Tää kuulostaa nyt aika vähättelyltä. Toisille se uskollisuus ja yksiavioisuus on oikeasti suhteen kulmakiviä. Ei rajua luottamuksen pettämistä ainakaan mun mielessä voi verrata mihinkään pikkuasian kertomatta jättämiseen. Se hengityksen haju kun tuskin tarkoittaa, ettei toisen kanssa haluaisi olla. Ei mielestäni voi ihan pienestä asiasta puhua, jos asian paljastaminen johtaisi suhteen katkeamiseen. Silloin joutuu elämään sen asian kanssa, ettei tämä toinen ehkä olisi enää rinnalla, jos tietäisi, millainen olen ollut. Häiritsevä ajatus monelle. Tietysti suudelma on eri asia kuin vaikka seksi tai suhde. Monille se luottamuksen pettäminen on tosi paha juttu, mutta asian salaaminen vielä pahempaa. Tuossa nyt ehkä asiasta tekee erityisen pahan se seikka, että kaikki tapahtui häiden alla. Häitä suunnitellessa kun luulisi ihmisen olevan onnensa kukkuloilla ja aika sitoutunut ajatukseen yhdestä miehestä elämänsä loppuun asti...En missään kulississa. Itse en taas ymmärrä sitä, että joillekin rakkautta on vain sataprosenttinen rehellisyys. Sori vaan, en ole joka kerta aukaisemassa myöskään suutani siitä jos toisen henki haisee tai hän ärsyttää minua. Enkä silloin, jos tapaan jonkun kutkuttavan ihmisen.
Todellakin haluaisin tietää jos minua petetään. Siis petetään. Joku hemmetin kännissä vaihdettu kielari, jota kadutaan ihan sikana eikä olla tekemässä sitä enää ikinä uudestaan on taas sen luokan juttu, että ehkä olisi molemmille oikeasti parempi, että siitä ei hirveästi jauhettaisi, varsinkaan juuri ennen häitä. Mielestäni tuossa ei ole mitään "kulissia".
Eikä minun rakkauteni ole ehdoton. Jos se mies menee ja pitää salasuhdetta niin kyllä vaan se parisuhde loppuu siihen, vaikka kuinka märisisi helmassa että "rakastan rakastan". Lapseni taas kyllä hyväksyn ehdottomasti, en osaa edes kuvitella niin pahaa tekoa, ettenkö voisi antaa anteeksi ja auttaa. Minusta on kummallista, että joku vertaa kahden aikuisen ihmisen parisuhdetta vanhempi-lapsi suhteeseen, mutta en ole kuitenkaan väittämässä, että minun tapani olisi ainoa oikea ja muut eläisivät jotenkin väärin tai kulissielämää.
Ei tämä asia ihan mustavalkoinen kuitenkaan ole. Tuntuu silti aika hurjalta, jos ihmisellä ei ole edes oikeutta päättää, meneekö naimisiin häntä pettäneen kanssa. Taitaa useimmiten olla taustalla pelko ennemmin jätetyksi tulemisesta kuin siitä, että se satuttaisi toista. Jos petetty haluaa eron niin tuskin hän loppuelämäkseen jää ratkaisustaan kärsimään? Taitaa pettäjä kärsiä siinäkin tilanteessa enemmän.
Viimeksi muokattu: