Arki parisuhteessa. Onko teillä todellakin noin huonoja parisuhteita?!

Monissa ketjuissa joku avautuu, kun miehen kanssa ei ole enää mitään yhteistä ja mies ei osoita hellyyttä, ei keskustele jne. Vaikka nainen yrittäisi mitä, niin mies ei yritä omalta osaltaan mitään. Ja teidän mielestä tuo on ihan normaalia arkea?!

Meillä on yhteiseloa takana 14 vuotta. Edelleen osaamme keskustella. Voimme molemmat puhua kaikesta ja kumpikin puhuu. Vuorovaikutus toimii edelleen. Kyllä mies usein ottaa mua kaupungilla kädestä kiinni ja saattaa suudella iltaisin pitkään. Kehuu edelleen joskus kauniiksi ja joskus tuo kukkia.

Ihan tavallista arkea meillä pääosin eletään. Silti mun mielestä suhteeseen kuuluvat kehut, vuorovaikutus ja hellyys ihan aina.

 

No mutta jos laitetaan palstalle ketju romantiikasta tai esileikistä niin häkellyttävän suuri osa palstan naisista ei siedä romanttisia eleitä eikä esileikkiäkään tai pitkiä rakastelusessioita. Ei ole huonoa arkea vaan vääränlaisia ihmisiä parisuhteessa keskenään. Esim.meillä kumpikaan ei tykkää baareissa roikkumisesta ja ylettömästä sosiaalisuudesta kavereiden seurassa, vaan viihdymme parhaiten kaksin kotona tehden pieniä arjen juttuja. Mieluummin pyykkien viikkausta yhdessä kuin ilta keikalla. Parisuhde olisi huono, jos kumpikin tahtoisi eri asioita, kommunikaatio toiveista ei pelaisi ja toinen dissaisi puolison haaveita alituiseen.

Epäsuhta pari vaikea saada parisuhde balanssiin ja siksi onnettomia. Ei ne teot, vaan tunteet.

 

Meillä on hyvä parisuhde. Pidämme samoista asioista esim elokuvista, huumorista ja urheilusta. Halaamme ja suutelemme monta kertaa päivässä, rakastelemme monta kertaa viikossa. Ja sitten kun näen jonkun muun esim pitävän kädestä, halaavan, ajattelen, ettemme ole ainoita, vaikka palstan mukaan suhteet ovat syvältä.

 

Jos parisuhteessa kaikki on hyvin, ei siinä ole kirjoittamisen aihetta. Ongelmat aiheuttavat tarpeen päästä purkamaan tuntoja palstalle.

 

[QUOTE="vieras";29173550]Jos parisuhteessa kaikki on hyvin, ei siinä ole kirjoittamisen aihetta. Ongelmat aiheuttavat tarpeen päästä purkamaan tuntoja palstalle.[/QUOTE]

Niin mutta eikö ole surullista että vaan murheista kirjoitetaan? Ymmärrän että pitää saada purkaa tuntoja mutta mutta.

Joskus huomaan ajattelevani että entäpä jos "vikinän" sijaan keskityttäisiin kirjoittamaan mikä toisessa on hyvää ja toisaalta opittaisiin kurkkimaan peiliin. Parisuhde on kahden tekijän summa ja mä en jaksa uskoa että vika on aina vaan toisessa puoliskossa. Joskus varmasti niin...mutta ei aina.

Ja taas sitten asiasta toiseen. Aika moni tyytyy parisuhteessa toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon. On pakko vaan mennä elämän kirjoittaman säänön mukaan. Hanki mies(nainen), mene naimisiin, hanki lapsi...ainoa reitti onneen ja tuota päämäärää kohti mennää sokeina. Luulaan että oma onni tulee siitä kun saa perheen. Ja unodetaan että oma onni tulee ainoastaan siitä että valitsee rinnalleen sellaisen puolison joka sopii itselle kaikin puolin kuin hansikas. Ei, se ei riitä "että me näytetään hyvältä yhdessä". Ei sekään että sain itselleni kulmakunnan halutuimman yksilön...On tunnettava itsensä hyvin jotta rinnalle löytyy se joka todella itselle sopii. Aika moni taitaa mukauttaakin itseään vastaamaan toisen "toiveita". Silloin ei ole rehellinen itselleen. Mutta itselleen ei voi olla rehellinen jos ei itseään tunne vaan tekee "niin kuin pitää tehdä"

 

On ihana, toimiva, aikuisten ihmisten suhde. Olen edelleen 10 vuoden jälkeen hulluna mieheeni. Joskus tuntuu, ettei sitä onnea saisi hehkuttaa, se aiheuttaa toisissa ärsytystä. Päädynkin siis hehkuttamaan miehelleni. Muuten pidän yleensä suuni kiinni parisuhteista puhuttaessa tai vastaan hyvin lyhykäisesti.

