V
"vieras"
Vieras
Ihmiset on erilaisia joo, mutta onnellisessa parisuhteessa kuitenkin aika poikkeuksellista, että usean päivän irtioton puolisosta tarvitsee. Kyllä minä ainakin olisin loukkaantunut, jos mies vaan ilmottaisi lähtevänsä yksin reissuun ja minä en saisi tulla mukaan. Yleensä tilaisuuksia perheen yhteisille reissuillekaan ei rajattomasti ole, joten kyllä vähintään pitää olla valmis neuvottelemaan puolison kanssa, jos sellaisen sauman omaan irtiottoon uhraa. Sitä paitsi rahaakaan ei ole rajattomasti useimmissa perheissä, onko tosiaan yksin kummalla tahansa oikeus päättää, että kättää sitä omaan lomamatkaansa?
Vaikka tässä nyt ollaan aloittajan puolella, niin oikeasti en usko että monessakaan perheessä hymysuin ja ilmoitusluontoisena asiana otettaisiin, että puoliso on päättänyt lähteä yksin matkalle eikä itse ole tervetullut mukaan. Jos ei siis työmatkasta ole kyse.
Vaikka tässä nyt ollaan aloittajan puolella, niin oikeasti en usko että monessakaan perheessä hymysuin ja ilmoitusluontoisena asiana otettaisiin, että puoliso on päättänyt lähteä yksin matkalle eikä itse ole tervetullut mukaan. Jos ei siis työmatkasta ole kyse.
J
"Jenis"
Vieras
[QUOTE="vieras";29150743]
Vaikka tässä nyt ollaan aloittajan puolella, niin oikeasti en usko että monessakaan perheessä hymysuin ja ilmoitusluontoisena asiana otettaisiin, että puoliso on päättänyt lähteä yksin matkalle eikä itse ole tervetullut mukaan. Jos ei siis työmatkasta ole kyse.[/QUOTE]
No, olet väärässä. Me ollaan oltu onnellisesti yhdessä noin kymmenen vuotta, ja tänä aikana molemmat ovat ottaneet ns. irtiottoja omien kavereidensa kanssa. Myös kaksi lasta on siunaantunut ja hyvin menee edelleen. Ei meillä ilmoiteta että lähdenpä tästä reissuun etkä sinä ole tervetullut mukaan, vaan kerrotaan että ollaan suunniteltu sitä sun tätä, ja toteutus tulee sitten aikanaan. Toisella on toki neuvotteluoikeus myös, mutta ei veto-oikeutta. Meillä on myös, aikuisia kun olemme, omat tilit ja omat rahat, jotka ovat erillään perheen rahoista. Eikä ole niin tiukkaa ollut vielä ikinä, että vkloppureissu olisi jotenkin perheen rahoista pois.
Vaikka tässä nyt ollaan aloittajan puolella, niin oikeasti en usko että monessakaan perheessä hymysuin ja ilmoitusluontoisena asiana otettaisiin, että puoliso on päättänyt lähteä yksin matkalle eikä itse ole tervetullut mukaan. Jos ei siis työmatkasta ole kyse.[/QUOTE]
No, olet väärässä. Me ollaan oltu onnellisesti yhdessä noin kymmenen vuotta, ja tänä aikana molemmat ovat ottaneet ns. irtiottoja omien kavereidensa kanssa. Myös kaksi lasta on siunaantunut ja hyvin menee edelleen. Ei meillä ilmoiteta että lähdenpä tästä reissuun etkä sinä ole tervetullut mukaan, vaan kerrotaan että ollaan suunniteltu sitä sun tätä, ja toteutus tulee sitten aikanaan. Toisella on toki neuvotteluoikeus myös, mutta ei veto-oikeutta. Meillä on myös, aikuisia kun olemme, omat tilit ja omat rahat, jotka ovat erillään perheen rahoista. Eikä ole niin tiukkaa ollut vielä ikinä, että vkloppureissu olisi jotenkin perheen rahoista pois.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";29150743]Ihmiset on erilaisia joo, mutta onnellisessa parisuhteessa kuitenkin aika poikkeuksellista, että usean päivän irtioton puolisosta tarvitsee. Kyllä minä ainakin olisin loukkaantunut, jos mies vaan ilmottaisi lähtevänsä yksin reissuun ja minä en saisi tulla mukaan. Yleensä tilaisuuksia perheen yhteisille reissuillekaan ei rajattomasti ole, joten kyllä vähintään pitää olla valmis neuvottelemaan puolison kanssa, jos sellaisen sauman omaan irtiottoon uhraa. Sitä paitsi rahaakaan ei ole rajattomasti useimmissa perheissä, onko tosiaan yksin kummalla tahansa oikeus päättää, että kättää sitä omaan lomamatkaansa?
Vaikka tässä nyt ollaan aloittajan puolella, niin oikeasti en usko että monessakaan perheessä hymysuin ja ilmoitusluontoisena asiana otettaisiin, että puoliso on päättänyt lähteä yksin matkalle eikä itse ole tervetullut mukaan. Jos ei siis työmatkasta ole kyse.[/QUOTE]
Ei todellakaan ole harvinaista. Suurin osa mun tuntemista pareista lomailee joskus yksin. Itse asiassa en keksi kuin yhden pariskunnan, joka ei tietääkseni koskaan lomaile yksin. Tosin monelle ne yksin lomat ovat sellaisia, että mennään muualla asuvan ystävän luo kylään eli periaattessa ne ovat reissuja ystävän kanssa.
