Hemmoteltu lapsi(?)

[Jadako]

Tilanne on siis tämä:

Olemme uusperhe, johon kuuluu kaksi lasta, toinen on vuoden ikäinen ja toinen 4-vuotias. Vanhemmilla on yhteishuoltajuus, ja lapset viettävät joka toinen viikko meillä noin puolet viikosta. Kun lapset tulevat kylään, olen huomannut, että mieheni on ostanut aina jotain uutta ja kivaa vanhemmalle lapselle, nuorempi kun on vielä sen verran pieni ettei "ymmärrä". Mielestäni joka kerta kun he meille tulevat ei pidä olla uutta lelua, elokuvaa, tarra-arkkia tai muuta vastaavaa. En tiedä onko kyseessä se kuuluisa syyllisyys, jota mieheni paikkaa ostamalla kaikkea kivaa tytölleen. Pelkään vain ajoittan, että joko vanhimmasta, tai molemmista tulee niin sanotusti pois pilattuja. Kun ei minun mielestäni lapsi tarvi joka toinen viikko uutta tavaraa! Ei ehdi kunnolla leikkiä uusilla, kun jo uutta pukkaa. Ja nykyään vanhempi lapsi kysyy oikeastaan ensimmäisenä meille tullessaan, että mitä uutta hänelle on...eihän se lapsen vika tietenkään ole jos hänelle koko ajan jotain ostetaan.

En ole varsinaisesti suoraan uskaltanut ilmaista mielipidettäni miehelleni, sillä se mitä todennäköisemmin johtaisi riitaan. Ja yleensä lapsiin liittyvissä asioissa välillämme roikkuu ajatuskupla, jossa lukee "Sinä et voi ymmärtää, kun nämä eivät ole sinun lapsiasi." Se on totta, minulla ei ole omia lapsia, en voi ymmärtää sitä rakkautta jota vanhemmat lapsiaan kohtaan tuntevat. Pitääkö se rakkaudenosoitus näkyä sitten nimenomaan tavaroiden ostamisena? Vai olenko sittenkin vain tiukkapipo koko asiassa? Tämä vaivaa minua myös siksi ettei meillä ole liiaksi rahaa, ja joskus olisi kiva, ettei joka kuukauden lopussa roikuttaisi veitsen terällä siitä että riittävätkö kaikki rahat..

Viisaammat saavat neuvoa

 

[Jadako]

Niin ja sitä mietin, että sitten kun tuo poika vielä kasvaa, niin aletaanko hänellekin ostaa samalla tavalla aina vain jotain uutta? Vaikka molemmat käymme töissä, eivät ne tulot niin suuren suuret ole..

 

[neuvo]

Mä suosittelen puhumaan asiasta mahdollisesta riidasta huolimatta lapsen isän kanssa.

 

["tiina"]

Niin se on se syyllisyys joka miehelläsi on, toisaalta ihan ymmärrettävää..onhan se rankka kokemus lapsille ero.
Lapset ei sitä ymmärrä. ehkä miehesi voisi joskus tehdä niin ettei osta lahjaa ja kertoo sanoin kuinka tärkeitä lapset ovat hänelle. Lapset yleensä syyllistävät itseään kaikkeen....

 

["Vieras"]

No kyllä mäkin lastani rakastan (tuota tulevaa tietysti myös) mutta mun mielestäni rakkauden osoittamisen tulisi tapahtua etupäässä muuten, kuin ostelemalla tavaroita. Kyllä mä itsekin omalle lapselleni ostelen silloin tällöin leluja ja uusia vaatteita yms., mutta en voi käsittää niitä, jotka näin tekevät päivittäin tai edes joka viikko. Tärkeintä kun ei kuitenkaan ole se tavaran määrä, eikä se ole mielestäni verrannollinen muihin asioihin... Eli tärkeämpää on se, että lapsen elämässä on oikeasti läsnä, touhuilee lapsen kanssa kaikenlaista ja että lapsi tietää ja tuntee sen että hänellä on turvallinen vanhempi, joka rakastaa häntä.

Joten kyllä ymmärrän sinua, etkä kyllä ole mielestäni mikään tiukkapipo. Sinuna juttelisin miehen kanssa. Vaikka lapset eivät olekaan sinun, niin kyllä sinullakin saa olla sanottavasi yhteisestä taloudenpidosta. Ja koska lapset kerran teillä ovat, niin onhan se ihan luonnollista että sinullakin on mielipiteitä asioihin liittyen.

