G:Tykkäätkö vaatimattomasta elämästä?

Pienestä asunnosta, kotiruuasta, kirppis vaatteista yms.

 

en
Kotona tehty ruoka ei ole vaatimatonta.

 

Juu tykkään.
Nyt varsinkin mviimeisen vuoden aikana enemmän.

 

Asunto ei ole pieni mutta muuten kyllä edullinen. Tykkään pihistelystä! Nautin suorastaan siitä kun löydän jonkun hienon jutun edullisesti ja rahaa säästyy. Jos ei ole pakko venyttää senttiä sen voi olla hauskaakin.

Niukkuudesta joka on pakotettua tuskin kukaan nauttii, mutta kun voi vapaaehtoisesti vähentää kulutusta se on mielenkiintoista ja haastavaa, että mitä seuraavaksi keksiikän.

 

Melko vaatimattomasta kyllä. Vaikka olisi kyllä ihanaa asua joskus kolmiossa kaksion sijaan, että taidan kuitenkin haikailla ylellisyyttä =)

 

Mä miellän tuon vaatimattoman elämän semmoiseksi, että asuu maalla, viljelee pottua ja elää muutenkin omavaraistaloudessa. Omaisuutta voi olla vaikka kuin paljon, mutta sitä ei kuluteta turhuuksiin (mm. alko, tupakka)

 

Noista luetelluista asioista kyllä ja etenkin (niin kuin tuossa yllä jo sanottiin) vapaaehtoisesti, ei pakotettuna. En sitten tiedä mitä tuo yms. tuossa lopussa tarkoitti, ehkä en ihan täysin vaatimattomasta elämästä nauttisi.

 

No jos nuo on kriteerit, niin olen kyllä todella tyytyväinen vaatimattomaan elämääni.

Muutoin more is more, mutta vaatimattomastakin voi tehdä suurta ja luxusta itselleen

 

Tykkään ja olen erittäin tyytyväinen. Pihistelen joissain ihan älyttömissä asioissa ja toisaalta saatan ostaa hujauttaa jotain ihan turhaa ja kallista tosta noin vaan. Kallista siis minun kriteereilläni.

 

Miten kukakin vaatimattomuuden käsittää. Omasta mielestäni elän aika vaatimatonta, mutta samalla tavattoman rikasta elämää. Mammona ja omaisuus on katoavaista, enemmän arvostan henkistä rikkautta eli sitä, että mun läheiseni ovat terveitä ja voivat hyvin ja että meillä on hyvät ja läheiset välit. Elämässä pitää olla naurua ja rakkautta, ei pelkästään taloudellista hyvinvointia

 

Tykkään elellä mökillä ilman sähköä ja juoksevaa vettä, ja etenkin laittaa kännykän kiinni ja katsella puiden palamista takassa.

 

Tykkään kyllä kotiruoasta (kotonakin voi kokkailla todella herkullista ruokaa) ja kirppiksiltä löytää upeita vaatteita edullisesti. Mutta noin yleisesti ottaen en pidä vaatimattomasta elämästä, vaan tähtään korkeampaan elintasoon ja hyvään palkkaan.

 

tykkäisin mutta kun on tullut tehtyä nuita lapsosia

jos olisin vanhapoika niin luultavasti muuttasin johonkin korpeen

 

Periaatteessa kyllä. Periaatteessa siksi, että mun mielestä en elä kovin vaatimattomasti vaikka tiedän että tähän tilanteeseen joutuminen olisi monelle katastrofi. Omasta mielestä meillä on paljon sellaistakin, mitä ilman voisi elää. Mutta ei matkustella, en ostele mitään tarpeetonta (paitsi tauluja joskus), en kuluta rahaa kauneudehoitoon ymv. mitkä nyt nykyään ehkä on sellaisia tietynlaisia mittareita. Itse en pidä sisävessaakaan kovin välttämättömänä.

 

Periaatteessa kyllä. Periaatteessa siksi, että mun mielestä en elä kovin vaatimattomasti vaikka tiedän että tähän tilanteeseen joutuminen olisi monelle katastrofi. Omasta mielestä meillä on paljon sellaistakin, mitä ilman voisi elää. Mutta ei matkustella, en ostele mitään tarpeetonta (paitsi tauluja joskus), en kuluta rahaa kauneudehoitoon ymv. mitkä nyt nykyään ehkä on sellaisia tietynlaisia mittareita. Itse en pidä sisävessaakaan kovin välttämättömänä.

On se täällä Helsingin kantakaupungissa aika must :snotty:

 

Tykkään ja olen erittäin tyytyväinen. Pihistelen joissain ihan älyttömissä asioissa ja toisaalta saatan ostaa hujauttaa jotain ihan turhaa ja kallista tosta noin vaan. Kallista siis minun kriteereilläni.