 

Jos tällä palstalla erehtyy kertomaan hyvästä seksielämästä ja rakkaudellisesta avioliitosta, olet automaattisesti provo ja "totuus on toinen". Tällä palstalla ei tunnu olevan hyviä parisuhteita ja niillä jotka uskaltavat sanoa olevan onnellinen suhde, onkin palstan vieraiden mukaan pelkkä kulissi.
Minulle kerrottiin mm. taannoin ettei minua ole oikeasti olemassa.

 

[QUOTE="rrrr";29173641]Niin mutta eikö ole surullista että vaan murheista kirjoitetaan? Ymmärrän että pitää saada purkaa tuntoja mutta mutta.

Joskus huomaan ajattelevani että entäpä jos "vikinän" sijaan keskityttäisiin kirjoittamaan mikä toisessa on hyvää ja toisaalta opittaisiin kurkkimaan peiliin. Parisuhde on kahden tekijän summa ja mä en jaksa uskoa että vika on aina vaan toisessa puoliskossa. Joskus varmasti niin...mutta ei aina.

Ja taas sitten asiasta toiseen. Aika moni tyytyy parisuhteessa toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon. On pakko vaan mennä elämän kirjoittaman säänön mukaan. Hanki mies(nainen), mene naimisiin, hanki lapsi...ainoa reitti onneen ja tuota päämäärää kohti mennää sokeina. Luulaan että oma onni tulee siitä kun saa perheen. Ja unodetaan että oma onni tulee ainoastaan siitä että valitsee rinnalleen sellaisen puolison joka sopii itselle kaikin puolin kuin hansikas. Ei, se ei riitä "että me näytetään hyvältä yhdessä". Ei sekään että sain itselleni kulmakunnan halutuimman yksilön...On tunnettava itsensä hyvin jotta rinnalle löytyy se joka todella itselle sopii. Aika moni taitaa mukauttaakin itseään vastaamaan toisen "toiveita". Silloin ei ole rehellinen itselleen. Mutta itselleen ei voi olla rehellinen jos ei itseään tunne vaan tekee "niin kuin pitää tehdä"[/QUOTE]
Hyvistä asioista kirjoittaminen on rehvastelua. Se aiheuttaa kateutta. Jos kirjoittaa usein hvyistä asioista, saa palstaperskärpäsen peräänsä. Jos sitten kirjoittaa jostain ikävämmästä asiasta, saa vahingoniloisten palstaperskärpästen ilkkumisen osakseen. Ihmiset lukevat mieluummin toisten onnettomuuksista kuin onnesta.

Kell´onni on, se onnen kätkeköön

 

Jos tällä palstalla erehtyy kertomaan hyvästä seksielämästä ja rakkaudellisesta avioliitosta, olet automaattisesti provo ja "totuus on toinen". Tällä palstalla ei tunnu olevan hyviä parisuhteita ja niillä jotka uskaltavat sanoa sen, onkin palstan vieraiden mukaan pelkkä kulissi.
Minulle kerrottiin mm. taannoin ettei minua ole oikeasti olemassa.

Siinä voi olla sekin, että missä yhteydessä sitä onneansa hehkuttaa. En nyt muista, oletko sinä tehnyt sitä, varmaankaan et, mutta on se vähän ärsyttävää, jos kertoo jostain huolistaan, vaikka parisuhteessaan, siihen tullaan toistuvasti kertomaan, että "no meillä kuitenkin on aina ollut hyvin ja tulee aina olemaan plaaplaaplaa, miksi te ette tee näin kuin me plaaplaaplaa, sanoinko jo että meillä on muuten loistava seksielämä?plaaplaaplaa". Jos kertoo siitä onnestaan jossain toisenlaisessa ketjussa on vastaanotto varmaan parempi, tai se ei ärsytä. Ehkä sitten niputtaa ne jutut aina yhteen, vaikka olivatkin erilaisissa yhteyksissä. Se ei kyllä ole reilua, myönnän. Palstalaisilla on (liian) hyvä muisti.