Miksi ihmeessä onnellisessa parisuhteessa ei muka kaipaisi yksinoloa? Paljon onnellisemmalta ja tasapainoiselta sellainen parisuhde kuulostaa, jossa ollaan olemassa myös yksilöinä, joilla on omat tarpeensa ja halunsa, ei vain yksikkönä, jossa ollaan täysin riippuvaisia toisista.
Vaikka tässä nyt ollaan aloittajan puolella, niin oikeasti en usko että monessakaan perheessä hymysuin ja ilmoitusluontoisena asiana otettaisiin, että puoliso on päättänyt lähteä yksin matkalle eikä itse ole tervetullut mukaan. Jos ei siis työmatkasta ole kyse.[/QUOTE]
Ei todellakaan ole harvinaista. Suurin osa mun tuntemista pareista lomailee joskus yksin. Itse asiassa en keksi kuin yhden pariskunnan, joka ei tietääkseni koskaan lomaile yksin. Tosin monelle ne yksin lomat ovat sellaisia, että mennään muualla asuvan ystävän luo kylään eli periaattessa ne ovat reissuja ystävän kanssa.
Miksi ihmeessä onnellisessa parisuhteessa ei muka kaipaisi yksinoloa? Paljon onnellisemmalta ja tasapainoiselta sellainen parisuhde kuulostaa, jossa ollaan olemassa myös yksilöinä, joilla on omat tarpeensa ja halunsa, ei vain yksikkönä, jossa ollaan täysin riippuvaisia toisista.
V
"vieras"
Vieras
Ei se olekaan sama, jos menee reissuun omien kavereiden kanssa. Tottakai se on ymmärrettävää, että jos järjestetään joku vanhan kaveriporukan reissu, puolisot jää kotiin. Ei kaikki kuitenkaan saisi lapsia hoitoon ja jos joku saisikin, niin yksinäinen "avec" vanhassa kaveriporukassa olisi aika orpo. Mutta kun ei ole mitään muuta seuraa eikä estettä puolison tulla, niin silti ei häntä huolita mukaan, sellainen ehdotus tuntuisi aivan erilaiselta.
Kyllä minunkin mieheni on yhdessäolomme aikana käynyt kaverinsa kanssa pari kertaa viikon reissulla. Ne oli kyllä ennen lasta, lapsen syntymän jälkeen hän ei ole muistaakseni käynyt kuin muutamalla risteilyllä. Ennen lasta viikonkin reissut oli ilmoitusluonteisia asioita, nykyään oletan että sellaisista keskusteltaisiin etukäteen. Varmaan olisi ihan ok, toki riippuen silloisesta taloudellisesta yms. tilanteesta, mutta kyllä mä kovasti ihmettelisin ja loukkaantuisinkin, jos mies ihan yksin haluasi matkalle lähteä eli minä en saisi tulla mukaan vaikka muutakaan seuraa hänellä ei olisi.
Kyllä minunkin mieheni on yhdessäolomme aikana käynyt kaverinsa kanssa pari kertaa viikon reissulla. Ne oli kyllä ennen lasta, lapsen syntymän jälkeen hän ei ole muistaakseni käynyt kuin muutamalla risteilyllä. Ennen lasta viikonkin reissut oli ilmoitusluonteisia asioita, nykyään oletan että sellaisista keskusteltaisiin etukäteen. Varmaan olisi ihan ok, toki riippuen silloisesta taloudellisesta yms. tilanteesta, mutta kyllä mä kovasti ihmettelisin ja loukkaantuisinkin, jos mies ihan yksin haluasi matkalle lähteä eli minä en saisi tulla mukaan vaikka muutakaan seuraa hänellä ei olisi.
[QUOTE="vieras";29150743]Ihmiset on erilaisia joo, mutta onnellisessa parisuhteessa kuitenkin aika poikkeuksellista, että usean päivän irtioton puolisosta tarvitsee. Kyllä minä ainakin olisin loukkaantunut, jos mies vaan ilmottaisi lähtevänsä yksin reissuun ja minä en saisi tulla mukaan. Yleensä tilaisuuksia perheen yhteisille reissuillekaan ei rajattomasti ole, joten kyllä vähintään pitää olla valmis neuvottelemaan puolison kanssa, jos sellaisen sauman omaan irtiottoon uhraa. Sitä paitsi rahaakaan ei ole rajattomasti useimmissa perheissä, onko tosiaan yksin kummalla tahansa oikeus päättää, että kättää sitä omaan lomamatkaansa?
Vaikka tässä nyt ollaan aloittajan puolella, niin oikeasti en usko että monessakaan perheessä hymysuin ja ilmoitusluontoisena asiana otettaisiin, että puoliso on päättänyt lähteä yksin matkalle eikä itse ole tervetullut mukaan. Jos ei siis työmatkasta ole kyse.[/QUOTE]
Valitettavaa jos niin on. Minä ymmärrän varsin mainiosti että mun mies haluaa lähteä ilman minuakin Tenolle, moottoripyöräilemään, metsästysreissulle, kavereiden kanssa mökkeilemään. Mun mies ymmärtää varsin hyvin jos haluan lähteä lämpimään, ystävien luokse, keikoille tai haluan vain olla yksin kotona ilman ääntäkään.
