti työhuoneeseen viimeistelemään gradua. Kamalaa olla kotonaan kuin mikäkin maanpetturi

Miten te olette vastaavanlaisissa tilanteissa toimineet ja ennen kaikkea, onko tilanne joskus parantunut? Tällaista kyselee täällä epätoivoinen :/

 

Tuskin hyväksyvät, mutta sitten kun ovat aikuisia, niin aikuisilta voi odottaa aikeuisen käytöstä.

 

Perhepalaveri, jossa lapset ja mies mukana. Selvät säännöt miten yhteisessä kodissa käyttäydytään. Sanot etteä ruokaa ei tarvitse syödä, mutta muutakaan ei sillä kertaa tarjota. Korostatte, että aikuiset määrää ja sanotte mitä tulee rangaistukseksi kiusanteosta ja myös toteutatte rangaistukset. Miehen kanssa sinun täytyy keskustella näistä rangaistuksista etukäteen.

Lasten äidin kanssa on hyvä jutella myös ettei lapset voi olla teillä niin paljoa, jos eivät viihdy. Jos äidillä on lähihuoltajuus niin ei hän voi sysätä lapsia teille noin vain. Isä voisi yrittää saada lapsia puhumaan. Millaiset välit äitiin lapsilla? Äidillä kuitenkin uudet lapset ja sysännyt vanhat teille näköjään.

 

voi ei, kuullostaa kamalalta.
Mutta en kyllä ymmärrä miten kukaan lapsi voi käyttäytyä noin ketään kohtaan? Ovatko saaneet kunnon seuraukset huonosta käytöksestään?

Minulla on aiemmasta liitosta nyt jo teini-ikäiset pojat, ja he ovat vuosia käyneet isänsä luona 2 viikonloppua kuukaudesta. Isällään on ollut uusia naisystäviä muutaman kuukauden-3 vuoden kestäneitä suhteita, ja kaikki on mennyt hyvin. Naisystävät ovat olleet parinkympin pintaan, eli nuorempia, mutta ystävällisiä ja pojat ovat tykänneet kaikista, paitsi yhdestä.
Minulla on ollut uusi mies jo 12 vuotta, ei ongelmia poikien kanssa.
Olisikohan lasten tapakasvatuksessa jotain vikaa?

 

Mun mielestä tuossa tilanteessa noiden lasten vanhempien, sekä isän että äidin pitää reagoida. Jos mun lapset käyttäytyisi noin ketä tahansa kohtaan, puhumattakaan nyt mun puolisostani, niin saisivat kyllä korvan makiaa. No, fiksusti ajatellen lasten kanssa pitää keskustella. Ei sinun, vaan heidän isänsä ja äitinsä. Kysyä miksi he käyttäytyvät noin tökerösti ja mitä he meinaavat sillä saavuttaa. Ja että käyttäytymisen pitää loppua. Kenestäkään ei voi pakottaa pitämään, mutta ihmisiä kohtaan pitää käyttäytyä asiallisesti ja kunnioittavasti. Varsinkin sellaisia ihmisiä kohtaan joita heidän vanhempansa sattuvat rakastamaan.

 

Meillä olisi tuollainen käytös lopetettu lyhyeen, ihan sen lasten vanhemman toimesta. Noin ei käyttäydytä, kenellekään. PISTE.

Jos ei sanomalla mene perille, niin alkaa etuudet karsiutumaan sitä mukaan, kun huono käytös jatkuu. Lähtee viikkorahat, puhelin, television katsomisoikeus, tietokone jne, kunnes menee jakeluun.

Äitipuolen kannattaa kuitenkin jatkaa ystävällistä käytöstä ja antaa vähän liekaa. Vanhempi on se jyrkkä. Rangaistuksista on molempien pidettävä kuitenkin kiinni.

 

Mies on onneksi aika tiukka kurinpidollisissa tehtävissä ja saa kyllä pidettyä lapset kohtalaisen hyvin aisoissa silloin kun on itse paikalla ja on samaa mieltä mun kanssa rangaistuksista yms. Miestä lapset kuitenkin tottelee, mutta oikeastaan kaikki, mitä minä sanon, menee ihan kuuroille korville. Mä olen mielestäni koittanut olla reilu ja kysellä ruuan suhteen toiveita, ehdotellut yhteistä tekemistä, tyttöjen juttuja yms. mutta mihinkään ei vaan reagoida. Eikä sitten edes niihin käskyihin ja komennuksiin.

