D
M
M32
Vieras
[QUOTE="muu";29019743]Kysehän ei ole siitä vastakkainasettelusta, että minä olen lapsellinen ja hän lapseton. Monet lapsettomatkin on tuohon aikaan töissä. Ainoastaan oma lapsellisuuteni näyttää tekevän tästä monelle punaisen vaatteen.[/QUOTE]Eihän tällä ongelmalla tosiaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että toisella teistä on lapsia ja toisella ei. Olisit voinut jättää koko asian mainitsemattakin. Toisaalta silloin aiheesta ei saisi aikaan yhtä hyviä vääntöjä. 
[QUOTE="vieras";29019726]Mutta tartunpa siltikin tähän ja kommentoin: ihminen on kuntosalia tärkeämpi. Ap on vastuussa toisesta ihmisestä eli kyseessä on kahden ihmisen hyvinvointi ja onnellisuus hänen tekojensa seurauksena. Ystävä vastaa vain omasta onnestaan. [/QUOTE]Oletko kokeillut perustella omille ystävillesi, että heidän tulee joustaa omista menoistaan, koska sinä olet vanhempi ja siksi sinun tarpeesi menevät muiden edelle? Miten tähän suhtauduttiin?
[QUOTE="vieras";29019726]Mutta tartunpa siltikin tähän ja kommentoin: ihminen on kuntosalia tärkeämpi. Ap on vastuussa toisesta ihmisestä eli kyseessä on kahden ihmisen hyvinvointi ja onnellisuus hänen tekojensa seurauksena. Ystävä vastaa vain omasta onnestaan. [/QUOTE]Oletko kokeillut perustella omille ystävillesi, että heidän tulee joustaa omista menoistaan, koska sinä olet vanhempi ja siksi sinun tarpeesi menevät muiden edelle? Miten tähän suhtauduttiin?
O
Omattarpeet
Vieras
Eihän tällä ongelmalla tosiaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että toisella teistä on lapsia ja toisella ei. Olisit voinut jättää koko asian mainitsemattakin. Toisaalta silloin aiheesta ei saisi aikaan yhtä hyviä vääntöjä.
Oletko kokeillut perustella omille ystävillesi, että heidän tulee joustaa omista menoistaan, koska sinä olet vanhempi ja siksi sinun tarpeesi menevät muiden edelle? Miten tähän suhtauduttiin?
Näetkö myös esim. Omien vanhempien saattohoitamisen omien tarpeiden täyttämisenä myös?
Minulle ei lapsettomanakaan (mitä kerkesin olla 28v eli moni ystävistä sai lapsia aiemmin) ollut vaikea ymmärtää että minulle oli helpompi joustaa joistain tuontyylisistä omista menoistani kuin ystävälle jättää lasta yksin. Siis jos piti tavata niin lähtökohtaisesti sen mukaan että toinen sai lapselle hoitajan tai pystyi ottamaan tämän mukaan.
Minulle siis ihan luonnollista nähdä ystävän lapsen hoitajan tarve tärkeämpänä kuin vaikka oma lenkilläkäynnin ajankohta. Ihan hyvin ystävät siihen suhtautuivat ja myös nykyisin omat ystäväni ovat ymmärtäneet että joudun hoitamaan omat menoni sen mukaan mikä lasten kanssa onnistuu. Aina ei aikataulut osu yhteen ja ei päästä, ystävälläkin voi olla omia menoja. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä vaatinut jättämään lapsia yksin kotiin koska näkevät omat kaupassakäyntinsä tärkeämpinä.
V
"vieras"
Vieras
Ja oletteko nyt ihan varmoja että pelkkä kauppa tai kuntosali on se este? Syy voi olla myös joku sellainen, mitä ystävä ei halua sanoa, ja nuo menot toimii sitten syinä. Miksi ylipäänsä tivataan aina syytä että miksi nyt ei voi nähdä? Joskus on kiva nostaa jalat ylös ja rentoutua, en sovi ikinä mitään illalla koska päivisin saa juosta ihan tarpeeksi ja tarviin omaa aikaa. Ja lapsia löytyy, ei estä tuntemasta empatiaa molempia osapuolia kohtaan. Harvoin viitsii sanoa kaverille että en nyt jaksa nähdä kun haluan maata sohvalla ja töllöttää telkkaria, ainakaan itse en viitsisi.