 

kyllähän se arki tulee väkisin joka suhteeseen. mutta ei se yksistään ole sen miehen vika. kyllä naisen pitää osoittaa sitä huomiota miehelle samanlailla, kuin miehen naiselle. paljonhan täällä kirjoitetaan, kun mies haluaisi läheisyyttä mutta nainen ei jaksa, nainen ei halua, ei voi rakastella tai tehdä mitään, kun lapset on talossa. lapset vie ajan ja plaa plaa

 

Jos tällä palstalla erehtyy kertomaan hyvästä seksielämästä ja rakkaudellisesta avioliitosta, olet automaattisesti provo ja "totuus on toinen". Tällä palstalla ei tunnu olevan hyviä parisuhteita ja niillä jotka uskaltavat sanoa olevan onnellinen suhde, onkin palstan vieraiden mukaan pelkkä kulissi.
Minulle kerrottiin mm. taannoin ettei minua ole oikeasti olemassa.

Näinpä. Tätä sivusta seuranneena ei tulis mieleenkään ruveta kehumaan omaa parisuhdetta, edes tälleen harmaana. Ollaan onnellisia täällä, ei mulla oo siitä tarvetta kaksplussalla puhua. Varsinkaan kun jos niin erehtyy tekemään, saa melkoista kakkaa niskaan...

 

Jos tällä palstalla erehtyy kertomaan hyvästä seksielämästä ja rakkaudellisesta avioliitosta, olet automaattisesti provo ja "totuus on toinen". Tällä palstalla ei tunnu olevan hyviä parisuhteita ja niillä jotka uskaltavat sanoa olevan onnellinen suhde, onkin palstan vieraiden mukaan pelkkä kulissi.
Minulle kerrottiin mm. taannoin ettei minua ole oikeasti olemassa.

Jep. Silloin kun odotin vasta esikoista ja mietin täällä ääneen, että haluan pitää parisuhteen kasassa JA uskoin siihen myös, niin ai että mitä kommentteja sain.

Yhdessä onnellisina edelleen silti kaikista varoituksista ja totuuksista huolimatta

 

Jep. Silloin kun odotin vasta esikoista ja mietin täällä ääneen, että haluan pitää parisuhteen kasassa JA uskoin siihen myös, niin ai että mitä kommentteja sain.

Yhdessä onnellisina edelleen silti kaikista varoituksista ja totuuksista huolimatta

Heh, meillä meni ystävyyssuhde tästä syystä yhden pariskunnan kanssa samasta syystä. Heidän manauksistaan huolimatta suhteemme voi hyvin lapsista, talon rakennuksesta ja työelämästä huolimatta, se oli heille liikaa.

 

kyllähän se arki tulee väkisin joka suhteeseen. mutta ei se yksistään ole sen miehen vika. kyllä naisen pitää osoittaa sitä huomiota miehelle samanlailla, kuin miehen naiselle. paljonhan täällä kirjoitetaan, kun mies haluaisi läheisyyttä mutta nainen ei jaksa, nainen ei halua, ei voi rakastella tai tehdä mitään, kun lapset on talossa. lapset vie ajan ja plaa plaa

justiinsa näin, syitä on aina niin sysissä kuin sepissäkin

 

[QUOTE="Xxx";29173480]Monissa ketjuissa joku avautuu, kun miehen kanssa ei ole enää mitään yhteistä ja mies ei osoita hellyyttä, ei keskustele jne. Vaikka nainen yrittäisi mitä, niin mies ei yritä omalta osaltaan mitään. Ja teidän mielestä tuo on ihan normaalia arkea?!

Meillä on yhteiseloa takana 14 vuotta. Edelleen osaamme keskustella. Voimme molemmat puhua kaikesta ja kumpikin puhuu. Vuorovaikutus toimii edelleen. Kyllä mies usein ottaa mua kaupungilla kädestä kiinni ja saattaa suudella iltaisin pitkään. Kehuu edelleen joskus kauniiksi ja joskus tuo kukkia.

