V
"vieras"
Vieras
Oiskohan milja sama tyyppi, joka ajoi takertuvalla, pihtaavalla, torjuvalla, syyttävällä ja nalkuttavalla käytöksellä oman ukkonsa pois? Ja kun ukko lopulta tosiaan häipyi, itki ja vinkui palstalla useissa tekemissään ketjuissa, miten mies oli tehnyt väärin. Sen jälkeen linkitti jokaiseen parisuhdetta käsittelevään ketjuun rivitolkulla kopioitua tekstiä jostain "parisuhdeoppaasta".
?
-
Vieras
Kyllä mun epäilykset ainakin heräisi, jos mies kertoisi lähtevänsä tukholmaan joulostoksille?????
Me ei pahemmin reissata yksinämme. Ei tarvi toista kieltää, kun ollaan siitä kai samoilla linjoilla. En koe sitä mitenkään kahlitsevana tai tukahduttavana. Toimii meille.
Me ei pahemmin reissata yksinämme. Ei tarvi toista kieltää, kun ollaan siitä kai samoilla linjoilla. En koe sitä mitenkään kahlitsevana tai tukahduttavana. Toimii meille.
Harva mies taitaa ihan shoppailun takia lähteä Tukholmaan
Mutta heräisikö sinulle epäilykset jos miehesi haluaisi lähteä patikoimaan/metsästämään/ralleihin/jääkiekko-ottelua katsomaan tms. yksin toiselle paikkakunnalle, eikö se olis ok?
M
Milja AP
Vieras
En ole varannut vielä reissua. Meillä on omat rahat (toki maksamme yhteiset kulut puoliksi, mutta omat tilit) ja rahasta ei ole kiinni.
Meidän lapsi on jo 7v ja olen nuori äiti. En ole koskaan ollut missään yksin. Joskus aikaisemmin olen suunnitellut, mutta koska miehelle se ei ole ollut ok, niin olen tyrmännyt idean.
Mikään ryyppyreissu kavereiden kanssa ei ole mulle aikaa, jolloin voin keskittyä itseeni.
Mä olen koko syksyn ollut jotenkin todella alakuloinen. Mä hyppäsin suoraan oikeastaan lapsuudesta aikuisuuteen. En ole siis ikinä saanut kokea mitään mitään yksin.
Olisi vaan ihana tehdä jotakin ihan itseni kanssa. Loikoilla hotellilla, juoda lasi viiniä, kiertää kauppoja yms. Vaikka se ei Tukholma olisikaan. Tamperekin riittää.
Meidän lapsi on jo 7v ja olen nuori äiti. En ole koskaan ollut missään yksin. Joskus aikaisemmin olen suunnitellut, mutta koska miehelle se ei ole ollut ok, niin olen tyrmännyt idean.
Mikään ryyppyreissu kavereiden kanssa ei ole mulle aikaa, jolloin voin keskittyä itseeni.
Mä olen koko syksyn ollut jotenkin todella alakuloinen. Mä hyppäsin suoraan oikeastaan lapsuudesta aikuisuuteen. En ole siis ikinä saanut kokea mitään mitään yksin.
Olisi vaan ihana tehdä jotakin ihan itseni kanssa. Loikoilla hotellilla, juoda lasi viiniä, kiertää kauppoja yms. Vaikka se ei Tukholma olisikaan. Tamperekin riittää.
[QUOTE="milja";29150602]no mites olis jos sitä lomailis sen puolison kanssa ja kaverit vois olla lapsen vahtina? jos kaikkee tehään yksin tai kaverin kanssa mutta ei puolison kanssa vaikka toinen haluaisi niin ei sekään oo kovin reilua.[/QUOTE]
Meijän lapset on sen verran pieniä ettei tulis mieleenkään vielä tässä vaiheessa jättää ainakaan nuorempaa pariks viikkoo hoitoon. Kyllä meillä tehdään myös kahdestaan paljonkin asioita, mutta se ei vaadi sitä että lasten pitäis olla erossa molemmista vanhemmistaan monta viikkoa. Me myös ollaan reissattu paljon ennen lasten syntymää ja varmasti myös tehdään reissuja kun lapset vähän kasvaa. Toisekseen en itekään lähtis tässä vaiheessa kun oon raskaana niin mielellään ulkomaille, miks kieltäisin miestä sitten menemästä kun se haluaa mennä?? en tietenkään se saa ite valita meneekö nyt kaverin kanssa vai odottaako vuoden pari että mennään kaikki yhdessä (ja miks odottais, kun voidaan mennä sillon sitten uudestaan, pienten kanssa en lähde tuonne pitkälle ulkomaille vielä, lähimaat ja Suomi riittää varsin hyvin).