Lasten äitiin meillä on ihan neutraalit välit, en usko, että hän olisi se, joka puhuisi minusta pahaa lapsille ja siten vaikuttaisi heidän mielipiteisiinsä. Äidin uusi mies on lapsille ihan ok. Mieheni puheista olen kuitenkin ymmärtänyt, että hänen entinen anoppinsa on saapunut suoraan helvetistä ja kyseinen nainen hoitaa aika paljon näitä nuorempia lapsia ja auttaa kaksosten kanssa. Mutta se alkaakin sitten olemaan jo meidän vaikutuspiirin ulkopuolella ihan totaalisesti

 

Eiköhän tuossa kannattaisi lähteä miettimään asiaa lasten näkökulmasta. Miettikää nyt. Vanhemmat on eronneet, ok, ei ehkä se suurin kriisi tällä hetkellä. Vanhemmat tahoillaan hommaavat uudet kumppanit, tulee uusia lapsia jotka syrjäyttävät vanhat ja sitten heitä vielä heitellään paikasta toiseen kun kukaan ei oikein halua ja missään ei ole hyvä olla.

Paska tilanne, uusperheet aika usein on. Teidän pitää lähteä käsittelemään asiaa aikuisporukalla, lapsia kuunnellen, puhua siitä mitä te haluatte jatkolta, mitä lapset itse toivovat, mitä vanhemmat pystyvät tekemään, miten teillä ollaan teidän säännöillä jne. ja aikuisia kunnioitetaan, kuten tietenkin lapsiakin, ja miten kenelläkään ei ole oikeus käyttäytyä rumasti ketään kohtaan.

Aikuiset tuntuvat kuvittelevan, että on lapsille aivan yhdentekevää että heidät heitetään kertakäyttötavarana sivuun kun uusia tulee tilalle. Miten voi kuvitella ettei lapset flippaa tuollaisesta? Näitä tapauksia on lastensuojelu pullollaan. Oireileva lapsi, jonka oireet johtuu vanhempien käytöksestä. Asialle kannattaa todella tehdä jotain systemaattisesti NYT, ennenkuin tilanne karkaa käsistä.

 

Voisin kuvitella omien tyttöjeni toimivan samaan tapaan vastaavassa tilanteessa ja varmaan itsekin olisin, todennäköisesti.

Mut mikäs siihen auttais tämmösten törppöjen kohdalla? Vaikee sanoa, mä aikoinaan en välittänyt rangaistuksista, siis jos olin jotain negaa päättänyt, siirryin passiiviseen vastarintaan. Lasteni kohdalla vältän tilanteiden kärjistämistä, sillä tiedän sen vain lukitsevan tilannetta entisestään.

 

Eiköhän tuossa kannattaisi lähteä miettimään asiaa lasten näkökulmasta. Miettikää nyt. Vanhemmat on eronneet, ok, ei ehkä se suurin kriisi tällä hetkellä. Vanhemmat tahoillaan hommaavat uudet kumppanit, tulee uusia lapsia jotka syrjäyttävät vanhat ja sitten heitä vielä heitellään paikasta toiseen kun kukaan ei oikein halua ja missään ei ole hyvä olla.

Paska tilanne, uusperheet aika usein on. Teidän pitää lähteä käsittelemään asiaa aikuisporukalla, lapsia kuunnellen, puhua siitä mitä te haluatte jatkolta, mitä lapset itse toivovat, mitä vanhemmat pystyvät tekemään, miten teillä ollaan teidän säännöillä jne. ja aikuisia kunnioitetaan, kuten tietenkin lapsiakin, ja miten kenelläkään ei ole oikeus käyttäytyä rumasti ketään kohtaan.

Aikuiset tuntuvat kuvittelevan, että on lapsille aivan yhdentekevää että heidät heitetään kertakäyttötavarana sivuun kun uusia tulee tilalle. Miten voi kuvitella ettei lapset flippaa tuollaisesta? Näitä tapauksia on lastensuojelu pullollaan. Oireileva lapsi, jonka oireet johtuu vanhempien käytöksestä. Asialle kannattaa todella tehdä jotain systemaattisesti NYT, ennenkuin tilanne karkaa käsistä.

