S
Sivusta seurannut
Vieras
Minulla on tuttavapiirissä monta pariskuntaa, joilla on lapsia, ja jotka ovat eronneet. Vähän liiankin monta. On alkanut ärsyttää eräs asia, joka tuntuu toistuvan näissä tilanteissa, kun toinen vanhemmista on etävanhempi (lähes poikkeuksetta isä) ja toinen lähes koko ajan läsnä (usein äiti)
Tämän jatkuvasti läsnä olevan vanhemman rooli on olla lasten silmissä se hirviö, se joka huutaa, turhautuu ja kieltää tekemästä mitään kivaa. Tämä vanhempi joutuu ottamaan kasvatuksesta ja arjesta huomattavasti suuremman vastuun kuin se, jolla lapset ovat pari viikonloppua kuussa. Hän asettaa rajat ja pyörittää arjen, ruoanlaitosta läksyjen lukuun.
Sitten on tämä etävanhempi. Nämä etävanhemmat usein menettävät otteensa siitä, mitä on oikeasti olla vanhempi, ja yrittävät olla lapsilleen vain kiva kaveri. He tuntuvat yrittävän korvata sitä etteivät ole niin paljon läsnä. Heidän kanssaan lapset syövät kaikkea hyvää ja tekevät kaikkea kivaa, valvovat yömyöhään ja katsovat tuntitolkulla tv:tä. He saavat leluja ja käyvät kivoissa paikoissa. Tämä kaikki kostautuu sitten tälle "arkivanhemmalle", lapsista huomaa selvän muutoksen kun pitäisi taas palata arkeen. Tämä toinen vanhempi on tyhmä ja epäreilu "kun sen toisen luona sai tehdä näin ja näin", lapset eivät tottele ja kiukuttelevat.
Voisiko tähän asiaan tulla muutos edes seuraavan 100 vuoden sisällä, että eron sattuessa vanhemmuus jaettaisiin enemmän tasan, ja kahdella aikuisella ihmisellä olisi selvä yhteinen linja siitä jälkikasvun kasvatuksesta.
Kiitos ja anteeksi
Tämän jatkuvasti läsnä olevan vanhemman rooli on olla lasten silmissä se hirviö, se joka huutaa, turhautuu ja kieltää tekemästä mitään kivaa. Tämä vanhempi joutuu ottamaan kasvatuksesta ja arjesta huomattavasti suuremman vastuun kuin se, jolla lapset ovat pari viikonloppua kuussa. Hän asettaa rajat ja pyörittää arjen, ruoanlaitosta läksyjen lukuun.
Sitten on tämä etävanhempi. Nämä etävanhemmat usein menettävät otteensa siitä, mitä on oikeasti olla vanhempi, ja yrittävät olla lapsilleen vain kiva kaveri. He tuntuvat yrittävän korvata sitä etteivät ole niin paljon läsnä. Heidän kanssaan lapset syövät kaikkea hyvää ja tekevät kaikkea kivaa, valvovat yömyöhään ja katsovat tuntitolkulla tv:tä. He saavat leluja ja käyvät kivoissa paikoissa. Tämä kaikki kostautuu sitten tälle "arkivanhemmalle", lapsista huomaa selvän muutoksen kun pitäisi taas palata arkeen. Tämä toinen vanhempi on tyhmä ja epäreilu "kun sen toisen luona sai tehdä näin ja näin", lapset eivät tottele ja kiukuttelevat.
Voisiko tähän asiaan tulla muutos edes seuraavan 100 vuoden sisällä, että eron sattuessa vanhemmuus jaettaisiin enemmän tasan, ja kahdella aikuisella ihmisellä olisi selvä yhteinen linja siitä jälkikasvun kasvatuksesta.
Kiitos ja anteeksi