Mää nään ennemminkin tän asian niin, että toinen saa välillä sitä omaa aikaa, mitä tosiaan kotona ei juuri ikinä saa. Pääsee myös rentoutumaan hetkeks erittäin rankasta (niin fyysisesti kuin henkisestikin olevasta) työstään niin jaksaa paremmin.
Meijän lapset on sen verran pieniä ettei tulis mieleenkään vielä tässä vaiheessa jättää ainakaan nuorempaa pariks viikkoo hoitoon. Kyllä meillä tehdään myös kahdestaan paljonkin asioita, mutta se ei vaadi sitä että lasten pitäis olla erossa molemmista vanhemmistaan monta viikkoa. Me myös ollaan reissattu paljon ennen lasten syntymää ja varmasti myös tehdään reissuja kun lapset vähän kasvaa. Toisekseen en itekään lähtis tässä vaiheessa kun oon raskaana niin mielellään ulkomaille, miks kieltäisin miestä sitten menemästä kun se haluaa mennä?? en tietenkään se saa ite valita meneekö nyt kaverin kanssa vai odottaako vuoden pari että mennään kaikki yhdessä (ja miks odottais, kun voidaan mennä sillon sitten uudestaan, pienten kanssa en lähde tuonne pitkälle ulkomaille vielä, lähimaat ja Suomi riittää varsin hyvin).
Mää nään ennemminkin tän asian niin, että toinen saa välillä sitä omaa aikaa, mitä tosiaan kotona ei juuri ikinä saa. Pääsee myös rentoutumaan hetkeks erittäin rankasta (niin fyysisesti kuin henkisestikin olevasta) työstään niin jaksaa paremmin.
Ja sinulla on tyttö-hyvä täysi oikeus siihen! Ei sinun tarvitse tuollaista suunnitelmaa perua siks että sun miehesi kokee siitä jotain käsittämätöntä ongelmaa! Et sinä elä elämääsi toteuttaaksesi muiden toiveita vaan elät ihan itseäsi varten. Lapsi mummolle hoitoon ja mies natiskoot liitokissaan jos tuollaisesta asiasta saa hermonsa menetettyä.
J
"Jenis"
Vieras
No se on kiva että teillä toimii, mutta ymmärsit varmaan että ap:llä ei toimi? Siitä tämä ketju, nääs.
Se on kuitenkin niin, että aikuisella ihmisellä, oli parisuhteessa tai ei, on oikeus tehdä asioita joita OMAN hyvinvointinsa vuoksi tarvitsee - niin kauan kuin niillä ei vahingoiteta toisia. Jos yksi omatoiminen reissu on kynnyskysymys, silloin on ap:n miehen päässä jotain vikaa. Hän on epävarma tai epäluuloinen, omistushaluinen, miksi?
M
"Milja"
Vieras
Me ollaan lomailtu yhdessäkin. Oltiin syyskuussa viikonloppu kylpylässä koko perhe. Me halutaan miehen kanssa niin eri asioita lomalla. Mies vihaa kaupoissa kiertelyä. Mies ei käytä alkoholia ja jos haluan jonnekin lasilliselle, mies räplää puhelintaan ja marisee miten alkolissa ei ole mitään järkeä.
Kahvilla ei kannata kaupungilla käydä, koska kotonakin saa kahvia. Jos me esim. ulkomailla mennään kahville, mies hotkaisee leivoksensa ja hokee, koska lähdetään. Ei kuulemma ole mitään ideaa vaan istuskella kahvilassa.