Ihan tavallista arkea meillä pääosin eletään. Silti mun mielestä suhteeseen kuuluvat kehut, vuorovaikutus ja hellyys ihan aina.[/QUOTE]

Mies sitä, mies tätä

meilläkin on hyvä suhde vaimon kanssa. Hän huomioi minua, keskustelee (autoista ja urheilusta), ottaa suihin pyytämättä ja kehuu komeaksi kaupungilla ja ottaa kädestä ja perseestä kiinni ilman että tarvitsee huomauttaa. Tuo kaljaa ja urheilukanavien lisäkortteja joskus

 

Heh, meillä meni ystävyyssuhde tästä syystä yhden pariskunnan kanssa samasta syystä. Heidän manauksistaan huolimatta suhteemme voi hyvin lapsista, talon rakennuksesta ja työelämästä huolimatta, se oli heille liikaa.

Siinäpä mukavat ystävät... Ovatko he sitten itse eronneita? Tai lapsettomia? Tai onnettomia?

 

Näinpä. Tätä sivusta seuranneena ei tulis mieleenkään ruveta kehumaan omaa parisuhdetta, edes tälleen harmaana. Ollaan onnellisia täällä, ei mulla oo siitä tarvetta kaksplussalla puhua. Varsinkaan kun jos niin erehtyy tekemään, saa melkoista kakkaa niskaan...

Mä tykkään keskustella parisuhteista, seksistä, perhe-elämästä, vähän kaikesta.
Sitä kautta tulee sitten puhuttua myös omalta osalta noista asioista. Oisin aika hiljainen tyyppi jos mitään positiivista ei saisi sanoa. Vähemmän mulla kun sitä negatiivista sanomista kokonaisuudessaan on.
Kakkaa oon valmis täällä siitä edestä ottamaan niskaan, ja olen ottanutkin. Ei se haittaa kun reaalimaailmassa sataa kukkia

 

[QUOTE="vieras";29173682]Siinä voi olla sekin, että missä yhteydessä sitä onneansa hehkuttaa. En nyt muista, oletko sinä tehnyt sitä, varmaankaan et, mutta on se vähän ärsyttävää, jos kertoo jostain huolistaan, vaikka parisuhteessaan, siihen tullaan toistuvasti kertomaan, että "no meillä kuitenkin on aina ollut hyvin ja tulee aina olemaan plaaplaaplaa, miksi te ette tee näin kuin me plaaplaaplaa, sanoinko jo että meillä on muuten loistava seksielämä?plaaplaaplaa". Jos kertoo siitä onnestaan jossain toisenlaisessa ketjussa on vastaanotto varmaan parempi, tai se ei ärsytä. Ehkä sitten niputtaa ne jutut aina yhteen, vaikka olivatkin erilaisissa yhteyksissä. Se ei kyllä ole reilua, myönnän. Palstalaisilla on (liian) hyvä muisti.[/QUOTE]

Näin just, pysytään aiheessa niin ei tule sitä kakkaa niskaan. Tai sitten voi kirjoittaa HYVÄSSÄ MIELESSÄ vinkkiä miten voi yrittää arkea parantaa. Leuhottaminen nostaa jokaisen niskakarvat pystyyn.

 

On meillä tosiaan näin huonoja parisuhteita. Ainakin minulla. Mitä sitten? Ei kai normaali parisuhde tarkoita samaa, kuin hyvä parisuhde?

 

Näinpä. Tätä sivusta seuranneena ei tulis mieleenkään ruveta kehumaan omaa parisuhdetta, edes tälleen harmaana. Ollaan onnellisia täällä, ei mulla oo siitä tarvetta kaksplussalla puhua. Varsinkaan kun jos niin erehtyy tekemään, saa melkoista kakkaa niskaan...

Minä olen kanssa tullut todella varovaiseksi minkään positiivisen asian kertomisen kanssa. Typerää kyllä, on helpompi olla hiljaa kuin kertoa vaikka jossain perhekerhossa, että hyvin meillä menee (vaikka välillä tulee jostain riitaa tai välillä molemmat vain kaatuu puhumattomina sänkyyn kun väsyttää niin paljo) ja että kaikkea mukavaa on tehty kaksistaankin ja perheen kanssa....

 

Siinäpä mukavat ystävät... Ovatko he sitten itse eronneita? Tai lapsettomia? Tai onnettomia?