Kuulostaa kieltämättä joustamattomalta kaverilta jos ei KOSKAAN voi joustaa noista ajoista, mutta haluaakohan oikeasti sitten tavata kovin paljoa, vai johtuuko närkästys siitä että taustalla jotain hampaankolossa, mitä haluaa kostaa. Ja tarkoittiko ap esim että henkilö on jotenkin katkera lapsettomuudestaan ja siksi käyttäytyy näin? Asioilla on monta puolta.
Kannattaa olla pitämättä hetkeen yhteyttä ja jos kaveri sitten haluaa tavata vielä niin asiaa voi miettiä uudelleen. Kysyisin myös ystävältä suoraan että miksi ei voi joustaa, ja ymmärtääkö sinun puolen asiasta. Asiasta keskustelu yleensä ratkoo tilannetta. Jos yhä senkään jälkeen ei löydy sopivaa aikaa niin kuinka paljon haluat olla hänen ystävänsä, jos hänellä ei siihen haluja ole?
Kuulostaa kieltämättä joustamattomalta kaverilta jos ei KOSKAAN voi joustaa noista ajoista, mutta haluaakohan oikeasti sitten tavata kovin paljoa, vai johtuuko närkästys siitä että taustalla jotain hampaankolossa, mitä haluaa kostaa. Ja tarkoittiko ap esim että henkilö on jotenkin katkera lapsettomuudestaan ja siksi käyttäytyy näin? Asioilla on monta puolta.
Kannattaa olla pitämättä hetkeen yhteyttä ja jos kaveri sitten haluaa tavata vielä niin asiaa voi miettiä uudelleen. Kysyisin myös ystävältä suoraan että miksi ei voi joustaa, ja ymmärtääkö sinun puolen asiasta. Asiasta keskustelu yleensä ratkoo tilannetta. Jos yhä senkään jälkeen ei löydy sopivaa aikaa niin kuinka paljon haluat olla hänen ystävänsä, jos hänellä ei siihen haluja ole?
Itse ymmärrän tuon hyvin ja loistavasti näyttää ap:kin ymmärtävän kun on kerran valmis käyttämään kaiken lapsivapaan aikansa (siis siirtämään kaikki omansa ja miehensäkin menot) löytääkseen tälle ystävälle sopivan tapaamisajankohdan.
Vastineeksi voisi ystäväkin vähän joustaa...?
M
M32
Vieras
Tässä merkityksessä kyllä. En arvota muiden ihmisten ajankäyttövalintoja, kun sovin tapaamisia heidän kanssaan. Lapsen hoitaminen, Zumba-tunti, hyväntekeväisyystyö ja ravintolaillallinen - kaikki päteviä tapoja täyttää päivänsä. Joko aikataulut saadaan sovitettua yhteen tai sitten ei. Minulle ei tulisi mieleenkään odottaa ihmisten joustavan vain siksi, että minulla on mielestäni tärkeämpää tekemistä kuin heillä. Se olisi ylimielistä.
V
"Vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";29018614] Miten voi kuudelta olla liian myöhäistä??? /QUOTE]
Jos vaikka menee neljäksi aamulla töihin voi joutua jo menemään nukkumaan aikaisin...
Itse jos tapaisin "lapsellista" tuttua kysyisin automaattisesti koska hakee lapsen hoidosta jne.
Jos vaikka menee neljäksi aamulla töihin voi joutua jo menemään nukkumaan aikaisin...
Itse jos tapaisin "lapsellista" tuttua kysyisin automaattisesti koska hakee lapsen hoidosta jne.
Ollaan sitten vaan erilaisia. Olen itse taas aina "arvottanut" noita, niin omiani kuin muidenkin.