Kahvilla ei kannata kaupungilla käydä, koska kotonakin saa kahvia. Jos me esim. ulkomailla mennään kahville, mies hotkaisee leivoksensa ja hokee, koska lähdetään. Ei kuulemma ole mitään ideaa vaan istuskella kahvilassa.
[QUOTE="Milja";29152004]Me ollaan lomailtu yhdessäkin. Oltiin syyskuussa viikonloppu kylpylässä koko perhe. Me halutaan miehen kanssa niin eri asioita lomalla. Mies vihaa kaupoissa kiertelyä. Mies ei käytä alkoholia ja jos haluan jonnekin lasilliselle, mies räplää puhelintaan ja marisee miten alkolissa ei ole mitään järkeä.
Kahvilla ei kannata kaupungilla käydä, koska kotonakin saa kahvia. Jos me esim. ulkomailla mennään kahville, mies hotkaisee leivoksensa ja hokee, koska lähdetään. Ei kuulemma ole mitään ideaa vaan istuskella kahvilassa.[/QUOTE]
Sanot sille armaallesi että jää nyt toteuttamaan noita periaatteitaan yksinään, sinä lähdet nauttimaan elämästä.
Voi että kun tulee ihan ahdistus ja suru sun puolestasi!
Kahvilla ei kannata kaupungilla käydä, koska kotonakin saa kahvia. Jos me esim. ulkomailla mennään kahville, mies hotkaisee leivoksensa ja hokee, koska lähdetään. Ei kuulemma ole mitään ideaa vaan istuskella kahvilassa.[/QUOTE]
Sanot sille armaallesi että jää nyt toteuttamaan noita periaatteitaan yksinään, sinä lähdet nauttimaan elämästä.
Voi että kun tulee ihan ahdistus ja suru sun puolestasi!
?
-
Vieras
Harva mies taitaa ihan shoppailun takia lähteä Tukholmaan
Olis se ihan ok. Meillä ehkä raja menee enemmän ulkomaan matkoihin. En tiedä miksi, mutta niitä me ei vaan pahemmin tehdä yksinämme. Kyllä se tekee itse kullekkin hyvää olla joskus yö pois himasta, jonkin esim. harrastuksen tai sosialistumisen parissa.
Mun mielestä se menee vähän niin, että suhde on aina hyvä, jos kummallakin on samat säännöt/vapaudet ja kumpikin on niihin edes suhteellisen tyytyväinen. Se, että kotoa pitää voida poistua ilman suurta syyllisyyttä on tietysti aika merkittävä juttu suhteen kestävyydelle... se, mikä kullekkin pariskunnalle on sopiva aika, on sitten niiden määriteltävissä.
[QUOTE="Milja";29152004]Me ollaan lomailtu yhdessäkin. Oltiin syyskuussa viikonloppu kylpylässä koko perhe. Me halutaan miehen kanssa niin eri asioita lomalla. Mies vihaa kaupoissa kiertelyä. Mies ei käytä alkoholia ja jos haluan jonnekin lasilliselle, mies räplää puhelintaan ja marisee miten alkolissa ei ole mitään järkeä.
Kahvilla ei kannata kaupungilla käydä, koska kotonakin saa kahvia. Jos me esim. ulkomailla mennään kahville, mies hotkaisee leivoksensa ja hokee, koska lähdetään. Ei kuulemma ole mitään ideaa vaan istuskella kahvilassa.[/QUOTE]
Käykö miehesi koskaan yksin missään? Tai olisiko hänellä jotain omia kiinnostuksenkohteita niin että voisitte sopia kummallekin oman vapaaviikonlopun?
Tuosta kuvaksesta ymmärrän hyvin mikset halua miestäsi reissuseuraksi ja muutenkin on hyvä saada joskus vähän yksinkin tuulettaa ajatuksiaan.
Kahvilla ei kannata kaupungilla käydä, koska kotonakin saa kahvia. Jos me esim. ulkomailla mennään kahville, mies hotkaisee leivoksensa ja hokee, koska lähdetään. Ei kuulemma ole mitään ideaa vaan istuskella kahvilassa.[/QUOTE]
Käykö miehesi koskaan yksin missään? Tai olisiko hänellä jotain omia kiinnostuksenkohteita niin että voisitte sopia kummallekin oman vapaaviikonlopun?
Tuosta kuvaksesta ymmärrän hyvin mikset halua miestäsi reissuseuraksi ja muutenkin on hyvä saada joskus vähän yksinkin tuulettaa ajatuksiaan.
M
"Milja"
Vieras
Jos pettää haluaa, niin sen voi tehdä ilman mitään matkojakin. En siis itse ensisijaisesti kyllä edes osaa kuvitella, että mies epäilisi mun pettävän?! Siis enkai mä nyt mitään shoppailureissuja siihen tarvitse. Voisin valehdella olevani yövuorossa, kaverin luona, vanhempien kanssa mökillä jne.
Mä en ole edes pettäjätyyppiä. Mulla on todella huono itsetunto ja mä en pysty olemaan alasti edes kylpylän naisten saunassa, joten olettaisin miehen tietävän, että en nyt ainakaan kenenkään miehen kanssa voisi alasti näyttäytyä. Kun meni vuosia, ennenkuin pystyin edes luonnollisesti nakuileman oman mieheni seurassa.
Mä olen alakuloinen. Mies taas hokee, että kaikki pitäisi olla hyvin ja en voi mitenkään olla alakuloinen, koska kaikkihan on hyvin. Kaikki on kuulemma vain minusta kiinni. Minun pitäisi kuulemma ruveta vain ajattelemaan niin ja näin.
Mä taas koen, että mun hyvinvointini kaipaa irtiottoa. Tällä kertaa ihan yksin. Mieheltä se ei vaadi pätkääkään, sillä maksan matkani itse, meidän perheen talous on hyvin plussalla ja mun äitini hoitaa tyttöä sen aikaa, kun minä olen reissussa.
Mä en ole edes pettäjätyyppiä. Mulla on todella huono itsetunto ja mä en pysty olemaan alasti edes kylpylän naisten saunassa, joten olettaisin miehen tietävän, että en nyt ainakaan kenenkään miehen kanssa voisi alasti näyttäytyä. Kun meni vuosia, ennenkuin pystyin edes luonnollisesti nakuileman oman mieheni seurassa.
Mä olen alakuloinen. Mies taas hokee, että kaikki pitäisi olla hyvin ja en voi mitenkään olla alakuloinen, koska kaikkihan on hyvin. Kaikki on kuulemma vain minusta kiinni. Minun pitäisi kuulemma ruveta vain ajattelemaan niin ja näin.
Mä taas koen, että mun hyvinvointini kaipaa irtiottoa. Tällä kertaa ihan yksin. Mieheltä se ei vaadi pätkääkään, sillä maksan matkani itse, meidän perheen talous on hyvin plussalla ja mun äitini hoitaa tyttöä sen aikaa, kun minä olen reissussa.
?
-
Vieras
Niin, ton suhteen ongelma tuskin on se, ettei toisen osapuolen haluta menevän yksin reissuun, vaan siinä, että se toinen tyyppi siinä suhteessa on niin kuolettavan tylsä, käytännöllinen ja ärsyttävä, että voin vaan kuvitella miten puuduttavaa elämä olisi tuollaisen henkilön kanssa.
M
Milja AP
Vieras
Me tehdään kyllä yhden illan reissuja jonkun verran yksin. Siis tyyliin kaverin kanssa baariin, kaverille yöksi ja sitten kotiin seuraavana aamupäivänä.
Perheen kanssa reissataan varmaan aika sen verran, mitä nyt "normaalisti" lapsiperhe reissaa. Mies on käynyt enemmän omilla pitemmillä reissuillaan kuin minä. Ei toki usein. Välillä käydään syömässä, ajelulla tms kahdestaan.
Miestä ei reissaaminen kiinnosta. Jos me mennään johonkin yhdessä, niin aika usein se on toiselle pakkopullaa. Mua ei kiinnosta istua jossakin lätkämatsissa ja mies vihaa kauppoja, kahviloita, pubeja, museoita, kirkkoja yms. Jompi kumpi aloittaa sitten sen kännykkänsä räpläämisen ja toista alkaa vituttaa.