Lainaan itseäni. Esimerkki älyttömissä asioissa pihistelystä.

Ostin tammikuun nettialennusmyynneistä tonttupukuja, kun halvalla sai. Nyt huomaan, ettei yksikään niistä ole tulevana jouluna sopiva kenellekään noista kolmesta pikkutytöstä

 

On se täällä Helsingin kantakaupungissa aika must :snotty:

Ehkä naapureiden mielestä ainakin vaikkei itse niin kaipaisikaan
Mutta ei tästä loppujen lopuksi kovin kauaa ole, kun pihoilla oli yhteishuussit...

 

Ehkä naapureiden mielestä ainakin vaikkei itse niin kaipaisikaan
Mutta ei tästä loppujen lopuksi kovin kauaa ole, kun pihoilla oli yhteishuussit...

No sepä, meidän pihalla ei oo ku pikkuinen viheralue. Vois tulla vaatimattomasti elävälle aika ruhtinaalliset sakot aika pian

 

Ostin tammikuun nettialennusmyynneistä tonttupukuja, kun halvalla sai. Nyt huomaan, ettei yksikään niistä ole tulevana jouluna sopiva kenellekään noista kolmesta pikkutytöstä

Saisko niistä jotenkin ompelemalla edes jotain hyödyllistä? Itse kyllä vähän sorrun toisinaan samaan, kun ajattelen että kaikki pitää hyödyntää jotenkin ja sitten ne paikattavat housut seisoo tuolla iät ajat pölyttymässä ja aiheuttaa vaan ahdistusta.

 

kyllä.
[video=youtube;9V559ajvxJU]http://www.youtube.com/watch?v=9V559ajvxJU[/video]

 

Saisko niistä jotenkin ompelemalla edes jotain hyödyllistä? Itse kyllä vähän sorrun toisinaan samaan, kun ajattelen että kaikki pitää hyödyntää jotenkin ja sitten ne paikattavat housut seisoo tuolla iät ajat pölyttymässä ja aiheuttaa vaan ahdistusta.

Kun en osaa ommella. Just ja just osaan lyhentää housujen lahkeet.

Mulla on nyt käsissäni mitääntekemättömiä tonttupukuja paketeissaan. Jos oottas vaan, että tulee lisää lapsenlapsia, kun eihän nuo muodistakaan mene...

 

Tykkään. Onneksi, on helppo olla onnellinen. Tai sanonkin, että on helppo tulla hiukan onnellisemmaksi kun ei vaadi ja odota kuuta taivaalta.

 

Me juuri käytiin koko perheen kanssa maalla toteamassa, että nuo maalaiset tykkäävät unelmoida siitä lottovoitosta tai toto-menestyksestä, mutta eivät ne sitä vaatimatonta (?) elämäänsä mihinkään lähde muuttamaan, vaikka tarina päättyy aina näin:

Jaakko Teppo - Ravimatka - YouTube

Tulimme siis siihen tulokseen, että taitavat ne siellä maalla aika onnellisia olla, kun voiton uupuminen ei hetkauta yhtään. Sen odottaminen vaan on osa sitä onnea.

Ehkä joskus mekin vaimokkeen kanssa muutetaan maalle. Avovaimo tekee jo töitä verkon kautta, minä kun saisin vielä omat työkuviot sutjaantumaan. Mielenterveyshoitajan työtä ei noin vaan virtuaaliksi muuteta. Sitä en tiedä, onko se sitten vaatimatonta elämää. Yhtälailla ne netit ja ylellisyydet sieltä maaltakin löytyvät, mutta ainakin se olisi vähän maanläheisempää elämää. Ja minäkin saisin sotkea sormet ihan kunnolla multaan. Kirppareilla käydään jo, se ei mielestäni ole vaatimattomuutta vaan ihan maalaisjärkeä ja kierrätystä. Kotiruoka on herkkua ja ylellisyyttä.

 

Lainaan itseäni. Esimerkki älyttömissä asioissa pihistelystä.

Ostin tammikuun nettialennusmyynneistä tonttupukuja, kun halvalla sai. Nyt huomaan, ettei yksikään niistä ole tulevana jouluna sopiva kenellekään noista kolmesta pikkutytöstä

Eihän toi oo älytöntä pihistelyä vaan älytöntä tuhlaamista ja järjetöntä muutenkin ostaa jotain mikä ei tule edes käyttöön.

 

Taidan tykätä. Pyrin siihen, että olisi kaikki huonekalut ostettu käytettynä. Vaatteita ostan kyllä uusiakin, varsinkin lapsille, kun töiden ja koulun takia ei ehdi kortata kirppareita tarpeeksi löytääkseen sopivan kokoisia ja tarpeeksi hyväkuntoisia vaatteita. Minusta kotiruoka ei kyllä ole vaatimatonta, vaan ihan, hmph, normaali tapa ruokkia itsensä.