Omien tekemisteni kohdalla olen tämän "tärkeysjärjestyksen" pohjalta miettinyt mitä teen jos tulee päällekkäisiä asioita. Toisten kohdalla olen valmis joustamaan paljonkin ja ymmärtämään & tukemaan ihmistä kun hänellä on isommat syyt kieltäytymisille, perumisille jne. Jos taas kyse on ihmisestä joka tuuliviirinä peruu asioita kun vaan keksii muuta tilalle, ei koskaan jousta omissa jutuissaan (missä joustaminen on ihan mahdollista) jne niin en kovin pitkälle viitsi omia menojani perua hänen tapaamistensa vuoksi -joihin hän harvemmin edes ilmestyy loppupelissä.
Samoin jo opiskeluaikana tehtiin tuota kaveriporukalla kun piti löytää aikaa yhteisille ryhmätöille sun muille. Jos vaikka neljän opiskelijan piti keretä paikalle ja jokainen arvotti oman lenkkiaikansa, tv-sarjojen katselun, mieluisan lepo- ja ruoka-ajan, sen että tykkää viettää illat poikaystävän kanssa, kaikki mahdolliset harrastukset ja ystävän kanssa shoppailut samalle tasolle sen kanssa että joku joutui sairaalaan umpisuolenleikkaukseen tai toisella ei ole lapsenvahtia niin koskaan ei olisi löytynyt sopivaa aikaa.
Ihan luontevaa siis että vähemmän tärkeistä jutuista joustettiin yhteisen ajan eteen. Sama on toiminut kaverisuhteissa yleensä. Ylimielistä ehkä, mutta varsin toimivaa.
K
Kelataas taas
Vieras
Suotta tosiaan vastakkainasetellaan lapselliset ja lapsettomat.
Molemmilla varmasti on jotain menoja joita ei voi siirtää. ja sellaisia joita voi siirtää.
Ap:hän oli valmis joustamaan kaikkina aikoina paitsi silloin kun lapsi on hänen hoidossaan. tässkäin tapauksessa kaveri itse ei hyväksy häntä paikalle lapsen kanssa.
Muuna aikana, muista menoista hän joustaisi.
Kaveri ei joustaisi yhdestäkään menostaan. Eikä edes niistä hetkistä kun ei ole menoja, kun muuten vaan "ei jaksa".
Että kukahan se tässä omia menojaan tärkeämpinä pitää.
Molemmilla varmasti on jotain menoja joita ei voi siirtää. ja sellaisia joita voi siirtää.
Ap:hän oli valmis joustamaan kaikkina aikoina paitsi silloin kun lapsi on hänen hoidossaan. tässkäin tapauksessa kaveri itse ei hyväksy häntä paikalle lapsen kanssa.
Muuna aikana, muista menoista hän joustaisi.
Kaveri ei joustaisi yhdestäkään menostaan. Eikä edes niistä hetkistä kun ei ole menoja, kun muuten vaan "ei jaksa".
Että kukahan se tässä omia menojaan tärkeämpinä pitää.
T
tjaah
Vieras
No niinpä. Mitä siinä sitten länkytät, välillä omalla nicillä ja välillä dddd-harmaana? Ap toteaa, että ystävälle näköjään ei nyt sitten käy mikään. Kapoinen kovasti tosiaan on ap:n ystävän aikaikkuna kaverin näkemiseen. Eikö tuo jo kerro jotain? Kaverilla nyt sitten vaan on kerta kaikkiaan niin kiire, ettei siihen kaveri mahdu...
Joku kahvilla istuminen kuulostaa enemmän näyttäytymiseltä kuin miltään ystävöimiseltä...