Arjessa homma toimii ja mun mielestä normaali arki meillä on ok.
Perheen kanssa reissataan varmaan aika sen verran, mitä nyt "normaalisti" lapsiperhe reissaa. Mies on käynyt enemmän omilla pitemmillä reissuillaan kuin minä. Ei toki usein. Välillä käydään syömässä, ajelulla tms kahdestaan.
Miestä ei reissaaminen kiinnosta. Jos me mennään johonkin yhdessä, niin aika usein se on toiselle pakkopullaa. Mua ei kiinnosta istua jossakin lätkämatsissa ja mies vihaa kauppoja, kahviloita, pubeja, museoita, kirkkoja yms. Jompi kumpi aloittaa sitten sen kännykkänsä räpläämisen ja toista alkaa vituttaa.
Arjessa homma toimii ja mun mielestä normaali arki meillä on ok.
J
juu-u
Vieras
Juu-u, otsikon perusteella kävi mielessä että oletko kenties varannut matkasi matkatoimisto nimeltä Provo? 
M
"Milja"
Vieras
Ja jos mies nyt jostain syystä (mitä en ymmärrä) epäilee, että menen reissuun jonkun Jampan kanssa, niin saattakoot mut vaikka junaan, laivaan, autoon tms asti ja hakekoot sisältä saakka.
Ei pahalla mutta "wanhan ja kokeneen" naisen syvällä rintaäänellä uskallan arvella että lähtölaskenta on alkanut. Tuollainen suhde, tuollainen mies, kyllä näivettää ajanoloon. Ja ehkä Milja on kasvamassa aikuiseksi... Joka itse haluaa elää ja päättää...
V
"vieras"
Vieras
Mun mielestä taas juuri ulkomaanmatkat on paras tehdä yksin
Jos mulla on nyt vaikka kolme päivää tutustua johonkin kaupunkiin, niin mä käytän mielelläni siitä joka hetken juuri niin kuin itse haluan kaupunkiin tutustua. Jos on miehen tai ystävien kanssa reissussa niin pitää aina tehdä jotain mikä ei itseä niin kiinnostaisi ja kun on lyhyt aika kaupungissa se aika on pois niiltä asioilta, joita itse olisi halunnut tehdä.
?
-
Vieras
Juu, mä epäilen samaa
Mies on huolestunut, koska tajuaa, että rouva alkaa ottaa etäisyyttä. Kyseessä ei olekkaan vaan matka ja hetki itselle, vaan ensiaskel omaan ajatteluun ja itsenäiseen elämään. Ei ne miehetkään ole niin tyhmiä, mitä joskus joku luulee.
Oi kauheeta mä en vaan pääse yli ajatuksesta, että jos mun pitäis jakaa elämäni ihmisen kanssa, joka toteaa kaupungilla kahville hinkuessani, että saa sitä kahvia kotonakin. Mä vaan kuolisin. Mä näivettyisin ihan hiljaa pois. Pelkkä ajatuskin kuristaa.
Ja että alkoholikin on ihan turhaa ja pahasta!!!! Muutamien tuhansien punaviinilasien kumonneena, en voi käsittää henkilöä, joka sanoo noin. Voi miten on tilkka punkkua pelastanut monet illat
Ei missään nimessä turhaa...
?
-
Vieras
[QUOTE="vieras";29152040]Mun mielestä taas juuri ulkomaanmatkat on paras tehdä yksin Jos mulla on nyt vaikka kolme päivää tutustua johonkin kaupunkiin, niin mä käytän mielelläni siitä joka hetken juuri niin kuin itse haluan kaupunkiin tutustua. Jos on miehen tai ystävien kanssa reissussa niin pitää aina tehdä jotain mikä ei itseä niin kiinnostaisi ja kun on lyhyt aika kaupungissa se aika on pois niiltä asioilta, joita itse olisi halunnut tehdä.[/QUOTE]
Emmää voi mennä yksin mihinkään reissuun, kun äijät menee aina ihan sekasin minusta. Eihän niistä pääse millään eroon, ellei ole aviomies vähän hätistelemässä
Ei vaan... hyvä pointti sulla.