Taas huomaa että täällä naukuu joku ihminen, joka ei tiedä uusioperheistä yhtään mitään. Taatusti ydinperheen äiti tai sitten miehensä jättämä katkeroitunut eukko.

Jos erosta on jo kahdeksan vuotta, lapset tuskin enää siitä oirehtivat pahemmin ja jos kerran hyväksyvät myös äitinsä uuden, niin miksi vain ja ainoastaan isän uutta vaimoa/kihlattua vihataan niin kovasti?

Onko ap sanonut että lapset on heitetty kertakäyttötavarana sivuun tai antanut sellaisen kuvan viestissään? Ei. Hän on itse kertonut yrittävänsä tulla toimeen tyttöjen kanssa, mutta eivät lämpene.

Itselläni meni oman tytärpuoleni kanssa noin puolitoista vuotta ja oli ensin mustasukkainen isästään, mutta nykyään tulemme aivan loistavasti toimeen. Käyttäytyi ensin juuri tuolla välinpitämättömällä tavalla, mutta kun olet kuin mikään ei olisi vialla ja juttelet ja kyselet ihan normaalisti ja keksit yhteistä tekemistä, niin kyllä neidit siitä lämpenevät. Tosin näitä tyttöjä on kaksi, mikä voi olla vaikeampaa, kun yhdessä inhoavat yhteisestä sopimuksesta.

Tsemppiä ap, tiedän että se on haastavaa, mutta tilanne varmasti helpottaa vielä joskus. Tällaiset tilanteet eivät vie ketään lastensuojeluun, se on aika selviö, mutta hyvä olisi aikuisten yhdessä pohtia tilannetta ja vanhemmilta kurinpalautus siitä, miten muita ihmisiä kohdellaan. Rakkautta ja rajoja, siis .

 

Eiköhän tuossa kannattaisi lähteä miettimään asiaa lasten näkökulmasta. Miettikää nyt. Vanhemmat on eronneet, ok, ei ehkä se suurin kriisi tällä hetkellä. Vanhemmat tahoillaan hommaavat uudet kumppanit, tulee uusia lapsia jotka syrjäyttävät vanhat ja sitten heitä vielä heitellään paikasta toiseen kun kukaan ei oikein halua ja missään ei ole hyvä olla.

Paska tilanne, uusperheet aika usein on. Teidän pitää lähteä käsittelemään asiaa aikuisporukalla, lapsia kuunnellen, puhua siitä mitä te haluatte jatkolta, mitä lapset itse toivovat, mitä vanhemmat pystyvät tekemään, miten teillä ollaan teidän säännöillä jne. ja aikuisia kunnioitetaan, kuten tietenkin lapsiakin, ja miten kenelläkään ei ole oikeus käyttäytyä rumasti ketään kohtaan.

Aikuiset tuntuvat kuvittelevan, että on lapsille aivan yhdentekevää että heidät heitetään kertakäyttötavarana sivuun kun uusia tulee tilalle. Miten voi kuvitella ettei lapset flippaa tuollaisesta? Näitä tapauksia on lastensuojelu pullollaan. Oireileva lapsi, jonka oireet johtuu vanhempien käytöksestä. Asialle kannattaa todella tehdä jotain systemaattisesti NYT, ennenkuin tilanne karkaa käsistä.

Paska tilanne tämä on tosiaan Ollaan yritetty ratkaista tilannetta moneen otteeseen, mutta tuntuu, että aina vaan menee pahemmaksi.

Mä ymmärrän toki, että lapset on täysin uudessa tilanteessa pari kuukautta vanhojen kaksosten myötä. Toisella kaksosista on vielä vakava sairaus, joka vie lasten äidin ja tämän miehen voimia paljon - tästä syystä vanhemmat lapset ovat nyt vuoroviikot meillä. Mutta nämä ongelmat ovat alkaneet jo silloin, kun ensimmäisen kerran ollaan lasten kanssa tavattu reilu pari vuotta sitten. En kuitenkaan silloin osannut odottaa tällaista vuoroviikkosysteemiä, enkä myöskään halunnut olla se paha äitipuoli, joten annoin lasten puuhailla asioita isänsä kanssa ja yritin huolehtia, että heillä olisi meillä aina mukavaa.