J
"jenni"
Vieras
Mä olen ja monta kertaa. Jos halutaan kunnolla jutella kavereiden kesken, niin pyritään ottamaan mukaan sellainen joukko lapsia, että he parhaansa mukaan sulkeutuvat keskenään lastenhuoneeseen ja pysyvät siellä. Jos mukana on yksi muita vanhempi, hän helposti haluaa hengata aikuisten luona ja leikkiä isoa. Juttele siinä sitten vapautuneesti, kun aihepiiriä pitää rajata lapsen korville sopivaksi. Vauva taas herää aina just silloin kun kahvi kaadetaan kuppeihin ja sitten se vänisee, heittelee tavaroita lattialle ja katkaisee ajatuksen vähän väliä. Tähän sitten päälle kaikki mullon jano, toi vei kädestä, mullon pissahätä, pyyhkimään, missä on lelu x, missä on lelu y, missä on lelu z -kyselyt, niin antoisan keskustelun voikin unohtaa. Ollaan naurettu sille keskustelun pirstaleisuudelle, kun vasta illalla sängyssä saattaa tulla mieleen joku kesken jäänyt lause. Huvittavaa mutta myös helvetin rasittavaa.
T
tjaah
Vieras
Kylhän siinä jotkut ihmissuhteet sitten jää, jos ei niitä saa elämäntilanteeseensa sovitettua.
Itse olen myös joutunut olemaan pitkiä aikoja sairaalahoidossa, jopa kuukausia, ja liikuntakyvyttömänä kotona. Minua voi tavata jos tulee meille kotiin jumalanseljäntaakse, tai sairaalaan silloin kun siellä on vierailutunti. No niitä kavereita ei sitten tarvinnut kattella, jotka oli ohjelmoinut elämänsä niin että eivät ehtineet tavata...
Itse olen myös joutunut olemaan pitkiä aikoja sairaalahoidossa, jopa kuukausia, ja liikuntakyvyttömänä kotona. Minua voi tavata jos tulee meille kotiin jumalanseljäntaakse, tai sairaalaan silloin kun siellä on vierailutunti. No niitä kavereita ei sitten tarvinnut kattella, jotka oli ohjelmoinut elämänsä niin että eivät ehtineet tavata...
M
M32
Vieras
Olen kirjoittanut tähän ketjuun vain omalla nimimerkilläni. Loppuvatko asiaperustelut kesken, kun täytyy turvautua tuollaisiin syytöksiin?
V
"vieras"
Vieras
Mulla on lapsia ja ns. oma aika kortilla (siis se jolloin voin tehdä jotakin yksin tai kavereiden kanssa), mutta todellakin voisin siirtää tai jättää välistä kuntosalin, ohjatun jumpan tai lenkin tai ostosreissun, jotta voisin nähdä ystävääni ilman lapsia, koska sen ystävän näkeminen on mulle tärkeämpää. Ne pururadat ja kuntosalit eivät katoa minnekään jos jään pois, eikä mun tarvitse poissaolon ajaksi hommata niille lapsenvahtia. Sen kun jätän menemättä. Saan lapsille hoitajan, mutta jos viikossa on yksi ainoa kellonaika, joka kelpaa kaverille joka haluaa nähdä, voi olla, että juuri silloin mulla ei ole ketään saatavilla. Kavereillakin on päivätyötä, vuorotyötä, harrastuksia, omien lasten harrastuksiin kuskaamista... Ei mulla ole ketään päivystysvalmiudussa odottamassa, josko tarvitsisin hoitoapua.
En mitenkään väheksy lapsettoien aikatauluja tai kenenkään harrastuksia, mutta mun mielestä niitä ei voi verrata lapsen hoitoon, koska ne harrastukset voi yksinkertaisesti skipata jos tulee jotain vielä tärkeämpää, eikä siitä seuraa syytettä heitteillejätöstä tai loukkaantumis- tai kuolemanriskiä kuten siinä, että päättäisin vain jättää lapset keskenään kotiin ja lähteä kahville. Harrastus on ajanviete, lapsenhoidossa ollaan vastuussa hengestä. En pidä kenenkään elämäntapaa arvottomampana kuin omaani, erilaiset tilanteet vain asettavat erilaisia rajoituksia.