Ymmärrän jos närää tulee jos ollaan a) rahattomia b) koskaan ei yhdessä lomailla tai tehdä mitään.
Mutta jos nuo edellä mainitut asiat ovat kunnossa, en ymmärrä miksei hymyssä suin voisi ottaa vastaan tietoa kumppanin reissusta?
Itse ainakin keksin minulle ja lapsille siksi aikaa kaikkea kivaa kun mies on reissussa ja nautin niistäkin illoista kun saan olla "yksin" lasten mentyä nukkumaan.
Vaikka tässä nyt ollaan aloittajan puolella, niin oikeasti en usko että monessakaan perheessä hymysuin ja ilmoitusluontoisena asiana otettaisiin, että puoliso on päättänyt lähteä yksin matkalle eikä itse ole tervetullut mukaan. Jos ei siis työmatkasta ole kyse.[/QUOTE]
Valitettavaa jos niin on. Minä ymmärrän varsin mainiosti että mun mies haluaa lähteä ilman minuakin Tenolle, moottoripyöräilemään, metsästysreissulle, kavereiden kanssa mökkeilemään. Mun mies ymmärtää varsin hyvin jos haluan lähteä lämpimään, ystävien luokse, keikoille tai haluan vain olla yksin kotona ilman ääntäkään.
Ymmärrän jos närää tulee jos ollaan a) rahattomia b) koskaan ei yhdessä lomailla tai tehdä mitään.
Mutta jos nuo edellä mainitut asiat ovat kunnossa, en ymmärrä miksei hymyssä suin voisi ottaa vastaan tietoa kumppanin reissusta?
Itse ainakin keksin minulle ja lapsille siksi aikaa kaikkea kivaa kun mies on reissussa ja nautin niistäkin illoista kun saan olla "yksin" lasten mentyä nukkumaan.
[QUOTE="Milja";29150426]...Mies ei kuitenkaan hyväksy asiaa. PArisuhteessa oleva ihminen ei kuulemma näin? Hommassa on miehen mukaan jotakin hämärää...[/QUOTE]
no kaikenlaisia reppanoita sitä on niinkuin nyt tuo aapeen mies
tuommonen on jo sairaalloista mustasukkaisuutta
no kaikenlaisia reppanoita sitä on niinkuin nyt tuo aapeen mies
tuommonen on jo sairaalloista mustasukkaisuutta
V
"vieras"
Vieras
No joo, minä kyllä saan olla paljonkin yksin ja se on ihan kivaa. Mies on tällä hetkelläkin työmatkalla ulkomailla ja niin oli myös viime viikolla. Nehän on luonnollisesti ilmoitusluonteisia asioita. Ehkä olisi eri asia, jos tätä yksinoloaikaa ei ollenkaan olisi, mutta en mä kyllä silti mihinkään ihmisvilinään lähtisi vaan haluaisin olla ihan oikeasti yksin. Mutta meillä molemmat reissaa niin paljon työmatkojen takia, että lomailu halutaan tehdä perheen kesken.
Mutta ettekö siis tajua tuota eroa lähteä kaverin kanssa reissuun, kuin lähteä ihan yksin vapaa-ajanmatkalle vaikka puolisikon voisi tulla? Minä en jälkimmäisiä lomia tiedä kenenkään tehneen, vaan oikeasti on sitten ollut rakastaja/rakastajatar mukana. Tosin yleensä tällaiset reissut naamioidaan työmatkoiksi, just siksi, että onhan se epäilyttävää ihan yksin lähteä lomalle, vaikka seuraakin olisi tarjolla.
Mutta ettekö siis tajua tuota eroa lähteä kaverin kanssa reissuun, kuin lähteä ihan yksin vapaa-ajanmatkalle vaikka puolisikon voisi tulla? Minä en jälkimmäisiä lomia tiedä kenenkään tehneen, vaan oikeasti on sitten ollut rakastaja/rakastajatar mukana. Tosin yleensä tällaiset reissut naamioidaan työmatkoiksi, just siksi, että onhan se epäilyttävää ihan yksin lähteä lomalle, vaikka seuraakin olisi tarjolla.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";29150786]Ei se olekaan sama, jos menee reissuun omien kavereiden kanssa. Tottakai se on ymmärrettävää, että jos järjestetään joku vanhan kaveriporukan reissu, puolisot jää kotiin. Ei kaikki kuitenkaan saisi lapsia hoitoon ja jos joku saisikin, niin yksinäinen "avec" vanhassa kaveriporukassa olisi aika orpo. Mutta kun ei ole mitään muuta seuraa eikä estettä puolison tulla, niin silti ei häntä huolita mukaan, sellainen ehdotus tuntuisi aivan erilaiselta.
Kyllä minunkin mieheni on yhdessäolomme aikana käynyt kaverinsa kanssa pari kertaa viikon reissulla. Ne oli kyllä ennen lasta, lapsen syntymän jälkeen hän ei ole muistaakseni käynyt kuin muutamalla risteilyllä. Ennen lasta viikonkin reissut oli ilmoitusluonteisia asioita, nykyään oletan että sellaisista keskusteltaisiin etukäteen. Varmaan olisi ihan ok, toki riippuen silloisesta taloudellisesta yms. tilanteesta, mutta kyllä mä kovasti ihmettelisin ja loukkaantuisinkin, jos mies ihan yksin haluasi matkalle lähteä eli minä en saisi tulla mukaan vaikka muutakaan seuraa hänellä ei olisi.[/QUOTE]
Este puolison tulemiselle on se, että haluaa lomailla yksin. Mikä siinä on väärin? Miksi se otetaan uhkana? Minä olen valinnut puolisoni, olen halunnut elää hänen kanssaan loppuelämäni ja jakaa elämäni hänen kanssaan. Minkä takia kaikki tämä katoaisi sillä, että haluan viettää vuoden 50:stä viikonlopusta yksi tai kaksi yksin? Ne loput 48 haluan viettää puolisoni kanssa.
Mä vaan yksinkertaisesti kaipaan sitä yksinoloa. Sitä että voin olla ihan rauhassa, hiljaisuudessa, kuunnella vain omia ajatuksiani. Musta on ihana kun mun ei tarvitse päivän jälkeen kertoa kenellekään miten mun päivä meni. Saan ihan rauhassa tehdä mitä haluan ja ladata akkuja.
Toinen vähintään yhtä tärkeä asia on se, että saan tehdä mitä haluan. Ei tarvitse tehdä kompromisseja: huomenna mennään museoon kuin mies haluaa, tänään mennään shoppailemaan kun minä haluan. Tänään syödään kiinalaista kun mies haluaa, huomenna syödään italialaista kun minä haluan. Voin tehdä juuri sitä mitä minä haluan, ei tarvitse ottaa puolisoa huomioon. Musta on aivan mahtavaa, että voin välillä elää niin, että mun ei tarvitse ottaa huomioon ketään ihmistä, ei edes sitä puolisoa. Voin keskittyä vain ja ainoastaan itseeni. Ei se vaaranna suhdetta puolison kanssa, se vain vahvistaa suhdettani oman itseni kanssa.
Kyllä minunkin mieheni on yhdessäolomme aikana käynyt kaverinsa kanssa pari kertaa viikon reissulla. Ne oli kyllä ennen lasta, lapsen syntymän jälkeen hän ei ole muistaakseni käynyt kuin muutamalla risteilyllä. Ennen lasta viikonkin reissut oli ilmoitusluonteisia asioita, nykyään oletan että sellaisista keskusteltaisiin etukäteen. Varmaan olisi ihan ok, toki riippuen silloisesta taloudellisesta yms. tilanteesta, mutta kyllä mä kovasti ihmettelisin ja loukkaantuisinkin, jos mies ihan yksin haluasi matkalle lähteä eli minä en saisi tulla mukaan vaikka muutakaan seuraa hänellä ei olisi.[/QUOTE]
Este puolison tulemiselle on se, että haluaa lomailla yksin. Mikä siinä on väärin? Miksi se otetaan uhkana? Minä olen valinnut puolisoni, olen halunnut elää hänen kanssaan loppuelämäni ja jakaa elämäni hänen kanssaan. Minkä takia kaikki tämä katoaisi sillä, että haluan viettää vuoden 50:stä viikonlopusta yksi tai kaksi yksin? Ne loput 48 haluan viettää puolisoni kanssa.
Mä vaan yksinkertaisesti kaipaan sitä yksinoloa. Sitä että voin olla ihan rauhassa, hiljaisuudessa, kuunnella vain omia ajatuksiani. Musta on ihana kun mun ei tarvitse päivän jälkeen kertoa kenellekään miten mun päivä meni. Saan ihan rauhassa tehdä mitä haluan ja ladata akkuja.
Toinen vähintään yhtä tärkeä asia on se, että saan tehdä mitä haluan. Ei tarvitse tehdä kompromisseja: huomenna mennään museoon kuin mies haluaa, tänään mennään shoppailemaan kun minä haluan. Tänään syödään kiinalaista kun mies haluaa, huomenna syödään italialaista kun minä haluan. Voin tehdä juuri sitä mitä minä haluan, ei tarvitse ottaa puolisoa huomioon. Musta on aivan mahtavaa, että voin välillä elää niin, että mun ei tarvitse ottaa huomioon ketään ihmistä, ei edes sitä puolisoa. Voin keskittyä vain ja ainoastaan itseeni. Ei se vaaranna suhdetta puolison kanssa, se vain vahvistaa suhdettani oman itseni kanssa.
V
"vieras"
Vieras
Meneekö teillä huonosti? Mies on selvästi epävarma. Mutta tottakai menet, jos tarvitset aikaa itsellesi.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";29150820]No joo, minä kyllä saan olla paljonkin yksin ja se on ihan kivaa. Mies on tällä hetkelläkin työmatkalla ulkomailla ja niin oli myös viime viikolla. Nehän on luonnollisesti ilmoitusluonteisia asioita. Ehkä olisi eri asia, jos tätä yksinoloaikaa ei ollenkaan olisi, mutta en mä kyllä silti mihinkään ihmisvilinään lähtisi vaan haluaisin olla ihan oikeasti yksin. Mutta meillä molemmat reissaa niin paljon työmatkojen takia, että lomailu halutaan tehdä perheen kesken.