Jos mulla on nyt vaikka kolme päivää tutustua johonkin kaupunkiin, niin mä käytän mielelläni siitä joka hetken juuri niin kuin itse haluan kaupunkiin tutustua. Jos on miehen tai ystävien kanssa reissussa niin pitää aina tehdä jotain mikä ei itseä niin kiinnostaisi ja kun on lyhyt aika kaupungissa se aika on pois niiltä asioilta, joita itse olisi halunnut tehdä.[/QUOTE]Emmää voi mennä yksin mihinkään reissuun, kun äijät menee aina ihan sekasin minusta. Eihän niistä pääse millään eroon, ellei ole aviomies vähän hätistelemässä
Ei vaan... hyvä pointti sulla.
M
"Milja"
Vieras
Kaikki meistä eivät kaipaa samoja asioita. Mä olen 26 vuotias ja ollut elämässäni tasan kaksi kertaa yksin yötä kotona. Siis vain kaksi. Mies taas oli jo teininä viikonkin yksin.
Mä tulin lukiossa raskaaksi ja sen jälkeen olen ollut äiti ja opiskelija. Lapsi on tottakai parasta, mitä mulla elämässäni on. Päivääkään en vaihtaisi pois.
Lapsuuden kodissa mulla oli todella tiukat rajat ja säännöt. Mä en ole koskaan saanut oikein edes tutustua itseeni. Ja vasta viime aikoina olen tajunnut, että mäkin haluan joskus keskittyä itseeni. En vain pakoilla ajatuksiani, vaan mulla on ihan oikeus elää ja olla. Potematta jatkuvaa syyllisyyttä menoistani.
Mä tulin lukiossa raskaaksi ja sen jälkeen olen ollut äiti ja opiskelija. Lapsi on tottakai parasta, mitä mulla elämässäni on. Päivääkään en vaihtaisi pois.
Lapsuuden kodissa mulla oli todella tiukat rajat ja säännöt. Mä en ole koskaan saanut oikein edes tutustua itseeni. Ja vasta viime aikoina olen tajunnut, että mäkin haluan joskus keskittyä itseeni. En vain pakoilla ajatuksiani, vaan mulla on ihan oikeus elää ja olla. Potematta jatkuvaa syyllisyyttä menoistani.
[QUOTE="Milja";29152079]Kaikki meistä eivät kaipaa samoja asioita. Mä olen 26 vuotias ja ollut elämässäni tasan kaksi kertaa yksin yötä kotona. Siis vain kaksi. Mies taas oli jo teininä viikonkin yksin.
Mä tulin lukiossa raskaaksi ja sen jälkeen olen ollut äiti ja opiskelija. Lapsi on tottakai parasta, mitä mulla elämässäni on. Päivääkään en vaihtaisi pois.
Lapsuuden kodissa mulla oli todella tiukat rajat ja säännöt. Mä en ole koskaan saanut oikein edes tutustua itseeni. Ja vasta viime aikoina olen tajunnut, että mäkin haluan joskus keskittyä itseeni. En vain pakoilla ajatuksiani, vaan mulla on ihan oikeus elää ja olla. Potematta jatkuvaa syyllisyyttä menoistani.[/QUOTE]
:hug: Tiedän, tai siis muistan tuon tunteen. Voi hyvä ihminen, sinä tulet vielä onnelliseksi.
Mä tulin lukiossa raskaaksi ja sen jälkeen olen ollut äiti ja opiskelija. Lapsi on tottakai parasta, mitä mulla elämässäni on. Päivääkään en vaihtaisi pois.
Lapsuuden kodissa mulla oli todella tiukat rajat ja säännöt. Mä en ole koskaan saanut oikein edes tutustua itseeni. Ja vasta viime aikoina olen tajunnut, että mäkin haluan joskus keskittyä itseeni. En vain pakoilla ajatuksiani, vaan mulla on ihan oikeus elää ja olla. Potematta jatkuvaa syyllisyyttä menoistani.[/QUOTE]
:hug: Tiedän, tai siis muistan tuon tunteen. Voi hyvä ihminen, sinä tulet vielä onnelliseksi.
Juu, mä epäilen samaa
Mies on huolestunut, koska tajuaa, että rouva alkaa ottaa etäisyyttä. Kyseessä ei olekkaan vaan matka ja hetki itselle, vaan ensiaskel omaan ajatteluun ja itsenäiseen elämään. Ei ne miehetkään ole niin tyhmiä, mitä joskus joku luulee.
Oi kauheeta mä en vaan pääse yli ajatuksesta, että jos mun pitäis jakaa elämäni ihmisen kanssa, joka toteaa kaupungilla kahville hinkuessani, että saa sitä kahvia kotonakin. Mä vaan kuolisin. Mä näivettyisin ihan hiljaa pois. Pelkkä ajatuskin kuristaa.
Ja että alkoholikin on ihan turhaa ja pahasta!!!! Muutamien tuhansien punaviinilasien kumonneena, en voi käsittää henkilöä, joka sanoo noin. Voi miten on tilkka punkkua pelastanut monet illat
Tylsyyskin voi tappaa, allekirjoitan joka sanan.
?
-
Vieras
[QUOTE="Milja";29152079]Kaikki meistä eivät kaipaa samoja asioita. Mä olen 26 vuotias ja ollut elämässäni tasan kaksi kertaa yksin yötä kotona. Siis vain kaksi. Mies taas oli jo teininä viikonkin yksin.
Mä tulin lukiossa raskaaksi ja sen jälkeen olen ollut äiti ja opiskelija. Lapsi on tottakai parasta, mitä mulla elämässäni on. Päivääkään en vaihtaisi pois.
Lapsuuden kodissa mulla oli todella tiukat rajat ja säännöt. Mä en ole koskaan saanut oikein edes tutustua itseeni. Ja vasta viime aikoina olen tajunnut, että mäkin haluan joskus keskittyä itseeni. En vain pakoilla ajatuksiani, vaan mulla on ihan oikeus elää ja olla. Potematta jatkuvaa syyllisyyttä menoistani.[/QUOTE]
Niin... näinhän se yleensä menee. Juurikin sun iässä, samanlaiset ratkaisut tehneet ihmiset käy ihan samaa läpi. Useimmat kerää kamansa ja häipyy suhteesta, kun ne tajuaa, ettei ne voi elää itseään vastaan ja jakaa elämäänsä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei pidä siitä mitä ne on vaan siitä mitä ne oli, nuorena, hölmönä, naivina ja valmiina tekemään muiden eteen mitä tahansa jotta tuntisivat itsensä hyväksytyiksi.
Lähde sinne matkalle mihin haluat. Tee asioita mitä haluat. Kerro miehellesi, mitä ajattelet ja mille sinusta tuntuu.
Mä tulin lukiossa raskaaksi ja sen jälkeen olen ollut äiti ja opiskelija. Lapsi on tottakai parasta, mitä mulla elämässäni on. Päivääkään en vaihtaisi pois.
Lapsuuden kodissa mulla oli todella tiukat rajat ja säännöt. Mä en ole koskaan saanut oikein edes tutustua itseeni. Ja vasta viime aikoina olen tajunnut, että mäkin haluan joskus keskittyä itseeni. En vain pakoilla ajatuksiani, vaan mulla on ihan oikeus elää ja olla. Potematta jatkuvaa syyllisyyttä menoistani.[/QUOTE]
Niin... näinhän se yleensä menee. Juurikin sun iässä, samanlaiset ratkaisut tehneet ihmiset käy ihan samaa läpi. Useimmat kerää kamansa ja häipyy suhteesta, kun ne tajuaa, ettei ne voi elää itseään vastaan ja jakaa elämäänsä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei pidä siitä mitä ne on vaan siitä mitä ne oli, nuorena, hölmönä, naivina ja valmiina tekemään muiden eteen mitä tahansa jotta tuntisivat itsensä hyväksytyiksi.
Lähde sinne matkalle mihin haluat. Tee asioita mitä haluat. Kerro miehellesi, mitä ajattelet ja mille sinusta tuntuu.