 

[Jadako]

Muutaman kerran olen yrittänyt aloittaa keskustelun aiheesta, että tarviiko sitä aina ostaa. Vastaukseksi on aina tullut että miksi ei ja mitä se muka haittaa. Ja on se vain aikamoinen miinakenttä, kun alkaa vihjaamaan että on hemmottelemassa pilalle omaa lastaan, voisin itse kuvitella olevani karvat pystyssä, jos joku tulisi sellaista minulle sanomaan.

Ja minusta on nyt tullut sitten se ilkeä äitipuoli, kun minä en anna kaikkea enkä sano joka asiaan "kyllä." Lisäksi mies aina silloin tällöin kumoaa minun antamani käskyt, eli jos sanon että ensin pitää vaikka nukkua päiävunet, ennen kuin saa katsoa videoita, niin mies saattaa sanoa että ei tarvi, voi mennä suoraan katsomaan. Se sattuu johonkin kohtaan sielua, kun lapsen edessä mies näyttää, että ei tuota pidä oikeasti totella..

 

[juuh]

siis joka toinen viikko saa isältään tarra-arkin tai leffan tai lelun? eli 24 tarra-arkkia tai leffaa tai lelua tai vaatetta vuodessa.
Itseäni pidän harkitsevana kuluttajana, itselleni en osta paljon koskaan mitän, mutta just noin 4v alkoi meilläkin lapset saada jotain kun tarve on. kun sen ikäinen jo tajuaa ja nauttii ja oppii.

Musta olet kyllä ihmetyyppi, jos ette saa raha ariittämään jos molemmat käytte töissä. Kerropas mitä sinää ostat itsellesi? ja mihin teidän 2 palkkaa kuluu?

Ostatte lapsille mielestäni vähän.

 

[Voihan tarrat]

Siis lapsi saa isältään 2-3 kertaa kuussa jotain pientä kivaa, kuten tarra-arkin? Ei kuulosta paljolta tai liioittelulta. Eikä tosiaankaan pitäisi kaataa kahden työssäkäyvän aikuisen taloutta.

Ei olisi ihme, jos mies haluaisi hemmotella lapsiaan paljon enemmänkin, koska näkee heitä niin vähän.

Teidän suhde on varmaan aika tuore, koska pienempi lapsi on niin pieni? Ehkä sen vuoksi mies jyrää ylitsesi kasvatusasioissa.

 

[juuh]

Ydinperheessä lapset menevät aina edelle. Itselleen äiti ei osta mitään. Lapset tarvitsevat ravitsevaa ruokaa, lelua vaatetta peliä elokuvaa, harrastuksia.

 

["Vieras"]

Ihmettelen kovasti miksi sinun (ja monen muun "äitipuolen") pitää niin kovasti yrittää olla perhettä miehesi lasten kanssa. Miehesi on lapsilleen etävanhempi, joka osallistuu kasvatukseen huomattavasti vähemmän kun lasten äiti. Miksi siis teillä pitää olla kova kuri lapsille? Miksei isä saa puuhata, ostella ja tehdä mitä haluaa lastensa kanssa ilman, että sinä olet siinä vieressä vinkumassa?

Ehdottan sinulle, että poistut kotoanne joka toinen kerta kun lapset ovat teillä. Näin isä ja lapset saavat keskenään viettää laatuaikaa eikä sinun tarvi olla vieressä kadehtimassa.

Minusta isä ei edes osta lapselle paljon. Meillä ostellaan paljon enemmän ja lapsia on VIISI sekä vain mieheni käy töissä..ja loppukuusta meillä on muutakin pureskeltavaa kuin pelkät kynnet. Mutta jos materiaali häiritsee sinua, voit ehdottaa miehellesi ettei ensikerralla ostaisi mitään tavaraa vaan veisi lapset uimaan, hoploppiin, leffaan, teatteriin.... (näihin voi ottaa pienemmänkin mukaan).

Mutta ennenkaikkea, lopeta lasten kadehtiminen! Siitä tuskin seuraa mitään hyvää. Kenellekkään.

 

[Jadako]

Kyllä olen tässä perheasiassa aika tuore tapaus, joten siksi varmaan sitä apua kysynkin, että ei olisi koko aikaa ihan hukassa.

Kyllä kaksi työssäkäyvää ihmistä, ikävä kyllä vain se mitä jää meille käteen kun kaikki on maksettu ( lainat, laskut jne) on suhteellisen vähän, tietenkin paremmalla taloudenhoidolla siitäkin varmasti selvittäisin, kun katsottaisiin tarkemmin mitä sinne ostoskärryyn tulee ruokakaupassa nakattua.

