Mies ei hyväksy, että lähden yksin pienelle lomalle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Milja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Voi Milja, kun minulla on hieman samoja ajatuksia kuin sinullakin. Itselläni ei kyllä mies estäisi matkalle lähtöä, mutta jotenkin on sellainen tunne, ettei oikein siitä tykkäisi. Puolitoista vuotta sitten olin kaverin luona yötä toisella paikkakunnalla ja siitäkin tuli pieni kriisinpoikanen. Mies on itse ollut laivalla, kavereiden luona, rallireissuilla ja saunomisreissuilla, mutta itse en koskaan "uskalla" lähteä mihinkään, kun pelkään miehen reaktiota. Tässä olen vuoden verran haaveillut myös risteilystä ihan yksin, mutta siihen ei taitaisi miehen ymmärrys riittää.
 
[QUOTE="Milja";29152031]Ja jos mies nyt jostain syystä (mitä en ymmärrä) epäilee, että menen reissuun jonkun Jampan kanssa, niin saattakoot mut vaikka junaan, laivaan, autoon tms asti ja hakekoot sisältä saakka.[/QUOTE]

En ehkä lähtisi tälle linjalle, todistelemaan mitään. Se olisi minusta sitä paitsi epäilyttävämpää, sillä tuollaiset jutut voisi aina järjestää siten, että mies ei sitä Jamppaa näkisi vaikka kuinka saattaisi.

Koita nyt vaan perustella rauhassa miehelle, miksi tällainen irtiotto olisi sinulle tarpeen. Minusta kyllä lataat liikaa odotuksia yhdelle reissulle ja voi siis hyvin käydä, että sen jälkeen olet entistä alakuloisempi. Jotain pitkäkestoisempaa ratkaisua alakuloon kannattaisi koittaa miettiä, sillä irtiottoja ei kuitenkaan voi hirvittävän usein harrastaa kun on lapsi(a) ja vastahakoinen mies.
 
En ole varannut vielä reissua. Meillä on omat rahat (toki maksamme yhteiset kulut puoliksi, mutta omat tilit) ja rahasta ei ole kiinni.
Meidän lapsi on jo 7v ja olen nuori äiti. En ole koskaan ollut missään yksin. Joskus aikaisemmin olen suunnitellut, mutta koska miehelle se ei ole ollut ok, niin olen tyrmännyt idean.
Mikään ryyppyreissu kavereiden kanssa ei ole mulle aikaa, jolloin voin keskittyä itseeni.
Mä olen koko syksyn ollut jotenkin todella alakuloinen. Mä hyppäsin suoraan oikeastaan lapsuudesta aikuisuuteen. En ole siis ikinä saanut kokea mitään mitään yksin.

Olisi vaan ihana tehdä jotakin ihan itseni kanssa. Loikoilla hotellilla, juoda lasi viiniä, kiertää kauppoja yms. Vaikka se ei Tukholma olisikaan. Tamperekin riittää.

Aikalailla samoista syistä tein aikoinani viikon lomareissun ihan yksin...Oikeesti, se auttaa kokoamaan ajatuksia varsinkin, jos on väsynyt ja haluaa oppia tuntemaan itseään ja toiveitaan paremmin. Meillä toimii se, että kumpikin reissaa erikseen yhdessä ja myös perheenä. Tsemppiä sinulle!
 
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;29150431:
jos mä haluaisin olla yksin ja rauhassa, en mä mihinkään ihmistungokseen äkeis, kuten jouluostoksille

Ai, minä taas säännöllisesti otan omaa aikaa juuri lähtemällä yksin ostoksille. Se on todella rentouttavaa ilman lapsia, vaikka olisikin ihmisvilinää ympärillä...
 
Miehen mielestä tämä on perin outo, koska en ole koskaan aikaisemminkaan tehnyt näin. Aikaisemmin mä olen keskittynyt siihen, että miellytän muita ja nyt mä oikeasti olen ensimmäistä kertaa elämässäni siinä pisteessä, että on pakko ajatella itseäni.
Olen vielä nuori, mutta jos jatkan näin, niin huomaan pian olevani keski-ikäinen, joka ei koskaan tehnyt mitä halusi.