Mutta ettekö siis tajua tuota eroa lähteä kaverin kanssa reissuun, kuin lähteä ihan yksin vapaa-ajanmatkalle vaikka puolisikon voisi tulla? Minä en jälkimmäisiä lomia tiedä kenenkään tehneen, vaan oikeasti on sitten ollut rakastaja/rakastajatar mukana. Tosin yleensä tällaiset reissut naamioidaan työmatkoiksi, just siksi, että onhan se epäilyttävää ihan yksin lähteä lomalle, vaikka seuraakin olisi tarjolla.[/QUOTE]
Ero on se, että toinen reissu tehdään siksi, että saa viettää laatuaikaa ystävän kanssa. Toinen reissu siksi, että saa viettää laatuaikaa itsensä kanssa. En pidä tuollaisia reissuja yhtään epäilyttävänä ja ihmettelen kyllä millaisissa piireissä sinä kuljet, jos yksin tehtävät reissut ovat epäilyttäviä.
Mutta ettekö siis tajua tuota eroa lähteä kaverin kanssa reissuun, kuin lähteä ihan yksin vapaa-ajanmatkalle vaikka puolisikon voisi tulla? Minä en jälkimmäisiä lomia tiedä kenenkään tehneen, vaan oikeasti on sitten ollut rakastaja/rakastajatar mukana. Tosin yleensä tällaiset reissut naamioidaan työmatkoiksi, just siksi, että onhan se epäilyttävää ihan yksin lähteä lomalle, vaikka seuraakin olisi tarjolla.[/QUOTE]
Ero on se, että toinen reissu tehdään siksi, että saa viettää laatuaikaa ystävän kanssa. Toinen reissu siksi, että saa viettää laatuaikaa itsensä kanssa. En pidä tuollaisia reissuja yhtään epäilyttävänä ja ihmettelen kyllä millaisissa piireissä sinä kuljet, jos yksin tehtävät reissut ovat epäilyttäviä.
V
"vieras"
Vieras
Eli onko loppujen lopuksi kuitenkin kyse vain siitä, että pelkää toisen pettävän? Jos kerran se on ihan ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että lähden yksin Espanjassa asuvan ystävän luokse reissulle, jolle puolison tulolle ei ole estettä sillä olemmehan käyneet ystäväni luona pariskuntana ja perheenäkin. Mutta se, että menen yksin Tukholmaan jouluostoksille ei ole ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Eihän noissa muuta eroa ole kuin se, että toisella reissulla ei ole kukaan "vahtimassa" petänkö vai enkö.
V
"vieras"
Vieras
Kertokaapas sitten, kuinka moni on ollut tehnyt ulkomaille suuntautuvan useamman päivän loman ihan yksin, koska halusi olla puolisostaan erossa? Itse en tosiaan tiedä ketään, vaan kyllä kaikki ainakin ulkomaille on mieluiten lähteneet matkaseuralaisen kanssa.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";29150853]Kertokaapas sitten, kuinka moni on ollut tehnyt ulkomaille suuntautuvan useamman päivän loman ihan yksin, koska halusi olla puolisostaan erossa? Itse en tosiaan tiedä ketään, vaan kyllä kaikki ainakin ulkomaille on mieluiten lähteneet matkaseuralaisen kanssa.[/QUOTE]
:wave: Minä! Ulkomaillahan on juuri kaikista parasta reissata yksin. Ei tarvitse kuluttaa kallisarvoista aikaa paikkoihin, jossa ei itse halua käydä vaan voi tehdä reissusta juuri sellaisen kuin itse haluaa.
:wave: Minä! Ulkomaillahan on juuri kaikista parasta reissata yksin. Ei tarvitse kuluttaa kallisarvoista aikaa paikkoihin, jossa ei itse halua käydä vaan voi tehdä reissusta juuri sellaisen kuin itse haluaa.
Y
"yks"
Vieras
Itse kävin yksin viikon etelän lämmössä, syynä se, etten saanut ketään kaveria mukaan ja tarvitsin omaa aikaa perheen keskeltä. Mies tais jopa olla se, joka ehdotti reissua ja itse emmin yksin lähtemistä enemmän. Mutta todellakin kannatti 
Eli ei kaikki yksinäiset reissut todellakaan ole mitään pettämis- matkoja.
Mutta kannattaa nyt jutella varmaan asiasta enemmän. Minulla tuli vain mieleen, oliko tapa jolla kerroit (ilmoitit) reissusta sellainen, että mies tunsi asemansa jotenkin uhatuksi? Voisin itsekin kuvitella loukkantuvani, jos mies vain ilmoittaisi varanneensa itselleen yksin reissun ilman mitään "varoitusta". Kun taas jos vertaa tilannetta että mies olisi puhunut kaipaavansa omaa aikaa ja miettineensä reissun mahdollisuutta ja sitten vasta varaa reissun kun ajankohta on yhdessä sovittu.
Eli ei kaikki yksinäiset reissut todellakaan ole mitään pettämis- matkoja.Mutta kannattaa nyt jutella varmaan asiasta enemmän. Minulla tuli vain mieleen, oliko tapa jolla kerroit (ilmoitit) reissusta sellainen, että mies tunsi asemansa jotenkin uhatuksi? Voisin itsekin kuvitella loukkantuvani, jos mies vain ilmoittaisi varanneensa itselleen yksin reissun ilman mitään "varoitusta". Kun taas jos vertaa tilannetta että mies olisi puhunut kaipaavansa omaa aikaa ja miettineensä reissun mahdollisuutta ja sitten vasta varaa reissun kun ajankohta on yhdessä sovittu.
V
"vieras"
Vieras
Tunnen myös useamman parin, joista toinen osapuoli on lähtenyt yksin ulkomaille vaihtoon tai harjoitteluun useammaksi kuukaudeksi tai jopa vuodeksi.