Huomautan, että joka toinen viikko kyseessä ei ole yksi tarra-arkki, vaan siinä mukana on sitten lelua, leffaa sun muuta. Kyllä minäkin olen molemmille ostanut tavaraa sun muuta, mutta mietin vain että tarviiko sitä olla joka kerta? Kun muutakin voisi tosiaan tehdä, käydä uimassa porukalla ja näin päin pois. Mutta ymmärrys ei tahdo riittää siihen ,kun vietimme nuorimmaisen syntympäiviä, niin tälle vanhemmalle täytyi hommata omat lahjat, jottei tulisi paha mieli. Anteeksi nyt vain, mutta jokaisella on vuorollaan synttärit ja silloin tulee lahjoja synttärisankarille, sitten on taas seuraavan vuoro. En ymmärrä miksi myös toisen pitää saada kasa lahjoja, kun on toisen syntymäpäivä.

Ja nyt kun siitä laatuajasta oli puhe, niin kyllä minä sitä miehelle ja hänen lapsilleen annan. Joskus kysyn että otanko vaikka nuorimmaisen mukaani, ja lähden jonnekin, jotta hän saisi olla toisen kanssa ihan kaksistaan, sillä ilmiselvää mustasukkaisuutta on tämän tytön kohdalla havaittavissa, mikä on tietenkin täysin normaalia.

 

[Jadako]

Ja siksihän minä kysynkin täällä, että onko kyseessä niin sanottu pilalle hemmottelu, vai otanko asian liian takakireästi, jolloin voin löysätä sitä kravattia ja olla rennommin. Kysyvä ei tieltä eksy jne..

 

[halipupu harmaana]

Mun mielestä olet ihan oikeassa ap ja kannustan sua juttelemaan asiasta miehesi kanssa. Yleensä lapset haluavat mieluummin tehdä ja kokea aikuisen kanssa jotain kuin saada aina uusia leluja ja tavaroita. Myöhemmin lapset yleensä muistelevat katkerana kuinka he leikkivät yksin valtavan tavaravuoren keskellä, eivätkä saaneet aikuisen aitoa läsnäoloa ja läheisyyttä osakseen. Toivottavasti myös teette yhdessä jotain kivaa kun lapset ovat teillä, mielestäni he asuvat osittain teillä, eivät vain ole kylässä, kuten asian mainitsit ap. Kylässä ollaan sellaisessa paikassa, jossa ei asu oma vanhempi ja teidän tapauksessa näin ilmeisesti on? Jostain rivien välistä myös havaitsen, että suhteessanne on vielä paljon kasvamisen varaa, niin sun ja miehen suhteessa kuin sinun suhteessa miehen lapsiin ja ilmeisesti suhde on aika uusi, kun nuorin lapsi on vasta vuoden. Toivottavasti saatte asiat kuitenkin kuntoon ja vähintääkin kaikkia tyydyttävälle tasolle.

 

["mona"]

No periaatteessa mäkin olen sitä mieltä ettei lapsi tarvis joka viikko uusia leluja yms, enkä itse ostakaan omille lapsille suklaapatukoita kummempia juttuja ilman erityissyytä.

Mutta mun mies tekee reissutyötä ja on melkein joka vikko reissussa muutaman yön ja tuo lapsille aina paketit tullessaan hintahaitarilla 10-50euroa. Lapset osaa jo paketteja odottaa. Eivät tosiaan moisia leluja tarvitsisi, mutat koska mies on niin onnellinen tohkeissaan olevista lapsista, niin annan ostella.

En mä toisaalta nää siinä mitään väärää jos miehesi haluaa tehdä lasten teille tulon mahdollisimman miellyttäväksi kokemukseksi. Eihän ne paketit sulje pois sitä että teettte sitten muitakin mukavia juttuja.

 

["vieras"]

Ihan ydinperheen äitinä sanoisin, että ap, olet oikeilla jäljillä. Asia on varmasti vaikea ottaa esille. Miehesi on lasten toinen vanhempi ja teidän kotinne on lapsille myös koti. Miksi toisessa kodissa pitäisi olla sirkushuveja ja löysäilyä joka asian suhteen? Miksi lähivanhemmalle pitäisi jäädä lasten kasvatus ja etävanhemmalle sirkustelu? Siis noin kärjistäen, tottakai jokaisessa perheessä lasten kanssa tehdään jotain kivaa, mutta eihän sen aina tarvitse olla kivaa, johon kuluu rahaa! Kyllä meidänkin lapset mielellään käyvät leffassa tai tuijottavat sohvalla popparia napostellen jotain leffaa mutta parhaiten mieleen ovat jääneet ihan perusjutut, kuten eväsretket metsässä.