Tilanne on tällä hetkellä se, että kaikki joustaa, mutta mulla alkaa joustokyvyssä tulla raja vastaan. Se, kun kävelet aamupalalle ja sut nähdessään toinen kaataa pirullinen ilme kasvoillaan tahallaan mehupurkin hesarin päälle, ei vaan oo sellaista mitä haluan enää kokea. Mutta toisaalta, mä mieluummin sitten väistelen kotonani, kuin luovun rakastamastani miehestä. Pelkään vaan, mitä ikinä tulee tapahtumaan, jos me saadaan joskus yhteisiä lapsia.

 

[QUOTE="emma";29209311]Paska tilanne tämä on tosiaan Ollaan yritetty ratkaista tilannetta moneen otteeseen, mutta tuntuu, että aina vaan menee pahemmaksi.

Mä ymmärrän toki, että lapset on täysin uudessa tilanteessa pari kuukautta vanhojen kaksosten myötä. Toisella kaksosista on vielä vakava sairaus, joka vie lasten äidin ja tämän miehen voimia paljon - tästä syystä vanhemmat lapset ovat nyt vuoroviikot meillä. Mutta nämä ongelmat ovat alkaneet jo silloin, kun ensimmäisen kerran ollaan lasten kanssa tavattu reilu pari vuotta sitten. En kuitenkaan silloin osannut odottaa tällaista vuoroviikkosysteemiä, enkä myöskään halunnut olla se paha äitipuoli, joten annoin lasten puuhailla asioita isänsä kanssa ja yritin huolehtia, että heillä olisi meillä aina mukavaa.

Tilanne on tällä hetkellä se, että kaikki joustaa, mutta mulla alkaa joustokyvyssä tulla raja vastaan. Se, kun kävelet aamupalalle ja sut nähdessään toinen kaataa pirullinen ilme kasvoillaan tahallaan mehupurkin hesarin päälle, ei vaan oo sellaista mitä haluan enää kokea. Mutta toisaalta, mä mieluummin sitten väistelen kotonani, kuin luovun rakastamastani miehestä. Pelkään vaan, mitä ikinä tulee tapahtumaan, jos me saadaan joskus yhteisiä lapsia.[/QUOTE]

Sinuna kyllä nyt kertoisin rehellisesti tuosta käytöksestä miehellesi ja pyydät, että he reagoivat siihen jotenkin tytön äitien kanssa. Vaikka kuinka ei tykkää toisesta ihmisestä, niin tuo käytös tulee tappamaan teidän perheenne kaikki mahdollisuudet ja voi hyvin vaikuttaa myös teidän suhteeseenne, siis sinun ja miehesi.

Älä puhu tytöistä syyttävään sävyyn miehellesi, vaan olet pahoillasi ja kerrot miten asia on ja toivot, että siihen puututaan.

Ehkä tytöt haluavat kokeilla mitä kaikkea kestät, eli mihin käytökseen puutut lopulta. Olisiko aika jo esimerkiksi tuollaisissa tilanteissa, kuin edellä kerroit, niin laittaa lapset vastuuseen tekemisistään ja puida asiaa sitten sitä kautta koko perheen kesken? Lapsi on kuitenkin lapsi, aikuinen on aikuinen, eli auktoriteettia pitää olla ja kun lapset kunnioittavat sua, voi olla helpompi päästä muurin läpi myös niiden kivojen juttujen suhteen. Jos siirryt pelkääjän penkille omassa kodissasi, näytät ettei sinua tarvitse kunnioittaa ja olet yhdentekevä ihminen.

Tsemppiä edelleen!

 

[QUOTE="Hohhoijaa";29209352]Sinuna kyllä nyt kertoisin rehellisesti tuosta käytöksestä miehellesi ja pyydät, että he reagoivat siihen jotenkin tytön äitien kanssa. Vaikka kuinka ei tykkää toisesta ihmisestä, niin tuo käytös tulee tappamaan teidän perheenne kaikki mahdollisuudet ja voi hyvin vaikuttaa myös teidän suhteeseenne, siis sinun ja miehesi.

Älä puhu tytöistä syyttävään sävyyn miehellesi, vaan olet pahoillasi ja kerrot miten asia on ja toivot, että siihen puututaan.

