Kyllä ne lapset vanhempien riidat kuulevat (ja kärsivät)

["harmi"]

Tulipa vaan mieleen, kun usein keskusteluissa tulee ilmi, että onneksi lapset oli nukkumassa kun riideltiin tms. että todellakaan läheskään aina ne lapset eivät nuku ja kuulevat kaiken (myös itse lapsena tämän kokenut valitettavan usein).

Tänään päiväkodissa kun vein omiani, toisen ryhmän poika kysyi, että tuleeko teidän isä isänpäiväkahville ja sanoin että kyllä tulee. Niin tämä minulle vieras poika alkoi kertomaan, kuinka heillä isällä ja äidillä on riitaa ja kun ne aina vaan tappelee. Sanoin, että niin voi joskus aikuisilla käydä jos tulee erimielisyyksiä, niin poika vaan totesi ihan nimeltä toisen miehen , josta riitaa aina aiheutuu

Tuli tosi kurja olo toisen puolesta, olisi tehnyt mieli mennä halaamaan sitä reppanaa.

Mielestäni on ok, että lapset näkevät aikuisten erimielisyyksiä ja sopimisia. Mutta jos riidat on jatkuvia, niin ei se kyllä hyvää lapsille tee niitä kuunnella. Voin vain kuvitella, millaisia riitoja tuossa perheessä käydään. Toivottavasti vain sanallista. Muistui vain vähän liikaa oma lapsuus mieleen, kun isä syytteli äitiä (aiheetta) vieraissa käynnistä ja riidat meni huudoksi ja lyömiseksi ja kuinka pelkäsin.

 

["vieras"]

Mihinkä sä ajattelit että ne lapset laitettaisiin sen riidan ajaksi? Kaikilla ei ole tukiverkostoja ja paikkaa minne lapsen voi laittaa, ne on ihan itse hoidettava. Riidelläkin on vaikea niin että sovitaan että tästä asiasta tapellaan ensi tiistaina klo 18.

 

[astrolabe]

Muistan itse lapsena sen pelon mitä ne riidat aiheutti. Oli tosi ahdistavaa käydä illalla nukkumaan riidan ääniin. En halua omille lapsilleni tai oikeastaan kyllä kellekään lapselle sellasta. ÄO laskee lapsilla jos joutuvat kuulemaan riitoja, ainakin joidenkin tutkimusten mukaan.

 

[Peyote]

Jos lapset kuulee riitoja, niin tavallaan ne tarttis sitten selityksen niille. (ei semmosta selitystä jossa vanhemmat syyttää toisiaan) ja lapsen pitäs olla myös näkemässä ja kuulemassa se, kun pyydetään anteeksi.

Voi pientä.

 

[AivanSama]

Mun mielestä olis ihanaa olla vanhempi, joka ei pikaistuksissaan sanoisi pahasti tai aiheuttaisi riitaa. Harmikseni joudun kuitenkin myöntämään, etten kiukustuessani todellakaan kykene pitämään suutani supussa. Kyllä mun mies saa täyslaidallisen, kun mulla keittää tarpeeksi. Lapset näkevät sen.
Meillä myös pyydetään anteeksi ja sovitaan. Lapset näkevät senkin.
Riidan jälkeen yleensä kalutaan syy loppuun ja lapset näkevät senkin.

On varmaan tyhmää riidellä omien lasten edessä, mutta meillä sitä ei voi välttää. Toisaaltaan on mun mielestä ihan hyväkin, että lapset näkevät siedettävissä määrin riitelyä. Ihmiset riitelevät keskenään. Isä ja Äitikin ovat ihmisiä.

 

[säpäle harmaana]

No kyllä meillä riidellään lastenkin kuullen sellaisista jokapäiväisistä asioista. Mutta todellakin on ollut sellaisiakin riitoja, joita en missään nimessä olisi halunnut lasten kuulevan. Ne ovat tapahtuneet lasten ollessa pois tai nukkuessa.

 

["vieras"]

Muistan itse lapsena sen pelon mitä ne riidat aiheutti. Oli tosi ahdistavaa käydä illalla nukkumaan riidan ääniin. En halua omille lapsilleni tai oikeastaan kyllä kellekään lapselle sellasta. ÄO laskee lapsilla jos joutuvat kuulemaan riitoja, ainakin joidenkin tutkimusten mukaan.

Linkkiä tähän tutkimukseen, kiitos?

 

[astrolabe]

[QUOTE="vieras";29187295]Linkkiä tähän tutkimukseen, kiitos?[/QUOTE]

Taisin lukea sen jostain julkaisusta, tilasin aikanaan muutamia psykologian lehtiä kotiin.

Enivei, tässä tämmöstä kotimaisen tutkimuksen tulosta kun lapset joutuneet alttiiksi riidan kuuntelulle:

Vanhempien riitely lasten läsnä ollessa vahingoittaa lapsia - Väestöliitto

 

["vieras"]

Se on henkistä väkivaltaa. Totta kai lapset kuulevat ja aistivat riitelyn.

 

[Muistelen]

Joo, kyllä minäkin muistan varsin hyvin kuinka lapsena olin muka "nukkumassa" tai niin äiti ja isä ainakin luuli. Samaan aikaan vanhemmat riitelee kovaäänisesti olohuoneessa. Kuvitteliko ne oikeesti että mä en kuule?! Kyllähän siihen aina heräsi, jos oli jo nukahtanut. Monesti nousin sängystä ja menin ovelle, painoin korvan oveen kiinni ja kuuntelin sitä riitelyä, ja itkin hiljaa samalla. Ne asiat mistä vanhemmat riiteli, oli todellakin sellaisia mitä lapsen ei olisi pitänyt kuulla. Silloin kun 5 vuotta vanhempi sisko asui vielä kotona, niin silloin itkettiin yhdessä, mutta myöhemmin jouduinkin sitten itkemään yksin pimeässä huoneessa, kamalaa..

Samaa en tahdo omien lapsien kokevan.