Hyväksyvätköhän miehen lapset minua koskaan :(

[QUOTE="Maca";29217314]No huh. En ajattelisikaan tekeväni lapsia miehen kanssa joka ei saa omia lapsiaan ruotuun. Ensimmäisenä varmaan lopettaisin sen rangaistusten jakelun, jakakoon isä itse. Ja niitä on kyllä syytä jakaa, jos kerran yhtä kohtaan ollaan noin töykeitä. Mutta se aloite varmaan pitäisi tulla ihan siltä isältä itseltään, ja sen sietäisi kyllä pitää lapsille tiukka puhuttelu kodin säännöistä, ja äitipuolen kohtelusta myös. Miten käyttäydytte tilanteissa joissa lapset eivät syö tai vastaa sulle? Meneekö sekin niin että sun on erikseen komennettava mies puuttumaan asiaan? Onko mies tehnyt selväksi että sua totellaan myös silloin kun hän ei ole paikalla, tai tulee rangaistuksia?[/QUOTE]

Voi ei, nyt olet käsittänyt hieman väärin, olen ehkä esittänyt asian vähän epäselvästi Mies puolustaa minua paljonkin ja komentaa kyllä lapsiaan kun tilanne niin vaatii. Ja on myös pitänyt puhuttelua yms. Esim. tilanteessa, jossa lapsi ei syö, mies ei anna nousta pöydästä ennen kuin kaikki ovat syöneet ja jälkikäteen ei syödä ennen seuraavaa ateriaa. Minun ei siis todellakaan tarvitse olla osoittamassa miehelle lasten käytöstä, vaan hän puuttuu siihen kyllä itse. Toisinaan vaan mies ei ole lähettyvillä (töissä, harrastuksissa yms) ja tällöin minun on otettava suurempi vastuu lapsista. Mies on kyllä tehnyt selväksi sen, että minua pitää totella, mutta ilmeisesti lapset kärsivät mieluummin rangaistukset kuin tottelevat minua...

 

[QUOTE="melissa";29209486]Omasta kokemuksesta voin sanoa, että se voi olla lapselle/teinille todella kova paikka. Uutta puolisoa voi olla vaikea hyväksyä monista eri syistä. Yksi tärkeimmistä hetkistä on se, miten uudesta kumppanista kerrotaan lapselle. Lasta pitäisi valmistella paljon, aivan kuten päiväkotiin menoa. Kertoa, miten vanhempi on nyt iloisempi, miten mukava uusi kumppani on, mitä yhteistä kumppanilla ja lapsella on jne. Minulle nämä uudet puolisot esiteltiin niin yhtäkkisesti, että koin heidät heti uhkaavaksi. Äitini näytti valokuvia, joissa tuli äkkiä kuvia, joissa hän pussaa jonkun miehen kanssa. Isä taas teki niin, että kun olin tulossa hänen luokseen, niin hän kertoi naisystävästään ja jouduin heti tapaamaan hänet. Jouduin jotenkin 'väijytykseen' silloin.[/QUOTE]

Meillä tämä "tutustuminen" ja minusta kertominen sujui ihan suht hyvin. Mies kertoi lapsilleen (jotka tässä kohtaa olivat hänen luonaan vain joka toinen viikonloppu), että on tavannut töissä erään ihmisen, josta on tullut hänelle tosi tärkeä ja haluaisi, että lapsetkin tapaavat hänet. Ja sitten tavattiin lasten kanssa pari viikkoa tästä. Eka tapaaminen meni ihan hyvin, menin miehen luokse lauantaipäivänä, kun lapset olivat olleet jo perjantaista asti siellä, katselimme kaikki yhdessä elokuvaa ja söimme herkkuja yms. Eivät lapset toki juurikaan minulle jutelleet tai muuta, minä kyselin hiukan pieniä juttuja ja vastasivat kyllä minulle.