Ehkä tytöt haluavat kokeilla mitä kaikkea kestät, eli mihin käytökseen puutut lopulta. Olisiko aika jo esimerkiksi tuollaisissa tilanteissa, kuin edellä kerroit, niin laittaa lapset vastuuseen tekemisistään ja puida asiaa sitten sitä kautta koko perheen kesken? Lapsi on kuitenkin lapsi, aikuinen on aikuinen, eli auktoriteettia pitää olla ja kun lapset kunnioittavat sua, voi olla helpompi päästä muurin läpi myös niiden kivojen juttujen suhteen. Jos siirryt pelkääjän penkille omassa kodissasi, näytät ettei sinua tarvitse kunnioittaa ja olet yhdentekevä ihminen.

Tsemppiä edelleen![/QUOTE]

Mies onneksi tietää tästä ja puolustaa minua. Kun mies käskee, lapset tottelevat, mutta minun sanoillani ei ole mitään vaikutusvaltaa. Tuo tämän aamun mehuepisodi jatkui siten, että aluksi pyysin tyttöä siivoamaan mehun. Ei mitään reagointia. Pyysin uudelleen ja annoin rätin ja talouspaperia eteen. Rätti ja paperit lentää maahan. Käskin nostamaan siivousvälineet ja siivoamaan sotkunsa. Ei edes katsetta minuun päin. Mies tulee aamupalalle toistaa minun käskyni ja heti aloitetaan siivous. Sanon, että rangaistuksena tyttö saa siivota keittiön tasot kun tulee koulusta, johon tyttö alkaa huutamaan, että se oli vahinko. Mies kuitenkin on samaa mieltä kanssani ja minua haukkuen tyttö poistuu vessaan ovia paiskoen.

Noihin tyttöihin ei saa mitään otetta silloin kun he eivät halua, vaikka heidän vanhempansa kyllä ihan oikeasti yrittävät. Heistä tulee jotenkin ihan kylmiä ja tunteettomia silloin, kun minä olen mukana kuviossa :O Isänsä kanssa keskenään ovat kuitenkin ihan normaaleja tuntevia lapsia.

 

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että isän pitää puhua lastensa kanssa ja selvittää, miksi he vihaavat ja kiusaavat sinua. Kyllä lapset kertovat, kun pistää kertomaan. Lapset tykkäävät siitä, että saavat kertoa huoliaan, sillä jokin pelko tuossa varmaan on takana. Sen jälkeen isän pitää tehdä selväksi, että molempia talon aikuisia pitää totella.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että se voi olla lapselle/teinille todella kova paikka. Uutta puolisoa voi olla vaikea hyväksyä monista eri syistä. Yksi tärkeimmistä hetkistä on se, miten uudesta kumppanista kerrotaan lapselle. Lasta pitäisi valmistella paljon, aivan kuten päiväkotiin menoa. Kertoa, miten vanhempi on nyt iloisempi, miten mukava uusi kumppani on, mitä yhteistä kumppanilla ja lapsella on jne. Minulle nämä uudet puolisot esiteltiin niin yhtäkkisesti, että koin heidät heti uhkaavaksi. Äitini näytti valokuvia, joissa tuli äkkiä kuvia, joissa hän pussaa jonkun miehen kanssa. Isä taas teki niin, että kun olin tulossa hänen luokseen, niin hän kertoi naisystävästään ja jouduin heti tapaamaan hänet. Jouduin jotenkin 'väijytykseen' silloin.

Kuitenkin lapsen ikä vaikuttaa todella paljon, samoin oman vanhemman käytös. Oma äitini meni aina ihan sekaisin parisuhteestaan ja minun elämä oli ihan vuoristorataa. Kärsin todella paljon. Olin jo paljon vanhempi, kun isäni esitteli uuden puolisonsa, joka myös osoittautui erittäin miellyttäväksi naiseksi. Sen takia hyväksyin hänet melko nopeasti.

 

Ovatko lapset mustasukkaisia isästään? Kun isä on ollut pelkästään heidän ennen sinua.