Koita ottaa asia esiin ihan reilusti, kerrot omat mielipiteesi. Tottakai siitä varmaan mehevän riidan saa aikaiseksi mutta ehkä miehesi pikkuhiljaa alkaisi itsekin miettiä tilannetta?

 

["jeps"]

Kyllä olen tässä perheasiassa aika tuore tapaus, joten siksi varmaan sitä apua kysynkin, että ei olisi koko aikaa ihan hukassa.

Kyllä kaksi työssäkäyvää ihmistä, ikävä kyllä vain se mitä jää meille käteen kun kaikki on maksettu ( lainat, laskut jne) on suhteellisen vähän, tietenkin paremmalla taloudenhoidolla siitäkin varmasti selvittäisin, kun katsottaisiin tarkemmin mitä sinne ostoskärryyn tulee ruokakaupassa nakattua.

Huomautan, että joka toinen viikko kyseessä ei ole yksi tarra-arkki, vaan siinä mukana on sitten lelua, leffaa sun muuta. Kyllä minäkin olen molemmille ostanut tavaraa sun muuta, mutta mietin vain että tarviiko sitä olla joka kerta? Kun muutakin voisi tosiaan tehdä, käydä uimassa porukalla ja näin päin pois. Mutta ymmärrys ei tahdo riittää siihen ,kun vietimme nuorimmaisen syntympäiviä, niin tälle vanhemmalle täytyi hommata omat lahjat, jottei tulisi paha mieli. Anteeksi nyt vain, mutta jokaisella on vuorollaan synttärit ja silloin tulee lahjoja synttärisankarille, sitten on taas seuraavan vuoro. En ymmärrä miksi myös toisen pitää saada kasa lahjoja, kun on toisen syntymäpäivä.

Ja nyt kun siitä laatuajasta oli puhe, niin kyllä minä sitä miehelle ja hänen lapsilleen annan. Joskus kysyn että otanko vaikka nuorimmaisen mukaani, ja lähden jonnekin, jotta hän saisi olla toisen kanssa ihan kaksistaan, sillä ilmiselvää mustasukkaisuutta on tämän tytön kohdalla havaittavissa, mikä on tietenkin täysin normaalia.

jep. Edelleen kun oli nuorimmaisen eka syntymäpäivä meillä nin taisi isovanhempi tuoda myös esikoiselle jonku paidan tai jotain. Ei ole sen jälkeen saanut mitän, enkä pidä hemmoteltuna. saavat alle 10 lahjaa jouluna, synttäreillekään ei edes mummot aina ehdi.tai edes muista.

 

[sama vieras]

Ei se ole tavatonta, että yhden lapsen synttäreillä muutkin saavat lahjat. Meidän 5 lasta on pienillä ikäeroilla ja yleensä kaikki sukulaiset tuovat kaikille lapsille lahjat kun on jokun synttärit...sankarille tietysti jotain isompaa.
Itsekkin olen vuosien myötä kääntynyt materiaalivastaiseksi..kun meille kannetaan kymmeniä lahjoja joka vuosi. Viidet synttärit x viis lahjaa ja siihen joulu päälle!!

Mutta, edelleen olen sitä mieltä, että anna miehesi olla sellainen isä lapsilleen kun hän haluaa. Hän varmasti tekee parhaansa ja välittää lapsista paljon.

 

["vieras"]

Oletteko molemmat töissä? Tarra-arkin tai lelun ostamatat jättämisellä tuskin vielä saa taloutta pelastettua. Mostä omista kuluista vosiitte säästää? Tupakka, alkoholi, kaksi autoa?

... ettei meillä ole liiaksi rahaa, ja joskus olisi kiva, ettei joka kuukauden lopussa roikuttaisi veitsen terällä siitä että riittävätkö kaikki rahat..

 

[nöppäri]

Mun miehellä oli vähän tuota samaa, sanoin kyllä hänele jossakin vaiheessa, että ei kai ole tarkoitus, että aina kun muksut tulee tänne täällä on kuin oltaisi Linnanmäellä.

Ihan tavallisia touhuja voitaisi tehdä, eikä mitään erikoisnumeroita jatkuvasti ja joka kerta.
Hetken se mieheltä otti, ja kun sai rauhassa miettiä alkoi homma muuttumaan.
Muksut siihen aluksi hieman regoivat, mutta eivät mitenkään ihmeemmin.

Jos ihan vakaalla pohjalla olette teidän suhteessa, niin kyllä olisi syytä puha asiat siihen jamaan, että olette myös tasavertaisia kasvattajia ja myös sinun mielipiteellä on väliä, kun teidän huushollin asioista on kyse.
Tokikaan et ole lasten biologinen vanhempi, mutta on vaikea välittää jos ei saa oikeasti osallistua.