Jos mä voin tavata ystävääni milloin vain lapsen kanssa, ilman lasta viikolla milloin vain klo 6-8 ja 17-24 (vaikka se vaatisi yöunista nipistämistä tai harrastuskerran perumista) tai viikonloppuna milloin vain, ja lapsettomalle kaverille käy vain ja ainoastaan klo 16-17 välinen aika ilman lasta, niin kyllä siinä tapauksessa joustamaton on joku muu kuin minä.
Mua usein harmittaa, kun ystävät, joilla on lapsia (ja lasten isä kuviossa mukana), ottavat jokaiseen tapaamiseen lapsensa mukaan, vaikka heidän lapsistaan pidänkin.
En mitenkään väheksy lapsettoien aikatauluja tai kenenkään harrastuksia, mutta mun mielestä niitä ei voi verrata lapsen hoitoon, koska ne harrastukset voi yksinkertaisesti skipata jos tulee jotain vielä tärkeämpää, eikä siitä seuraa syytettä heitteillejätöstä tai loukkaantumis- tai kuolemanriskiä kuten siinä, että päättäisin vain jättää lapset keskenään kotiin ja lähteä kahville. Harrastus on ajanviete, lapsenhoidossa ollaan vastuussa hengestä. En pidä kenenkään elämäntapaa arvottomampana kuin omaani, erilaiset tilanteet vain asettavat erilaisia rajoituksia.
Jos mä voin tavata ystävääni milloin vain lapsen kanssa, ilman lasta viikolla milloin vain klo 6-8 ja 17-24 (vaikka se vaatisi yöunista nipistämistä tai harrastuskerran perumista) tai viikonloppuna milloin vain, ja lapsettomalle kaverille käy vain ja ainoastaan klo 16-17 välinen aika ilman lasta, niin kyllä siinä tapauksessa joustamaton on joku muu kuin minä.
Mua usein harmittaa, kun ystävät, joilla on lapsia (ja lasten isä kuviossa mukana), ottavat jokaiseen tapaamiseen lapsensa mukaan, vaikka heidän lapsistaan pidänkin.
T
tjaah
Vieras
Asiaperusteluja ei varmaan enempää tarvita kuin mitä tässä ketjussa on jo mainittu. Eli eivät "lopu kesken". Länkyttäjät länkyttää vaikka miten perustelisi, eihän sille mitään voi.
D
dddd
Vieras
D
dddd
Vieras
T
"toinen"
Vieras
Lapsettomana en tykkää siitä, ettei minun kiirettäni, menojani tms pidetä lainkaan tärkeinä, väsyttävinä jne verrattuna lapsellisten vastaaviin. Lapsettomana en myöskään ymmärrä, missä kohtaa ap oli se joustamaton tässä tapauksessa, koska kyllä mun on hiukan vaikea tajuta, että jollekin käy vain ja ainoastaan arkena klo 16 tapaaminen ja jos ei, ruvetaan kitisemään joustamattomuudesta.
Mullakin on lapsellisten kavereiden kanssa viikottaisia menoja, ja joskus joudun niitä siirtelemään omien työkiireiden takia. Kyllä he aina ymmärtävät (toivottavasti ainakin). Samoin kun minä ymmärrän, jos heille tulee esteitä, riippuen lapsista tai ei.
Siitä olen yhtä mieltä, että jos on sovittu kahden keskinen tapaaminen, siihen ei mielellään lapsia mukaan, kuten ap oli itsekin ajatellut. Joskus se on ok, mutta useimmiten sitä haluaa vaan ihan rauhassa jutustaa ilman häiriötekijöitä. Joissain tilanteissa muksut on ainakin mun mukaan ihan tervetulleita, juuri eilen kaverini otti keskimmäisensä meidän lenkkikaveriksi mukaan. Oli oikein mukavaa
Mullakin on lapsellisten kavereiden kanssa viikottaisia menoja, ja joskus joudun niitä siirtelemään omien työkiireiden takia. Kyllä he aina ymmärtävät (toivottavasti ainakin
). Samoin kun minä ymmärrän, jos heille tulee esteitä, riippuen lapsista tai ei.Siitä olen yhtä mieltä, että jos on sovittu kahden keskinen tapaaminen, siihen ei mielellään lapsia mukaan, kuten ap oli itsekin ajatellut. Joskus se on ok, mutta useimmiten sitä haluaa vaan ihan rauhassa jutustaa ilman häiriötekijöitä. Joissain tilanteissa muksut on ainakin mun mukaan ihan tervetulleita, juuri eilen kaverini otti keskimmäisensä meidän lenkkikaveriksi mukaan. Oli oikein mukavaa
V
"vieras"
Vieras
Muuten hyvä paitsi että lapsi on ihminen siinä missä kavereitansa tapaavat vanhempansa eikä mikään kasvi...