Kyllä ei meidän Veikko käy missään itsekseen, kerran oli vuonna 2002 yhden yön yksin kotona kun minä olin työpaikan kurssilla. Meillä ei kyllä kumpikaan halua minnekään mennä erikseen kun yhdessä kerta ollaan ja kyllä vaan minä loukkaantuisin jos Veikko haluaisi yksin lintumetälle tai rallia kahtomaan kun Veikko ei sitten varmaan minua rakastaisi niin kuin ennen. Kyllä me perheenä aina mennään ja yhessä lasketaan keittiössä purnukasta paljonko on säästetty viikonloppulomaa varten. Viimeksikin ihan yhessä mentiin minun äitin luokse lomalle ja kyllä nautittiin yhessä. Kyllä jos kerta yhessä ollaan ja toinenkin voisi lähteä mukaan niin silloin yhdessä lähetään eikä erikseen. Minäkin viimeksi halusin Ikeaan lähteä niin Veikko tietysti halusi mukaan lähteä kun mitäpä se yksin olisi kotonakaan tehnyt. Lihapullat Ikeassa sitten syötiin ja ajettiin kotiin katsomaan uutiset.
Kyllä se minusta kertois jo paljon jos Veikko haluais sinne ralliin yksinään lähteä, varmaan ottas tuosta naapurivaaran Shelliltä sen Tanhuseuran Jaanan kyytiin ja sen kanssa lähtis sinne ralleihin. Jotain epäilyttävää on jos ei minua sinne ralliin haluaisi mukaan. Kyllä ei rakastaisi enää sitten minua. Jaana olis ja olisivat omena-hotellissa yötä ja minulle väittäis että on vaan niitä autoja kahtomassa. Rupes kyllä nyt epäilyttämään oisko se sittenkin halunnu sinne ilman minua. Pitääpä kysyä että oisko ennemmin sen Jaanan ottanu mukaan kun sillä oli ihan uus Marimekon T-Paitakin viimeks kun oltiin harjoituksissa. Ja niin on Jaanalla sirot nilkat tanssikengissä.
Nyt rupes kyllä eppäilyttämään.
Kyllä se minusta kertois jo paljon jos Veikko haluais sinne ralliin yksinään lähteä, varmaan ottas tuosta naapurivaaran Shelliltä sen Tanhuseuran Jaanan kyytiin ja sen kanssa lähtis sinne ralleihin. Jotain epäilyttävää on jos ei minua sinne ralliin haluaisi mukaan. Kyllä ei rakastaisi enää sitten minua. Jaana olis ja olisivat omena-hotellissa yötä ja minulle väittäis että on vaan niitä autoja kahtomassa. Rupes kyllä nyt epäilyttämään oisko se sittenkin halunnu sinne ilman minua. Pitääpä kysyä että oisko ennemmin sen Jaanan ottanu mukaan kun sillä oli ihan uus Marimekon T-Paitakin viimeks kun oltiin harjoituksissa. Ja niin on Jaanalla sirot nilkat tanssikengissä.
Nyt rupes kyllä eppäilyttämään.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";29150851]Eli onko loppujen lopuksi kuitenkin kyse vain siitä, että pelkää toisen pettävän? Jos kerran se on ihan ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että lähden yksin Espanjassa asuvan ystävän luokse reissulle, jolle puolison tulolle ei ole estettä sillä olemmehan käyneet ystäväni luona pariskuntana ja perheenäkin. Mutta se, että menen yksin Tukholmaan jouluostoksille ei ole ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Eihän noissa muuta eroa ole kuin se, että toisella reissulla ei ole kukaan "vahtimassa" petänkö vai enkö.[/QUOTE]
Ei minulla olisi ainakaan syy tämä, vaikka tuollaiset epäilytkin ymmärrän. Tai voisin itsekin epäillä, mutta en niinkään pelkäisi. Jokainen pettää jos on pettääkseen, ei sitä rajoituksilla voi estää.
Mutta itse haluaisin mielelläni lähteä kaupunkilomalle mukaan ja olisin loukkaantunut, jos minut syyttä jätettäisiin pois. Jos nyt vaikka lähtisi Tukholmaan, kulutkin olisi liki samat kahdelta kuin yhdeltä hengeltä (hotellihuone + laivassa hytti). Että olisin puolisoni mielestä niin ikävää seuraa, ettei minua halua moneen päivään nähdä ollenkaan. Sillä kyllähän reissussakin molemmat voi puuhata myös omia asioitaan, ei ole mikään pakko käsi kädessä koko aikaa kulkea. Kunhan nyt toisen samassa huoneessa sietää ja jos ei siedä, niin itse en pitäisi sitä kovin hyvänä merkkinä.
Ei minulla olisi ainakaan syy tämä, vaikka tuollaiset epäilytkin ymmärrän. Tai voisin itsekin epäillä, mutta en niinkään pelkäisi. Jokainen pettää jos on pettääkseen, ei sitä rajoituksilla voi estää.
Mutta itse haluaisin mielelläni lähteä kaupunkilomalle mukaan ja olisin loukkaantunut, jos minut syyttä jätettäisiin pois. Jos nyt vaikka lähtisi Tukholmaan, kulutkin olisi liki samat kahdelta kuin yhdeltä hengeltä (hotellihuone + laivassa hytti). Että olisin puolisoni mielestä niin ikävää seuraa, ettei minua halua moneen päivään nähdä ollenkaan. Sillä kyllähän reissussakin molemmat voi puuhata myös omia asioitaan, ei ole mikään pakko käsi kädessä koko aikaa kulkea. Kunhan nyt toisen samassa huoneessa sietää ja jos ei siedä, niin itse en pitäisi sitä kovin hyvänä merkkinä.