Alussa en ollut kuin ehkä joka toisella kerralla käymässä miehellä (en siis välttämättä edes koko viikonloppua, mutta ajattelimme, että lasten olisi hyvä tottua minunkin läsnäolooni), mutta sitten lähempänä yhteenmuuttoamme asuin jo käytännössä mieheni luona, joten olin sitten läsnä koko ajan. Kun muutimme yhteen, lapset olivat edelleen joka toinen viikonloppu meillä ja tietoisesti menin aina hiukan taka-alalle, jotta he saisivat puuhastella isänsä kanssa juttuja, joihin ei olisi sitten muuten viikolla mahdollisuutta. Lähdin kyllä välillä mukaan retkille yms. mutta halusin kuitenkin, etten varasta lapsilta aikaa isänsä seurassa.

Nyt kuitenkin kahden kuukauden ajan käytössä on ollut viikko-viikko systeemi ja lapsille on ollut yllättävän iso pala purtavaksi, että enää en voi olla vaan taka-alalla omassa elämässäni ja että meillä saattaa miehen kanssa olla omia yhteisiä juttuja ja ystäviä. Lisäksi mieheni tekee pitkiä työpäiviä ja tästäkin syystä lapset joutuvat olemaan myös pelkästään minun kanssani paljon. Ja se ei sitten enää olekaan ok heille.

 

Voisin kuvitella, että tytöt pelkäävät kuollakseen teidänkin saavan / hankkivan lapsia ja mihin heidät sitten työnnetään jos teekään ette jaksa heitä mahdollisissa ongelmatilanteissa. Lasten kiintymistä hillitsee kummasti ajatus ja pelko hylätyksi tulemisesta.
Miten sinä ja isä voisitte heistä välittää jos saisitte yhteisen lapsen jos siihen ei pysty edes oma äiti!
Pitäkää perhepalavereita, jos vauvasuunnitelmia ei oikeasti ole kertokaa sekin. Luokaa heille turvallinen olo ja mahdollisuus luottaa teihin yhdessä.
Aika loogista ajattelua - riivataan isältä tyttöystävä ulos talosta ja meidän ei tarvitse pelätä hylätyksi tulemista tai sitä että meistä tulee isällekin niin raskas taakka ettei enää jaksa meitä säännöllisesti tavata yhtä usein kuin nyt.

 

Voisin kuvitella, että tytöt pelkäävät kuollakseen teidänkin saavan / hankkivan lapsia ja mihin heidät sitten työnnetään jos teekään ette jaksa heitä mahdollisissa ongelmatilanteissa. Lasten kiintymistä hillitsee kummasti ajatus ja pelko hylätyksi tulemisesta.
Miten sinä ja isä voisitte heistä välittää jos saisitte yhteisen lapsen jos siihen ei pysty edes oma äiti!
Pitäkää perhepalavereita, jos vauvasuunnitelmia ei oikeasti ole kertokaa sekin. Luokaa heille turvallinen olo ja mahdollisuus luottaa teihin yhdessä.
Aika loogista ajattelua - riivataan isältä tyttöystävä ulos talosta ja meidän ei tarvitse pelätä hylätyksi tulemista tai sitä että meistä tulee isällekin niin raskas taakka ettei enää jaksa meitä säännöllisesti tavata yhtä usein kuin nyt.

No en kyllä sanoisi, etteikö heidän äitinsä heistä välittäisi, päinvastoin. Mielestäni lasten äidiltä ihailtava päätös pyytää mieheni ja minut apuun, kun kerran koki, etteivät voimat riitä nyt kaikkeen. Lapset tietävät kyllä, että äiti ja isäpuoli joutuvat olemaan nyt niin paljon sairaalassa, että joutuisivat olemaan paljon yksin, jos eivät olisi meillä.

Lapsi ei tosiaan ole nyt mikään ajankohtainen asia, mutta en halua kyllä alkaa mitään lupauksia antamaan aiheesta. Mutta voisin kyllä kehottaa miestäni puhumaan lapsille enemmän tuosta hylätyksi tulemisen tunteesta, ettei ole mitään pelkoa, että minä vaikuttaisin siihen asiaan mitenkään.