L
logiikkasi ontuu pahasti
Vieras
Aivan, jokaisen aika on yhtä tärkeää, mutta toisella voi olla pakottavammat syyt johonkin tiettyyn aikatauluun kuin jollakin toisella.
K
Kysymys
Vieras
Mä haluisin tietää, että mitä sille lapselle sitten tekisi, jos äiti suostuisi tähän ajankohtaan? Mikä on nyt se tapa millä tämä ongelma hoidettaisiin, niin, ettei ap olisi lapsettomien mielestä itsekäs?
Tosissaan menojaan joutuu joskus pistämään arvojärjestykseen. Meillä esim tuossa taannoin tarjottiin esikoiselle lääkäriaikaa mitä muuten on vaikea saada. Siis sellaista aikaa minkä eteen olisi tehty paljon, esim mies olisi ottanut palkatonta vapaata jne. Kuitenkin itselläni oli tuolloin suunniteltu sektio samalle päivälle joten pidin sitä menoani tärkeämpänä. Samoin samaiselle lapselle tarjottiin toista aikaa muuta asiaa varten neljä päivää samaisen sektion jälkeen. Sitä harkitsin hetken (edellisestä sektiosta viikon päästä olitiin mm yhdellä kuntoutuskäynnillä) mutta totesin että jos sairaalassa on tilaa niin jään mielummin lepäämään siksi neljäksi päiväksi eli ei keretä tuonnekaan.
Molemmilla kerroilla kun noin puhelimessa kieltäydyin tarjotuista ajoista minulle alettiin pitää saarnaa siitä kuinka vaikeaa noita aikoja on saada jne. Kuitenkin kieltäytymisen syyn kuultuaan kumpikin soittaja ymmärsi tilanteen eikä painostanut enää. Ilmeisesti hekin sitten pistävät ihmisten kieltäytymisiä arvojärjestykseen...?
Molemmilla kerroilla kun noin puhelimessa kieltäydyin tarjotuista ajoista minulle alettiin pitää saarnaa siitä kuinka vaikeaa noita aikoja on saada jne. Kuitenkin kieltäytymisen syyn kuultuaan kumpikin soittaja ymmärsi tilanteen eikä painostanut enää. Ilmeisesti hekin sitten pistävät ihmisten kieltäytymisiä arvojärjestykseen...?
M
M32
Vieras
Kuten sanottua en ryhdy määrittelemään muiden prioriteetteja heidän puolestaan tai arvottamaan, mitkä syyt ovat pakottavia ja mitkä eivät. Jokainen tietää itse parhaiten, milloin tapaaminen sopii tai ei sovi. Syyllä ei ole merkitystä, eikä itselläni ole ainakaan tapana selostaa, miksi tiistaina ei käy, kun ehkä tapaan toisen kaverin, ja miksi keskiviikkokin on oikeastaan aika paha, kun pitäisi mennä auttamaan äitiä telkkariostoksissa ja illalla olen todennäköisesti aika väsynyt. Mahdoton ajatus, että alkaisin neuvottelemaan ystäväni kanssa siitä, kumman nyt pitäisi muuttaa omia aikataulujaan tapaamisen järjestämiseksi.
Similar threads
- vierailija
- Aihe vapaa