Mun työkaveri kertoi viikonloppun olleensa miehensä kanssa laivalla ja käyneensä diskossa. Kahdestaan. Mä en kuolisin oikeasti nauruun, jos joku edes ehdottaisi, että lähtisin mieheni kanssa laivalle, saati diskoon?! Mies joisi mun pakottamana yhden lonkeron ja sen jälkeen hokisi, että älä juo enää älä juo enää ja säännöstelisi mun tekemisiäni. Mulle siis alkoholi ei ole ongelma, juon kohtuudella, muutaman kerran vuodessa. Mutta miehen mielestä en osaa koskaan käyttäytyä kännissä. Siis normaali hihittely on miehestä ihan hirveää.
Se, että saisin mieheni tanssimaan, se on jo toinen tarina.

Jos ollaan samassa porukassa baarissa, niin mies seuraa mua kuin hai laivaa. Olin muutama viikko sitten opiskelukaverin valmistujaissa mökillä ja ihan omalla autolla matkassa. MIes alkoi puolen yön jälkeen soitella, missä mä oikein olen.. Noh harvoin ne bileet noin aikaisin loppuu ja mä menin autolla kotiin yöksi. Oli puolen tunnin aikana soittanut kolme kertaa ja sen jälkeen oli kuulemma outo juttu, etten vastannut.. Noh en tosiaan kuullut puhelinta, kun jytä pauhasi ja parikymmentä ihmistä puhui ympärillä. Kotona oli kahdelta yöllä, ottaen huomioon, että mökiltä ajoi kotiin tunnin.

Lasta mies kyllä hoitaa ja on siinä hommassa loistava. Hoitaa yleensä tytön läksyt.
 
Mä ilmoitin elokuussa, että lähden pariksi päiväksi yksin Helsinkiin rentoutumaan ja shoppailemaan, enkä halua ketään mukaani. Mies oli siirtänyt mulle 300e shoppailurahaa ja kotiin tullessani kämppä oli tyhjä ja lappu pöydällä, että lepäile rakas hetki pitkän ajomatkan jälkeen ihan rauhassa.
 
Kerronpa nyt, että oon sellainen hirveä ihminen myös, joka tarvitsee ihan kauheasti omaa aikaa. Lapsiperhearjessa sitä ei todella ole. Reissaan paljon, työni puolesta ja muutenkin. Aina yksin, jos mahdollista. Yleensä mies voisi tulla mukaani, mutten halua. Noi reissut yksinäni pitää mut järjissäni. Joskus on tullut esim. viikonlopuksi mukaan, jos olen lähtenyt vaikka kolmeksi viikoksi jonnekkin.

En varmaan ole ihan normaali, mutta... ENTÄ SITTEN? En osaa edes kuvitella millaista meidän arki olisi, jos en voisi ladata ja keskittyä vaan omiin juttuihini ja töihini täysillä säännöllisesti. Eikä miehellä ole siihen mitään sanomista. Sen sijaan hänellä on oikeus vaatia minua viettämään vapaa-aikaa MYÖS hänen kanssaan.

Tiedän että miehellä ei samanlaista tarvetta yksinololle ole. Käydään toki yhdessäkin reissussa, mutta meilläkin on niin eri käsitykset ''lomailusta'', ettei noi reissut millään korvaa mulle mun erakkomatkoja.

Tänä vuonna yksin vietettyjä ulkomaanviikkoja on tainnut kertyä 12. Aikauheeta! :o
 
Nuorena matkustelin, yksinäni. Kaipaan sitä. Todellakin lähtisin ilman lapsia ja miestä reissuun, jos vain pääsisin. Tosin keskustelisin asiasta ja matkan ajankohdasta miehen kanssa etukäteen, enkä vain ilmoittaisi lähtöpäivää.
 
Käsittämätöntä. Meillä mennään jos huvittaa. Sanoin miehelle puolivitsillä että lähden Chicagoon katsomaan livelätkää. Mies sanoi että jahas, siinähän menet, mutta hän lähtee sitten tuulettumaan Damiin. Sanoin että käy, kunhan ei nyt samaan aikaan lähde kun mä. Mun matka on viiden viikon päästä (ja jouluksi kotiin) ja mies jo varannut tammikuusta itselleen reissuajankohdan. Viime maaliskuussa olin viikon Lissabonissa ihan vain koska sinne halusin.

Kyllä tää on sellainen asia, että jos ollaan aikuisia aikuisessa parisuhteessa, niin täytyyhän sitä antaa toiselle tilaa, oli lapsia tai ei.
 

Yhteistyössä