V
"vieras"
Vieras
Jo mun isovanhemmat matkustivat aikanaan yksin. Tosin vain kotimaassa, mutta eivät he ulkomailla yhdessäkään käyneet.
H
Hiippari
Vieras
En kyllä ymmärrä, jos muuten on yhdessäkin ollut aikaa tehdä reissuja ilman lapsia ja käytäntö ennenkin ollut, että voi käydä vähän huilaamassa itekseen, oli se sitten korpimökillä tai kaupunkiloma. 
Mutta joo.. sitten jos ei olis ollut aikaa yhdessä lomailuun tai rahasta tekis tiukkaa ja ukko vaan toteis lähtevänsä ruotsinlaivalle "omalle lomalle" niin kai itsekin ihmettelisin sellaises tilanteessa?
Meilläkin on normaalia itekseen käydä millon missäkin.. yleensä ukko on enempi mehtäporukan mukana, itse teen vaelluksia yms.
Luulisin, että mikäli ei ole tapana ollut itsekseen lomailla niin onhan se outo tilanne puolisolle? Mulla ainakin on vilkas mielikuvitus ja jotain todella arjesta poikkeavaa jos tulis, niin ehkä sitä vähä juu miettis.. En tiedä onko AP:lla ennenki ollut tapana tarvita omaa aikaa.. jos on, niin silloin ei miehellä ole mitää sanomista tai ihmeteltävää asiassa. Mutta jos siis nyt ekan kerran elämässään tulee ns.tarve yksinoloon, niin se kai on ihan normaalia toisen asiasta närkästyä
Mutta joo.. sitten jos ei olis ollut aikaa yhdessä lomailuun tai rahasta tekis tiukkaa ja ukko vaan toteis lähtevänsä ruotsinlaivalle "omalle lomalle" niin kai itsekin ihmettelisin sellaises tilanteessa?
Meilläkin on normaalia itekseen käydä millon missäkin.. yleensä ukko on enempi mehtäporukan mukana, itse teen vaelluksia yms.
Luulisin, että mikäli ei ole tapana ollut itsekseen lomailla niin onhan se outo tilanne puolisolle? Mulla ainakin on vilkas mielikuvitus ja jotain todella arjesta poikkeavaa jos tulis, niin ehkä sitä vähä juu miettis.. En tiedä onko AP:lla ennenki ollut tapana tarvita omaa aikaa.. jos on, niin silloin ei miehellä ole mitää sanomista tai ihmeteltävää asiassa. Mutta jos siis nyt ekan kerran elämässään tulee ns.tarve yksinoloon, niin se kai on ihan normaalia toisen asiasta närkästyä
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";29150882]Ei minulla olisi ainakaan syy tämä, vaikka tuollaiset epäilytkin ymmärrän. Tai voisin itsekin epäillä, mutta en niinkään pelkäisi. Jokainen pettää jos on pettääkseen, ei sitä rajoituksilla voi estää.
Mutta itse haluaisin mielelläni lähteä kaupunkilomalle mukaan ja olisin loukkaantunut, jos minut syyttä jätettäisiin pois. Jos nyt vaikka lähtisi Tukholmaan, kulutkin olisi liki samat kahdelta kuin yhdeltä hengeltä (hotellihuone + laivassa hytti). Että olisin puolisoni mielestä niin ikävää seuraa, ettei minua halua moneen päivään nähdä ollenkaan. Sillä kyllähän reissussakin molemmat voi puuhata myös omia asioitaan, ei ole mikään pakko käsi kädessä koko aikaa kulkea. Kunhan nyt toisen samassa huoneessa sietää ja jos ei siedä, niin itse en pitäisi sitä kovin hyvänä merkkinä.[/QUOTE]
Onhan se puoliso tosiaan niin ikävää seuraa, että haluan viettää hänen kanssaan loppuelämäni ja asua hänen kanssaan. Kyllä hieman omituisesti ajatuksenjuoksusi kulkee, jos mielestäsi tämän faktan kumoaa se, että haluaa kerran, pari vuodessa olla erossa puolisostaan. Eikä kyse ole siitä, että ei sietäisi toista ihmistä samassa huoneessa vaan siitä, että haluaa viettää aikaa yksin. Haluatteko te joskus viettää aikaa kahdestaan ilman lapsia? Jos haluatte, niin tarkoittaako se sitä, että et voi edes sietää lapsiasi samassa huoneessa kanssasi?
Ja mä ainakin kyllä kuljen Tukholmaan lentokoneella, joten kalliimmaksi tulisi reissu kahdelle.