 

[QUOTE="emma";29209385]Mies onneksi tietää tästä ja puolustaa minua. Kun mies käskee, lapset tottelevat, mutta minun sanoillani ei ole mitään vaikutusvaltaa. Tuo tämän aamun mehuepisodi jatkui siten, että aluksi pyysin tyttöä siivoamaan mehun. Ei mitään reagointia. Pyysin uudelleen ja annoin rätin ja talouspaperia eteen. Rätti ja paperit lentää maahan. Käskin nostamaan siivousvälineet ja siivoamaan sotkunsa. Ei edes katsetta minuun päin. Mies tulee aamupalalle toistaa minun käskyni ja heti aloitetaan siivous. Sanon, että rangaistuksena tyttö saa siivota keittiön tasot kun tulee koulusta, johon tyttö alkaa huutamaan, että se oli vahinko. Mies kuitenkin on samaa mieltä kanssani ja minua haukkuen tyttö poistuu vessaan ovia paiskoen.

Noihin tyttöihin ei saa mitään otetta silloin kun he eivät halua, vaikka heidän vanhempansa kyllä ihan oikeasti yrittävät. Heistä tulee jotenkin ihan kylmiä ja tunteettomia silloin, kun minä olen mukana kuviossa :O Isänsä kanssa keskenään ovat kuitenkin ihan normaaleja tuntevia lapsia.[/QUOTE]

Itse aiheutat tuon ikävän tilanteen. Ehkä tahallisesti.
Ei missään ydinperheessä olisi omien jälkien siivouksen lisäksi tullut mitään muuta mehun kaatumisesta, varsinkin kun varma ei voi olla jos kaatui vahingossa kun sinua katsoi.
Vanhimmallle pojalle todennäköisesti itse käyttäydyt paremmin ja kunnioittavammin. Hän muutenkin ainoana poikana saa huomiota todennäköisesti enemmän kuin näm tytöt.

 

Jos eivät syö laittamaasi ruokaa niin mies laittaa sitten ruoan. Jättäydy enemmän taka-alalle vaan, kasvatusvastuu miehen harteille yms. Keskity siihen, että rakennat suhdetta lapsiin, mutta ei kasvattajana vaan heidän isänsä puolisona. Se voi tepsiä. Tosin tuolloin miehesi täytyy itse jaksaa ja osata puuttua kaikkiin ikäviin kohtiin kuten mehuepisodi ja sinun kiusaamisesi.

 

Jos eivät syö laittamaasi ruokaa niin mies laittaa sitten ruoan. Jättäydy enemmän taka-alalle vaan, kasvatusvastuu miehen harteille yms. Keskity siihen, että rakennat suhdetta lapsiin, mutta ei kasvattajana vaan heidän isänsä puolisona. Se voi tepsiä. Tosin tuolloin miehesi täytyy itse jaksaa ja osata puuttua kaikkiin ikäviin kohtiin kuten mehuepisodi ja sinun kiusaamisesi.

Mä en ollenkaan komppaa tätä. Tämä tarkoittaisi sitä, että lapset ovat päässeet niskan päälle ja saavat määräillä talossa. Jos on ap:n vuoro tehdä ruokaa, kaikki syövät sitä, eikä lasten takia ruveta tekemään mitään erityisjärjestelyjä. Ja koska perheessä on kaksi aikuista, toisellakin (ap:lla) täytyy olla kasvatusvastuu ja -oikeus. Olen samaa mieltä niiden vastaajien kanssa, jotka suosittelevat koko perheen yhteistä keskustelua ja lasten kuuntelemista. Plus rangiastuksia älyttömyyksistä, just esim. mehun kaatamisesta tasojen pyyhkimistä. Tsempit ap:lle, nyt yhdessä yritätte saada perheen ruotuun. PS: Olisikohan aiheesta (uusperhe) kirjoitettu oppaitakin? Löytyisi varmaan kirjastosta.

 

Sinulla on vähemmän ikäeroa tyttäreen kuin hänen isään, sinä voisit olla hänen tyttären kaveri kuin että isän seksilelu kuten tuon ikäinen tytär kokee, valitettavasti.
Ehkä tytär onkin loukkaantunut siitä kun olet niin kovin lapsi vielä itsekin
Voisit melkein olla hänen isosiskonsa.
Sepä se ongelma kun monesti nämä vanhat ukot haluaa jonkun nuoren juuri ja juuri täysikään päässeen heitukan kainaloon pönkittämään oaa itsetuntoaan ja sitten kääntää pahimmillaan selän omalle tyttärelleen ja lopusi tämä viaton kaikesta ymmärtämätön nuori aikuinen ihmettelee miksi häntä näin kohdellaan ja ei osaa luonnollisestikaan tilanteeseen sopeutua kun ei ole elämänkatsomustietoa enempiä

