Sekopäisten siivousvaatimusten lisäksi pyytäisin sinua ap miettimään ja vastaamaan tähän kysymykseen:
Miten ilmenee, , että miehesi on hyvä isä ja miten hän hyvää isyyttään toteuttaa?
Jos oikein ymmärsin, hän on lasten kanssa todella vähän, eikä silloinkaan oikein jaksa mitään ( kuten lukea heille), yksin on vastuussa heistä ilman sun paikallaoloa aivan häviävän vähän, hänellä ei ole käsitystä lasten rytmistä tai rutiineista edes viikonloppuna (herääminen ym), hän hermostuu lasten yöheräilystä (siis värällä tavalla, eihän siitä kukaan varsinaisesti tykkää), ja hänestä on ok näyttää lapsille sellaista parisuhdemallia, että perheen äidilt ä saa vaatia aivan kohtuuttomasti ja häntä saa kohdella todella rumasti? Näinkö menettelee hyvä isä?
Joinakin iltoina kyllä touhuilee lasten kanssa ja viihdyttää heitä. Tosin moneen asiaan tuntuu joutuvan kehottaa erikseen, luulisi jotenkin tuollaisen tulevan selkäytimestä ja olevan itsestään selvää. Mutta ei kai se sitten niin ole... Ei mies tietenkään aina kieltäydy lukemasta tms., mutta tosiaan moni asia tuntuu ajoittain olevan hirvittävän vastahakoista ja vastenmielistä. Liekö se sitten väsymystä vai mitä.
Viikottain olen käynyt omassa harrastuksessani, jotta pääsen irroittautumaan kodista. Kotiin tullessani mies saattaa istua koneella ja joku lapsista tai kaksi vanhinta (nuorimmainen kun yleensä tuossa vaiheessa nukkumassa) touhuilee omiaan, mikä ei välttämättä ole hyvä juttu. Harrastamiseni yksi pointti on myös siinä, että lapset saisivat viettää aikaa isänsä kanssa - ja päinvastoin. Ja sitten yksi rötköttää tietokoneen edessä. Ei näin tokikaan joka kerta, mutta välillä. Saattaa mua toisaalta kotiin tullessani odottaa puunattu keittiökin (josta poden sitten huonoa omaatuntoa) ja kupillinen kuumaa teetä.
Olen miettinyt, eikö mies ole vain löytänyt omaa tapaansa olla lasten kanssa vai mikäköhän tässä kiikastaa. Tarttuu mielellään muunlaisiin toimiin; oli esimerkiksi puhetta siitä, että joku leikkimökki voisi olla kiva vaikkapa tuossa ensi keväänä. Ei mennyt kauaakaan, kun mies jo pykäsi leikkimökin. Eli tuollaisiin juttuihin kyllä tarttuu mielellään ja tehokkaasti ja koettaa ehkä sillä näyttää sen että kuitenkin välittää?
Aggressiivinen mies ei ole. Saattaa välillä ärähtää jos joku lapsista uhmailee ja tuhmailee aina vain, aina vain ja aina vain - mutta mitenkään kummallisena en sitä pidä. Mies ei huuda, tosin noina em. hetkinä saattaa kivahtaa jollekin lapsista, että ole hiljaa. Nuo yöheräilyt miestä kaiketi tympii, kun aamulla pitää mennä töihin. Ei tosin karju lapsille eikä karju mullekaan, päivittelee vain tyyliin "Voi vittu" ja hoputtaa pistämään tossua toisen eteen. Joskaan sekään ei tunnu mukavalta kun niin kuin sanoinkin, niin eipä lapsi koskaan ilkeyttään yöllä herää itkemään - ja toisaalta munkaan on mahdotonta olla sekunnissa vastaamassa lapsen tarpeisiin, mitä ne ikinä ovatkaan. Yöheräilyissä harmittaa mua myös se, että mies ei niitä ota hoitaakseen edes viikonloppuna - joskus harvoin, kun nätisti pyydän, käy yöllä viemässä pullon tai tsekkaamassa vaipan.
Toisaalta mua tympii nyt näissä miehen tekemisissä niin moni asia - mies kieltäytyy useimmiten vaihtamasta vaippoja. Sitten kun kertaalleen saa vaipan vaihdettua, niin tokaisee, että nyt on äidin vuoro vaihtaa vaippa. Olinpa sitten suihkussa tai ruuanlaitossa, niin kakkavaippainen lapsi ihan taatusti tuodaan mulle ja sanotaan, että pese. Olen kyllä siitä sanonutkin ja asiaan on tullut muutosta, hieman hitaanpuoleisesti kylläkin. Alku sekin...
Ääh. En minä tiedä. Ei meidän kaikki päivät ole yhtä helvettiä. Hassutellaan välillä koko porukalla. Tosin paljoa ei tehdä yhdessä, kun miehellä aina joku projekti... Tietyt jutut niistä on kyllä pakollisiakin, eli ns. tahallaan ei niitä kaikkia haali tai järjestä.