Mutta itse haluaisin mielelläni lähteä kaupunkilomalle mukaan ja olisin loukkaantunut, jos minut syyttä jätettäisiin pois. Jos nyt vaikka lähtisi Tukholmaan, kulutkin olisi liki samat kahdelta kuin yhdeltä hengeltä (hotellihuone + laivassa hytti). Että olisin puolisoni mielestä niin ikävää seuraa, ettei minua halua moneen päivään nähdä ollenkaan. Sillä kyllähän reissussakin molemmat voi puuhata myös omia asioitaan, ei ole mikään pakko käsi kädessä koko aikaa kulkea. Kunhan nyt toisen samassa huoneessa sietää ja jos ei siedä, niin itse en pitäisi sitä kovin hyvänä merkkinä.[/QUOTE]
Onhan se puoliso tosiaan niin ikävää seuraa, että haluan viettää hänen kanssaan loppuelämäni ja asua hänen kanssaan. Kyllä hieman omituisesti ajatuksenjuoksusi kulkee, jos mielestäsi tämän faktan kumoaa se, että haluaa kerran, pari vuodessa olla erossa puolisostaan. Eikä kyse ole siitä, että ei sietäisi toista ihmistä samassa huoneessa vaan siitä, että haluaa viettää aikaa yksin. Haluatteko te joskus viettää aikaa kahdestaan ilman lapsia? Jos haluatte, niin tarkoittaako se sitä, että et voi edes sietää lapsiasi samassa huoneessa kanssasi?
Ja mä ainakin kyllä kuljen Tukholmaan lentokoneella, joten kalliimmaksi tulisi reissu kahdelle.
V
"vvv"
Vieras
[QUOTE="vieras";29150853]Kertokaapas sitten, kuinka moni on ollut tehnyt ulkomaille suuntautuvan useamman päivän loman ihan yksin, koska halusi olla puolisostaan erossa? Itse en tosiaan tiedä ketään, vaan kyllä kaikki ainakin ulkomaille on mieluiten lähteneet matkaseuralaisen kanssa.[/QUOTE]
Minä. Ja mitä pettämiseen tulee, niin todennäköisempää se omalla kohdallani olisi ns. tyttöjen reissulla jossa käydään baareissa. Yksin vain shoppailen ja nautin kulttuurista ja ihmisvilinästä.
Minä. Ja mitä pettämiseen tulee, niin todennäköisempää se omalla kohdallani olisi ns. tyttöjen reissulla jossa käydään baareissa. Yksin vain shoppailen ja nautin kulttuurista ja ihmisvilinästä.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";29150873]Tunnen myös useamman parin, joista toinen osapuoli on lähtenyt yksin ulkomaille vaihtoon tai harjoitteluun useammaksi kuukaudeksi tai jopa vuodeksi.[/QUOTE]
Niin minäkin, mutta eihän tämä ole mitenkään lomamatkaan verrattavissa oleva asia!
Niin minäkin, mutta eihän tämä ole mitenkään lomamatkaan verrattavissa oleva asia!
H
Hö
Vieras
[QUOTE="vieras";29150882]Ei minulla olisi ainakaan syy tämä, vaikka tuollaiset epäilytkin ymmärrän. Tai voisin itsekin epäillä, mutta en niinkään pelkäisi. Jokainen pettää jos on pettääkseen, ei sitä rajoituksilla voi estää.
Mutta itse haluaisin mielelläni lähteä kaupunkilomalle mukaan ja olisin loukkaantunut, jos minut syyttä jätettäisiin pois. Jos nyt vaikka lähtisi Tukholmaan, kulutkin olisi liki samat kahdelta kuin yhdeltä hengeltä (hotellihuone + laivassa hytti). Että olisin puolisoni mielestä niin ikävää seuraa, ettei minua halua moneen päivään nähdä ollenkaan. Sillä kyllähän reissussakin molemmat voi puuhata myös omia asioitaan, ei ole mikään pakko käsi kädessä koko aikaa kulkea. Kunhan nyt toisen samassa huoneessa sietää ja jos ei siedä, niin itse en pitäisi sitä kovin hyvänä merkkinä.[/QUOTE]
No onpa ärsyttävää. Ei se ole mistään sietämisestä kiinni tai että toinen on niin ikävää seuraa että pitää päästä yksin. Joskus on hyvä olla yksin. Ainakin muistaa taas kuinka hyvä on olla kaksin.
Mutta itse haluaisin mielelläni lähteä kaupunkilomalle mukaan ja olisin loukkaantunut, jos minut syyttä jätettäisiin pois. Jos nyt vaikka lähtisi Tukholmaan, kulutkin olisi liki samat kahdelta kuin yhdeltä hengeltä (hotellihuone + laivassa hytti). Että olisin puolisoni mielestä niin ikävää seuraa, ettei minua halua moneen päivään nähdä ollenkaan. Sillä kyllähän reissussakin molemmat voi puuhata myös omia asioitaan, ei ole mikään pakko käsi kädessä koko aikaa kulkea. Kunhan nyt toisen samassa huoneessa sietää ja jos ei siedä, niin itse en pitäisi sitä kovin hyvänä merkkinä.[/QUOTE]
No onpa ärsyttävää. Ei se ole mistään sietämisestä kiinni tai että toinen on niin ikävää seuraa että pitää päästä yksin. Joskus on hyvä olla yksin. Ainakin muistaa taas kuinka hyvä on olla kaksin.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";29150899] Niin minäkin, mutta eihän tämä ole mitenkään lomamatkaan verrattavissa oleva asia![/QUOTE]
Ei niin, siinä jätetään puoliso yksin vielä pidemmäksi aikaa. Selvästi siis menee parisuhteessa huonosti.
Niin minäkin, mutta eihän tämä ole mitenkään lomamatkaan verrattavissa oleva asia![/QUOTE]Ei niin, siinä jätetään puoliso yksin vielä pidemmäksi aikaa. Selvästi siis menee parisuhteessa huonosti.