 

kutsuppas koko porukka mies ja lapset pöydän ääreen ja keskustelette asiasta yhteisesti. ja annatte ymmärtää, että moisella käytöksellä lapset tekevät vain itselleen hallaa. ja että et ole äidiksi pyrkimässä heille. mutta että toimeen pitäs tulla, koska lasten suhtautuminen asiaa ei muuta asiaa muuksi. eikä saa vanhempia takaisin yhteen. että molemmilla vanhemmilla on nyt oma elämä jonkun muun kanssa.

 

Meillä oli alkuun kans hankaluuksia miehen vanhemman tyttären kanssa.
Miehellä siis aiemmasta liitosta kaksi teini-ikäistä tytärtä, jotka tosin käyvät aivan liian harvoin. Tilanne ratkesi sillä, että mies keskusteli tyttärensä kanssa ja minä annoin hetken tilaa, eli mies meni äitinsä luokse tyttärien kanssa ja minä jäin kotiin omien lasteni kanssa. Nykyisin meillä on todella lämpimät välit, vanhempi tytär on todella innoissaan kun kun odotan lasta ja haluaa olla kaiken mahdollisen ajan sitten täällä
Teillä toki hieman hankalampaa, kun lapset ovat pitkiä aikoja teillä. Mutta kyllä miehen kannattaisi keskustella tyttöjensä kanssa ihan tosissaan. Ovat jo sen ikäisiä että varmasti ymmärtävät. Ja koska he viettävät aikaansa sinun kodissasi, täytyy heidän ymmärtää etteivät voi kohdella sinua miten tahansa.

 

Olen ollut täsmälleen sinun tilanteessasi. Alku oli erittäin vaikea. Kärsivällisyydellä ja ystävällisyydellä hyvät välit saavutettiin about 3v:ssa. Isä tosin ilmaisi lapsilleen selkeästi, että rakastaa minua ja että pysyn perheessä tuli mitä tuli. En provosoitunut vaan yritin ymmärtää.

 

Ehkä tuo mehuepisodi olisi kannattanut hoitaa niin, että olisi heti pyytänyt miehen paikalle. Sitten lapsi olisi itse saanut kertoa, mitä teki. Samalla olisi sovittu illaksi perhepalaveri, jossa olisi kysytty tytöiltä mikä tarkalleen mättää, millasta muutosta toivoisivat ja samalla tehty selväksi, että kaikki tuollainen käytös, siis uppiniskaisuus ja kiusanteko, LOPPUU, ilman muttia.

 

[QUOTE="heippa";29209526]Ovatko lapset mustasukkaisia isästään? Kun isä on ollut pelkästään heidän ennen sinua.[/QUOTE]

Periaatteessa voivat ehkä ollakin, mutta silloin kun ovat meillä, jättäydyn itse yleensä taka-alalle ja annan heidän viettää rauhassa aikaa yhdessä. Tämä siis on toiminut hyvin joka toinen viikonloppu systeemillä, mikä on ollut tähän asti voimassa. Nyt tilanne on kuitenkin menossa joka toiseen viikkoon, jolloin en kyllä enää voi omassa kodissani piilotella.

 

[QUOTE="noh";29209530]Itse aiheutat tuon ikävän tilanteen. Ehkä tahallisesti.
Ei missään ydinperheessä olisi omien jälkien siivouksen lisäksi tullut mitään muuta mehun kaatumisesta, varsinkin kun varma ei voi olla jos kaatui vahingossa kun sinua katsoi.
Vanhimmallle pojalle todennäköisesti itse käyttäydyt paremmin ja kunnioittavammin. Hän muutenkin ainoana poikana saa huomiota todennäköisesti enemmän kuin näm tytöt.[/QUOTE]

No tässä tilanteessa heijastin sitä, mitä omassa lapsuudenkodissani olisi vastaavasta käytöksestä tullut rangaistukseksi. Ei meillä ainakaan olisi sivuutettu sitä, että nostetaan puolitäysi mehupurkki ilmaan ja kaadetaan sisältö lehden päälle. Tilanne oli aivan sataprosenttisen varmasti tahallinen.