Ei kun nimen omaan he ovat meitä vanhempia, heidän lapsensa on vanhempi kuin meidän ja he olivat näissä asioissa "edellä" meitä. Kun olin raskaana, se oli ihan käsittämätöntä pirujen maalailua seinille miten se lasten tulo vaikuttaa parisuhteeseen. Ihan suoraan sanoivat ihan älyttömiä väitteitä. Ilmeisesti omasta suhteestaan... Niistä sitten väiteltiin usein ja he aina totesivat "tietävänsä paremmin" ja että "Tulette huomaamaan..."
Riitaisia olivat/ovat siis yhdessä.
No, meille ne lapset syntyi ja suhde säilyi lämpimänä ja läheisenä ja ei meillä kummallakaan ole edelleenkään tarvetta toisillemme naljailla ja ilkkua tai vittuilla. Kun he huomasivat että meillä arki sujui hyvin ja emme yhtyneet "Elämä on perseestä"-kuoroon, niin välit kylmenivät heidän toimestaan.

Tämän tekee huvittavaksi se, että me vielä koetimme olla normaalia viileämpiä toisiamme kohtaan heidän läsnäollessaan, jätimme turhan hempeilyn siis pois kun vietimme esim. iltaa heidän kanssaan. Mutta valehtelematta naama venähti kyseisellä naisella kun kahden kesken kyseli miten meillä menee ja sanoin että ei ole valittamista.

 

[QUOTE="vieras";29173820]On meillä tosiaan näin huonoja parisuhteita. Ainakin minulla. Mitä sitten? Ei kai normaali parisuhde tarkoita samaa, kuin hyvä parisuhde?[/QUOTE]

Sen pitäisi tarkoittaa nimenomaan hyvää parisuhdetta. Ja minulle sitä se juuri on. On normaalia, että pariskunnalla menee hyvin, että heillä on tasapainoinen suhde jossa molemmat voivat hyvin.

 

[QUOTE="vieras";29173820]On meillä tosiaan näin huonoja parisuhteita. Ainakin minulla. Mitä sitten? Ei kai normaali parisuhde tarkoita samaa, kuin hyvä parisuhde?[/QUOTE]

Minusta huono parisuhde ei missään nimessä ole normaali.
Parisuhteen kuuluisi olla ihmiselle turvallinen koti, voimavara ja ilontuoja. Tuki ja turva, sellainen asia mihin voi luottaa ja jossa haluaa tehdä toisen onnelliseksi.
Huono, riitaisa, kylmä parisuhde on kyllä parisuhde mutta normaaliksi en sitä sanoisi. Vaikka sinänsä tuntuu olevan normaalia että ihmiset elävät vuodesta toiseen myös niissä kuluttavissa suhteissa.

 

Ei kun nimen omaan he ovat meitä vanhempia, heidän lapsensa on vanhempi kuin meidän ja he olivat näissä asioissa "edellä" meitä. Kun olin raskaana, se oli ihan käsittämätöntä pirujen maalailua seinille miten se lasten tulo vaikuttaa parisuhteeseen. Ihan suoraan sanoivat ihan älyttömiä väitteitä. Ilmeisesti omasta suhteestaan... Niistä sitten väiteltiin usein ja he aina totesivat "tietävänsä paremmin" ja että "Tulette huomaamaan..."
Riitaisia olivat/ovat siis yhdessä.
No, meille ne lapset syntyi ja suhde säilyi lämpimänä ja läheisenä ja ei meillä kummallakaan ole edelleenkään tarvetta toisillemme naljailla ja ilkkua tai vittuilla. Kun he huomasivat että meillä arki sujui hyvin ja emme yhtyneet "Elämä on perseestä"-kuoroon, niin välit kylmenivät heidän toimestaan.

Tämän tekee huvittavaksi se, että me vielä koetimme olla normaalia viileämpiä toisiamme kohtaan heidän läsnäollessaan, jätimme turhan hempeilyn siis pois kun vietimme esim. iltaa heidän kanssaan. Mutta valehtelematta naama venähti kyseisellä naisella kun kahden kesken kyseli miten meillä menee ja sanoin että ei ole valittamista.

Ai kauheeta, mä järkytyin. :O No, tuollaiset "ystävät" saavat kyllä mennäkin... Jos ei kestä, että toisilla ei mene päin helvettiä.

 

Sen pitäisi tarkoittaa nimenomaan hyvää parisuhdetta. Ja minulle sitä se juuri on. On normaalia, että pariskunnalla menee hyvin, että heillä on tasapainoinen suhde jossa molemmat voivat hyvin.

No niinpä tietysti. Sinusta siis parisuhteen kuralla olo ei ole millään tavalla normaalia?